.

.

25.3.2020

Irokeesista Marimekkoon yhdessä hujauksessa



Eipä sillä, että olisin täyttänyt mitään pyöreänkaltaisia vuosia.
Olen vain sisäisesti nauranut itselleni, miten olen yhtäkkiä huomannut olevani niin keski-ikäinen että! Missä on se vanha punkkari ja vastarannankiiski? No enpä sitä kyllä kaipaa. Näin on hyvä ja tähyän tulevaan uteliaana.

Jaa-a, mistä siis huomasin olevani uudella portaalla? Se on se hetki, kun huomaan kuolaavani yhä uudestaan Marimekon perään, suorastaan jumaloin Lapponia-koruja, ihastelen persoonallisia ja näyttäviä silmälaseja (ja että on ikänäkö-lasit ylipäätään!), kiinnitän huomiota design-lasiin ja tyylikkäisiin aikaa kestäviin sisustuksiin. Kun laatu merkitsee todella paljon! Kun valitsen pussilakanan kriteereillä "mikä kestää aikaa ja näyttää tyylikkäältä vielä kymmenien vuosienkin päästä"...

Kun rakastaa kangasklassikkoja Aini Vaarilta tai Metsovaaralta, katselee Nanson tuotantoa sillä silmällä, että mikä muistuttaa eniten Marimekkoa. Ei ne räikeimmät ja huikeimmat, vaan vähäeleisen elegantit kuosit. Kutakuinkin sellaiset, jotka saivat vielä 10 vuotta sitten haukottelemaan ja ajattelemaan miten ihmiskunta voikaan olla tylsä!




Mutta voihan olla, että poden jotain varhaista viidenkympin kriisiä myös. Olen nimittäin huokaillut viime aikoina kovastikin sille, että miten ihanaa olisi vielä matkustaa sinne tänne, lukea tuhansia kirjoja, tehdä ja harrastaa - mutta elämä on loppumetreillä! Ei ole enää aikaa ja mahdollisuutta. Tiedän, kuulostaa perin pessimistiseltä! Kuulostaa sellaiselta, mitä en tunne omaksi itsekseni ollenkaan. Edellisistä ikäkriiseistä on selvinnyt vain ajan kanssa, joten ehkä tämäkin menee ohi kun vain koettaa lunkisti odotella ja huijata itsensä positiivisiin mietteisiin. Onneksi on kevät!



15.3.2020

Kakkufanin kriisin päivät



Olen ollut kakkufani jo ehkä 15 vuotta, kenties enemmänkin. Ryhdyin kerran pitämään jopa arvosteluvihkoa eri kahviloista. Merkitsin siihen kahvilan sijainnin, yleisilmeen, viihtyisyyden, valikoiman, hintatason ja erikoisuudet. Tarkoituksena oli käydä läpi kaikki lempikaupunkien kahvilat. Oikeastaan se jäi ihan kesken ajanpuutteen vuoksi, tarkoituksena jatkaa kun on taas aikaa. Nyt vain on sellainen tilanne, että olen jättänyt viljat pois ruokavaliostani. Sairastuin puoli vuotta sitten mystiseen sairauteen, joka oireilee eriasteisena ripulina joka ikinen päivä.

Kävin yksityisellä specialistilla, maksoin itseni kipeäksi, eikä mitään oikein selvinnyt. Seuraavaksi sain terveyskeskukseen lääkärin soittoajan noin kahden viikon päähän tästä hetkestä. Siihen saakka koetan pärjätä jollain lailla. Aluksi jätin pois laktoosin. Sitten gluteenin. Nyt viimeksi kaikki viljat. Tämä viimeinen porras vasta on vaikuttanut niin, että vessaan ei tarvitse rynnätä joka ruokailun jälkeen. Mutta vatsa ei silti toimi normaalisti, vaikkakin hiukan paremmin.

Olen visioinut mahdollista vehnäallergiaa, vilja-allergiaa, ärtyneen suolen oireyhtymää ja paksusuolen tulehdusta. Voihan se jotain muutakin olla. Lähinnä olen tehnyt henkistä eroa kaikkeen ihanaan; pizzat, kakut, pannarit, lätyt, leivät... Toisaalta en ole ehkä ikinä syönyt näin terveellisesti kuin viime aikoina. Joka päivä itse tehtyä salaattia ja kalaa. Banaania. Jogurttia tai piimää. Venäläisiä kurkkuja. Ei valittamista! Kunhan saisi tilanteen vielä hiukan paremmaksi, jotta uskallan lähteä kotoa ilman paniikkia. Vessapassi voisi auttaa. Kaikki työpaikan retket yms kekkerit pitää skipata. Optimistisella mielellä tässä nyt kuitenkin enimmäkseen ollaan. Voihan kahvilassa Macaronejakin syödä. Ja pizzan voi kotona tehdä uunipellille ilman pohjaa. Kyllä tämä tästä!