Noin 25 vuotta sitten kylvin appelsiinipuun siemenen kukkaruukkuun ja edelleen se on mukanani isona puuna. Pilvisten viikkojen jälkeen en tajunnut miten voimakas kevätaurinko on. Puu kuivui huolestuttavasti. Onneksi kuitenkin muutama lehti tuntui olevan vielä elämän puolella. Kastelin puun hyvin ja jätin viikonlopuksi edelleen aurinkoon. Parin päivän kuluttua puu oli kuiva kuin uunista otettu leivinpaperi! Joka ikinen jäljellä oleva lehti rapisi pienestäkin kosketuksesta rikki. Siirsin puun varjoiseen paikkaan ja kastelin ihan lotraamalla. Lisäsin vähän multaakin. Tuskaisen odottelun jälkeen puun rungosta alkoi hitaasti versoa pikkuruisia lehden alkuja. Nyt puu on jälleen selvästi elossa, eikä hätää ole. Ehdin jo soimata itseäni sen tappamisesta, mutta nyt olo on helpottunut ja valoisa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti