.

.

3.7.2018

Kaffikokemuksia



Muistan juoneeni kunnolla kahvia ensimmäisen kerran noin 11-vuotiaana ja sain kauhean vatsakivun. Sen jälkeen olen aika ajoin kokeillut kahvinjuontia, laihoin tuloksin; aina vatsa sekaisin. Joskus nykykahviloissa on kiehtovia frappeja ja muita erikoisuuksia, joista ajattelen etteivät ne ehkä ole pahaksi, vaan joudun aina pettymään.

Kerran juttelin kahviedustajan kanssa, joka arveli, että kahvi ei sovi kaikille sen vuoksi, että kahveissa on usein konepoiminnan takia useita kypsyysasteita sekaisin. Raa'at pavut ja kypsät samassa; itse asiassa hän kertoi että samassa pensaassa voi kasvaa seitsemää eri kypsyysasteista papua. Todella laadukkaat kahvit kerätään käsin ja niiden kypsyys on taattu, mutta muut ovat mitä ovat.

Koin herätyksen kerran Eestissä, jossa kaveri keitti kahvin simppelisti kattilassa, enkä saanut siitä mitään vaivoja! En laittanut kahviin sokeria, enkä kermaa, mutta silti se oli mielestäni hyvää! Sen jälkeen olen etsiskellyt minulle sopivaa kahvia. Lidlin jauhekahvit (Cappuccinot) sopivat kyllä, mutta niitä ei kai oikea kahviharrastaja sano kahviksi? Olen myös huomannut, että luomu murukahvi on ok. Maustettuna kookoksella tai vaniljalla jopa herkullista!

Kahvilat ovat yleensä kahvinjuojien paratiiseja. Teenjuojat kuitataan pussiteellä. Naurankin usein, että mitä kahvinjuojat mahtaisivat sanoa, jos kahvilassa olisi huikea laatuteevalikoima, mutta vain murukahvia kahvinjuojille? Asetelmahan on kääntäen aivan sama. Onneksi suurista kaupungeista löytyy hyviä teekauppoja edes.








29.6.2018

Lipstikkainvaasio



Yrttipenkissä ihana vanhanajan lipstikka!
Olen kasvattanut sen kaupan yrttiruukusta (huom! On tärkeää että poistat kaupan muoviruukun yritin juuripaakun ympäriltä ennen istutusta!) ja nyt se on kasvanut monta vuotta talvehtien loistavasti ilman mitään suojaustoimia. Kesällä se kasvaa yli kaksimetriseksi tuuheaksi pensaaksi, josta useimmiten jää suurin osa hyödyntämättä, vaikka aina kerään syksyllä loput lehdet talteen ja kuivaan ne huoneenlämmössä siivilässä tai ilmavasti kulhossa (käännellen). Kuivattamisen jälkeen hieron rutikuivat lehdet metallisiivilän läpi kulhoon. Näin saan tasalaatuista hienoa jauhetta talven kokkauksiin! (Esim keitot, piirakat, laatikot, padat.)

Koska mulla on myös paljon muita yrttejä, joita kuivaan talven varalle, en useinkaan saa käytettyä kaikkia yrttijauheita talven aikana. Siksi jo pitkään on ollut sellainen olo, että uusia reseptejä olisi löydettävä. 

Ja koska tänä kesänä mulla on ollut aikaa miettiä ja toteuttaa myös ylimääräisiä kokkausprojekteja; kuten raparperikokkauksia (kaksi isoa puskaa raparperia kasvaa pihassa hurjaa vauhtia koko ajan) ja lipstikkakokkauksia. Paras lipstikkareseptilöytö oli PESTO!



Lipstikkapesto

6 dl lipstikanlehtiä
4 valkosipulinkynttä (keskikokoisia; enemmän on jo liikaa)
1 dl pinjansiemeniä
1 dl parmesaaniraastetta
2 dl oliiviöljyä (hyvälaatuista)
1 sitruunan mehu
ripaus ruususuolaa tai merisuolaa
ripaus mustapippuria

Voit surruuttaa tämän joko tehosekoittimella tai sauvasekoittimella, (jolloin tarvitset kapean ja korkean kulhon.) Laita kaikki ainekset kulhoon niin, että lipstikanlehdet eivät litisty pohjalle. Valmista pestoa tulee noin reilut 2 dl. herkullista leivän päällä (itse söin patongin kanssa) tai ruuan lisänä, salaatissa, suolaisen piirakan päällä, pastan kanssa... En osaa sanoa kauanko tämä säilyy, sillä söin omani parissä päivässä! Säilöin sen kuvan Nelliker-purkkiin, koska tykkään käyttää usein  antiikkiastioitani arjessakin.




20.6.2018

Kesän makua



Pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi päivitin blogiani. Mitään dramaattista syytä ei varsinaisesti ole, mutta sellaista arjen kiirettä kylläkin. Olen myös solahtanut enemmän facebookin maailmaan, mutta pettynyt ja kyllästynyt sen epävisuaalisuuteen. Täytyy sanoa, että kaipaan välillä todella paljon blogimaailmaa; sen ihania tekstejä, kauniita sivustoja ja huumaavia tunnelmia!

Kesäpäiviini on kuulunut tänä vuonna flunssaa, matkustamista, puutarhan raivaamista, raparperikokkauksia, (kerään edelleen kokkauskirjoja ja pidän yllä kokkausharrastusta - tosin hieman hitaammalla moodilla kuin ennen) puupinojen siirtelyä, kaappien järjestelyä jne. Olen löytänyt sisustamisen saralla metallilankakorit! Olen haalinut niitä eri kokoisina ja eri mallisina parisenkymmentä ja täytyy hehkuttaa, että ne ovat oiva keino saada joku tolkku kaappeihin, joiden sisältö ennen aina oli vaarassa valua kokonaan tai osittain syliin, kun kaapista jotakin haki. Nyt kynttilät, kynttilänjalat, servetit ja mausteet ovat saaneet uuden järjestyksen ja olen kaappeihin niin tyytyväinen, että välillä auon kaappeja silkasta ilosta!

Tunnelmallista Juhannusta kaikille!
 Itse ajattelin nauttia kukkaketojen hennosta pirteydestä, jos ei sada aivan koko ajan.