Villi puutarha

 

Selitin juuri ystävälle, miten mun unelmapuutarha on jonkun 1700-luvun talon puolivilli puutarha. Sitten katsoin hetken omaa puutarhaani ja aloin nauraa; mutta senhän minä olenkin jo saanut! Tämä on todella aika rempseä piha nykyisellään. Ja se johtuu yksinomaan siitä, etten leikkausten ja sytojen takia ole jaksanut tehdä paljon mitään. Onneksi en tykkää liian sliipatusta tyylistä puutarhassa ja pystyn katsomaan hyväksyvästi hujanhajan-kasvustoja juuri nyt. Kun nokkonen ja siankärsämö pitää pirskeitä keskellä kukkatarhaa! Onpa heidätkin muistettu kutsua edes kerran muiden kemuihin.

Tällä viikolla kai kuumuus vaihtuu hiukan viileämpään ja alkaa sataa. Siitäkin on kirjoitettu taas puolesta ja vastaan, että saako kuumuudesta valittaa vai ei. No minusta saa valittaa jos on tukalaa ja ihmisistä osa kokee kylmyyden tukalana, osa kuumuuden. Minä kuulun jälkimmäisiin. Menisin mieluummin vaikka Siperiaan, jossa on -60 astetta pakkasta, kuin aurinkorannalle, jossa on +40. Olen selvästi koleuteen siedättynyt pohjolan asukki. Enkä tiedä miten käy, jos kuumuudesta tulee normi täällä pohjan perukoilla. Kuumuutta vastaan voi taistella vain koneellisesti, kylmyyteen riittää paljon vaatteita ja reipas tahti. Ja meidän 50-luvun talo se kuumenee hetkessä ihan sietämättömiin lukemiin. En tiedä mitä se kertoo talon rakenteista, etenkin kun lapsuudenkoti on melko mukavan viileä helteelläkin. Jos saisin itse valita, kesällä ei olisi koskaan yli +25 asteen lämpöä. Sen vielä jotenkin sietää. Ja talvella olisi paljon yli -25 asteen pakkasia. Sepä olisi raikasta!