.

.

8.9.2015

Vaatetuksesta


Tänään UFF:illa alepäiviltä kahdeksan paitapuseroa kahdella kympillä. Laskin että ilman alennusta ne olisivat maksaneet lähes 70 euroa. Tosin yksi käyttämätön paita olisi maksanut kaupassa 99 euroa... Ihan hyvä ostosryväs siis. Valikoin ne niin, että ne soveltuvat vintagetyylisten vaatteiden kanssa edes vähän.


Lajittelin paidat ja olin viemässä osaa pesukoneeseen, kun huomasin että edellinen koneellinen (sunnuntai-illalta) oli yhä koneessa! On se kumma kun pyykki haisee entistä tunkkaisemmlta, vaikka sitä pesee vuorokausikaupalla...

7.9.2015

Not for men folk


Hei! Täällä Alliino. Antakaas kun kerron päivästäni.


Illalla alkanut päänsärky jatkui läpi yön ja aamullakin vielä olo oli takkuinen. Päivän perusfiilis oli ankea. Työpäivä tuntui pitkältä. Odottamani vintage-vaatepaketti tuli, kun olin ollut yli puoli tuntia ylitöissä (pakettia odotellen). Menin sovittamaan uutta 40-lukutyylistä neuletta, housuja ja mekkoa pukuhuoneeseen. Neule oli ihan ok... ehkä hihan istutusta siirrän hieman. Housut olivat ihanat. Mutta juuri sillä hetkellä, kun koetan tunkeutua vartalon muotoja toistavaan mekkoon, alkaa pukuhuoneeseen tulla muitakin. Onneksi koetin kiemurrella mekossa mahdollisimman matalalla profiililla, sillä juutuin alleista kiinni! Ihan totta, mekon hihat eivät menneet päälle, vaikka siinä on LYHYET hihat!! 

Pistämättömällä ja pettämättömällä naisen vaistolla ja logiikalla reagoin tilanteeseen (ärtymykseen ja suureen pettymykseen ja äärettömään nolouteen) menemällä ruokakauppaan ostamaan pussillisen hedelmäkarkkeja ja erittäin lihottavia Skottilaisia kekseja. 
Heti helpotti. ;)

6.9.2015

Viileen leidin vedenvärisiä ajatuksia


Pitkä viikonloppu Helsingissä, kiireettömyyttä ja rauhallisuutta. En jaksanut tavata ketään, paitsi ne ystävät, joiden luona olin kylässä. Ei hurjaa shoppailua, ei extempore-ratikka-ajeluita, ei valokuvailua. Ihan epätyypillistä minua.


Onneksi jokaiseen päivään sisältyi hengailua rakkaiden ystävien luona, elokuvia ja herkullista ruokaa! Laajennuin matkalla taas pönäköihin mittoihin...


Mielen maisemassa ei ole nykyään kovin paljon värejä. Päivät ja viikot muodostavat harmaita pötköjä. Loppukesän ja syksyn taitteessa näyttää tasaisen harmaalta, oikeastaan riippumatta siitä mitä ympärillä tapahtuu. Mietin onko tämä jonkinasteista masennusta?


Jälleen se vanha tuttu tunne, että en kuulu tähän aikaan, on vallalla. Olisin halunnut syntyä 100 vuotta aikaisemmin, vaikka tiedän hyvin että ennen ei ollut kaikki paremmin. Mutta eihän yhteiskunnassa nytkään ei ole kovin hyvin. Tulevaisuuden suhteen olen toiveikas, yleisesti ottaen.