.

.

31.7.2015

Eestin näkymiä



Sateesta ja nuhasta huolimatta Eestin maaseutu näyttää kivalta, etenkin Setukaisten kolkassa, jossa tänään käväisin. Kiersin talomuseon ja ostin kahdet Setulapaset! Vierahilla mailla paikallinen käsityö aina kiehtoo.


30.7.2015

28.7.2015

Paluu eiliseen


Kun kerrankin sain kuvat koneelle näin pian, voin saman tien näyttää maisemia joita ihailin viikonloppuna! Nämä valloittavat rakennukset, pellot ja luonto minua kiehtoivat aika monen kuvan verran.




















27.7.2015

Vanhan talon lumoissa taas


Hengailinpa viikonloppuna erään vanhan pienen mökin liepeillä ja leikittelin ajatuksella, että asuisin siinä vaikkapa kokeellisesti vuoden. Mökissä oli takka, yksi ikkuna, mustuneet hirret, ylälaveri jonne kiivettiin tikapuita pitkin nukkumaan. Kyseessä ei siis ollut mikään kesämökki, vaan sellainen entisajan peltotyöläisten kesämaja. Itse en mökissä nukkunut, mutta istuskelin ikkunan ääressä ja ovensuussa ja innostuinpa lakaisemaankin siellä. Pohdin mitä huonekaluja siellä tarvittaisiin vuoden asumiseen. Pari arkkua ja lautashylly, tuoli, sekä pari kaappia pöydän ja penkkien lisäksi. Kaikki tietysti 1800-luvulta. Vaatteikseni ottaisin mukaan muutamia pellava- ja puuvillavaatteita menneen ajan tyyliin ja ehkä uskaltaisin jonkun villavaatteenkin valita koivaarasta huolimatta. Kengiksi kylmille ajoille tallukkaat, ja matkoille supikkaat, mutta muuten paljaat jalat. Astioiksi muutamia kulhoja, lautasia, laseja, tölkkejä, pulloja ja kattiloita. Sen verran ahdistunut olen luonteeltani, että ikkunaan haluaisin pimeille illoille verhot; salusiinit. Kelloa en ottaisi, enkä ainoatakaan konetta tai laitetta, ei edes patteriradoita. Kirjoja ja lehtiä kyllä. Näppärät kädet ja mielikuvitusta!





Jälleen kerran kuvat on valittu vain jutun henkeen sopiviksi, eivätkä esitä kyseistä mökkiä. Mutta miksei tässäkin torpassa olisi mukava asustella! Ja kisulin sieppaisin kainaloiseksi kanakseni aivan ensimmäisenä.



26.7.2015

Hatuttaa



Heinäkuu on kiitänyt kohti loppuaan nopeammin kuin olen osannut varoa. Kesä on kulunut säätä päivitellessä, aikaista nukkumaanmenoa opetellessa, naisten menneeseen muotiin tutustuessa ja paljossa muussa. Muun muassa olen ihastellut kymmeniä naisten hattuja, joista kauneimmat ovat olleet 1800-luvun bahytteja ja hilkkoja. Olen katsellut niitä sillä silmällä, että voisiko sellaisia kohtuullisen helposti ommella, näyttämättä muumiolta tai kummitukselta. Voisi sanoa että suorastaan hatuttaa tämän kaiken hattupaljouden keskellä!


Olen myös ollut ristiriitaisissa tunnelmissa; liittynyt kiloklubiin suurella innolla ja vähintään yhtä suurella innolla juossut Pyynikin munkkikahvilan munkkeja ahmimaan, sillä en ole voinut vastustaa niiden hyvää makua, enkä mainiota mainoslausetta "Munkki päivässä pitää pyllyn pyöreänä"!

Tosin nyt ymmärrän kiloklubin ansiosta syvällisemmin mistä siinä on kyse jos ei laihdu. Nyt minulla vasta on muutoksen avaimet käsissäni ja voin tyytyväisenä todeta että marraskuusta olen kaventunut 5 kiloa, eikä (periaatteessa) loppua näy. Vaikka viikonloppuisin kiloklubin kalorilaskuri huutaa punaisella, niin viikolla olen komeasti vihreällä. Sitä paitsi olen vihdoin tajunnut kuinka paljon hedelmiä ja vihanneksia oikeasti pitää syödä joka päivä! Nyt odotan innolla sadonkorjuuaikaa...