Tämän päivän juttuja

 

Olen keksinyt keinon matkustaa turvallisesti! Se tosin maksaa vähän enemmän, mutta en ainakaan halua imuroida kaiken maailman tauteja itseeni nyt. No mikä keino? No nämä junan pienet looshit, kahden hengen looshi erityisesti. Eli tänä aamuna lähdin matkalle ja ratikassakin oli tyhjempää kuin koskaan; se on vissiin kesäaamun autuaaksi tekevä aika, kun paljon kukaan ei mene töihin ja lomalaiset plus turistit ei vielä ole liikkeellä. Oikeastaan voisin matkailla vaikka missä, jos ajoittaisin matkani yöhön tai varhaiseen aamuun! 

Muista kuulumisista sen verran, että eilen kävin poistattamassa tikit siitä uudemmasta laskimoportin haavasta. No sehän ei ollut ihan 100%:sti ok, vaan siinäkin oli nyt tulehduksen viitteitä. Tällä kertaa ei siinä isommassa neljän tikin haavassa, vaan pienessä yhden tikin haavassa. Soittelin sitten ympäri TAYSia ja sain lopulta antibioottikuurin (taas), jolla tämän pitäisi tokeentua. Sitä pitää myös puhdistaa antiseptisella aineella aika paljon. Pelkäsin, että tämäkin portti pitää repiä aukia ja laittaa kolmas portti tai vielä pahempaa; että he ilmoittavat, ettei porttia voi enää asentaa ja nyt mennään huonoilla käden suonilla - jotka sitten hajoais sytoissa ja ties mitä. No, onneksi ei!

Unessa olin lapsuudenkodin välikatossa jonkun remppaporukan kanssa ja huomasin, että seinässä oli sellainen iso kello, vähän kuin joku Big Ben, mutta sen kellotaulu ei näkynyt ulos, koska siinä oli ulkoseinä edessä. Siinä se kello vaan raksutti. Heräsin ja ajattelin, että uni taisi olla aika symbolinen; pelkään koko ajan, että mun aika käy vähiin, enkä ehdi nauttia lapsuudenkodin huoneistostani, ennen kuin se on valmis. Tällä hetkellä se on vielä kaukana valmiista ja siksi koetankin nykertää sitä eteenpäin joka kerta kuin siellä käyn. Viime kesä meni käden tulehduksessa ja edellinen siinä ekassa syöpäleikkauksessa. Aikaa on siis tuhlaantunut taivaan tuuliin jo pari vuotta, mutta nyt olen sen verran kynnelle kykenevä, että pystyn hiukan tekemäänkin jotain. Se on ihana asia juuri nyt! Siispä juna kolkuttaa lapsuudenkotia kohti.