.

.

10.2.2013

Pikainen kääntyminen kotona


Ja taas uusi pakkaaminen.
Lähen pääkaupungin humuun vähän sukuloimaan,
ja tavallaan työmatkalle samalla.

Toivottavasti ei ole niin paljo pakkasta, että ei tarkene kuvata.
Jugend on niin kiehtovaa että kameraa ei voi jättää kotiin!





2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Kertakaikkisen ihania valokuvia! Hautausmaissa viehättää varmaan just se hiljaisuus, kiireettömyys, monet tarinat ja unohdetut kummut, kallellaan olevat rautaristit...eletyt elämät. Aivan kuin mikään ei olisikaan loppunut vaan muuttanut muotoaan hiljaiseksi kerronnaksi. Tarinoiksi, joiden monekaan loppua emme tiedä ja loppuivatkokaan...

Thilda kirjoitti...

vilukissi; Niin, hyvin sanottu! Uskon etteivät loppuneetkaan. Tulossa on yksi iso kuvapläjäys Lontoolaiselta hautausmaalta, jonkalaisia ei Suomessa ole, eikä varmaan turvallisuuden kannalta saisikaan olla...