Helsingissä oli ihanaa, vaikka tuuli lujaa, satoi ja oli harmaata. Ne olivat vahvojen fiilisten hengästyneitä päiviä. Söin thairuokaa, nojasin Ruiskumestarin talon kivijalkaan, toivoen että sinne pääsisi sisälle taas joskus. Mutustin macaroneja sateisen Kruununhaan kaduilla, loikin lätäköiden yli ja hymyilin onnellisena funkistyylisessä antiikkikaupassa.
Elin toisessa todellisuudessa, toisissa ajoissa, keskellä kaupungin kiireistä hulinaa.
Nautin rakkaiden ystävien hyvästä seurasta ja annoin itseni herkutella, jopa jäätelöllä ja mansikoilla...
Istuin Karamzinin puutarhassa teellä ihanan ystävän kanssa ja koin voimakasta yhteenkuuluvuutta.
Valvoin yli rajojen elokuvista ja yhdessäolosta nauttien. Miehet eivät aavista miten paljon naisilla riittää puhumista yhdessä. Loputtomiin! Joka kerta!
Katselin työväenmuseon pihassa aivan täydellisiä asuntoja, joissa jotkut saavat asua; kuin eri ajassa, kaupungin kuulumattomissa, vieläpä museon pihassa!
Kesäkuu on eletty, monenlaisissa tunteissa, monenlaisissa paikoissa ja seikkailuissa, monenlaisissa haaveissa. Loma on lopussa, huomenna lonksahdan jälleen rutiineihin, määrättyyn tekemiseen, ennalta viivoitettuihin päiviin. Ehkä hitunen kesän taikaa on silti koettavissa jokaisena arkipäivänäkin. Kesän kuuma ja vahva osuus on vielä edessä!
P.S. Kuvat on otettu Amos Anderssonin taidemuseossa ja Hgin kaupunginmuseossa kesällä 2014.
2 kommenttia:
Hei! Bongasin tällaisen jutun Kaleva-lehdestä. Joko olet tuolla putiikissa vieraillut? :)
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/93-vuotias-yrittaja-myy-harvinaista-suomi-muotia/702405/
t.Anu
Anu; Kiitos vinkistä! Enpä ole vieraillut ja voi olla parempi jos en vierailekaan... ;D
Lähetä kommentti