Nykyisellään, kun käymme koronan takia kerran viikossa ruokakaupassa, kauppalistaan kuuluu itsestäänselvästi kukkakimppu. Tänään poimin mukaani sekavärisen tulppaanikimpun.
Silti, tai ehkä juuri sen vuoksi, kesä vetää puoleensa kukkineen kaikkineen ihan hurjasti! Kävin taas läpi siemenpusseja ja valitsin seuraavat kylvettävät. Maissi, kurkku, pari kurpitsaa... Tuijotan kalenteria, montako viikkoa vielä kesään. Ja ensimmäiset "kesä on pian ohi"-ahdistuksetkin on jo mielessä itäneet.
Viikonloppu mökillä. Pari saukkoa jäällä juoksentelemassa ja touhottamassa. Ihastuttavaa, sillä harvoin sielläkään villieläimiä onnistuu näkemään - noh, joutsenia lukuunottamatta. Riistakameran kuvissa kuitenkin usein kömpii supikoiria ja vilahtelee kettuja. Kerran törmäsin kesäiltana huussiin mennessä kettuun. Se oli tumma varjo pimeydessä. Palasin varovasti nuotiopiiriin ja yllätyin, kun kettu tuli muutaman metrin päähän kurkkimaan. En voinut olla heittelemättä sille makkaranpaloja, jotka se kyllä ahmi innokkaasti.
Kotiinpaluu jännittyneenä; mikään itusista ei ollut kuollut, mutta muutama uusi papaija ja tomaatti on itänyt. Uuden sarjan aloitus eilen mökillä ja loppuun ahmiminen tänään kotona; Ivalo! Huikean koukuttava ja minulle melkein liian jännittävä. Mutta pakko katsoa. Ja miten se osattiinkin tehdä vuosi ennen koronaa? Tarina viruksesta, joka leviää lapissa ja uhkaa koko ihmiskuntaa...
