.

.

20.5.2016

Pitkälle matkalle



Äiti on lähtenyt lopulliselle pitkälle matkalleen.
Saatoin äitiä, pidin kädestä loppumetreillä tällä puolen.
Toivon, ettei hän tuntenut tuskaa tai pelkoa.
Uskon että tytär, siskot ja vanhemmat olivat häntä vastassa.
Luulen että hän on edelleen hiukan täällä, 
katselee meitä ja yrittää lohduttaa.
Niinkuin me lohdutimme häntä näinä viimeisinä viikkoina,
kun hän ei enää kyennyt puhumaan.



17.5.2016

Kaikki ei mene aina niinkuin Strömsössä



Yhtä aikaa kun mieheni työpaikkaa muuttaa, (olen ollut kantamassa päiväkausia aika painavia lasteja, juoksennellut tikkaita ylös alas ja kiskonut roclaa sinne tänne) pitää tyhjätä myös anopin mökki! Ja se ei olekaan aivan pieni urakka se.




Mutta kaikkein isoimpana asiana tämän kevään aikana on ollut äitini halvaantuminen. Olen ollut kiireinen ja todella huolissani. Välillä käyn touhottamassa pakollisia arkirutiineja kotona päivän tai kaksi, sitten taas lähden (vuoroin muuttoon, vuoroin äitini luo). Kärsivällisyyttä siis tämän bloggailun suhteen!