Pietarsaaren Skata on puutalokaupunginosa, Suomen laajin yhtenäinen puutaloalue, joka käsittää 40 korttelia. Tulimme tänne ihan extempore, ilman suunnitelmia, sillä jälleen kerran hoksasimme kesken matkan, että hei käydääs tuolla! Ja vaikka oli kesäinen viikonloppu, sunnuntai, niin täällä ei ollut oikein mitään auki. Ilmeisesti alueella on yksi kahvilakonditoria, joka kuitenkaan ei olisi edes ollut auki meidän singahtaessamme Skatalle.
Haahuilimme edestakaisin ja sinne tänne, mutta oikeastaam olin lopulta vähän pettynyt, sillä täällä oli tosi paljon autioita ja huonokuntoisia taloja ja hoitamattomia pihoja. Sääli, sillä täällä oli 1700-1800-luvun taloja, joissa asui alun perin paljon merimiehiä ja kapteeneja perheineen, kunnes 1800-luvun myötä alue muuttui työläiskaupunginosaksi. Olisin halunnut nähdä miten paikkaa yhä arvostetaan ja rakastetaan ja miten elävä se on. Paljon isomman vaikutuksen minuun teki tuo Skatan syrjällä komeileva Strengbergin tupakkatehdas. Rakennuksen katolla komeileva pallomainen kello on vuodelta 1909 ja se on Pohjoismaiden suurikokoisin kello.
Vuonna 1745 valtiovalta määräsi kaupunkien porvarit viljelemään tupakkaa kotimaisten tupakkakehräämöjen raaka-aineeksi. Mutta koska pakkanen oli usein tuhonnut sadon etelämpänäkin kuin Pietarsaaressa, asia ei oikein ottanut tulta. Vaasan läänin maaherran useiden kehotusten jälkeen viljely kuitenkin aloitettiin juuri Pietarsaaressa. Vuonna 1761 neljä pietarsaarelaista kauppiasta ilmoitti haluavansa perustaa tupakkatehtaan. Tukholman kauppakollegio myönsi luvan seuraavana vuonna, mutta kului vielä muutama vuosi, ennen kuin taloustilanne vakautui ja tuotanto alkoi 1767.
’Pietarsaaressa nuuska on ollut korkeassa kurssissa 1700-luvulla. Se ei ollut pelkästään nautintoaine, vaan sitä pidettiin tehokkaana lääkkeenä hammassärkyä, päänsärkyä, jäykkäkouristusta, kaatumatautia ja syöpää vastaan.’ Tehdas valmisti esim 1700-luvulla toppatupakkaa, kehrättyä puristettua rullatupakkaa ja nuuskaa. (Nyt ymmärrän laulun sanat tuu tuu tupakkarulla! Luulin aina, että siinä puhutaan savukkeesta, mutta ei. Kapaloitu lapsi on kuin tupakkarulla!)
Tehtaassa on valmistettu myös purutupakkaa. 1880-luvun alussa tehdas valmisti satojatuhansia savukkeita vuodessa, ja vuosikymmenen lopussa jo miljoonia savukkeita vuodessa. Vuosisadan vaihteessa tuotanto kasvoi yli 100 miljoonaan savukkeeseen vuodessa. Suomessa toimi 1900-luvulla kymmeniä tupakkatehtaita ja tuotemerkkejä oli pari tuhatta. Monien mutkien kautta Pietarsaaren tehdas lakkautettiin 1998. Mutta vuonna 2024 aloitti tehtaan läheisessä teollisuusrakennuksessa suomalaisten nikotiinipussien valmistus Strengbergin nimellä. Jaa-jaa, voi aikoja, voi tapoja. Etäältä katsoen tämäkin historia on kiinnostavaa, mutta saas nähdä missä mennään vaikka sadan vuoden kuluttua.
