Tässä tilanteessa, jossa olen nyt, on pakko etsiä positiivisuutta! En enää ikinä halua siihen tilaan, jossa olin viime syövän aikana, kun mietin että kävelenkö rekan alle ja itkin joka päivä monta kuukautta. Olin ihan alhoissa ja surullinen, puoliksi salaa, mutta myös tajuamatta sitä täysin itse. Nyt kun olen henkisesti paremmassa kunnossa, tajuan eron mielialassa. Olen toki peloissani yhä ja huolissani kaikesta pienestäkin vointiin ja terveyteen liittyvästä, josta vaan voi olla huolissaan, mutta perusvire on paljon parempi ja jaksan etsiä positiivisia asioita elämästä. Toisaalta en jaksaisi yhtään käydä nyt samaan aikaan läpi raskaita ja vaikeita terveyteen liittymättömiä asioita, mutta aina niihin ei voi itse vaikuttaa.
Olemme ryhtyneet miehen kanssa nauttimaan kesäkeittiöstä ihan täysin rinnoin. Kilot kasvaa ja verisuonet tukkeutuu, mutta hui hai, elämästä täytyy nauttiakin!
Olen hankkinut mm äänilaatikon, joka aktivoituu liikkeestä ja sitten siitä kuuluu meren kohinaa hetken aikaa. Olen pystyttänyt riippumaton parvekkeelle. Olen varannut ihania kirjoja pinoittain yöpöydälle.
Ja olen tehnyt hahmotelmaa siitä, miten palkitsen itseni jokaisen syton jälkeen. Viime syton oireissa mietin, että en jaksa niitä loppuun saakka, mutta nyt ehkä ajattelen, että jaksankin, jos vain oikein tsemppaan itseäni ja haalin mukavia juttuja niihin ikävimpiinkin hetkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti