Taas on se ihana hetki kun kansakoulujen avoimista ikkunoista kantautuu nostalginen "Jo joutui armas aika", harmoonilla säestettynä. Koululaisten rinnoissa väreilee todistusten jakamisesta aiheutuva pieni jännitys ja voimakkaana kohta koittavan Vapauden riemu! Pienissä päissä pyörii jo kaikenlaisia kesäisiä suunnitelmia; uintiretkiä, kalastusta, metsäretkiä ja muita seikkailuja.
Monille itseni ikäisille ja minua vanhemmille tämä on tuttu muisto kouluajoilta. Mutta nykynuoriksi luokiteltavien olen kuullut sanovan ettei se merkitse mitään. En tiedä onko se yleinen ilmiö, mutta jotenkin pohjattoman haikea ja surullinen se on. Monen sukupolven rinnassa läikähtävä ihana vapaudentunteen ketju on katkennut.
Onneksi esitys suvivirren kieltämisestä koulujen kevätjuhlissa ei mennyt läpi. Miten sellaista voidaan edes ajatella? Minulle, eikä kenellekään tuntemalleni henkilölle, virsi ei ole ensi-sijaisesti uskonnollinen, vaan nimenomaan kesäloman alkamisen symboli. Toivottavasti koskaan ei tule aika että joku ehdottaa esimerkiksi pääsiäisloman ja joulujuhlan kieltämistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti