Mieli risteilee kaikenlaisten haaveiden parissa. Että olisipa 1700-luvun talo, jossa ei olisi koskaan rempattu liikaa. Ei yhtään muovirakennetta. Ei saunaa tai suihkutiloja sisällä, vaan ulkorakennuksessa. Ei keskuslämmitystä, vaan puilla lämpiävät takat ja kakluunit. Ehkä jopa kantovesi ja kaivo pihassa. Kaikenlaista sitä juontuu mieleen, kun joutuu vesivahingon uhriksi.
Vaikka päätökset tulivatkin nopeasti ja mukisematta, en arvannut, että varsinaista työtä pitää odotella viikkoja. Tällä hetkellä tilanne on se, että vuotanut patteri on irrotettu ja putkisto tulpattu siltä kohdalta. Ensi viikon lopulla tulee asbestipurku komeron lattiaan. Luojan kiitos se on vain alle kolmen neliön tila, jonka voi helposti eristää muusta asunnosta.
Olen jo varautunut siihen, että joskus juhannuksen jälkeen kentis saamme uuden keittiön. On aika mahtava tunne, kun voi alkaa suunnitella jotakin niin isoa ensimmäistä kertaa elämässään! Mutta silti olen jo monta kertaa vesi kielellä unelmoinut siitä, että voi kun voisi vain mennä keittiöön ja tehdä jotakin ruokaa! Tällä hetkellä keittiö on vielä osittain käytössä (tiskipöytä, uunit, liesi, jääkaappi ja mikro - mutta irtaimisto on kaikki hukassa!), mutta muutaman päivän päästä ei ole sitäkään.
Mahtaako sitä jaksaa monta kuukautta pelkkää einesruokaa...? Tällainen puoliremontti on siinä suhteessa vähän raastava, että pitää heittäytyä kovin luovaksi ja tinkiä monesta asiasta. Jos remppa olisi kokonaisvaltaisempi, niin ettei talossa voisi asua (no ei sekään kyllä kivaa olisi) niin vakuutusyhtiö hoitaisi meille jonkun sijaisasunnon siksi aikaa kun remppa kestää. Tässä sitä huomaa miten helppoon sitä on tottunut.
