Nippelijuttuja sytoajoista

 

Nyt kun pahin sytoviikko on ohi, mietin, että enpä muistanutkaan kaikkia oireita. Tällä kertaa tosin pääsin yllättävän vähällä, eli luukivut oli hallinnassa, yökötys oli jokseenkin siedettävää ja muitakin oireita oli van ripsutellen. Eilen, kun kuvittelin, että nyt ne alkaa olla ohi, niin suu maistui kamalalta ja hampaidenpesu vaan pahensi sitä. Muistin lukeneeni, että suun PH on mitä sattuu ja sen voi korjata purskuttelemalla soodavettä; puoli lusikallista leivinsoodaa sekoitetaan vesilasiin ja purskutellaan. Heti tuntuu paremmalta.

Pissan pidätyskyky häviää päiviksi, eli vaipoissa taas. Hiki haisee lähes sietämättömältä. Ummetus ja ripuli. Voimat katoaa kuin varpaista valuen kadulle. Päänahkaa aristaa. Kämmenissä outo sisäinen kuumotus. Palantunne kurkussa ja kurkku aristaa, niin kuin olisi kuorsannut koko yön. Hienoista päänsärkyä päivien ajan. Ja sitten vielä se selkä, kun kaikki oireet on lähes poissa; sähköiskumaisina sävähdyksinä kipuaaltoja selkärangassa, jotka katoaa kun vaihtaa asentoa. Muistankin nyt, että ne jatkuu kuukausia, vaikka muita oireita ei enää näy mailla halmeilla. Kuinka semmoisetkin voi unohtaa?

Kesä vaikuttaa mielialaan tosi piristävästi! Samalla tarkkailen laskimoportin tikkejä, joiden alue punottaa, että onko se nyt tulehtumassa. Seuraavaksi pohdin, että millä pääsen acutaan ja menenkö vai en. Ehkä päiväretki Kela-taksilla? Petivaatteet pitäisi laittaa pesuun, koska viimeisen viikon olen hikoillut sytostaattimyrkkyjä ja ne on valuneet sänkyyn. Vessanpytty neuvottiin vetämään kansi kiinni ja sitten vielä pyyhkimään istuinrengas, koska sytostaatit poistuu sitäkin kautta ja muut vessan käyttäjät saavat niistä osansa, ellen siivoa. Olettekos miettineet ikinä sellaista kontaminaatiota?!

Tärkeintä tässä kaikessa on pitää mieli valoisana ja syödä pieniä annoksia pitkiä päivää! Niitä apteekin nesteytysporeita kannattaa juoda, jos ei pysty kauheasti syömään. Olen todellakin huomannut, että voimat palaa paremmin niiden ansiosta. Kannattaa myös asettaa itselleen täkyjä, eli jotain itelle kivoja ”palkintoja” sytojen jälkeisiin viikkoihin. Tämän syton jälkeinen palkinto on eccoverden paketti, jota odotan suurella kiinnostuksella. 

Päässä tapahtuu myös outoja. Juuri kun olet nippa nappa pääsemässä pahimmista ällötyspäivistä, iskee tajuntaan pakkomielle pizzoista ja muustakin ruoasta! Kyllä, olen selannut Tampereen pizzeriatarjonnan valikoimia yksityiskohtaisesti läpi! Ottaisiko päärynää ja aurajuustoa strutsin kaveriksi pizzan päälle? Tai hakisiko Nanda Devistä intialaista lounasta mukaan? Vai opettelisiko tekemään Tom Yam-keittoa itse?

Mietin vielä sitä, miten jaksan kaikki nämä viisi tulossa olevaa kertaa. Kolmannes kesästä menee näissä haljuissa merkeissä joka tapauksessa. Entä jos syöpä vielä joskus uusiutuu, jaksaako sitä vielä leikkausrumbaa ja sytoja… ehkä, jos saisi väliin vaikka kymmenen tervettä vuotta! Ja onko sitä edes vaihtoehtoja.