.

.

31.5.2021

Kasvilista kädessä

 

Taimiston kautta mökiltä kotiin; niin nykyään tehdään.
Tällä kertaa mukaan lähti Rusokuusama 'Rosea', Marjaomenapensas, Isabellansyreeni 'Holger', Lumipalloheisi 'Pohjan neito', sekä jasmike. Olin menossa ostamaan suloista Kameliajasmiketta, mutta koska se oli loppunut rivistöstä, valitsin tilalle Pihajasmikkeen.

Lisäksi heräteostoina nappasin mukaani Lakritsiyrtin, Mansikkamintun ja Kuolemattomien yrtin! Tosin netissä tämä on nimellä 'Kuolemattomuuden yrtti'. Lakritsiyrtti minulla oli viime kesänä ruukussa ja muistan ne lukuisat ihanat hetket, kun istuin portailla oravia katsellen, auringosta nauttien ja lakritsiyrttiä napsien. Valitettavasti se ei talvehdi ulkona, joten täytyy muistaa tänä syksynä ottaa se sisälle.






Vielä ei "ähkyni ole täynnä" niinkuin äiti tapasi sanoa. Listalla on vielä 10 kasvia tästä taimistosta. Muissa taimistoissa on sitten sen lisäksi vaikka mitä, mutta keskityn ehkä nyt eniten tähän lähitaimistoon. Ja onhan niitä heräteostoja aina olemassa... niiden mukaan jos mennään, niin ostan koko taimiston pihaamme! Onneksi on vielä lapsuudenkodin piha, johon voin sisareni kanssa ostaa hiukkasen uusia juttuja myös. 

Jeah, taidan olla kasvikoukussa!

 

29.5.2021

Superkuu



Mökillä viime yönä klo 3.
(Tosin kuva ei ikinä ole niin upea kuin todellisuus.)
Vaan on se Suomen kesäyö jo valoisa!




 

28.5.2021

Etätöissä vuosi sitten



Vuosi 2020 oli koko maailmalle käänteentekevä.
Minulle se merkitsi etätöiden aloittamista. Siihenastisen elämäni aikana olin tehnyt etätöitä ehkä 2-3 päivää, nyt siitä tuli normi.

Vuosi sitten, kun tein täyspäiväistä etätyötä, yllätin itsenikin! Olen pitänyt itseäni aina mitä vähimmässä määrin ATK-ihmisenä, mutta yhtäkkiä nautinkin suunnattomasti siitä, ettei minnekään tarvitse lähteä, että jopa palaverit hoituvat kotisohvalta, että opin uusia sovelluksia jotka helpottivat työtäni. Helteisinä päivinä saatoin siirtyä aamupäiväksi portaille tekemään työtehtäviä. Auringon kääntyessä helottamaan suoraan silmiin, oli kuitenkin pakko palata sisätilojen kuumuuteen.

Tuohon aikaan kukaan ei oikeastaan vielä tiennyt mihin mittoihin korona oikein yltääkään, ehkä onneksi niin. Heinäkuussa saimme olla helpottuneita paremmasta tilanteesta, kun korona hävisi lähes kokonaan, kunnes tuo kavala virus hiipi takaisin.






Tällä hetkellä tuntuu siltä, että vaikka tapahtui paljon pahaa, niin virus toi välillisesti mukanaan myös jotakin hyvääkin. Olemme oppineet soveltamaan työelämässä ihan uudenlaisia käytäntöjä ja vieläpä aika nopealla aikajänteellä. Olemme ryhtyneet yksityisesti katselemaan varpaidemme ympärille, sen sijaan että tähyilisimme kaukomaille. Kesäasunnot, omat puutarhat, terassit, parvekkeet ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Taimistot elävät kulta-aikaansa. Toivottavasti pysyvästi!

Ehkä olemme enemmän zen? Ehkä tiedämme selviytyvämme yllättävistä tilanteista. Ehkä teollisuus nytkähti hitusen uuteen suuntaan. Sitä ainakin toivon. Maailma ei ole enää koskaan sama kuin ennen viime kevättä. Minä näen siinä hurjasti positiivisia puolia ja mahdollisuuksia! Minä näen siinä toivoa.



 

27.5.2021

Rakkaita kesäryytejä



Rakastan yrttejä!!
Tällä hetkelläkin kasvamassa on basilikaa, oreganoa, minttua, korianteria, sitruunamelissaa, iisoppia, rosmariinia, kynteliä, curry-yrttiä, timjamia, appelsiinitimjamia, laventelia, ruohosipulia, viinisuolaheinää, lipstikkaa... Pitäisi vielä hankkia ainakin persiljaa, tilliä ja salviaa. Joku erikoisempikin kelpaa vielä seuraksi; näitä ei voi koskaan olla liikaa!







Tykkään käyttää yrttejä paljon ja luovasti; leivän päällä (tosin nykyisin syön leipää vatsan takia hyvin harvoin), keitoissa, piirakoissa, padoissa, salaateissa, lautasella muuten vaan vaikka pihvin seurana...
Mutta parasta mitä yrtistä voi tehdä on pesto! Käytän siihen useimmiten lipstikkaa, koska siitä on ylituotantoa puutarhassani, mutta kaikki muukin toki käy hyvin.


Tässä siis lipstikkapeston ohje:

3 dl lipstikkaa (myös varsia voi käyttää) tai muita yrttejä
1 dl pinjansiemeniä tai manteleita tai pähkinöitä
1 dl oliiviöljyä tai muuta hyvää öljyä
1-2 valkosipulinkynttä
ripaus suolaa
vähän pippuria
½ dl parmesaaniraastetta (mahdollisesti joku muukin kova juusto käy)

Laita kaikki kulhoon ja muusaa ainekset sauvasekoittimella mössöksi.
Vaihtoehtoisista aineksista tehtyä mössöä ei kai voi kutsua oikeaksi pestoksi, mutta who cares?

Tätä ihanaa pestoa voi käyttää leivän päällä, piirakoissa, padoissa, salaateissa, keitoissa ja lautasella ihan vaan ruoan kyytipoikana. Joskus lusikoin sitä salaa kulhosta vaan lusikalla suoraan suuhuni...


 

26.5.2021

Vuoden parasta aikaa!

 

Olen häärinyt puutarhassa istuttaen, leikkoen ja kiskoen juuriltaan. Poiskiskottuja on mm vuohenputket, vadelmat väärässä paikassa levinneenä ja yksi morsiusangervo, jonka tilalle suunnittelen jotain uudempaa ja siistimpää. Tämä kukkiva risuläjä ei enää miellytä tässä paikassa. Ikääkin sillä on ties kauanko; asui siinä jo ennen meitä. Lajitovereita sille jää pihaan vielä ainakin neljä. Hyvä näkösuojahan se on ja nätti kukkiessaan, mutta muuten aikamoinen rytö ja innokas kasvamaan sinne tänne.






Kaikki uudet hankintani, paitsi Goji-marja, on nyt istutettu. Viime kesänä pari kasvia notkui ostoruukuissaan niin kauan, että hätäpäissäni myöhään syksyllä pistin ne vain jonnekin, missä oli tilaa. Nyt silti hiukan mietin, olisiko sittenkin pitänyt katsoa paikkaa tarkemmin, mutta en taida ryhtyä niitä kuitenkaan enää siirtelemään. Esimerkiksi Japaninruusukvitteni oli viime kesän uusi hankinta. Se on erittäin kiinnostava kasvi ja seurailen sen kasvua mielenkiinnolla joka hetki. Odotan sen tuottavan muutaman marjankin tänä vuonna. Pensas on hidaskasvuinen ja jääkin vain noin metrin korkuiseksi. Paikan pitäisi olla aurinkoinen, mutta puolivarjoon sen kyllä tyrkkäsin. Toivottavasti se ei kauheasti siitä suivaannu!

Minusta on ihanaa oppia käytännön kautta puutarhajuttuja! Lapsuudenkodissa olisin saanut sitä oppia vaikka kuinka paljon, mutta en ollut silloin vielä kovin kiinnostunut. Nyt minulla on jo motivaatiota ja suunnitelmia, niin että jotain jää päähänkin.


25.5.2021

Kuusenkerkkäsiirappi



Juuri NYT on se aika, kun täytyy ryhtyä keräilemään kuusenkerkkiä siirappia varten! Meillä on onneksi sekä kotipihassa, että mökkipihassa paljon kuusia, niin ettei tarvitse kärvistellä sen asian kanssa, että mistä niitä kerkkiä voisi poimia.

Kuusenkerkkäsiirappi on mainittu useimmiten yskänlääkkeenä. Mutta se on myös oikea antioksidanttipommi, koska siinä on flavonoideja, kivennäsiaineita, sekä A- ja C-vitamiineja. Kerkkäsiirappia voi käyttää salaatteihin, muhennoksiin, keittoihin, jälkiruokiin, laatikoihin, mihin nyt keksitkin!






Olen tehnyt aurinkoavusteista siirappia ikkunalla. Se tapahtuu niin, että kerätään kerkkiä x-määrä, laitetaan kerkät lasipurkkiin, kaadetaan sokeria sekaan (tai päälle) ihan reilu määrä ja asetetaan kerkkäpurkki ikkunalle mahdollisimman aurinkoiseen paikkaan. Tähän kuistimme ikkunalle paistaa sekä aamupäivän, iltapäivän, että illankin aurinko. Se paras on tietysti kuumin ikkuna, sillä sokerin pitäisi siellä purkissa sulaa pikkuhiljaa ja valahtaa kerkkien läpi pohjalle siirappimaisena sotkuna.

En muista tarkalleen kauanko tekeytymiseen on mennyt aikaa, mutta viikkoja arvelisin. Valmiin siirapin havaitsee siitä, että sokeri on kokonaan sulanut. Lopuksi kerkät siivilöidään pois ja "siirappi" on valmis. Älä säikähdä juoksevaa koostumusta, sillä näin tehty siirappi on tosiaan erilaista kuin keittämällä tehty tumma ja tahmea siirappi. Olen myös tehnyt tujumman yskänlääkeversion, jossa valmiiseen siirappiin sekoitan vielä viinaa mukaan. Kuusenkerkkäsiirappi säilyy suljetussa pullossa kellarissa vuosia.

Kokeilumielessä testasin kerran reseptissä tavallista valkoista hienoasokeria ja ruskeaa ruokosokeria (saa kaikista kaupoista nykyään), sekä hunajaa, siis kaikki eri purnukoissa tekeytyen. Kaikki nämä toimivat ja maku oli oikeastaan ruskea sokeri- ja hunajaversiossa vielä parempi kuin valkoisen sokerin versiossa.



24.5.2021

Lempiblogihaaste



Kiitos lempiblogihaasteesta Jasmin!
Ei olekaan koskaan tullut mieleen tehdä tästä aiheesta tekstiä, vaikka olenkin pitänyt blogia vuodesta 2010 saakka ja seurannut alusta asti monia blogeja tiiviisti. Vanha blogini on siis Kesakko.

Molemmissa blogeissani olen sijoittanut kivoja blogeja sivupalkkiin muidenkin löydettäväksi. Vain ihan pari kertaa jokin asetus saa blogikuvakkeen näkymään aivan valtavan suurena sivustollani ja siksi en ole suureksi harmikseni voinut hyvää blogia tallentaa "vierailen"-otsikon alle.

Myöskin on käynyt niin, että monia hyviä blogeja on aikojen saatossa lopetettu, mutta onneksi hyviä uusia on kuitenkin tullut tilalle. Pidän eniten perinteisestä bloginäkymästä, jossa ei tarvitse arvuutella mitä kuvaketta pitää klikata, nähdäkseen uusimman tekstin.





Tässä nyt sitten lempiblogini linkkeinä. 
Minuun vetoaa näissä blogeissa erityisesti persoonallinen ote, visuaalisuus, mukava kerronta, kauniit valokuvat, inspiraatiot. Vierastan blogeja, joissa on kilometrin pituiset tekstit, mutta ei kuvia lainkaan. Joskus myös siivoan "vierailen"-listaani sivupalkissa, koska en halua raahata kaikkia lopetettuja blogeja mukana. Muutama sellainen poikkeus on, joista en ole vain malttanut vielä luopua. Ja joskus joku blogi vain tuntuu muuttuneen liikaa - tai sitten minä olen muuttunut eri suuntaan. 

Järjestys on sattumanvarainen. Tässä järjestyksessä blogit ovat sivupalkissani alhaalta ylös katsottuna juuri tällä hetkellä. Rajanveto oli haastavaa ja vaikeaa. Jo lähtökohtaisesti sivupalkissani on vain kiinnostavia blogeja. Mutta niistä vielä pitäisi kerätä ne ihastuttavimmat listaksi? Useilla mittareilla (visuaalisuus, teksti, helppolukuisuus, inspiroivuus) nämä nousivat suosikeiksini juuri nyt:



 

23.5.2021

Napsimista ja istutusta



Viikonloppu mökillä sateisessa ilmassa ei kovin puuhakas ollut, mutta sain kuitenkin napsittua ehkä 200-300 puuntainta pois pihasta. Tonttimme rajautuu osin järveen, osin naapureihin ja osin lehtipuuryteikköön. Viime kesän vähäiset mökkikäynnit kostautuvat nyt pieninä puuntaimina ihan joka paikassa! On koivua, vaahteraa, pihlajaa, leppää, haapaa ja pajua. Yhden pienen kuusenkin sahasin pois ja kituvan harvan katajan.





Kotimatkalla oli aivan pakko taas käydä taimistossa. Pieni budjetti on vähän ärsyttävä, kun juuri nyt olisi tärkeä napata ne harvinaiset ihanat kasvit, ennenkuin ne loppuvat. Minulla ei ole vielä oikein taitoa hahmottaa mitä pitäisi ensisijaisesti napata, joten jäin esim ilman punaista Tarhakylmänkukkaa. Sinisen sain kyllä mukaani. Viimekerralla näitä molempia oli taimistossa vielä runsaasti.

Mukaan tarttui nyt myös Puistoatsalea Adalmina, Nietospensas Snowflake, Isotöyhtöangervo ja Appelsiinitimjami. Mökkipaikkakunnan marketista löysin suureksi ilokseni Gojimarjan taimen! Voin siis vetää yhden yli, viime vuonna tekemästäni erikoisten hyötykasvien ostoslistalta.





Kotipihassa omena aloittelee kukkimistaan ja raparperi on jo suuri! Lipstikka on venynyt taas sellaisiin mittoihin, että en pysy perässä. Jonain vuonna koetin kyllä tehdä siitä keittoja, salaatteja, piirakoita ja pestoa, mutta niin se vaan aina vie voiton ja kasvaa kuin mieltä vailla. Nyt ajattelin ottaa rennommin ja tehdä ainakin sitä pestoa.

 

21.5.2021

Kukkajakku helminapeilla



Koska kaikkialla tuntuu nyt pursuavan kukkia, niin tähän hetkeen sopii hyvin kukkakuvioinen vanha jakku. Nykyajan valmisvaatemassoihin tottuneena on vaikea kuvitella aikaa, jolloin vaatteita ei ostettu kaupasta. Saatiin joku kiva kaava lehdestä tai kaverilta ja ostettiin sopivaa kangasta ja ryhdyttiin ompelemaan. Vaihtoehtoisesti vietiin kangas ompelijalle. Tämä oli aivan yleistä vielä 1960-luvulla.

Vielä aikaisemmin kudottiin kangas itse, tai ainakin omassa talossa joku kutoi itse kasvatetuista pellavista tai nokkosista kankaan, joka sitten värjättiin ja vietiin räätälille, jolla oli sopivat kaavat ja hyvä ammattisilmä. Tätä aikaisemmin kudottiin itse pystykangaspuissa suorakaiteinen kangas, josta pisteltiin näppärästi yksinkertainen mekkomainen vaate. Niitäkin värjättiin ja sitten koristeltiin esim pronssilangoilla. Ja hyvä tuli!

On vaikea kuvitella, millaisia vaatteita pari-kolmetuhatta vuotta sitten tehtiin. Käytettiin varmasti aika paljon nahkoja, mutta sellaiset satujen kuvat, joissa luolamies kököttää turkis olkapäällä, on kyllä erittäin kaukaista aikaa, eivätkä koske vielä tätä ajankohtaa ollenkaan. Meillä on aika paljon aukkoja tiedoissa edelleen. Jonkinlaista punomista on ollut aika kauan. Ja hienoja nahkavaatteita on epäilemättä osattu tehdä yleisesti.














Valmisvaateaika on kieltämättä kätevää, etenkin näin nettikauppojen aikana. Itsekin hain eilen postista Ranskasta tilaamani sukkahousut. Niiden huikeus on siinä, että samanlaisia kuvioituja taideteoksia ei Suomesta saa. Ihme kyllä! Sen ei luulisi olevan mitään rakettitiedettä. Toisaalta valmisvaateaika on huono juttu. Joka ikisellä on varaa liialliseen määrään vaatteita. Ainakin Suomessa. Se taas johtaa siihen, että vaatteet heitetään pois heti kun kyllästyttää. Ennen se ei olisi ollut mahdollista, muilla kuin aivan rikkaimmilla.

En minä ainakaan aivan heti voisi heittää pois vaatetta, jonka kankaan kasvattamiseen on mennyt kuukausia ja sitten vielä kuidun muokkaamiseen, kehräämiseen, värjäämiseen ja kutomiseen kuukausia. Yksi vaate on valmis kauheiden ponnistelujen jälkeen. Mutta kestiväthän ne vaatteet ihan toisella tavalla, kuin nykyaikaiset. Ja kaiken lisäksi olivat todella paljon laadukkaampia ja kauniimpiakin!


 

20.5.2021

Paluu 70-luvulle



Lapsena ihailin yli kaiken isosiskoni piirustustaitoa. Se ehkä myös innosti myöhemmin harjoittelemaan ahkerasti ja piirtäminen oli yksi lempiharrastuksiani pitkän aikaa. Lopulta totesin olevani kuitenkin vain keskinkertainen piirtelijä, jonka ei kannata haaveilla taiteesta itselleen ammattia.

Mutta sen verran käden ja silmän yhteistyö sujuu, että olen ainakin kolmessa eri työpaikassa käyttänyt taitoani työtehtävissä. Joihinkin virallisiin asiakirjoihinkin piirustuksiani on tallentunut. Joskus kiinnostaisi kokeilla, miten kynä tanssii paperilla nykyään. Ehkä sen aika vielä tulee.







Sisareni on myös liimaillut kuvia 70-luvun alun muodista isoon vihkoon. Minäkin tein oman versioni muotivihoista, kirjoittaen sinne joukkoon myös laulun sanoja. Muotikuvia leikkelin tätini 60-luvun muotilehdistä. Nyt harmittaa aivan vietävästi, että menin tuhoamaan ison pinon upeita lehtiä, etenkin kun askartelemani vihotkin on päätyneet roskiin ajat sitten.

Tämmöisten aikamatkojen merkeissä olen viettänyt viime päivät.

 

19.5.2021

Rutiinit



Tajusin hiljattain miten rutiineja rakastava olen! Huomasin myös, että rutiiniriippuvuus on vahvistunut iän myötä. Nuorena olin paljon spontaanimpi ja päivärytmini saattoivat vaihdella hyvinkin paljon. Nykyään huomaan, että jos joku rikkoo rutiinini, olen lähinnä ärtynyt. Keski-ikäistymisen varmimpia merkkejä?





Esimerkiksi täällä lapsuudenkodissa on aina selvä aamurutiini. Pyrin nousemaan suht aikaisin, teen aamutoimet, sytytän tuoksukynttilän, pistän Katri Helenan kootut soimaan (aina se sama levy), keitän murukahvin, avaan edellispäivänä ostamani tuorepuristetun appelsiinimehun, lapan kulhoon maustamatonta paksua jogurttia, johon pilkon joko mandariinia tai banaania sekaan. Luen uutiset, koronatilastot, katson blogit. Joka aamu tämä sama kaava! Päivän toimet kulkee melko lailla samaa kaavaa, riippuen tietysti vähän siitä, tapaanko kavereita vai en. Iltatoimet on samanlaiset joka ilta. Joka päivä vuodenajasta tai vuodesta riippumatta. Aina samaa.

Naurettavaa, rauhoittavaa ja ihan hitsin mahtavaa! Olen suuresti huvittunut asiasta.



 

18.5.2021

Lapsuudenkodin tunnelmissa


Lapsuudenkoti.
Siinä on monelle sellaista hohdokkuutta, satujen taikamaata, mennyttä lumoa, jota ei löydy muualta. Olen pohdiskellut tänä vuonna paljon lapsuusmuistoja. Ajatellut kirjoittaa niitä enemmänkin ylös. Miettinyt sanontaa, että lapsuus on vailla huolia. Ei se nyt aivan niin taida olla. Lapsena toki oli paljon niitä auringonpaisteisia hetkiä, kun saattoi lojua nurmikolla lukemassa Aku Ankkoja, Tarzaneita, Tiinaa, Tinttejä. Käydä pikaisesti syömässä kun huudettiin ja palata sitten vakoilemaan kaikkia epäilyttäviä ihmisiä. Itse esimerkiksi vakoilin useinkin erästä Mafiapomoa ja pistin kaiken likoon löytääkseni pankkiryöstäjä ”Volvo-Markkasen”...







Mutta oli toki harmistuksiakin. Ei saanut lupaa juosta kaverille. Piti päntätä kokeisiin, vaikka olisi paljon mieluummin mennyt ulos. Piti syödä hernekeitto loppuun, vaikka oksetti. Ja viikonloppu päättyi aina liian aikaisin! Aikuisten määräysvalta tuntui epäreilulta. Luokkakavereitten kirjo ahdistavalta. Introverttina ja hyvin herkkänä lapsena olisin mieluiten hääräillyt kotosalla. Minulla ei koskaan ollut kaveriporukkaa, vaan se yksi ”paras kaveri”, jonka puolesta annettiin kaikki. Sellainen sydänystävyys jatkuu toki edelleen.

On ihana palata kotikonnuille ja nuuhkia muistojen patinoituneita lehtiä. Katsella valokuvia. Kierrellä tärkeitä paikkoja. Elää ikäänkuin rinnakkaiselämää hetken ajan. Mutta täälläkin on tulevaisuus, ei pelkästään menneisyyttä. Suunnitelmia, haaveita, hiljaisia toteutuksia. Inspiraatioita ihan eri tavalla kuin muualla!




 

17.5.2021

Somen kuplat



Olen tiedostanut jo jonkin aikaa somen vahvat kuplat. Sellaiset, joissa samanhenkiset ovat samaa mieltä keskenään ja vahvistavat oikeassa olemistaan. Ja näitä kuplia on paljon! Ja jokainen on oikeassa. Raivokkaasti, kasvottoman häijysti ja niin oikeutetusti. Kuplassa kasvaa voimakas me-henki, joka osoittaa vääjäämättä, että jossain ollaan toista mieltä ja se on väärin. Se on NIIN väärin!

Enää ihmiset eivät halua edes keskustella asioista niiden kanssa, jotka ovat tai edes saattavat olla toista mieltä. Ensimmäisenä tulee ihmettely; miten joku VOI olla tuota mieltä. Sitten inho, raivo, uhkailu. Enää ei haluta ollenkaan olla missään tekemisissä niiden kanssa, jotka saattavat olla eri mieltä. Sellaiset siivotaan kavereista. Minä ansaitsen parempaa. Miksi tuhlaan elämäni tuollaiseen roskaan? Näin nykyään ajatellaan. Oikaistaan vähän ryhtiä ja ollaan tyytyväisiä, että taas tuli tehtyä oikein.





Tiedättekö, olen hieman testaillut asiaa. Sohaissut muurahaispesää joskus voimakkaasti, joskus vain hempeästi hymyillen. Olen tietoisesti käyttänyt siistiä kieltä, ollut räyhäämättä, sanonut vain mielipiteen, kuin sivulauseessa tuolla tavalla viileästi ja kokeillen. Mutta sanojeni takana seisoen kyllä. Ja mitä on tapahtunut? Kymmeniä vihahymiöitä. Haukkumista, inhoa, vihaa, uhkailua. Vain siksi, että sanoin "minä olen kylläkin tätä mieltä..." jostakin aiheesta, joka ei olisi nuoruudessani aiheuttanut mitään reaktiota kenessäkään. 

Tai olen esittänyt poikkeusesimerkin johonkin asiaan, joka nykyään on normi. Ihan viileän tieteellisesti. Äkkiä joku kysyy (näin tapahtuu aina) "rinnastatko xn ja yn?!" Ei, sitä en sanonut. "Sanoitpas!" Sitten ollaan suossa, jossa sinun suuhusi laitetaan sanoja, joita et ikinä ole sanonut ja sanoihisi tarkoituksia, joita ei koskaan ole ollut. Äkkiä some toimii kuin "rikkinäinen puhelin"-leikki; sanottu asia paisuu muhkeisiin mittoihin ja aivan vääriin suuntiin. On enää vaikea erottaa sitä, mitä joku on siellä taustalla alunperin sanonut ja mitä tarkoittanut.

Oudointa tässä kaikessa on minusta se, että olen huomannut raivokkaimpien ihmisten olevan niitä, jotka julistavat olevansa eniten pehmeiden arvojen kannalla. Jotka sanovat olevansa rakkauden asialla. He ovat kaikkein vihaisimpia ja uhkaavimpia. Ainakin näissä minun kokemissani tapauksissa. Ymmärrän osittain; he ovat nuoria ja silloin koko maailma on sotakenttä. Mutta kuitenkin jotenkin perin huolestuttavaa! Aivan kuin maailmassa olisi enää vain ääripäät. Mitään laajaa harmaata aluetta siinä välissä ei enää hahmotu. Kuitenkin uskon siihen, että suurin osa meistä on siinä harmaalla alueella. Ajattelee ja pureksii asioita oman senhetkisen tietonsa mukaisesti. Ei räjähdä puoleen tai toiseen.

Luulen, että some on kaikesta kivasta huolimatta hankaloittanut monia asioita ja lietsonut pahuutta aikamoisiin mittoihin ympäri maailmaa. Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat jättäneet somen juuri näistä samoista syistä. Itsekin olen sitä välillä pohtinut. Vielä kuitenkin katselen ja mietin, mihin suuntaan tämä maailma seuraavaksi lähtee kulkemaan.


 

16.5.2021

Viikonlopun aikana puutarha on muuttunut kukkamereksi!

 

Aavistelinkin perjantaina, että ihan lähipäivinä kaikki muuttuu, mutta olin silti positiivisesti yllättynyt siitä ihanasta tulppaanien merestä, joka oli vastassa, kun tulimme tänään kotiin. Rakastan erikoisen värisiä ja muotoisia kukkia, siksi tulppaanitkin meillä on pääasiassa kaikenlaisia erikoisuuksia; riemunkirjavia ja rimpsuisia.










Kuvien vehreys ja värikkyys on menneiltä vuosilta; vielä en ole ehtinyt kuvata puutarhan tämän hetken loistoa. Kotimatkalla oli pakko kaartaa taimiston kautta. Oli mukava tunne katsoa tyhjiä kohtia taimipöydillä ja todeta, että onneksi ostin tuon jo viime kesänä! Sehän on minulle ihan uusi tunne, kun taimistoihin innostuin menemään vasta viime keväänä. Se ei johtunut koronasta, vaan erinäisten asioiden summana olimme paljon enemmän kotona kuin yleensä ja totesin, että miksi ei? Voisinhan minäkin kokeilla ostaa puutarhaan kaikenlaista ihan oikeasta taimistosta!

Tänään mukaan tarttui kolme valkoista Jouluruusua, Kaunokainen, Neidonkurjenpolvi, Laventeli, Kynteli, Iisoppi, Maissi, Curry-yrtti ja Paprika.

 

14.5.2021

Perjantaipitsiä, olkaa hyvä!



Kermavaahtoinen, pöyheä, kevyt, kukkainen, hento; hieman kuin viini. Vuosikertaa ja jokaista pistoa myöten upea! En tiedä valmistetaanko missään maassa enää silkkitylliä, mutta silkkisenä ja juuri näin hurmaavana, pukeutuisin tällaiseen mielelläni!








 

13.5.2021

Pöljä paikka tulppaaneille

 

Sain kai toissavuonna päähäni istuttaa tulppaaneja raparperin vierelle, mutta kuitenkin sillä tavalla, että raparperi on auringon ja tulppaanin välissä. Siis en ymmärrä mitä olen oikein ajatellut?! En ole vielä jaksanut kaivaa niitä ylös ja siirtää. Kyllähän niistä osa kukkii, mutta voi kuinka ne jää raparperin hehtolehtien alle ihan käden käänteessä!

Tulppaaneja oli aluksi vain tarhassa. Sitten levitin niitä raparperin juurelle, lavatarhaan ja ruohikkoalueen reunamille. Taikatemppujen kanssa olen saamassa paljon kukkaloistoa tänä keväänä ihasteltavaksi ja yksi erä käpälänvääntöä vesimyyrän kanssa on päättynyt erävoittoon!







Tämä viikko on ollut kasvien ja auringon viikko. Joka päivä hipsin portaille kurkkimaan mitä uutta on yön aikana tapahtunut. Yleensä joku kukka on auennut ja vuohenputket venyneet sentin pari. Tämä on niin rakas aika vuodesta!! Onneksi meillä on vuodenajat!