.

.

6.3.2015

Hyvästi Ottelin, Bidbäck ja Schreck...?



Kuten olen jo kertonut, olen sukututkimuksen merkeissä kiinnostunut hautausmaista. Vanhat hautausmaat ovat täynnä todella hienoja muistomerkkejä ja tarinoita. Joskus kuitenkin näky on surullinen tai jopa suututtava, kuten alla olevissa kuvissa, jotka on otettu Pälkäneen vanhalla hautausmaalla. Alue on rajattu kiviaidalla, eikä siellä ole enää paljonkaan hautamuistomerkkejä jäljellä, mutta maaston muodoista, arkun kokoisista vajoamista, voi päätellä alueen olevan täynnä vanhaa kansaa. Näitä hautoja on kohdannut ainakin viimeksi myrskytuho, mutta mitä lie sitä ennen, kun hautausmaan kumossa ja rikki olevat hautakivet ja -ristit ovat selvästi olleet kauan huonolla hoidolla. Pelkään, että kaatuneet ja katkenneet muistomerkit kannetaan pois, kaatopaikalle, kuten seurakunnilla niin usein on tapana. Toivoisin että ne sijoitettaisiin edes aidan viereen pystyyn, niin että niitä voisi edelleen katsella.
















Ei kommentteja: