Sudennahka harteilla

 

Alkuperäissuunnitelmista poiketen tultiinkin mökille tänä viikonloppuna. Vaikka ilma on kääntynyt helteiseksi ja joka paikassa on tukalaa, mökki on toistaiseksi vielä viileä. Minä muistuttelen miehelle koko ajan että ’ovi kiinni!’ ettei viileys karkaa. Talvella on toisin päin. Ja ärsyynnyn esim elokuvissakin siitä, kun ihmiset kulkee ovissa kädettöminä, niin että ovi jätetään retkottamaan auki, vaikka ulkona olis 40 astetta pakkasta tai lohikäärme perässä. Iän myötä alan ymmärtää mammaa, joka istui portailla kärpäslätkä kädessä (sitä en kyllä ymmärrä), lauleli virsiä ja napakasti tiuskaisi joka kerta kun joku kulki ovesta, että ’ovi kiinni!!’ Joka kerta tuli tunne, että niin nopeasti ei ehdi kulkeakaan, ettei se tiuskaisu kuulunut. Ehkä hänellä oli joku kärpäsfobia? Hänen isänsä oli vossikkakuskina Viipurissa; ehkä pihassa oli paljon kärpäsiä ja ennen jääkaappien aikaa niiden kanssa piti todella tapella.

Me tuotiin tänne mökille ensimmäistä kertaa sellainen tasapohjainen metallinen vene, jossa on pitkähäntämoottori. Älkää kysykö, minä en ymmärrä niistä mitään, mutta semmoisella me sitten eilen kokeiltiin ajella järvellä ja hauskaahan se oli! Mun mies on koko ikänsä häärännyt järvellä, koska heidän mökki oli tässä naapurissa ja anopin sukujuuret on tässä vieressä ties monenko sadan vuoden ajalta. Miehellä on aina kaipuu päästä järvelle ja omistaa vene joka lähtöön. Minä olen pohjalainen maakrapu, joka en ymmärrä muusta kuin joesta ja puroista, enkä etenkään ole häärännyt järvellä. Olin vissiin ollut yhden kerran moottoriveneessä ennen kuin tapasin mieheni kolmikymppisenä. Mutta tämä pitkähäntä vaikutti tosi mukavalta ja käytännölliseltä veneeltä! Sillä pääsee meidän surkeaan rantaankin aivan loistavasti, joka on mutainen ja matala ja kasvaa ties mitä heinää.

Me tehtiin veneellä siis pieni lenkki ja käytiin kylässäkin yhdellä mökillä. Ja kuinkas sattuikaan, siellä mökillä oli kylässä myös nainen, joka on yllättäen lääkäri ja vieläpä syöpälääkäri ja on ollut TAYSissakin töissä! Ei voi olla sattumaa! Meillä oli kiintoisia keskusteluja. Järvellä ajellessa bongasimme myös lumpeita monessa paikassa ja sekös ilahdutti! Niitä näkee niin harvoin. Ulpukoita on vaikka sikafirman perustaisi (kai tekin olette pienenä tehneet ulpukkasikoja ja käpylehmiä?) mutta lumpeita ei edes näe välillä vuosiin. Jos joku miettii, olenko ollut uimassa, niin en ole. Tuo meidän matala mutaranta ei houkuttele siihen. Etenkin kun laituri on vedetty pysyvästi maihin jo toistakymmentä vuotta sitten. Me aina haaveillaankin hiekkarannasta, kallioista ja metsäisestä mökkipihasta, jossa ei ole yhtään ruohoa, eikä  istutettuja kasveja ja mökki olisi 1930-luvun pieni punainen hirsimökki ja siinä olisi rantasauna. Mielellään Nässyn rannasta kiitos. Että jos omistat sellaisen, niin vaihdetaanko?

Mies kahlasi järveen ja junttasi vesiletkun taas paikoilleen, jotta saadaan saunaan vettä. Se on semmoinen mukavuus, joka on laitettu tänne mökille vasta kymmenen vuoden sisällä. Ennen piti käydä naapurin pumpulla taikka hakea sangolla vettä rannasta, joka oli haastavaa, koska se on niin matala. No tuommoinen koikkelehtiminen järvessä tarkoittaa tietysti sitä, että meillä oli sauna ensimmäistä kertaa tänä kesänä täällä mökillä. Ei sen puoleen, enpä minä ole kotonakaan saunaan päässyt toukokuun alun jälkeen, kun koko ajan on ollut jotain varottavia haavoja ja tikkejä ja mätää ja hermojen menetystä! Mutta eilen uskalsin pikkuisen saunoa, vaikka onkin tuo tulehtunut laskimoportin haava. Olen kuitenkin siihen 6 päivää syönyt antibioottia, ja se näyttää jo aivan hyvältä. Pyyhin haavaa (tai arpea) antiseptisella aineella monta kertaa päivässä, niin että ei ainakaan voi syyttää huonosta haavan hoidosta! Olen melko kyllästynyt mätiviin haavoihin, ettäs sen tiedätte.

Mökkijuttuihin kuuluu automaattisesti myös grillaus. Meillä on ollut kaikennäköistä kaasugrilliä, mutta ne on todettu huonoiksi ja temppuileviksi ja me ollaan palattu ihan perus hiiligrilliin. Tai sitten paistetaan vaan makkaraa rantanotskilla tai sisällä takassa. Vaikka täällä onkin minikokoinen keittiö, helloineen ja mikroineen, ei hellaa ole käytetty vuosikausiin. Vedenkeitin hoitaa mikron kanssa kaiken mitä keittiössä pitääkin ja se siitä. Pärjäisin hyvin vielä alkeellisemmassakin keittiössä. Ja minusta mökillä pitääkin olla vähän alkeellista, koska sehän on mökin idea. Lähteä modernismin keskeltä ja vaipua lähes kivikauteen viikonlopuksi tai koko loman ajaksi. Kulkea sudennahoissa ja vääntää joutsenilta niskat nurin paljain käsin. Keitellä nuotiolla saviastiassa oravanlihaa ja mököttää puhumattomana viikkokausia. Iskeä kivikirveellä jalkaansa ja kuolla haavakuumeeseen loman viimeisenä päivänä. Se se on jotain, suomalaisen paluu luontoon!

Minä en ole mikään sellainen, joka pitää mökkeilyä työleirinä. En vaan pidä. Anoppikin joskus siirsi kukkansa pois mun tarhoista (siis ne jotka hän oli ystävällisesti tänne istutellut ennen mua), koska minä en tule tänne perkele mitään kukkatarhoja kitkemään. Minä tulen mökille olemaan, tekemään tulia takkaan, hakemaan puita liiteristä, paistamaan makkaraa, sytyttämään kynttilöitä, tepastelemaan ulkohuussiin, tiskailemaan emalivadissa, väijymään närhiä verhonraosta, saunomaan ja lojumaan ja lukemaan. Ei ihmisen aina pidä otsa rypyssä viipottaa joka nokkosen perässä. Se on kuulkaa mennyttä aikaa se, nykyään kuuluu antaa pörriäisten temmeltää! Sen on jo moni kaupunki ja kuntakin huomannut. Hei oikeesti; ei kai kukaan luule, että joku kunta on muka tullut vihreäksi?! Oikeasti he säästää siinä, ettei tienvarsia ja puistoja ja liikenneympyröitä tarvii enää parturoida matalaksi! Nykyajan sana on viherpesu!! (Ja sinisilmäisyys, sori vaan.)

Tämän mukavan mökillä notkumisen rikkoo se, että tiistaina pitää taas kompuroida kännissä ja kirves sääriluussa sytostaatteihin. Mutta ensi viikonloppuna aion tulla tänne taas. Täällä ei tarvii jaksaa mitään, on aika viileää ja voi lähinnä levätä. En vaan yhtään tiedä mitä söisin silloin, koska ruoka ei nappaa sytojen jälkeen. Juomien testaaminenkin on työlästä; vesi ei maistu, maito ei maistu, vichy ei maistu, mehu ei maistu, limsa ei maistu… ehkä kossu maistuu? En ole kokeillut. Oikein tanakka parin viikon hähmäinen katkos, josta ei muista mitään. Menis sytotkin siinä samalla ohi ihan huomaamatta. Hyvä kun tajusin tässä vaiheessa, kun kolmas syto on edessä!