.

.

31.12.2021

Uusi Vuosi 2022



Vuoden viimeinen päivä tuli yllättävän nopeasti! Tämä vuosi on kulunut sekä nopeasti, että leppoisan hitaasti. Nyt on aika luoda silmäys tulevaan ja miettiä mitä ensi vuodelta toivoo ja odottaa.

Koin, että menneen vuoden tavoitteitani oli kiva käydä läpi ja koska lähes kaikkia tuli kokeiltua, asetan samantapaisen tavoitelistan myös ensi vuodelle. Tällä kertaa tosin vähennän listani kohtia kymmenestä seitsemään. Nyt listani näyttää tältä:

1) Teen itse kosmetiikkaa
2) Opettelen taas piirtämään
3) Opettelen valokuvamuokkausta
4) Ompelen antiikkisiin päivänvarjoihini kankaat
5) Jatkan sukukronikoitten kirjoittamista
6) Teen ainakin pari ifolorkirjaa loppuun
7) Remppaan ja sisustan nukketaloa





Totesin myös, että vaatteidenostorajoitus todella toimii! Aion pitää rajoitusta voimassa myös ensi vuonna, mutta nyt saan ostaa vaatteita joka kolmannen kuukauden sijasta vain joka neljäs kuukausi. Muutenkin olen tarkkaillut ostojani kirjaamalla kaiken ylös. Ostomania on melkein ärsyttävintä ja lähes ihaninta mitä tiedän… pakkohan sitä on suitsia.

Toivon ensi vuodelta samantapaista rauhallista fiilistä, kuin tänäkin vuonna. Toivon vähitellen tulevia uusia työkuvioita ilman stressiä. Toivon yhä parempaa kuntoa ja terveyttä itselleni ja läheisilleni. Haluan, että läheiseni ovat onnellisia. Ja toivon, että maailma ei näytä enää niin mielipuoliselta ja vihaiselta paikalta.

 

30.12.2021

Katsaus menneeseen vuoteen



Nyt kai on suunnilleen jo se hetki, kun voi luoda pohdiskelevan katsauksen menneeseen vuoteen. Pohtia, oliko vuosi 2021 hyvä ja mitä kaikkea ylipäätään on tapahtunut.

Minulle mennyt vuosi on ollut poikkeuksellinen, sillä en ole ollut töissä koko vuonna. Olin kotona viimeksi vuonna 1994, eikä siihenkään oikein voi verrata, koska se oli pikkulapsiarkea. Koronavaikutus on nyt tässä tilanteessa kiistämättä osallisena. Mutta toisaalta; olen levännyt, olen nauttinut, olen kuulostellut itseäni. Olen käsitellyt työuupumukseni ja summannut työasioita muutenkin. Tulevaisuus rakentuu näistä pohdinnoista.

Olen kotoillut enemmän kuin ikinä! Olen hoitanut puutarhaa ja hankkinut uusia kasveja enemmän kuin ikinä! Olen yhä enemmän myös innostunut sisäkasveista. Olen ollut niin paljon "zen"! Olen muuttanut elintapojeni suuntaa pikku hiljaa kohti terveellisempää ja parempaa tulevaisuutta. Olen saanut vatsani lähestulkoon normaalitilaan. (Olen myös lähes kokonaan luopunut vehnästä ja monista muistakin viljoista.) Olen verkostoitunut suvun kanssa enemmän kuin koskaan ja ottanut ihan uusia askeleita sukututkimuksen alalla esimerkiksi DNA-testin muodossa.

Olemme viettäneet mieheni kanssa ihania hotelliviikonloppuja pienissä paikoissa nauttien kaikesta levosta ja ympäristöön tutustumisesta. Olemme polkupyöräilleet! Moottoripyöräily on ollut täysin nollissa. Olemme viettäneet ihania aikoja mökillä. Olemme viettäneet viikonloppuja järvellä ja veneilleet enemmän kuin koskaan. Olemme katsoneet elokuvia ja lukeneet ahnaasti. Olen jättäytynyt somesta ja ollut paljon paremmalla tuulella. Ja nyt minulla on ollut tuntikaupalla päivässä aikaa kaikkeen muuhun; esimerkiksi omille ajatuksilleni tai sille, että en tee kerrassaan mitään.

Olen nauttinut lakeudesta täysin sydämin. Olen remontoinut lapsuudenkodissani, ainakin hiukan. Olen säätänyt itselleni ostorajoituksia. Olen inventoinut ja tehnyt poistoja vaatteistani ja tavaroistani. Olen käynyt kampaajalla enemmän kuin ikinä. Olen käynyt hierojalla kokeillen mm purentalihashierontaa, joka olikin ihana kokemus! Olen herätellyt tämän blogin eloon. Olen taas valokuvannut aika ahkerasti. Olen kuntoillut pikkuruisen koko ajan. Olen pudottanut painoani yli 7kg. Olen oppinut hillitsemään itseäni tunnekuohuissani - aika hyvin. Koronasta huolimatta läheisimmät ystävät ovat vakaasti elämässäni mukana ja arvostan heitä hyvin paljon!





Olen toteuttanut viime vuodenvaihteen 10 suunnitelmasta 9 ainakin osittain. Vain ompelu on jäänyt edelleen haaveen asteelle. Totesin myös, että 10 on ehkä liian paljon aikomuksia, vaikka olisikin kotosalla suurimman osan aikaa! Ensi vuodelle on siis uudet suunnitelmat.

Kaiken kaikkiaan - koronahuolesta huolimatta - vuosi on ollut yksi elämäni parhaista, yksi levollisimmista ja yksi vapaimmista! Yksi positiivisimmista. Jos katsoo maailmantilannetta, tämä tunnelma voi yllättää. Mutta en ole koskaan antanut maailman kuohujen vaikuttaa henkilökohtaiseen elämääni kovin paljon. Minähän en maailmantilannetta muutenkaan voisi muuttaa vaikka kuinka haluaisin. Vanhempani olivat esimerkiksi aikanaan niin viisaita, että he eivät koskaan lietsoneet minuun vaikkapa ydinsodan pelkoa, kun olin lapsi. Se on kuulemma ollut tosi tavallista ikäpolveni lapsilla.

Ehkä sillä tiellä ollaan. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Ja minä olen tässä, hymyilen ja olen onnellinen!

 

29.12.2021

Kuuratalvi



Vuoden viimeisiä päiviä eletään. Toivon, että lunta tulee vielä paljon ja pakkanen hellii meitä kuin lapsena! Kuuraa rakastan ja sen vuoksi luonto on ihmeitä täynnä myös talvella.

Juuri tällä hetkellä poden aikamoista huolta koronatartunnoista ja sen vastapainoksi olen totaalisen upoksissa sukututkimuksen loputtomaan maailmaan!





 

28.12.2021

Notkumista jouluisissa kotoilutunnelmissa



Pidän hirveästi näistä joulunjälkeisistä päivistä, kun vielä on jouluista, mutta kuitenkin jo jotain muutakin. Uuden vuoden lähestyminen, kotoilu, kelluminen kiireettömyydessä. Kuuntelen vielä hiukan joulumusiikkia ja selailen joululehtiä. Tämä taitaa olla kuudes päivä, kun syömme jouluruokia. (Otimme näet hiukan varaslähtöä ruokien suhteen.) Vähän ne alkavat maistua puulta, mutta roskiin niitä ei heitetä. Kohta taas maistuu pizza ja wingsit...



 


 

27.12.2021

Välipäivien eloa



Eilen illalla iski se niin kovin tuttu tunne; tässäkö se nyt oli? Nytkö se jo on ohi? Yleensä se tunne iskee jo aatto-iltana. Meillä jouluinen koti jatkuu vielä viikkoja, sillä en ikinä ole tunnustanut mitään loppiaista. Kuusikin alkaa tehdä kerkkää ja elellä sisäelämää, kunhan sille antaa aikaa.

Vaikka varsinainen joulu on jo takana tältä vuodelta, jouluisuus leijuu tässä vielä. Mutta yhtä asiaa ihmettelen; miten en opi ikinä tekemään jouluruokia sopivasti? Olen yrittänyt kirjoittaa itselleni huomioita seuraavaa vuotta varten ennenkin, mutta niistä on ollut kovin laihasti apua.

Tämän vuoden "huomiota" voisi kuulua näin:
1) Älä tee rosollia, koska sitä ei kukaan syö! Tee sen sijaan uunirosollia, joka on ihanaa.
2) Älä turhaan leivo monia kakkuja, pipareita, torttuja, sillä nekin jäävät lautasille. Pieni määrä pipareita riittää ja joku suolainen torttu, koska sille on menekkiä!
3) Osta sitä savulohta paljon pienempi määrä. Se ei oikein maistu enää neljäntenä päivänä...
4) Erilaisia kylmäsavu- ja graavilohia ei oikeastaan voi olla liikaa.
5) Katso, että kinkussa on nahka! Ja paista se YLIkypsäksi.
6) Niin ihanaa kuin hirvenliha onkin, niin mieti onko joulupöydässä jo muutenkin ruokaa tarpeeksi.
7) Salaateista MUST on sienisalaatti ja perunasalaatti, molemmat itse tehtynä.
8) Laatikoista MUST on lanttulaatikko ja imelletty perunalaatikko. Viisi erilaista laatikkoa hipoo mielipuolisuutta! Jos joku muu on pakko tehdä, niin tee porkkanalaatikko.
9) Patee kannattaa ostaa, mutta yksi riittää aivan hyvin.
10) Julmustia tarvitaan vähintään muutama pullo.






 

26.12.2021

Tapani




Joulun taika.
Se on epäilemättä sellainen hämyinen, puhdas, kiireetön, viipyilevä.
Se on osittain haikeutta, muistelua, hymyjä, täysiä massuja.
Se on jonkin loppumista ja herättelyä uuteen kauteen.
Uuteen kevääseen, uuteen kesään.
Se on päätepiste ja odotus.
Harmonia!






 

25.12.2021

Joulupäivä



Rauhallinen ja tunnelmallinen joulu!
Lumisadetta, kiristyvää pakkasta, jouluruokia, punaviiniä ja Julmust-juomaa.
Kynttilänvaloa ja kynttelikköjä, hyacintin tuoksua, hassu kuusi.
Jouluelokuvia, joululehtiä, joulukirjoja...

Olen päässyt lapsuuden joulujen tunnelmaan.
Kun lumi kimmeltää, tähtitaivas välkkyy illalla, puut ovat lumiset.
Kun tunnelma on lämmin ja hyvä mieli on vallannut kaiken.
Ihana joulu monien osittain surumielisten joulujen jälkeen!











 

24.12.2021

Ruiskumestarin joulu



Tämä Helsingin keskustassa oleva Ruiskumestarin museo on niin ihana, että se ansaitsee tulla esitellyksi jouluisessa asussaan juuri nyt. Niin rauhallinen, niin yksinkertainen, niin kaunis!

IHANAA, RAUHALLISTA JA ONNELLISTA JOULUNAIKAA KAIKILLE!











 

23.12.2021

Jouluihmisen mietteitä ihan just ennen




Viimeinen joulunaluspäivä. Eilen jo ehdin fiilistellä kynttilänvalossa ja antaa tunteiden tulla. Tämä on kuudes joulu ilman vanhempia, eikä enää satu niin paljon. Mutta kaiho ja kaipaus kyllä olivat eilenkin vahvasti läsnä, kun maltoin vain pysähtyä. Istuin lähes pimeässä huoneessa, katselin sohvalla istuen pimenevälle taivaalle ja vain olin. Maaginen ja haikea hetki.

Tämän päivän TO DO; teen perunasalaatille kastikeen, koristelen, vien naapuriin suklaarasian. Kaiken taustalla soi joulumusiikki. Joulukirjat on otettu esiin. Luin eilen Waltarin joulukertomuksen vuodelta 1935. Se kirja on minulle tärkeä! Luen sitä joka joulu, sen mukaan miten on aikaa, yhden tai useamman kertomuksen. Niissä on JOTAKIN. Ja nyt on KERRANKIN aikaa!

Paistoin eilen illalla kinkun. Minulle on hyvin tärkeää, että kinkku on harmaasuolattu, perinteisen makuinen joulukinkku. Sen ei tarvitse olla iso; nytkin vain vajaa kolmikiloinen. Kinkkua uuniin työntäessä tajusin, että olin kaupassa keskittynyt siihen harmaasuolaukseen niin paljon, etten edes älynnyt tarkistaa onko kinkussa nahkaa! No ei ollut. Se oli suuri pettymys, sillä nahka on eräs ääretön jouluherkku minulle, vaikkakin koetan olla syömättä sitä paljon. Kinkun verkko takertui nyt ihan ennennäkemättömästi lihaan uunissa ja lopputulos on sellainen revitty epämääräinen kinkku-möykky, kun verkon mukana irtosi isoja kimpaleita lihaa. Tässä taas yksi asia, mihin pitää tulevaisuudessa kiinnittää huomiota.







 

22.12.2021

Kortteja alkaa ropsahdella postilaatikkoon




Vaikka erityisesti rakastankin vanhoja joulukortteja, en ole ehtinyt uusimpia löytöjäni kuvata vielä. Vanhoissakin taitaa olla monia, joita en ole vielä esitellyt. Tässä muutama erityyppinen ja eriaikainen kortti, joista ensimmäinen on suosikkini.







 

21.12.2021

Nukketalon joulu


 

Minusta on hauska tarkkailla myös sitä, miten nukketalolaiset viettävät joulua. Siellä on ainakin näköjään laiteltu muutamia koristeita ja leivottu sekä pipareita, että torttuja. Kinkku odottaa jo hellan kulmalla ja glögiäkin taitavat jouluisin harrastaa. Joulukortteja ja pakettejakin yleensä ilmestyy, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät.








 

20.12.2021

Jouluviikko alkaa

 

Jouluviikon ensimmäinen päivä.
Ikiaikainen haaveeni siitä, että tässä vaiheessa lähes kaikki olisi valmista ja voisin vain kotoilla ja lueskella joululehtiä ja joulukirjoja, etenkin Mika Waltarin joulukertomuksia, on melkein NYT. Ja kuunnella perinteisempää joulumusiikkia, polttaa jouluntuoksuista kynttilää, nuuhkia hyacintteja, imeskellä suklaakonvehteja ja valmistella kinkunpaistoa ja muita viime hetken ruokia. Ripotella koristeita hiljaksiin. Se on melkein NYT. Olen päässyt haaveeseeni hyvin lähelle! Nautin suunnattomasti tästä harvinaisesta tilanteesta. Ihanaa jouluviikkoa myös teille kaikille, lukijat!








19.12.2021

Kaikki sujuu kuin...




...Strömsöössä? Kameroiden sulkeuduttua, lavasteissa, harjoituksissa? Pakkohan niidenkin on joskus olla hiukan epätäydellisiä! En voi olla ainut, jonka päivät täyttyvät suunnittelemattomista "Oho-eiku"-tapahtumista.

Eilen esimerkiksi tein piparitaikinaa. Sitä ihanaa, jonka nimi on "Siiri-mamman piparit" ja johon tulee raastettua appelsiininkuorta. Keittelin aineksia, seurailin reseptiä. Seuraavaksi sokeri. Missäs se nyt onkaan... ei näy kaapissa, ei sivupöydällä... veinköhän sen kellariin? Ei, ei ole siellä. No, missä ihmeessä se nyt on?! Juuri toissapäivänä ostettu paketti! Eilen laitoin sitä taatelikakkuun (joka sivumennen sanoen onnistui ainakin muotonsa puolesta loistavasti!) ja nyt sitä ei näy missään! On vain juuri avattu hillosokeripaketti. Hmmm... miksi sivupöydällä on hillosokeripaketti, kun kaapissakin on vajaa sellainen?

Seuraavaksi ryntäsin googlettamaan "voiko hillosokeria käyttää leivonnassa?" ja helpottava vastaus oli että voi, jos mitään muuta sokeria ei ole saatavilla! Ja joka tapauksessa taatelikakkuhan oli jo hillottu. Pähkäilin hetken palasokerin, tomusokerin ja fariinisokerin välillä ja päädyin siihen hiton hillosokeriin piparitaikinankin kohdalla. (Vaikka nyt yön yli nukuttuani, en käsitä miksi en päätynyt ennemmin vaikka palasokeriin?! Ajattelin varmaan, että hankala syödä jos pipareissa on kovia paloja...) Olenkin aina sanonut, että minä en ole mikään sokerileipuri! Kaakkujen kanssa on niin turhan tarkkaa! Se on niin rakettitiedettä, ei mitään mahdollisuuksia säveltää omiaan. Pyh!













Mutta ei tämä minua masenna! Ehkä olen keksinyt uuden respetin? Tarjoan ehkä vieraille hillosokeria kahviinkin! Sitäpaitsi suuret keksinnöt tehdään aina puolivahingossa.

Tänään lähden Leineperin ruukille joulumyyjäisiin. Olen ollut siellä parina edellisenäkin vuonna ja tykännyt sekä miljööstä, tunnelmasta, että myytävistä tuotteista. Ehkä sieltä hyvinkin löytyy jotakin niin viehättävää, että se on pakko ostaa?