Hannele Klemettilä valottaa tässä kirjassa pääasiassa yhtätoista murhatapausta ja niiden ohessa lyhyemmin muutamaa muuta murhaa, jotka tapahtuivat Euroopassa keskiajalla. Suomalaisia murhia tässä ei valitettavasti ruodita, vaan keskitytään lähinnä Ranskaan ja Englantiin.
Jokaista tapausta käsitellään perin pohjin ja valotetaan sen ajan ihmisten ajatusmaailmaa ja kokemuspiiriä, joka tietysti eroaa nykyisestä aivan mielettömästi. Esimerkiksi eräässä murhassa sika tepasteli taloon sisälle ja järsi kehdossa makaavan pikkuvauvan kasvoja ja kättä niin, että pienokainen kuoli vammoihinsa. Syytetyiksi joutuivat sika, sian omistaja ja lapsen vanhemmat. Tosin tapauksen kohdalla oppineet kiistelivät siitä, onko eläin älytön olento, joka tekee luontonsa mukaan ajattelematta ja suunnittelematta, vai eikö ole. Kuitenkin symbolinen tuomio sialle on jotain ihan muuta kuin eläimen kiduttaminen, joksi sitä voisi äkkiseltään ajatella. (Huvittavaa on, että paikalliset kutsuttiin katsomaan tuomiota sikoineen, koska ajateltiin, että siatkin ottavat opiksi kun näkevät!)
Kaikissa tapauksissa kerrotaan perin pohjin rangaistuksista, jotka nekin olivat hyvin erilaisia kuin nykyisin. Itse en edes tiennyt kaikista. Siihen aikaan varsinaisia vankiloita ei ollut, mutta sen vastineena raatihuoneilla tai linnoissa oli kellarityrmiä, joissa ihmiset saattoivat vuosiakin odotella tuomiota, mikäli pysyivät hengissä. Vakavista rikoksista yleisiä tuomioita keskiajalla olivat hirttäminen, mestaaminen (ylempiarvoiset miekalla, muut kirveellä), polttaminen roviolla (joko elävänä tai yhdistelmätuomiossa esim hirttämisen jälkeen, jolloin tuhkaksi palanut ruumis ei voisi enää koskaan herätä kuolleista), hukuttaminen (esim niin, että suljettiin säkkiin yhdessä koiran, kukon, kissan tai apinan kanssa) ja padassa keittäminen! Sukulaisen murhasta saattoi saada tuomion, jossa tuli haudatuksi elävältä murhatun alle.
Murhatapoja oli monenlaisia ja niistä konnamaisimpana, mutta yleisenä, pidettiin myrkyttämistä. Myrkytysmurha onkin kirjan ensimmäinen tapaus, josta kirja on saanut myös nimensä. Siinä mies myrkyttää tyttärensä perheen (joista kaksi kuolee) marraskuussa 1441, tarjoamalla uhreille makeisia, joiden päälle on ripoteltu myrkkyä. Kirjassa käsitellään myös sarjamurhaajan tapausta, kuuluisan ritari Siniparran hirviömäisiä lapsenmurhia, seksuaalista hyväksikäyttöä ja muita julmuuksia Ranskassa 1440. Mustasukkaisuusmurhat olivat kohtuullisen yleisiä ja nimenomaan niin päin, että mies murhasi vaimonsa rakastajan ja vaimonsa, tuskin koskaan toisin päin.
Kaiken kaikkiaan käsiteltäviä varsinaisia tapauksia kirjassa on ainoastaan 11. Jokaisessa käydään läpi taustoja, murhan toteuttaminen, motiivit, kiinnijääminen, oikeudenkäynti ja tuomio, sekä valotetaan laajasti keskiajan suhtautumista kuhunkin murhatyyppiin. Hiukan enemmän olisin kaivannut käsiteltäviä tapauksia ja vähemmän laajaa yhteiskunnallista kartoitusta kustakin aiheesta. Mutta kirja on hurjan mielenkiintoinen, enkä koskaan pidä pahana sivistää itseä menneillä ajattelutavoilla - pelkän nykynäkökulmasta tehdyn tuomitsemisen sijaan.
Lukusuositus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti