Lapsuudenkodissa mulla on tädin 70-luvulla ostama sohva, joka on kyllä laadukas ja hyvä, mutta jonka värimaailma ei välttämättä osu aivan täysin mun mieleen. Pohdin, että ostaisinko siihen uudet tyynyt… ei. No ompelisinko tyynyihin uudet päällykset… ei. Heittäisinkö sohvan päälle vaan kankaan… ehkä. Ja sitten sain loistoidean; miksi en heittäisi sohvan päälle yksinkertaisesti vanhaa virkattua päiväpeitettä! Se natsaa, sohvan vanha seitkytlukulainen värimaailma ei enää paista läpi repien sielua kappaleiksi ja muutenkin virkatusta päiväpeitteestä tulee kivasti mummolamainen fiilis, johon pyrinkin täällä.
Sohvalle sopii myös vanha ruusukuvioinen ristipistotyö.
Ja sohvapöydälle vanha vihertäväsävyinen damastiliina.
Pöydällä on mamman vanha sininen Nanny Stillin Grapponia-lasikulho, joka sekin on kuin istutettu sohvan ja pöydän tunnelmaan.
Ja kun Etelä-Pohjanmaalla kerran ollaan, pitää latomaisemaa olla myös sisätiloissa.
Äitiltä peritty Nuutajärven Pioni-tarjoilulautanen toimii tällä kertaa kynttilälyhtyjen alustana.
En ole (vielä) hurahtanut keräämään joka värisävyä Iittalan ’Kivi’ kynttilälyhtyjä. Muutama riittää.
8 kommenttia:
Niin kodikkaan näköistä ♡ on siinä ollut kova homma virkata päiväpeitettä!
Kiitos! 🥰
Musta ei ehkä olis tollaseen urakkaan… 😬
Hyvä idea tuon sohvan kanssa. Kodikkaalta näyttää. Varsin suloinen tuo ruusutyyny 🥰
No mutta sehän on nyt just eikä melekeen! 👍🏻
Kiitos! Vanhat koristetyynyt on hempeitä 💜
No mutta kiitos! 😃
Minunkin yksi lempparityynyistä on tuo Vallilan latotyyny vaikka en Pohjanmaalta olekkaan. T. Aulikki
Se on tosi kiva! Ja kun molemmat puolet on erilaiset, niin voi vaan kääntää, ja kas kuva on erilainen lato! 😃
Lähetä kommentti