Mitä se sukututkimus oikein on

 

Mun lempiaihe; sukututkimus ja menneet ylipäätään! Ajattelin muutamia juttuja laitella ylös aiheesta, sillä mä oon huomannu monesti, että ihmisillä on siitä aika väärä mielikuva yleensä. Ehkä suurin harha on se, että sukututkimus on vaan jonkun puun luominen, kerätä esivanhempien nimet ja syntymäajat tästä päivästä moosekseen asti. No pakko palauttaa maan pinnalle semmonen luulo ja selventää, että se on mitä suurimmissa määrin aloittelijan meininkiä se. Kun on vaan kauhee kiire päästä ’eteenpäin’ ja haluaa vaan nimiä puuhun hinnalla millä hyvänsä. Pahin versio tästä tuli muutama vuosi sitten, kun sukupuufirmat alkoi mainostaa televisiossa ja ihmiset sankoin joukoin lähti luomaan omaa sukupuuta. Se vielä markkinoitiin sillä tavalla, että nyt on helppo lisätä valmiista puusta tietoja omaan puuhun. Ja yhtäkkiä oli puita, joihin ei oikeesti oltu mitään edes tutkittu, napattu vaan mahollisimman paljon muista puista himphamppua yhteen läjään ja voila, ’puu’ on valmis. No senhän tekee tunnissa, jos tolla metodilla mennään. Eikä siinä ole mitään järkeä, sillä se puu jos mikä on täynnä virheitä. Että semmosta. Jos on hienoo, että sukupuuhun on saatu lykättyä hetkessä 150 000 henkee, niin sillai se sujuu. Ja uskokaa mua, kun mä sanon, että myös meitä sukututkijoita todellakin on moneksi, netistä löytyy mitä oudoimpia sukupuita, joita niiden tekijät pitää varmaan ihan todellisina. Taitaa Jeesuskin joissakin komeilla.

Sitten on se muiden omiin puihinsa haravoiminen sun puusta. Mun sukupuut on esimerkiksi lähteneet vaeltamaan pitkin nettiä jo vuosikausia sitten. Ei siinä mitään, että joku katsoo henkilön tietoja toisen puusta, mutta kun lähtee valokuvat kiertoon, kaikki pienetkin omat huomiot ja lisäykset lähtee maata kiertävälle radalle, vaikka ite ei ole tarkoittanut sitä niin, niin se on vähän tylsää. Hyvin usein löydän omia kirjoituksiani muiden puista. No, oma moka toisaalta; kaikki mitä nettiin päätyy, on siellä ikuisesti ja sille ei ite voi mitään. Ikinä ei tiedä kuka haravoi ja miksi haravoi sun tietoja johonkin säilöön, josta sulla ei oo aavistustakaan.

Toinen iso harha, joka monella sukututkimuksesta on, on että se tarkoittaa vain uteliaana kaikkien salaisuuksien esiin penkomista. No ei, herran jumala! Vaikka osa meistä ihmisistä onkin tosi uteliaita, niin väitän, että suurin osa tutkijoista ei keskity sellaiseen, eikä pidä sitä tutkimuksen itseisarvona. Mä ajattelen toisaalta myös niin, että asioiden salaaminenkaan ei ole jees, mutta ei niitä tarvii myöskään kaikelle kansalle julki tuoda. Salaaminen voi aiheuttaa lähimmille vaikeaa henkistä olotilaa, kun tajuaa jollain tapaa, että asiat on pielessä, muttei tiedä miksi. Että totaalinen salaaminen ei palvele ketään, mutta retosteleminenkaan ei ole hyvä juttu.

Sellanen kokonaisvaltainen hyvä sukututkimus tuo esiin esi-isien nimien ja syntymäaikojen lisäksi kuolinajat, kuolinsyyt, paikkakunnat, muutot, koulutukset ja opiskelut, ammatit tai tittelit, matkustelut, mahdolliset oikeusjutut (entisaikaan sakkoa saattoi pamahtaa aika hassuistakin jutuista), sisarukset, sisarusten perheet tietoineen, aikaansaannokset (jos on vaikka julkaissut kirjan), lemmikkien ja kotieläinten määrät ja nimet, omaisuuden, ulkonäön (valokuvaa tai maalausta ei useinkaan löydy, mutta joissain asiakirjoissa voidaan kertoa esim pituus ja silmien ja hiusten väri), autojen, veneiden ym omistaminen, harrastukset, sosiaalinen lähipiiri (esim kummiuden kautta), politiikka - mikä tahansa sellainen asia, joka tuo ’lihaa luiden ympärille’! Ja sitten kun tahtoo ymmärtää jonkun tietyn ihmisen elämää, täytyy penkoa hänen naapurit, paikallistapahtumat, laajemmat uutiset, hänen läheisten persoonat ja niin edelleen. Loputon suo! Mutta niin kiinnostavaa. Ja se tuo perspektiiviä nykyhetkeen ja omaan elämään!