.

.

25.3.2015

Taitaa toimia


Todellakin kannatti lukea se köyhäilykirja! Kukaan minut hyvin tunteva ei varmasti usko, vaikka totta se on, että viime viikonloppuna ollessani Turussa nukketalo-, antiikki-, ja käsityömessuilla, ostin vain yhden nukketaloesineen ja muutaman joulukortin käsityöpuolelta.

Oikeastaan nukketalo-osasto oli aikamoinen pettymys! Eikö messuilla kukaan todellakaan myy Reuttersin laadukkaita esineitä? Muista laadukkaista merkeistä puhumattakaan? Tai sellaista huonekaluja tai tilpehööriä, joka ylittäisi laatu- ja kauneusvaatimukseni? No, se yksi sentään löytyi; sitä varten oikeastaan messuille meninkin. Löysin nimittäin keinutuolin, talonpoikaisen ja muka kamalan kuluneen, eli leikisti ihastuttavan antiikkikeinun. Nukketalon vaari kaipasi omaa tuolia ja minähän sen hänelle hankin. 


Käsityöpuolella oli kaksi kojua, joiden luona hullaannuin. Toinen kuului kuvataiteilijalle, jonka kuvamaailmassa oli jotakin Elsa Beskowin ja Martta Wendelinin kaltaista nostalgista kauneutta. Häneltä ostin kortteja jouluksi. Toinen koju taas kuului sykähdyttäviä vaatteita myyvälle taiteilijalle! Vaatteet olivat Ewa i Wallan tyyliä muistuttavia, vanhanaikaisia mutta silti mielikuvituksellisia ja uusia. Niissä oli pitsiä, rimpsua ja nauhaa, harmaita sekä puuterisia sävyjä ja haalistumia. Otin käyntikortin mukaani, jotta voin netissä ihailla lisää ja joskus ehkäpä tilatakin oikeasti jotain.

Antiikkipuolen kiertelin läpi ihan tyytyväisenä, mutta ostohalujen heräämättä. Kunpa tämä fiilis jatkuisi ensi-innostuksen jälkeenkin! (Voi niitä aikoja kun kaikki kivat esineet/astiat/kirjat jne teki mieli hankkia omaksi!)  Taitaa siis toimia hyvin tämä uusi herääminen siihen että vähän on paljon...

16.3.2015

Köyhäilyä käytännössä



Olin viime viikolla Tampereella lempidivarissani, josta löysin halvan pikku kirjasen, "Tyylikkään köyhäilyn taito"! Olen ahminut sitä viikonlopun aikana ja miettinyt miten se sopii omalle kohdalleni. Kieltämättä olen ostohamsteri, mielestäni oikein pahakin sellainen välillä. Mutta osaan myös kierrättää, vaihtaa, dyykata jne. Niin ja periaatteessa tehdä paljon myös itse, (jos vain viitsin).

Kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta. Tarvitsenko todella sen kaiken, jota halajan ja kerään ympärilleni? Todella onnellinen on se, joka ei pelkää menettävänsä (työtä, omaisuutta ym materiaan liittyvää), vaan osaa elää rennosti ja pystypäin ilmankin. Työpaikan menettämisen pelkoa en ole koskaan oppinut, sillä vakituista paikkaa minulla ei ole. Siinä mielessä olen hyvin onnellinen. En stressaa asiaa lainkaan! Työtä tulee ja menee. Elämäni ei ole rakentunut työ-identiteetin varaan.




Mutta jonkinlainen omaisuuden menettämisen harjoittelukin voisi olla hyväksi. No, onhan minulla sisäinen "stoppari" keräysvimmankin kanssa; muutun ahdistuneeksi jos koen, että tavaraa on liikaa. Esimerkiksi puhelimia, käsilaukkuja, puuterirasioita, hajuvesipulloja ja useimpia tekstiilejä minulla on nyt tarpeeksi, enkä niitä enää hamstraile. Tällä hetkellä minua kuitenkin vaivaa vaate-, kirja-, sekä nukketalovimma! Nukketaloon olen antanut itselleni luvan ostaa huonekaluja ja esineitä, niin kauan kuin talo tulee täyteen. Vaatteitten ja kirjojen edessä olen voimaton...




Sisäinen auringonpaisteeni ei onneksi liity yhtään tavaran omistamiseen tai haalimiseen. Minulle aurinkoinen olotila koostuu ihmissuhteista, terveydestä, ympäröivästä luonnosta tai miljööstä, sekä sukujuurista. Lisäksi pohjattomasta mielenkiinnosta monia asioita kohtaan, uteliaisuudesta elämää ja tulevaisuutta kohtaan, pyrkimyksestä elää hyvää elämää ja siitä että voin ilahduttaa ja auttaa voimavarojeni mukaan muita ihmisiä.


11.3.2015

Lumikellot kukkii!


Viikonlopun viettoon lähtiessäni ihmettelin kun lumikellon nuppuja pilkisteli kukkatarhasta lumen seasta. Sunnuntai-iltana lumi oli kadonnut ja lumikellot kukkivat! Kevään herääminen ihastuttaa aina yhtä paljon! Nyt odotan innolla millaisia tulppaaneja tarhaan piilotinkaan syksyllä...


Viikonloppu oli muuten aika extreme! Liikuimme Porin liepeillä; Reposaaressa, Mäntyluodossa ja Yyterissä. Tuuli kävi mereltä niin kovaa, että koko ajan kuulosti siltä, kuin juna kulkisi vieressä. Tarkistin säähavainnot netistä; tuulen nopeus 17m/s ja puuskissa 22m/s!! Yhden kerran pipo lensi päästä, muutaman kerran nojauduin tuulta vasten, enkä nähnyt kunnolla kun silmät olivat täynnä vettä. Kuvatakaan ei joka kohdassa voinut, kun tuuli heilutti kameraa liikaa.

Silti näimme meressä muutaman surffaajan!




6.3.2015

Hyvästi Ottelin, Bidbäck ja Schreck...?



Kuten olen jo kertonut, olen sukututkimuksen merkeissä kiinnostunut hautausmaista. Vanhat hautausmaat ovat täynnä todella hienoja muistomerkkejä ja tarinoita. Joskus kuitenkin näky on surullinen tai jopa suututtava, kuten alla olevissa kuvissa, jotka on otettu Pälkäneen vanhalla hautausmaalla. Alue on rajattu kiviaidalla, eikä siellä ole enää paljonkaan hautamuistomerkkejä jäljellä, mutta maaston muodoista, arkun kokoisista vajoamista, voi päätellä alueen olevan täynnä vanhaa kansaa. Näitä hautoja on kohdannut ainakin viimeksi myrskytuho, mutta mitä lie sitä ennen, kun hautausmaan kumossa ja rikki olevat hautakivet ja -ristit ovat selvästi olleet kauan huonolla hoidolla. Pelkään, että kaatuneet ja katkenneet muistomerkit kannetaan pois, kaatopaikalle, kuten seurakunnilla niin usein on tapana. Toivoisin että ne sijoitettaisiin edes aidan viereen pystyyn, niin että niitä voisi edelleen katsella.
















5.3.2015

Tuulahdus Tukholmasta


Lähden aina mielelläni matkalle jos vaan voin! Niin nytkin tälle Tukholman minireissulle. Otimme rauhallisesti, emme siis juosseet itseämme läkähdyksiin vanhan kaupungin kiehtovuudesta huolimatta.


Söimme laivan buffetissa (hieman liikaa). Hinta alkaa kyllä olla sietokyvyn ulkopuolella; 41e!! Ymmärtäisin sen jotenkin jos puitteet olisivat keisarilliset ja ruoka olisi taivaallisesti laitettua herkkua ja sitä olisi loputtomasti, mutta nyt pöydissä oli yllättävän paljon purkista kumottuja yksinkertaisia ruokalajeja; fetaa, sieniä, soijarouhetta, siemeniä, hedelmäpaloja jne.


Tukholmassa oli valitettavasti harmaa ja sateinen sää. Kevät ei ollut kovin pitkällä, vain yhdessä paikassa näin lumikelloja kukkimassa ja kahden talon edustalla oli narsissiruukkuja.


Nukketalolaiset saivat tiffanylampun, kultakoristeisen punaisen kahvikaluston yhdelle hengelle, sekä aamiaistarjottimen hunaja- ja hillopurkeilla tuliaiseksi. Itselleni ostin kaksi huivia sekä pienen parfyymisetin. Suklaaseen en sortunut matkalla kertaakaan!




1.3.2015

Makiaa maaliskuuta!


Viikonloppu kului Turussa; Talvi-Heikin rompepäivillä ja mielestäni maan parhaalla (Manhattan) kirppiksellä. Vähän antiikkisia tekstiilejä, joulukortteja, view master-kiekkoja (aiheena Lontoo), sekä eräs 1800-luvun kaakaomuki tarttui mukaan.


Huomenna suuntaan kohti Tukholmaa, jossa aion hurvitella ja nauttia suuresta maailmasta yhden päivän ajan hyvässä naisseurassa. Ehkä sieltäkin jotain tarttuu mukaan... jos ei muuta niin mukavia hetkiä.

P.S. Pertti Kurikan Nimipäivät aidolla ja alkuperäisellä punk-hengellään ilostutti tänä viikonloppuna aivan erityisesti!