.

.

30.9.2013

Syvä rauha



Katedraali on sisältä vaikuttavan kokoinen.
Sisäosa muodostuu monista eri saleista ja huoneista.
Erikoista on se, että kirkon eteisosassa on kauppa ja kahvila.
Nekin siis tämän vanhan arkkitehtuurin sisällä.
Kaupassa myydään kirjoja, kortteja, koriste-esineitä jne.
Ne käsittelevät Britannian historiaa ja kulttuuria.
Siis aivan sopivaa kirkkoshoppailuun.








29.9.2013

Salisburyn katedraali



Yks lempijutuistani Salisburyssä on hipsiä yksin katedraaliin.
En oikein osaa sanoa mikä siinä kiehtoo,
se vaan vetää puoleensa.







27.9.2013

Englanti-ikävä!







Tänä syksynä iski kamalan voimakas Englanti-ikävä, kun tiesin, ettei me sinne tänä vuonna päästä!
Eilen vasta pystyin käymään läpi kunnolla viime vuoden kuvia Salisburystä, Dorsetista ja Lontoosta.
Tulossa siis blogiinkin Enkku-pläjäys lähiaikoina!



26.9.2013

Notkumispäivä



Eilen otin takaisin monen monen viikon kiireen
ja notkuin ensin kahvilassa hyvän ystävän kanssa.
Istuimme antiikkisen pyöreän pöydän ääressä, 
vanhalla vihreällä sohvalla,
siemaillen chai lattea ja chilimutakakkua kermavaahdolla.
Puhetulvasta ei meinannut tulla loppua.
Ihanaa kun pitkästä aikaa voi nauttia ystävän seurasta!



Sen jälkeen notkuin ostoskeskuksen kempparissa tyttären kanssa.
Kiersimme sen moneen kertaan;
zoomailimme kynsilakat tarkalla silmällä,
etsimme räväköitä luomivärejä,
nuuhkimme kauniita hajuvesipulloja.
Mutta mitään en ostanut.
Ällistyttävää!



Sitten asetuin toisen ystävän ja hänen lastensa kanssa syömään.
Pienimuotoisen hulinan ja touhun keskellä pystyimme vaihtamaan kuulumisia,
luotsaamaan mennyttä ja tulevaa.
Sudennälkä ja hyvä seura!
Mikä oivallinen yhdistelmä!



Illalla kotona sytytin ensimmäistä kertaa suuren määrän kynttilöitä tänä syksynä.
Tärkeimpänä kaikista Rakkaalta Ystävältä saamani Teehetki-pöytäkynttilän.
Kakluuniin sytytin ensimmäiset tulet, aamun jäätävyys ja päivän koleus pitivät siitä huolen.
Käperryin sohvalle lukemaan postilaatikon antia;
Talo ja Koti-lehteä sekä Sjödenin uutta kuvastoa!
Mutta se onkin sitten jo toinen stoori.



24.9.2013

Thildan veljentytär muistelee





Kuvassa Thilda 90-vuotispäivänään.

Kuohuttava vierailu!
Saimme kuulla ääneen luettuna Thildan veljentyttären Maijan 70-luvulla,
(yli 80-vuotiaana), muistiin kirjoittamiaan lapsuuskuvauksia.
Istuimme teepöydässä kauniissa kodissa,
jossa kaikki huonekalut ja esineet ovat Maijan perintöä, eli noin 100 vuotta vanhoja, 
sekä  monet tekstiilit Maijan itsensä tekemiä. 
Ympärillä valokuvia Thildan isäpuolesta, sisaruksista ja heidän jälkeläisistään.

Samalla kun kirjoitin muistiinpanoja
menneet tapahtumat vilisivät silmissäni.
 Se miten Maijan ensimmäinen koulu oli veistokoulu noin 3-5-vuotiaana,
jossa hän teki ensimmäiseksi työkseen karttakepin,
miten Maija leikki salaa vielä 12-vuotiaana paperinukeilla ojanpientareella,
miten hän kävi Helsingissä koulua vauhdikkain kääntein ennen 1910-lukua,
ja miten hän kävi Tukholman Olympialaisissa 1912...

Kunpa olisin saanut tutustua Maijaan henkilökohtaisesti!
Onneksi hän kirjoitti päiväkirjoja, jotka ovat vielä tallessa.
Ja onneksi olen saanut tutustua hänen tyttäreensä ja poikaansa,
jotka ovat itse nyt sen ikäisiä kuin Maija muistelmaa kirjoitellessaan.



23.9.2013

Ei hetkeäkään paikallaan



Nyt on vihdoin "huilaustauko", voin olla kotona ja rentoutua...?
Paitsi että eilen kotiin tuoltua taas pyykkikone käyntiin,
omenoita kolmesta puusta haavittavana,
yleistä järjestelyä ja säätöä.







Tänään heti alkajaisiksi hiusten värjäys,
pyykkien lajittelua kaappiin,
tietsikalla asioitten hoitamista,
yhdelle sukulaiselle lupaamaani sukututkimusta hiukan alkuun,
ja rutkasti siivousta ennenkuin kehtaan päästää huomenna saapuvan sukulaisen tänne!
Huomenna myös kyläily erään yli 85-vuotiaan sisarusparin luona, joista toinen kohta palaa taas kotiinsa jenkkilään. En ole tavannut häntä aiemmin, enkä tiedä tapaanko koskaan enää.
Jännittävää!

Ei tässä aika tule pitkäksi!


20.9.2013

Lempisyksy






Kuulas syksy on lempparini.
Sellanen että auriko paistaa mutta pakkanenkin jo nipistelee.
Parasta on jos pakkanen yllättää luonnon niin, että järvet jäätyvät kantaviksi jo ennen lunta.
Jään sisällä olevat kuplat, joita silloin syntyy, ovat melkein kuin satukuvitusta.






18.9.2013

Kuinka kaipasinkaan tuoksukynttilöitä!


 Siellä työkeikalla, asuessani toisten nurkissa,
vanhassa puutalossa,
en uskaltanut edes ajatella kynttilöitten polttamista!

Eilen sain uuden satsin Party Lite-kynttilöitä,
joiden aika koittaa NYT.
Muitakin suosikkeja toki on, kuten Yankee Candle.

Syksyn merkit; villasukat,
kynttilät, teekuppi ja keltaisena räikyvä luonto.






11.9.2013

Elokuvat ja teatteri



Eilen leffassa; Kekkonen tulee!
Parempi elokuva kuin odotin! Jäin kuitenkin aprikoimaan, että onko edes Lapissa missään kylässä 15 kylähullua, mutta vaan 5 tavallista ihmistä? No, äh, sehän siitä teki hauskan. Yleensä en tykkää elokuvista jossa on kertoja, joka katsoo suoraan kameraan. Se ikään kuin rikkoo illuusion, mutta tässä elokuvassa se oli luontevaa ja tällä kertaa tykkäsin. Jollain sairaalla tavalla tykkäsin siitä terkasta eniten. Liisasta. On hetkiä kun mäkin haluisin olla sellanen; koleakasvoinen, harmaa, läpitunkeva ja lähes mykkä. No, ei taida kyllä kauas heittää. 

Kivana yllätyksenä leffassa Allin miestä esitti vanha naapurini ja ihastukseni kohde (lähes 20 vuoden takaa) Teijo Eloranta! Charmantisti harmaantuneena, niinkuin kaikki oikeat ja komeat miesnäyttelijät. (Niin, toivottavasti se harmaa ei ollut maskia!!) Täytyypä mainita että kaikkien aikojen suurimpia teatterielämyksiä oli aikoinaan Teijo Elorannan esittämä monologi Yhteiskunnan itsemurhaama. Siitä vieläkin suurkiitos hänelle! Kävin katsomassa "Viulunsoittaja katolla"-näytelmän useita kertoja pelkästään ihastuksesta häneen.

Ja jos nyt teatterista puhutaan, niin naisnäyttelijöistä suurimman vaikutuksen (Ehdottomasti) on tehnyt Anna-Elina Lyytikäinen! Sezuanin hyvä ihminen oli mykistävän kaunis! Kaunis! Vieläkin jos näen hänet kadulla, haluaisin mennä kertomaan miten suuren vaikutuksen hän silloin teki, mutta ujous iskee niin voimallisesti, etten ole sitä vielä kyennyt tekemään. Miten niin suurelle idolille voisi mennä sanomaan mitään? Sekoilisin sanoissani, punastuisin ja lopuksi pyörtyisin siihen paikkaan.

Tänäänkin leffassa; Blue Jasmin.
Wooh, miten mahtava elokuva! Todellakin tykkäsin!
Suosittelen, suosittelen, suosittelen!


9.9.2013

Viimeinen maanantai



Viidenneksi viimeinen ilta!
Tänään oli vuorossa elokuva Perfect Mothers.
Aika veikeä, yllättäväkin elokuva juonenkulultaan.
En ole varma mitä mieltä olen loppuratkaisusta... Mutta elokuva oli viihdyttävä, sehän olikin pääasia.
En kuitenkaan ostaisi elokuvaa itselleni, niiin viihdyttävä se ei ollut!

Tänään luin myös Vennamon loppuun.
Kirja todella antoi ajattelemisen aihetta.
Voin sanoa että kirjan perusteella aloin kunnioittaa ja ihailla tätä edesmennyttä poliitikkoa.
Hän ei tosiaan ollut mikään "leipäpappi", ei väritön eikä mitäänsanomaton, vaan tinkimätön ihanteiden puolesta taistelíja.

Seuraavaksi uppoudun Kallion Elokuvamuistiin. Se sopii näin leffaviikon lukemiseksi.

8.9.2013

Viimeistä viedään




Kolme viikkoa takana, yksi edessä!
Mikä mahtava työkokemus, mutta myös suuren koti-ikävän aika.
Olen oppinut paljon työsaralla taas kerran. Olen myös edistynyt sukututkimuksen kanssa;
tavannut sukulaistakin yli kymmenen vuoden jälkeen. En olisi parikymppisenä uskonut sanovani näin, (koska olin silloin vielä tavattoman ujo ja arka) mutta on ihana luoda uusia suhteita ja tavata sukua pitkienkin taukojen jälkeen!

On ollut myös uusi kokemus huomata miten valtavasti kaipaan niin monia kodin pieniäkin juttuja. Kaikkia niitä arjen jalkoihin hukkuvia itsestäänselvyyksiä, joita ei saisi koskaan huitaista itsestään selvien asioiden joukkoon. Kodin tuoksua, puutarhan vaatimattomiakin kolkkia, keittiön omaa tarkkaa järjestystä (eikä se silti ole sama kuin olla järjestyksessä!),
Ikiomaa uniikkia saunaa, sitä että voi valita minkä tahansa vaatteen jonka omistaa eikä vain niitä jotka on jaksanut rehata mukanaan. Että voi napsauttaa television auki ja katsella ruokaohjelmaa tai mitä ikinä sieltä sillä hetkellä tuleekaan, sitä että ei tarvitse varoa askeliaan alakerran naapurin vuoksi, että voi ylipäätään olla niin vapaasti  kuin ikinä tahtoo ja vaikka nauttia täydellisestä hiljaisuudesta.

Puhumattakaan kumppanin läheisyydestä, katseista ja sanoista muutenkin kuin puhelimessa! Siitä että voi sanoa hänelle päivän kuulumiset ja ajatukset ja höpötykset oikopäätä.
Viimeisen viikon varalle olen ohjelmoinut alkuviikon kalenterini täyteen; sillä tavalla joka aamu on jotakin erikoista tiedossa, jotakin mukavaa odotettavaa työpäivän jälkeen. Aika menee nopeasti ja mieli pysyy positiivisena. Henkinen aamukampa laskee piikkejä joka aamu kun havahdun hereille.
Enää viisi aamua!


3.9.2013

Renoir!



Leffassa!
Oli ihan pakko mennä kattoon Renoir, kun näin sen trailerin! Juuri tuo aika, romanttinen tunnelma, kiinnostava tarina... ne vetoavat aina.
Kattelin silmät viiruina leffan tekstiilejä, ahmin astioita, vaklailin sisustuksia ja nautin väreistä ja valosta. Lopuksi jäi askarruttamaan että mitä sille "oikealle" Dedeelle oikein tapahtui. Siis sen jälkeen mitä lopputeksteissä kerrottiin. Miltä se näytti. Oliko se katkera sille jäbälle.

2.9.2013

Kirppiskäynti ohimennen


Tällä kertaa kirjoja lähikirppikseltä kotimatkalla!
Meri Vennamo: Lähikuvassa Veikko Vennamo (Tätä kirjaa oon etsiny, sillä siinä puhutaan vähän Matildan siskon tytöstäkin...)
Matti Ranin: Käsi otsalla! (Näyttelijämuistelmia oon keränny jo parikymmentä vuotta. Lupsakkaa ja mukavaa luettavaa.)
Katja Kallio: Elokuvamuisti (En olekaan aiemmin Kallion kirjoja vilkuillut, mutta kerrasta tempasi mukaansa! Jos rakastaa elokuvia, tarinoita ja tunnelmia niin tykkää tästä!)
Raittila, Jämsä: Hiljaisuuden Helsinki (Kauniisti kuvitettu teos mulle rakkaasta kaupungista)
Peter Sheridan: Nuoruuteni Dublin (Ei tarvinnu lukee kuin takakansi ja pari riviä sisustaa niin jo oli ostopäätös tehty. Aivan valloittavaa kerrontaa!)