Joko se vuosi on mennyt?
En ole pysynyt perässä! Aika rankka vuosi on ollut. Sairautta, huolta läheisten voinnista, paljon työtä ja vähän unta. Alkuvuodesta aloitettu painonpudotus meni läskiksi; painan nyt monta kiloa enemmän kuin vuosi sitten. Enää en aio tehdä samanlaista julkista painonpudotusta, mutta terve elämä kiinnostaa enemmän kuin koskaan ennen. Minulla on pari-kolme ajatusta siitä, miksi painoni vain nousi ja nousi vuoden mittaan. Tällä hetkellä olen 'itsetarkkailussa' näiden asioiden poissulkemiseksi, (eikä kyse ole vääränlaisesta syömisestä).
Kaavailin alkuvuodesta myös jonkinlaista vaatekaapin puhdistusta, mutta loppujen lopuksi se jäi tekemättä. Pitkien työpäivien (työmatkoineen vähimmillään 11 tuntia, harrastusten kanssa pahimmillaan16 tuntia) jälkeen en jaksanut yhtään mitään ylimääräistä ja se todellä näkyi kodin siivoamisessa ja puutarhanhoidossa ja ihan kaikessa muussakin!
Näkyypä alkuvuoden postauksessa olevan jotakin höpinää 'älä osta mitään'-kuukaudestakin... HAH HAH! Jo on lennokas mielikuvitus ollut tuohon aikaan. Tosin, olen kriittisempi hankintojen suhteen kuin ennen, se sanottakoon minulle plussaksi. Parantamisen varaa siis on, joten jatketaan uusin kujein ensi vuonna!
P.S. Eilen katselin Joutsan kirkkoherranviraston sivuja; Joutsan pappila on palanut 1912 ja siinä samalla suuri osa kirkonkirjoja on tuhoutunut. Siinä siis syy huonolle sukututkimusmenestykselle. Rippikirjat ja lastenkirjat ovat kuitenkin olemassa tuolta tuhoutuneeltakin ajalta. Ryhdyin siis vielä kerran isoon urakkaan; selaamaan 350 aukeamaa lastenkirjoja, joiden rytmiin pääsin yllättävän äkkiä. Ei se ollutkaan niin sekavaa sotkua kuin ensikatsomalla näytti. Edes puolta tuosta aukeamamäärästä ei tarvinnut selata, kun jo tärppäsi! Perhe löytyi, Sandralle Elina-niminen pikkusisko ja vanhemmille patronyymit (isännimet) ja syntymäajat. JESH!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti