.

.

31.12.2014

Katsaus menneeseen


Joko se vuosi on mennyt?
En ole pysynyt perässä! Aika rankka vuosi on ollut. Sairautta, huolta läheisten voinnista, paljon työtä ja vähän unta. Alkuvuodesta aloitettu painonpudotus meni läskiksi; painan nyt monta kiloa enemmän kuin vuosi sitten. Enää en aio tehdä samanlaista julkista painonpudotusta, mutta terve elämä kiinnostaa enemmän kuin koskaan ennen. Minulla on pari-kolme ajatusta siitä, miksi painoni vain nousi ja nousi vuoden mittaan. Tällä hetkellä olen 'itsetarkkailussa' näiden asioiden poissulkemiseksi, (eikä kyse ole vääränlaisesta syömisestä).

Kaavailin alkuvuodesta myös jonkinlaista vaatekaapin puhdistusta, mutta loppujen lopuksi se jäi tekemättä. Pitkien työpäivien (työmatkoineen vähimmillään 11 tuntia, harrastusten kanssa pahimmillaan16 tuntia) jälkeen en jaksanut yhtään mitään ylimääräistä ja se todellä näkyi kodin siivoamisessa ja puutarhanhoidossa ja ihan kaikessa muussakin!

Näkyypä alkuvuoden postauksessa olevan jotakin höpinää 'älä osta mitään'-kuukaudestakin... HAH HAH! Jo on lennokas mielikuvitus ollut tuohon aikaan. Tosin, olen kriittisempi hankintojen suhteen kuin ennen, se sanottakoon minulle plussaksi. Parantamisen varaa siis on, joten jatketaan uusin kujein ensi vuonna!









P.S. Eilen katselin Joutsan kirkkoherranviraston sivuja; Joutsan pappila on palanut 1912 ja siinä samalla suuri osa kirkonkirjoja on tuhoutunut. Siinä siis syy huonolle sukututkimusmenestykselle. Rippikirjat ja lastenkirjat ovat kuitenkin olemassa tuolta tuhoutuneeltakin ajalta. Ryhdyin siis vielä kerran isoon urakkaan; selaamaan 350 aukeamaa lastenkirjoja, joiden rytmiin pääsin yllättävän äkkiä. Ei se ollutkaan niin sekavaa sotkua kuin ensikatsomalla näytti. Edes puolta tuosta aukeamamäärästä ei tarvinnut selata, kun jo tärppäsi! Perhe löytyi, Sandralle Elina-niminen pikkusisko ja vanhemmille patronyymit (isännimet) ja syntymäajat. JESH!!!



30.12.2014

Vuosi alkaa käydä vanhaksi, niin minäkin


Olen alkanut taas pureutua sukututkimukseen. Ihan uskomattoman hankalaa selvittää välillä puutteellisista hakutietokannoista jonkun ihmisen taustaa! Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteena on äidin äitini eli "mamma", jonka juuret ovat aikalailla hämärän peitossa. Tiedän mamman äitistä nimen; Sandra, ja syntymäajan (1879) sekä mahdollisesti syntymäpaikan, joka ehkä on Joutsa. Sieltä vaan ei tärppää ollenkaan vaikka miten selailee eri näkökulmista eri tiedostoja. Alan jo epäillä, että hän ei olekaan Joutsasta, on vaan asunut siellä jossain välissä jonkin aikaa. Sandran vanhemmista tiedän vain etunimet, jotka eivät ole ihan tavalliset, joten luulisi niiden löytyvän. Mutta eipä vaan tähän mennessä ole löytynyt.

Perimätiedon mukaan Sandran mies, eli mamman isä, olisi ollut ajurina Viipurissa. Eipä löydy vahvistusta ammatille. Pelkästään 'sekatyömies' ja 'työmies' lukee tiedostoissa hänen ammattinaan. Sen ajan lehdissä ei myöskään ole mitään ilmoitusta sen nimisestä ajurista. Mutta kylläkin Sandran isän nimellä on yksi lehti-ilmoitus ajurista Helsingissä...! Nyt on pakko ottaa yhteyttä Joutsan kirkkoherranvirastoon ja pyytää heiltä pientä tarkistusta Sandran syntymän osalta ja maksaa aiheutuvat tutkimuskulut, jotka näin pienessä asiassa eivät ole suuret. Joskus on pakko luovuttaa ja antaa jonkun toisen tutkia!








29.12.2014

Alennusmyynnit!


Pyrähdin aamulla iloisesti kaupunkiin! Löysin yhden ihanan silkkiyöpaidan, josta olen salaa haaveillut, 40% alennuksella, sekä tuikkukynttilöitä joiden kuppi ei ole metallia eikä muovia vaan lasia!! Kynttilöitä voi ostaa ilman sitä kuppia ja täyttää käytettyjä kuppeja useita kertoja uudelleen. Ainut huomautus tähän ideaan on se, että tuikut myydään muovisissa pakkauksissa... yök. Ehkä joskus muovista pääse eroon, mutta nyt pitää tyytyä arpomaan kahdesta pahasta se pienempi. 



Kävin myös Käpylässä ja Petsamossa katselemassa ja kuvaamassa jouluisia lempikaupunginosiani. Käpylässä oli hieno joulukalenteri, jonka 'luukut' esittelivät ikkunoille rakennettuja jouluisia näkymiä. Luukku nro 24 löytyi puistosta, jossa ikivanhan puhelinkopin heiluriovissa oli numerot 2 ja 4, ja sisälle oli tehty seiminäkymä. Pidän tälläisestä yhteisöllisyydestä! Jos asuisin Käpylässä, osallistuisin ilman muuta joulukalenteriin!!



28.12.2014

Vielä yksi päivä kotona loikoen


Toisaalta on haikea olo; jotenkin joulu lässähtää heti aaton jälkeen ja väkisinkin tulee sellainen olo, että nyt se on ohi. Toisaalta on hyvä olo, kun ei ole enää kiire mihinkään ja voi vain nauttia kaikesta kauniista ja rauhalisesta ympärillään. Jouluruoatkin on rosollia eli 'sinsallaa' lukuunottamatta syöty loppuun. Kahvipöydän anteja toki vielä riittää. Tein niitä vähän turhan paljon, mutta sen takia minulla on nyt Martta Wendelinin kuvittama Joulu-muistikirja, johon voin kirjoittaa huomioita tuleville vuosille. Että 'jos vieraita ei ole tämän enempää, niin ei kannata varmaan ostaa kilon pakettia torttutaikinaa' ja sitä rataa.













27.12.2014

Kyläilyä


Jouluun liittyy usein myös kyläily sukulaisten luona.
Meillä vierailtiin eilen, me vierailemme tänään!










26.12.2014

Lepohetki


Miten se onkin niin, että joulun jälkeen on hetken sellainen olo, että tekisi vain mieli ryömiä peiton alle koko päiväksi? Lumitöistä tykkään kuitenkin niin paljon, että sen verran peiton nurkkaa raotan, että pääsen lunta huiskimaan!








25.12.2014

Joulunpyhien tunnelmaa


Kuinkahan vanhaksi sitä on jo oikein tullut, kun aatto-iltana, jo ennen kahtatoista, vaan haluaa mennä nukkumaan ja päätä särkee? Varsinainen anti-juhlija minusta on tullut! Mutta olinpas hereillä jo ennen yhtätoista (ennen muuta perhettä) ja yhtä sun toista on jo puuhasteltu; kuten oraville viety herkkupähkinöitä ja alettu keittää kriisipuuroa.