Wiurilan aatelishostellissa

Aminoffit, Armfeltit, Meldelcreutzit, Böklerit, Slangit ja  monet muut aateliset on asuneet täällä aina 1400-luvulta lähtien. Halikonlahden ympäristö onkin kaunis paikka asua. Suomen ensimmäinen tunnettu omenapuu on kasvanut Wiurilassa 1800-luvun alusta. Wiurilaan hankittiin ensimmäinen puhelin Salon seudulla 1888 yhdessä Joensuun kartanon (eli Åminnen) kreivin kanssa. Voin kuvitella miten tärkeästi nuo herrat on soitelleet toisilleen! Jääkaappi tänne hankittiin kauan ennen muita, kun muissa talouksissa vielä säilytettiin ruokia kellareissa, joissa kylmyyttä säilytti sahanpuruun peitetty merestä sahattu jää! Eräs kartanon valtiatar, Juliane, hankki ammoin pölynimurin, jota hän ei kuitenkaan antanut käyttää, koska pelkäsi sen menevän rikki! Pitkien suostuttelujen jälkeen se saatiin kuitenkin käyttöön. Voin oikein tuntea sen palvelusväen ja muun poppoon turhautumisen, mutta toisaalta hyvin myös Julianen ylpeyden uudesta laitteesta ja huolen sen rikkoutumisesta kaiken maailman väen käpälissä!! Jestas kun pääsisi aikakoneella tuonne kartanoon ja puutarhaan käyskentelemään jos jonkinlaisten kreivittärien sekaan! Kuvissa näkyy Engelin talousrakennus, joka valmistui 1845. Päärakennus, joka on enemmän kasvuston suojassa rahvaan silmiltä valmistui 1811. Ja siellä he tepastelevat edelleen, mutta sallivat armeliaasti rahvaan pistäytyä tallinvintissä nukkumassa.

Suloinen ja ainakin näin alkukesästä rauhallinen paikka! Golfaajat pyörivät toki jaloissa, mutta sallittakoon se heille. Olimme ainoat asukkaat hostellissa, jossa kai oli noin neljä huonetta, joten saimme levittäytyä yhteiseen olohuoneeseen vallan röyhkeästi! En muuten ole nähnyt missään noin isoa televisiota, kuin tässä olohuoneessa! Ja samalla päädyin taivastelemaan, että onpas television alla ihastuttava ja vanha ja iso piironki! Tätä voi kyllä suositella lämpimästi kaikelle väelle. Myös ei-golfareille, kuten me.