.

.

30.1.2013

Zipattu omaisuus



Aina kun näen tälläisen pienen mökin,
tulen ajatelleeksi, että pystyisinkö koskaan siihen,
että omaisuuteni mahtuisi tuohon tilaan?
Tavarasta luopumisen tuska on suuri ja tosi ärsyttävä!
Viime viikolla katselin kirjahyllyä pohtien mistä voisin luopua.
Löysin vaivoin kolme kirjaa! K-o-l-m-e! Käsittämätöntä.

Olen analysoinut asiaa.
Jonnekin syvälle on juurtunut se sota-ajan ajatus,
 että mitään ei saisi heittää pois.
Haha! Minuun?
 Jonka edellinenkin polvi on ollut vaivoin vaipoissa sota-aikana!
Melko tehokasta aivopesua sanoisin.



Mutta niin vain ajattelen;
 olo on turvallinen kun takkeja/laukkuja/liinoja/kaikkea on niin monta,
että koskaan ei enää tarvitse ostaa uutta, jos huono hetki tulee.
Mutta toisaalta; jos niitä on liikaa niin sekin ahdistaa.

Ja toinen asia, joka vaikuttaa luopumiseen, on tunneside.
Viimeiseksi luopuisin perityistä esineistä.
Pakon edessä siis, mutta silloinkin niin,
että siirtäisin ne esineet jollekulle muulle sukulaiselle turvaan.

Mutta eikö se jo mene liian pitkälle,
 kun ala-asteella lahjaksi saamaani esinettä on vaikea heittää pois, vaikka en oikeastaan ole koskaan pitänyt esineestä erityisemmin,
enkä pidä yhteyttä esineen antajaankaan? Hiukan kohtuutonta.

Jos asuisin jenkkilässä, joku tosi-tv-formaatti varmaan iskisi kyntensä minuun ja tekisi elämästäni dokkaria parhaillaan. "Hän käärii joululahjapaperit talteen, harhauttakaa häntä oikealta, hyökkäämme vasemmalta sieppaamaan ne roskiin!"


2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Voi kun mukava postaus ja tuolla alempanakin "rakennusrakkaus"..allekirjoitan monia ihastuksen ja rakkauden kohteistasi! Aaah. Omassa suvussani ei ole yhtäkään rakennusmestaria, talonrakentajia kylläkin. Nyt olen alkanut heittämään, hävittämään, kierrättämään ymv tavaroitani...joskus sydän itkee. Varsinkin silloin, kun tarpeeton tavara, jo yli 10 v ollut ja sitten vain joku päivä tiedänkin, mihin olisin sitä tarvinnut...ja kuitenkin salaa kyttäilen isoilla roskaastioilla...

Thilda kirjoitti...

vilukissi; Kiitti! Nauran täällä sun roskisdyykkaukselle ja olen sielultani tietenkin mukana! Aina kun voin, teen sitä itsekin, mutta täällä ei vaan ole paljon mahdollisuuksia siihen. On tämä kans; tavaraa niin paljon että se on ongelma! :O