.

.

25.3.2023

Seitsemäs ravintolakäynti; Aloha Ramen


Tähän ravintolaan suhtauduin etukäteen vähän varauksella; ajattelin, että joko se on ihan jees taikka sitten sellanen ”halpis-etninen” paikka, johon ei halua enää ikinä mennä. Vähänpä tiesin!

AlohaRamen sijaitsee osoitteessa Tuomiokirkonkatu 40, eli Hämeenkadulta kohti sipulikirkkoa. Ravintola on pieni, oikeastaan hyvin pieni, tällä hetkellä remontissa olevan talon kivijalassa, eikä sinne ehkä osaisi mennä ellei etukäteen olisi päättänyt niin. Oitis huomasimme, että paikka on kuitenkin hyvin suosittu. Löysimme silti pöydän ja ryhdyimme katselemaan ruokalistaa. (Listat katson yleensä aina etukäteen netistä, jos mahdollista, mutta toki sitten vielä paikan päälläkin.)


Alkupaloiksi valitsin Kimchiä (kulhossa vasemmalla) ja seuralaiseni otti Dumplingseja, joita söimme yhdessä. Mutta nyt on käynyt niin, että minusta tuntuu, että ravintolan ruokalista on hiukan muuttunut tässä välissä, enkä löydä enää tätä annostani sieltä. Joka tapauksessa nämä annokset maksoivat vain muutaman euron per annos. Kimchi on periaatteessa hapatettua kiinankaalia ja mausteita. Sitä ei silti voi verrata hapankaaliin ollenkaan. Ennemminkin se on hiukan tulinen ja monipuolisen mausteinen salaatti, joka on ihan erilainen ruokalaji, mihin suomalainen on perinteisesti tottunut. Mutta Kimchi on oma suosikkini ja pyrin syömään sitä aina kun sitä on tarjolla. Nytkään se ei ollut pettymys, päin vastoin! Nautin Kimchistäni tosi paljon. Aloha Ramenin Kimchi oli tulinen, mausteinen ja sopivan kokoinen annos  alkupaloiksi. 

Dumplingsit taas ovat täytettyjä aasialaisia taikinanyyttejä. Niiden ulkonäkö ei välttämättä ole kovin houkutteleva, mutta oh, maku on! Dumplingsin voi kastaa soijaan vähän sushin tapaan. Rakenne ja maku miellyttivät siinä määrin, että aion syödä toistekin Dumplingseja! Suosittelen kokeilemaan. Täytteenä voi olla kuten Aloha Ramenin versioissa esim kanaa tai vegaanista täytettä.


Pääruoaksi valitsin Salmon Poken, 17,90€, jossa oli listan mukaan marinoitua lohta, riisiä, lohen mätiä, avocadoa, kurkkupikkelssiä, kevätsipulia, nori-merilevää, ananasta ja vesimeloniretiisiä. Lisäksi siinä oli ituja. Vesimeloniretiisi (listasta poiketen) vaikuttaisi olevan tavallista retiisiä. Pidin siitä, että annoksen mega-ainesosa ei ollut se riisi, vaan riisi lymyili sopivan kokoisena kekona kaiken alla. Monestihan riisiä on niin paljon, että olet ihan purjeessa sen kanssa; lapat lapioittain riisiä suuhusi ja kaikki muu on vain vähäisenä koristeena siinä vieressä. Sanoisin, että NYT ainesosien määrälliset suhteet oli oikein! Silti annos oli tosi täyttävä. Eikä täällä ollut edes jälkiruokia tarjolla, eli söimme vain kaksi ruokalajia ja olin koko loppuillan ihan täynnä. Pidin annoksen makulajitelmasta, rakenteesta ja etenkin uusi tuttavuus (ainakin näin tarjoiltuna) Nori oli mieleen.

Ala carte-listalla heillä on alkupaloiksi kolme ruokalajia; pari kanaruokaa ja yksi vegaaniruoka. Pääruoat on jaettu kolmeen kategoriaan; ”Ramen bowls” johon kuuluu seitsemän erilaista ramenannosta, (possua, kanaa, kalaa ja vegaania), ”Poke bowls” johon kuuluu kolme annosta (kala, kana ja vegaani) ja ”Salad bowls” johon kuuluu niin ikään kolme annosta (kala, kana ja vegaani). Ekstrana listalla on vielä lisukkeeksi 14 erilaista ruokalajia, esim kimchiä, mustaa valkosipulia, tofua, sooseja jne. Tämän lisäksi on myös lounaslista ti-pe, klo 11-15. Niihin en pureudu sen enempää.

Palvelu oli ystävällistä, avuliasta ja nopeaa. Esimerkiksi en ollut koskaan syönyt mitään tällaista ja saimme ystävällisesti neuvoja ja vastauksia kysymyksiin. Jos olet vähän kiinnostunut, mutta epäröit, niin suosittelen menemään rohkeasti sisälle ja kysymään vaikka, että mitä he suosittelevat, jos tämä makumaailma on sinulle aivan uusi. Ennakkoluuloinenkin voi yllättyä positiivisesti!

Miljöö oli hitusen ankea. Valitettavasti Tampereen keskusta on puolillaan tämmöisiä 1960-70-luvun ankeita taloja, joiden alakerroissa on hirmu mitäänsanomattomia liiketiloja ja niissä nykyään yhä enemmän ravintoloita ja kahviloita. Toki sisustuksella saa jotain aikaan, mutta jos tila on pieni, ei ole mahdollisuutta sisustaa kovin muhkeasti. Ja kun ikkunasta näkyvät talot on samanlaisia, niin ei sitä oikein maiseman takia kyllä viitsi mennä näihin oleilemaan. Parasta on, jos syö puoliks silmät kiinni ja kuvittelee jotain upeaa. Se toimii aina!

Erikoispiirteet; ravintolan nettisivuilla esitellään ravintolan perustajan ajatuksia ja se valottaa paikan filosofiaa, sekä sitä miksi ramenpaikka ylipäätään on tänne pykätty. Ramenhan on siis nuudeliruoka, jota voi versioida aika paljonkin. Käsittääkseni tämän ravintolan ramen on iloinen sekoitus ramenin peruselementtejä ja rentoa Havaijilaista otetta, sekä pohjoismaisia raaka-aineita. Heille paikalliset raaka-aineet (mahdollisimman paljon) ovat todella tärkeitä. 

Kannattaa huomioida, että paikka on suljettu maanantaisin! Arkena paikka avataan klo 11 ja viikonloppuna klo 13. Voit notkua ramenkupin äärellä ainakin iltakahdeksaan ja jopa yhdeksään, joten mikään lounaspaikka tämä ei pelkästään ole. Aloha Ramen oli todella positiivinen ylläri! Tänne palaan varmasti uudelleen. Paikan hintatasokin on sellainen, että on oikeastaan ihan sama käynkö ramenilla vai menenkö kahvilaan mättämään kakkua ja jotain piirakkaa. Jos tykkäät yhtään Japanilaistyylisestä makumaailmasta, niin tämä paikka on sinun!


24.3.2023

Poistohaaste #9 + #8

 

#9 kalentereita, lompakoita ym


• avainnauha; tarpeettomana kiertoon
• 2kpl silmälasikoteloa; tarpeettomana kiertoon
• 4kpl vanhoja työkalentereita; silppuriin
• 2kpl lompakoita; kiertoon

#8 sekalaista


• vanha kuittirulla; kiertoon
• zipporasia; kiertoon
• peltipurkki; kiertoon
• 2kpl lasisia mustekynän pidikkeitä; ylimääräisenä kiertoon
• peltinen pastillirasia; kiertoon
• 2kpl elefantteja; kiertoon


23.3.2023

Introvertti Nuuskamuikkunen ja autistinen Vilijonkka

 

Lapsena läheisin muumihahmo oli Nuuskamuikkunen, johtuen ehkä siitä, että eka muumikirjani oli Muumilaakson marraskuu, joka alkaa Nuuskamuikkusen syksyisen lähdön tunnelman kuvaamisella. Hyvin vaikuttavaa! Voin vieläkin aistia kirjan alun ja nähdä kuvat. ”Lähtö tulee hypyn lailla”. Silloin en vielä tajunnut, että ihmisissä on introvertteja ja ekstrovertteja. Ehkä ekalla luokalla tajusin hämärästi, että olen erilainen siinä kailottavassa, hääräävässä ja singahtelevassa lapsijoukossa. En todellakaan ollut se luokan suosituin. Lähinnä tunsin olevani puolikesy kettu, joka on eksynyt koiralaumaan. Tilanne paheni vuosien mittaan ja aikuisena olen huomannut, että ekalla luokalla olin kuitenkin ehkä melko tyytyväinen olotilaani pienen kyläkoulun sekalaisessa sakissa. Paitsi, että olisin silti halunnut hengata vaan kotona.

Tähän täytyy kertoa sivujuonne. Olin kolmisen vuotta sitten Lahden Kärkkäisellä mieheni kanssa ja kävelimme yläkerran käytävää eteenpäin. Kauempana tuli vastaan joku pariskunta ja se mies tuijotti minua pitkään. No tätä että joku tuijottaa, tapahtuu tämän tuosta, varmaankin koska tukka sojottaa ja ilme on perushölmistynyt, enkä yritä näyttää coolilta niinkuin naisen kai pitäisi. Ihan sama. No joka tapauksessa rekisteröin tuijotuksen ja ihmettelin hiukan lisää, kun he kävelivät lähemmäs ja hän edelleen tuijotti. Hmmm. Juttelimme jotain mieheni kanssa, kun he kulkivat ohitsemme ja muutaman metrin päästä vilkaisin varovaisesti taakseni. Se mieskin kääntyi katsomaan taakseen. No johan on! Tuo ei enää selity sillä, että tukka sojottaa ja huulipuna on poskella. 


Jatkoimme kaupassa kiertelyä ja samalla pohdiskelin mitä ihmettä äsken tapahtui?! Kunnes tulimme jälleen vastakkain liukuportaissa. Hän katsoi taas suoraa minuun ja sitten hiukan ennen kuin olimme kohdakkain, sanoi ”oletko sinä xx?” Hämmästyin aivan valtavasti! ”Kyllä…” vastasin. Liukuportaat veivät meitä jo eri suuntiin kun hän vielä sanoi, että olimme olleet samalla luokalla siinä pikku koulussa silloin 70-luvulla!! Hän sanoi nimensä ja muistin hänet toki. Ja sitten tilanne oli ohi ja minä olin ällistyksen suossa syvemmällä kuin ikinä eläissäni.


Ja nyt palataan sinne ammoisiin aikoihin, kun tunsin olevani koulumaailmassa ihan omassa nurkassani ja vain haparoiden samalla janalla muiden kanssa. Olin tuon pojan kanssa ehkä vuoden samalla luokalla, kunnes hän vaihtoi koulua. Rinnakkaisluokkia meillä ei ollut. Ja sitten me kävelemme vastakkain ihan eri kaupungissa yli 40 vuotta myöhemmin ja hän tunnistaa minut. En oikein voi uskoa tätä vieläkään. Hänen täytyi tunnistaa minut jo kaukaa ulkonäöstä, ennenkuin kuuli ääneni. Niinkö vähän sitä ihminen voi muuttua vuosikymmenien saatossa? Tosi hämärää!


Tai sitten kaikki oli toisin kuin luulen. Ehkä olin railakas ja iloinen ja sosiaalinen lapsi, joka otti kontaktia kaikkiin ja hymyili päivät pääksytysten. Sellainen, joka jää aurinkona kaikkien mieleen loppuelämäksi. Sellainen, jolla on loputtomasti hassuja ideoita ja joka innostaa muita kaikkiin ihmeellisyyksiin mitä kyläkoulun ympäristö ja koulun metsä voivat tarjota. Ehkä? No en ollut. Olisin ehkä halunnut olla, mutta todellisuutta oli se, kun kaikki puhua pälättivät päälle ja tuijottivat oudosti kun yritit sanoa jotain. Kun omat mielenkiinnon kohteet ovat muualla, täysin muualla. Kun ketään ei kiinnosta ja kaikki tehdään kauhealla mekkalalla ja isolla joukolla.


Ja muutama päivä sitten luin sattumalta autisminkirjon piirteistä. Tuntuu niin tutulta! Yhtäkkiä tuntuu aivan luonnolliselta se, että aikuisena löysin myös Vilijonkan, sen metsän keskellä isossa talossa asuvan yksinhuoltajaäidin, joka haluaa hallita elämän kaikkia osa-alueita, järjestelee ja siivoaa ja komentaa ja valvoo kaikkea väsymykseen saakka. Tuntuu aika vahvasti siltä, että sisällä asuu Nuuskamuikkunen JA Vilijonkka. Tuntuu mukavalta tutkailla asioita ja löytää samaistumiskohteita. Netissä on mm seuraavanlainen lista autisminkirjon lasten piirteistä:


Lapsi viihtyy paremmin esineitten kuin ihmisten parissa.
Lapsi viestii vähemmän kuin muut.
Lapsi mieluummin seuraa omia mielihalujaan ja uskomuksiaan.
Lapsi ei ole kiinnostunut yhteisistä tekemisistä muiden lasten kanssa.
Lapsella on vahvat mielenkiinnon kohteet.
Lapsi havaitsee yksityiskohdat tarkasti.
Lapsi huomaa asioita, joita muut eivät huomaa.
Lapsen käsitys olennaisesta poikkeaa muista.
Lasta voivat kiinnostaa kuviot, muodot, numerot, kirjaimet ja listat.
Lasta kiinnostavat pienet kompleksit ja abstraktit systeemit.
Lapsi lajittelee ja ryhmittelee mielellään kiinnostuksensa kohteet.
Lapsi pyrkii tilanteiden hallintaan ja välttää epävarmuutta.

Ja jokaiseen kohtaan voisi sanan ”lapsi” sijalle kirjoittaa Thilda. Tästäkö se perhananmoinen nuorekkuus ja lapsenomaisuus johtuukin, eh eh…


22.3.2023

Poistohaaste #11 + #10


#11 peltipurkkeja 


• 11kpl peltipurkkeja; kiertoon (Siis oikeasti mulla on kymmeniä peltipurkkeja ja osa niistä on perittyjä tai tosi vanhoja ja niitä pidän suuressa arvossa. Nämä kuvassa olevat kuitenkin ovat arvoasteikossa hiukan hatarammalla pohjalla ja saavat uuden kodin joko ystävien luona taikka tuntemattomien hyllyssä.)

#10 tekstiilejä


• 4kpl Vallilan verhokankaan kappaleita (leikattu valmisverhosta); kiertoon
• Finskun kynttiläkruunu-kangas; kiertoon
• Nanson kassi; ylimääräisenä kiertoon
• Marimekon olkalaukku; puhki kulutettuna kiertoon
• käsityöläisen tekemä kassi, itse painetusta kankaasta; puhki kulunut, kiertoon
• Iideshovin työpajan kassi vintagekankaasta (sopii vintagetakkiini); kiertoon (koska takkikin kiertoon)
• vanha pellavaliina; puhki kuluneena kiertoon


20.3.2023

Poistohaaste #14 + #13 + #12

 

#14 hattulaatikko yms


• 4kpl Byredon parfyymirasiaa; tarpeettomana kiertoon
• vanha hatturasia; tarpeettomana kiertoon
• lasipurkki; tarpeettomana kiertoon
• 7kpl henkareita; tarpeettomana kiertoon
• vanha koiralelu; auts nyt on virhe, sillä poistin tämän jo!! (Enkä voi ottaa kuvaa uudelleen, koska osa on mennyt jo kiertoon. Nooo… ehkä poistan jonkun extran tämän tilalle tuonnempana. Vai pitääkö mun tehdä kaikki alusta??!!)

#13 kelloja


• 13kpl kelloja; rikkinäisiä kirppislöytöjä (ajatuksena tehdä koruja), kiertoon

#12 kertakäyttöruokailuvälineitä


• 12kpl kertakäyttöruokailuvälineitä, toden totta; eipä ikinä tule käytettyä, joten kiertoon! (Te luulette että nämä on roskia, mutta ehei, ihan olen tärkeästi kaapissa säilyttänyt jokaista ”tyhjää pakkausta” ja kaikkia näitä hölmöjä juttuja!) Ja melkein jokainen niistä menee ihan oikeasti kiertoon, (paitsi rikkinäiset) eli tosi moni juurikin henkilölle, joka tarvitsee esim näitä ruokailuvälineitä retkeillessään ja kulkiessaan sinne tänne.


19.3.2023

Isäni rakasti aamuja


Isä sanoi aina, että pitää nousta varhain, kun aamut on niin hienoja (etenkin kesällä)! Isä olikin aamuihminen. Minä olen aivan selkeästi ollut koko elämäni iltaihminen. Vasta kuuden jälkeen illalla alan piristyä ja olipa joskus aika, kun luovuus kukoisti vasta myöhään illalla ja tunsin vasta oikein herääväni.

Kun olin edellisessä työpaikassa, jouduin heräämään puoli viiden maissa ja vihasin sitä suurimman osan vuodesta! Paitsi kesällä, kun istuin portailla ennen kuutta aamukahvilla ja kuuntelin lintujen sirkutusta ja katselin oravien heräämistä. Tein aamukierroksen puutarhassa ja tervehdin jokaista kasvia, melkein ainakin. Ajoin bussilla kaupungin läpi silloin, kun vasta osa ihmisistä oli liikkeellä ja kaikki oli niin rauhallista. Olihan se silloin hienoa.


Ja aina kun laahustan mökillä ulkohuusiin viideltä kesäaamuna, siristän silmiä ja vilkaisen järvelle, ajattelen, että NYT on se hetki mistä isä aina puhui, nyt pitää istua järven rannassa, kulkea luonnossa, valokuvata, vaikka vaan istua ja kirjoittaa ja vain olla ja nauttia. Olla yhtä luonnon kanssa! Sitten raahaudun ulkohuusista takaisin peiton alle, kun väsyttää enemmän kuin karhua talviunilla ja kuorsaan kymmeneen. Se niistä aamuista sitten.

Siksi päätin siedättää itseni kesäaaamuille! Se alkaa nyt jo keväällä. Ponkaisen ylös, kun mieheni herätyskello soi ensimmäisen kerran ja saan itselleni vaikka kuinka paljon aikaa ennen työpäivien alkua! Kun siitä tulee helppoa, alan herätä vielä aikaisemmin, kunnes kesällä kenties herään viideltä ihan omasta tahdosta ja voin tervehtiä puutarhaa kukonlaulun aikaan.

Yks heikko lenkki tässä saattaa olla; olen edelleen myös se iltaihminen, joten missä välissä nukun? En vain pysty nukkumaan valoisalla aikaa kovin aikaisin. Tai ootas, ehkä mun pitää vihdoin hankkia se unimaski! Voiskohan ratkaisu olla noin helppo?


18.3.2023

Kuudes ravintolakäynti; Bianco

 

Tällä kertaa päätin yleisestä linjauksestani (jossa menen ala carte-paikkoihin syömään ns ”pitkän kaavan kautta”, eli alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan) poiketen käväistä pizzeriassa.

Bianco valikoitui sillä perusteella, että päivän aikataulun takia olin menossa syömään jo lounasaikana, mutta halusin ruokaa listalta, en lounasta. Vaikka taisi niillä se lounaskin sitten kuitenkin olla myös tarjolla. Melkein kaikissa paikoissa lounas on iltapäivään asti tarjolla ja vasta sitten saa tilata listalta.

Bianco sijaitsee osoitteessa Otavalankatu 9, Tampere. Eli lähepä tepastelemaan Hämeenkadulta Stokkan kulmilta sipulikirkon suuntaan niin törmäät Otavalankatuun ja siinä se Bianco sitten onkin ihan lähellä.


Valitsemani pizza oli listan nro 23, Greco, hinta 13,90€. Pizza sisältää kanaa, salaattijuustoa, oliivia ja punasipulia. Vaikka paikka oli puolillaan lounastajia, niin pizza tuli nopsasti pöytään. Olisin toki voinut ottaa salaattiakin alkupalaksi, mutta en jätin väliin, sillä olin syönyt jo kahvilassa jonkun pienen aamupalan. Näytti aika perussetiltä se salaattibuffet. Kuten näkyy, pizza oli kookas ja siksi olin tyytyväinen valitsemaani pizzaan, koska se oli kuitenkin kevyemmän oloinen kuin joku jauhelihaversio. Mutta täytyy sanoa, että täyteen siitä silti tuli ja jouduin jemmaamaan neljänneksen laukussa olleeseen lounasrasiaan (jota nykyään kuljetan aina ravintoloissa mukana).

Lisämausteeksi pizzaan valitsin totta kai valkosipulin, kuten aina teen. Maultaan pizza oli ihan keskitasoa; ei siis huonoimmasta päästä, mutta ei kyllä parhaastakaan. Pohja oli ehkä hiukan sitkeä ja vähäsen mustia läikkiä alapinnalla näkyi, kun kurkistin. Minä olen aika laajasydäminen pizzojen suhteen ja söin kyllä tämänkin isompia valittamatta. Paikka vaikutti aika lailla sellaselta sivukujan raksamiespaikalta, taikka ihan matalan kynnyksen lounaspaikalta. Mitään varsinaista isoa miinusta en tälle paikalle anna, mutta pieni negatiivisuus täällä(kin) oli kylmyys. Viihtyisyys näissä keskitason paikoissa on vähän sitä sun tätä. WC sijaitsi alakerrassa, mutta vessan oven lukko oli rikki. Minun listalleni tämä paikka ei jää, mutta jos haluat huokean jees-pizzan, joka täyttää vatsan, niin tempaise Biancon ovi reteesti auki ja mene syömään! Jos taas haluat gourmetpizzaa, niin voin oitis suositella Napolia (jonne on aina jonoa) ja kuulemma Luca on toinen tosi hyvä ja palkittu paikka. Nämäkin varmaan käyn jossain vaiheessa itse testaamassa, mutta eiköhän nuo tavispizzat ollu muuten sit tässä.

Biancon listalla on 27 pizzaa, jotka on jaoteltu klassikkopizzoihin, lihaisiin pizzoihin, merellisiin pizzoihin, kanapizzoihin ja kasvispizzoihin. Klassikoita he ilmoittavat tekevänsä 14kpl (tosin Margherita on listalla ilman numeroa näiden lisäksi), merellisiä pizzoja on 3kpl, lihaisia 4kpl, kanapizzoja 3kpl ja kasvispizzoja 3kpl. Tosin kasvispizzojen kohdalla yksi on oikeasti salami-katkarapupizza, eli katso tarkkaan mitä tilaat. Pizzojen lisäksi heiltä löytyy listalta kuusi erilaista pihviä kuudella eri lisukkeella ja kolmella kastikkeella. Pasta-annoksia on 16kpl (lihaa, kanaa, merellisiä ja kasvisversioita) ja kebabeja löytyy 9 erilaista annosta ja niiden lisäksi vielä ranskalaiset. Ja tottakai, kun ollaan Tampereella, löytyy myös niitä tuttuja ja turvallisia siipiä eli wingsejä. (Ihan joka paikassa ne ei kyllä ole suositeltavia. Oikeasti Tampereella taitaa olla vain kaksi tai kolme paikkaa, jossa itse söisin wingsejä ja minä olen sentään ollut vahvasti koukussa niihin joskus!)

Erikoispiirre; Opiskelijat on huomioitu euron alennuksella kaikista annoksista. Lasten annokset on myös olemassa huokeampaan hintaan. Eikä täällä tarvii pönöttää. Kynttiläillallinen taas onnistuu varmasti paremmin jossakin toisaalla.

Edelliset ravintolakäynnit;

1) Puisto

2) Onni ja Leo

3) Sasor

4) Myllärit

5) Fujimi


17.3.2023

Poistohaaste #16 + #15

 

#16 koruja


• 3kpl sormuksia, joita en käytä ikinä; kiertoon
• 2kpl susirumia rintarosseja; kiertoon
• 2kpl rannekoruja; tarpeettomina kiertoon
• puinen rannekoru; rikkinäisenä helmet kiertoon
• 7 paria + 1 yksittäinen korvakoruja, joita en ikinä käytä; kiertoon

#15 sekalaista


• vanha seinäkalenteri; kuvat kiertoon
• pikkuinen taulu; ei löydy enää paikkaa, kiertoon
• tuunattu tulitikkurasia; rikkinäisenä roskiin
• pihdit; ylimääräisenä kiertoon
• metallinen nuolikyltti; tarpeettomana kiertoon
• bakeliittivipu; tarpeettomana kiertoon
• kultasepänliikkeen rasia; tarpeettomana kiertoon
• painettu kangastilkku; tarpeettomana kiertoon
• vääntynyt verhopidike; roskiin
• tyhjä parfyymipullo; roskiin
• tulitikkurasia; rikkinäisenä roskiin
• kissanvaljaat; tarpeettomana kiertoon
• vanha koiralelu (kirppislöytö); kiertoon
• pari joululevyä; en kuuntele, joten kiertoon


16.3.2023

Kassi-alma parhaasta päästä

 

Täällä kassi-alma ilmoittautuu! Mun on tehny mieli jo jonkun aikaa tehdä inventaario käsilaukuilleni (ja muille laukuille) ja etenkin niille vintagelaukuille. Ja nyt kun se äärettömän rasittava poistohaaste on saatu pois lattioilta pyörimästä, niin pystyin vetämään yläkaapeista käsilaukkuja esiin. Olen joskus säilönyt ne pahvilaatikoihin, jotta ne ei pölyynny, haalistu ja veny roikkumassa jossain. En kuitenkaan ollut laittanut täytettä moneenkaan, joten vähän säilömisen jälkiä on kyllä tullut.


Ajattelin, että huhtikuussa, kun poistoprojektipostaukset on ohitse, alan julkaista kerran tai pari viikossa laukkujuttuja. Esittelen kaikki laukut yksitellen, kuvattuna paraatipuolelta. Sisäkuvia oli hankala ottaa ilman lisäkäsiä tai jotain tukirakennelmia, joten ne täytyy unohtaa. Mutta vintagelaukkuja tulee siis tähän juttuun 48kpl. Kiinnostaisiko?


Vintagen jälkeen siirryn uusiin laukkuihin. Niitä ei ole ihan niin paljon. Ja laskutavasta riippuu tämä laukkujen määrä, koska on reppua, salkkua, matkalaukkua, olkalaukkua, käsilaukkua ja iltalaukkua… ja yksi muhvi, jossa on vetoketjutasku (sen laskin laukkuihin).


Mutta mitään merkkilaukkukavalgaadia on turha odotella, koska kaikenlaiset yleisesti naisten kuolaamat Chanelit ja mitä niitä nyt on, on mun mielestä olleet aina hyvin epäkiinnostavia ja suoraan sanoen kyllä ihan susirumia. Että sen puoleen tää on vaan tavallinen kassi-alman pyrähdys parrasvaloihin.

Kommentoikaa esim montako laukkua haluatte kerrallaan yhdessä postauksessä nähdä?

P.S. Tänään piti olla blogivapaa, mutta ”mun blogi, mun säännöt”, joten onko pakko olla vapaalla jos ei halua?


15.3.2023

Poistohaaste #18 + #17

 

#18 lehtiä


• 3kpl vanhoja keräilylehtiä; kiertoon
• 7kpl vanhoja Glorian antiikki-lehtiä; kiertoon
• 4kpl vanhoja Jeanne d’ Arc Living-lehtiä; kiertoon
• 4kpl vanhoja Taito-lehtiä; kiertoon

#17 lompakoita yms


• 2kpl kameralaukkuja; tarpeettomana kiertoon
• 7kpl vanhoja rikkinäisiä lompakoita/silmälasikoteloita; roskiin/kiertoon
• huivikoru; rikkinäisenä roskiin
• voiderasia; vanhentuneena roskiin
• 2 aurinkolasit; tarpeettomana kiertoon
• avaimenperä; tarpeettomana kiertoon
• 2 vanhaa työkalenteria; (MIKS säilytän tällasta??) roskiin!
• rikkinäinen käsilaukkupidike; roskiin


13.3.2023

Poistohaaste #21 + #20 + #19

 

#21 vaatteita


• armeijan sarkahousut; mahtuneet päälle viimeksi joskus 15 vuotta sitten, jos sillonkaan?
• vanha chenilleaamutakki; kulunut rikki, kiertoon
• vihreet toppahousut (Kummelimallia); kiertoon
• punanen toppatakki (Kummelimallia); kiertoon
• tirolilaisjakku; liian pieni, kiertoon
• vintagetuulitakki; ylimääräisenä kiertoon
• villakangasjakku; pieneks käyny, kiertoon
• vintagekesätakki; ylimääräisenä kiertoon
• Norjalaisvillapaita; pieneks käyny, kiertoon
• pyjamanhousut; rikki menneet, roskiin
• vintagekesätakki; pieneks käyny, kiertoon
• 5kpl vintage-alushameita/paitoja; pieneks käyneet, kiertoon
• vintagehattu; ylimääräisenä kiertoon
• huopahattu; liian kittana (=pieni), kiertoon
• kolmet alushousut; rikkinäisenä roskiin

#20 lapsuudenkodin roinaa


• talvitakki (vikaostos kirpparilta); kirppikselle
• panta; tarpeettomana kirpparille
• 3 cd-levyä; en kuuntele näitä juur ikinä, joten kirpparille
• 8 settiä matkamuistonukkeja; osittain hajonneita, roskiin/kirpparille
• tyhjä hammasharjapakkaus; roskiin
• tyhjä hammastahnapakkaus; roskiin
• tyhjä käsivoidepakkaus; roskiin
• tyhjä kasvovoidepakkaus; roskiin
• tyhjä parfyymitesteri; roskiin
• kynä josta ei tule mitään; roskiin
• vanhentunut huulipuna; roskiin

#19 isoja helmiä


• 19 kpl erilaisia helmiä; tarpeettomana kiertoon


12.3.2023

Ällistyttäviä löydöksiä

 

Poistohaasteeseen liittyen kävin läpi kirjoituspöydän laatikot ja siellä alalaatikoissa oli peltirasioita, mikä olikin selvä asia. Vaan yksi kiinnitti huomioni; jumalaisen kaunis japanilaisaiheinen peltirasia oli siellä alimmaisena laatikon takaosassa ja edelleen kaupan muovikääreessä, mitä ihmettä?!


Löysin näköjään avaamattoman suklaakonvehtirasian! En käsitä, miten se voi olla mahdollista sellaisen sokerihiiren taloudessa, kuin minä! Viimeinen käyttöpäivä vuoden 2019 alussa. Auts. Mahtaisko selittyä meidän vuodenvaihteen vesivahingolla ja keittiörempalla, joka sattui joskus noihin aikoihin ehkä? Silloin kaikki oli sekaisin ja on mahdollista, että tyrkkäsin tämänkin rasian parempaan talteen laatikon uumeniin sillä seurauksella, että se unohtui about viideksi vuodeksi kätköönsä kenenkään huomaamatta.


Avasin sen nyt sitten (tietysti) ja maistoin. Nooo… ei ehkä parasta enää, koska rasia on elänyt neljä tai viisi hellekesää ja jäistä talvea tuolla laatikossa. Tuo huone on nimittäin kesäisin kuumin ja talvisin kylmin huoneemme. Jee, ei paras mahdollinen suklaansäilytyspaikka! Mutta syötävä ne on, koska suklaata ei voi heittää roskiin. Miehelle voi sanoa, että waude, kato kun löyty gourmetsuklaata; haluatko? 


11.3.2023

Spa, leffa ja keväinen raukeus

 

Naistenpäivän vietin kaupungissa ihanissa tunnelmissa! Kävin Day Spa Studio Feel It:ssä Destress-hemmottelussa. Siellä en ollutkaan käynyt aikaisemmin, mutta taidan kyllä mennä uudelleen, koska paikka oli oikein mukava. Odotustila oli kaunis ja levollinen; nojatuoleja, koruja, peilejä, vaaleita värejä ja jopa villasukkia myynnissä! Minut saatettiin hetken kuluttua pieneen huurrelasioviseen loungetilaan, jossa sain riisuutua siltä osin kuin tarvitsee (Destress-hieronta koskee hartioita, yläselkää, niskaa, päätä ja kasvoja) ja sitten tassuttelin hoitohuoneeseen, joka oli mustasävyinen, lämmin, hyvältä tuoksuva ja tietysti sellainen levollinen spa-musiikki soi tilassa hiljaa (puron solinaa ja sen sellaista). Valaistuksena oli vain pieni valoketju, joten paikka oli kaikin puolin rauhoittava ja mukava. Yksi vika näissä vain on; aika loppuu aina niin pian! Voisin kai lojua tuollaisessa Spassa vaikka kuusi tuntia!! Hoidon jälkeen sain kaikessa rauhassa pukeutua ja odotustilan pöydälle tuotiin lasi vettä ja karkki ”olet ihana”-lautasella.


Spa-käynnin jälkeen lähdin elokuviin. Pidän päivänäytöksistä, pidän elokuvakeskus Niagarasta ja pidän elokuvista! Teatteri on pieni ja intiimi ja rauhallinen. Tällä kertaa katsottavaksi valikoitui The Fabelmans! Elokuva kertoo Steven Spielbergin lapsuus- ja nuoruusvuosista U.S.A.n eri kaupungeissa. Elokuva kestää 2,5h, mutta minut se ainakin tempaisi mukaansa heti alussa ja piti otteessaan ihan loppuun saakka. Siinä eletään 1950-lukua ja kuvauksen alla on koko ihana perhe. Tarina ei silti ole pelkästään päivänpaisteinen ja se tuokin oman suolansa ja kiinnostuksensa elokuvaan yllättäen. Suosittelen lämpimästi!


Elokuvan jälkeen menin vielä syömään jälkikasvun kanssa, mutta siitä teen arvostelun myöhemmin. Olen muutenkin rampannut ravintoloissa tiuhemmin kuin moneen aikaan, koska kohdalle on sattunut melko huokeita paikkoja. Pohdiskelin muuten naistenpäivän viettoa erään henkilön kanssa ja hän veikkasi, että kyseessä olisi päivä äitienpäivän vastapainoksi niille naisille, joilla ei ole lasta. Hmm. Äidit siis juhlivat kaksi kertaa vuodessa (myös naistenpäivänä), lapsettomat kerran, isät isänpäivänä ja lapsettomat miehet eivät lainkaan… niinkös se menee?


Muuten olen nauttinut suuresti keväisten päivien kimalluksesta! Käynyt avannossa, vaihtanut liinan (kuten näkyy) ja järjestellyt kotia (niiden poistojen rahtaaminen vähitellen eri paikkoihin on kieltämättä vähän hidasta ja rasittavaa), suunnitellut jo kovasti kukkamultien vaihtoa ja vain loikoillut sohvalla, lukenut vuorotellen Kafkaa ja Himoshoppaajaa (mikä combo!!). Olkapää on parempi, mutta ei silti terve. Hyvä syy olla tarttumatta imuriin, heh. Imurointi on kaikista kotitöistä se pahin inhokki, mutta pakkohan sitäkin on joskus tehdä! Maaliskuu on täynnä toivoa ja silloin minä alan herätä talviunesta kuin joku maanalainen sipuli. Valkohäntäpeurat ja kotirusakko vierailevat syömässä meidän pihassa joka yö. Että eipä täällä hiljaista ole, vaikka siltä vaikuttaa. Maan alla tapahtuu!


10.3.2023

Poistohaaste #23 + #22

 

#23 helmikorumatskua


• 4 puuhelmipujotelmaa; ylimääräisenä tutulle askarteluun
• 9 rasiaa helmiä; tarpeettomana tutulle askarteluun
• helmilankaa; tarpeettomana tutulle askarteluun
• langanpujottaja; ylimääräisenä tutulle askarteluun
• korulukkoja; tarpeettomana tutulle askarteluun
• 7 kpl keskeneräisiä/korjattavia helmitöitä; tarpeettomana tutulle askarteluun

#22 kynälaatikon aarteita


• 2 kpl lyijykyniä; tarpeettomana kiertoon
• puuviivotin; tarpeettomana kiertoon
• 3 kpl avainnauhoja; ylimääräisenä kiertoon
• 2 kpl teippirullia; ylimääräisenä kiertoon
• washiteippi; tarpeettomana kiertoon
• avaimenperä; tarpeettomana kiertoon
• 3 kpl pyyhekumeja; tarpeettomana kiertoon
• 9 kpl erilaisia kyniä; ylimääräisenä kiertoon


8.3.2023

Poistohaaste #25 + #24

 

#25 kylppärin aarteita


• Aisti-voidetuubi; tyhjä, roskiin
• Manceran parfyymipussukka; roskiin
• Byredon parfyymikotelo; roskiin
• käsidesipullo; tyhjä, roskiin
• magnesiumpurkki; rutkasti vanhentunut, roskiin
• dödöpullo; tyhjä, roskiin
• dödöpurkki; tyhjä, roskiin
• 2 hiusmaskitesteriä; tarpeettomana roskiin
• Antos-huulipuna; vanhentuneena roskiin
• Viva la Diva-kynsilakat; tutulle askarteluun
• korvatulpat; kovettuneena roskiin
• 2 kpl L’Occitane-voidetuubia; tyhjät, roskiin
• Mujin laventeliöljypullo; tyhjä, roskiin
• Viva la Diva-huulipuna; vanhentunut, roskiin
• Tiikeribalsami; vanhentunut, roskiin
• 7 kpl hammasharjoja; tutulle askarteluun

#24 nappeja


• onhan näitä nyt pari enemmän, mutta menköön luvun 24 alle, nappeja; ylimääräisenä kiertoon
(Oikeesti näitä poistettavia oli 1kg 400g)


6.3.2023

Poistohaaste #28 + #27 + #26

 

#28 ompelulankoja


• eri värisiä ompelulankoja 28 kpl; ylimääräisenä kiertoon

#27 ompelulankoja


• eri värisiä ompelulankoja 27 kpl; ylimääräisenä kiertoon

#26 sekalaista


• puuhelmiä nauhassa; tarpeettomana kiertoon
• 9 kpl ompelulankoja; ylimääräisenä kiertoon
• 4 kpl kiviä; tarpeettomana kiertoon
• 4 kpl lasikiviä; tarpeettomana kiertoon
• pussukka muovirenkaita; tarpeettomana kiertoon
• mittanauha; ylimääräisenä kiertoon
• norsu-mittanauha; epäkäytännöllisenä kiertoon
• 2 kpl puisia painolaattoja; tarpeettomana kiertoon
• 3 kpl vyönsolkia; tarpeettomana kiertoon


5.3.2023

Talvi on niin kaunis!

 

Tänä viikonloppuna oli ajatuksena mennä mökille, mutta perjantain kaikenkattava lumisade sai meidät vähän harmistuneina kääntymään kotiin. Mökillä oli tarkoitus tehdä ulkohommia, joten viikonlopuksi luvattu rankka lumisade kyllä vähän hankaloitti suunnitelmaa. Kotonakin kyllä voi hissutella mukavan viikonlopun! Minä sain mm järjesteltyä tuikkukipot ja kynttiläjutskat. En tiennyt mitä hienoa niistäkin loodista oikein löytyisi, kun aloitin homman! Nyt olen poistanut jokusen ja järjestänyt loput loogisemmin.


Viime viikonloppuna ajelimme pitkin metsäteitä ja kävimme kodalla paistamassa makkarat. Aurinko oli niin huikaisevan keväisen ihana ja hiihtäjiä sujutteli joka puolella.


Tällaisista kotamaisista, saunamaisista, puoliksi maan alla olevista kodista se on esi-isäkin ponnistanut. Mietin aina kodalla käydessäni, että voisiko täällä hädän hetkellä asua? Ehkä, jos pukeutuisi taljoihin ja yhdistäisi voimansa ja osaamisensa muutaman muun kanssa. Miettikääpä niitä mesoliittisen kivikauden ihmisiä Suomenkin alueella, joilla ei ollut vielä edes saviastioiden valmistamiseen tarvittavaa osaamista. Kuinka sitä pärjäisi vain puisilla ja tuohisilla astioilla? Ilmeisesti ruokaa ei juuri keitetty. Kuumilla kivillä se toki saadaan kuumaksi kyllä.


Vaan sitä ihmettelen myös aina, että miksi täällä kodalla pitää joidenkin sotkea ja rikkoa paikkoja? Tuokin ovisyvennyksen vasemmanpuoleinen lautaseinä oli revitty pois, ilmeisesti polttopuuksi… mutta ihan joka kerta kodalla on jonkun roskia. Tyhjiä pulloja, pillimehuja, tyhjiä makkarapaketteja, muovipusseja, foliota… eikö niitä vain jaksa viedä pois, vai taantuuko ihminen metsässä kehitysmaalaiseksi?


Tässä on ensimmäinen kuvaamani video, jonka jaan. Toivottavasti se näkyy.


4.3.2023

Runon lapset


Olet ehkä käynyt Tampereella Runo-kahvilassa? Kotoisa, persoonallinen ja suosittu kahvila on myös eräs minun suosikeistani. Tosin nyt koronan myötä olen käynyt Tampereen kahviloissa äärimmäisen vähän. Oikeastaan vain, jos olen koettanut tappaa aikaa kahden menon välissä. Siksi ne on olleet yleensä Hämeenkadun tai kauppakeskuksien kahviloita. Ja nyt kun katson näitä kuvia, tajuan miten onkaan ikävä vanhaan kunnon Runoon!


Runossa voi istua yksin tai ystävän kanssa. Siellä voi uppoutua lukemaan, kirjoittamaan tai salaisuuksien vaihtoon. Pidän runon sisustuksesta ja sen myötä tulevasta lämpimästä tunnelmasta. Ja etenkin yläorrella on mukava oleilla teekupposen ja kakun kera.


Olet ehkä yläkertaan mennessäsi huomannut seinällä vanhan valokuvan kahdesta lapsesta? En tiedä mistä kuva on sinne päätynyt, mutta minulla on kuva samoista lapsista ja voin kertoa heistä hiukkasen, jos kiinnostaa kuulla.


Vasemmanpuoleisen lapsen nimi on Meeri S., hän syntyi 1907 ja oli sittemmin opettajana Tampereella. Meeri sai elää lähes 90-vuotiaaksi. Naimisiin hän meni vasta varttuneemmalla iällä herra A:n kanssa, eikä hänellä ollut perillisiä. Mutta minulla on sattuman oikusta mm Meerin Chanelin hajuvesipullo, valkoinen bakeliittipuhelin, kauniita pellavaisia pöytäliinoja, ruudullisia sateenvarjoja puisilla kahvoilla… kaiken sen perusteella luulen, että Meeri oli hyvin sivistynyt ja kauneudentajuinen nainen. 
Oikeanpuoleinen lapsi on hänen pikkuveljensä Aarne. Aarnesta tiedän paljon vähemmän. Oikeastaan vain sen, että hänen uransa liittyi puhelimiin. Minäkin pidän vanhoista puhelimista ja voin vain kuvitella miten Aarne on työskennellyt varhaisten puhelinlinjojen ja koneiden parissa suurella kiinnostuksella. Ihailen aina tuota söpöä lookkia, joka Meerin ja Aarnen kuvassa on. He ovat kuin pienet nuket samanlaisissa asuissaan ja pitkissä kiharoissaan.


En tiedä montaakaan ihmistä, joka keräilee tuntemattomien valokuvia, mutta sellaisiakin minulla on vinot pinot. Se voi kuulostaa omituiselta, mutta minulle ne ovat hiukan kuin pieniä tarinoita; novelleja tai lyhytelokuvia. Katselen niitä ja kuvittelen heidän ympärilleen kaikenlaista. Meerin ja Aarnen tarina on kuitenkin todellinen. Olisi ollut hyvin mielenkiintoista tuntea Meeri. Kun ajattelen häntä, siihen liittyy myös alakuloa ja jonkinlaista suruakin. Siitä miten ihminen elää täällä täyden elämän ja sitten elämä päättyy ja vähitellen kaikki hänestä katoaa. Ihminen voi tehdä vaikka miten hienoja asioita eläessään, mutta kuoleman koittaessa kaikelta menee merkitys ja kaikki häviää. Se juuri tekee minut jollain lailla aika surulliseksi. Minusta jokaisen elämä on niin tärkeä, että kaikille olisi ansaittu pieni kotimuseo. Meerin kotimuseo olisi hyvin kaunis; vanhassa kerrostalossa, täynnä muhkeita perintöhuonekaluja. Tummaa puuta, raskaita kirjoituspöytiä ja sohvia, vanhoja koriste-esineitä, matkamuistoja Englannista, valokuvia… koti, jossa ei ole juuri mitään 60-luvun jälkeen hankittua. Sellainen kotimuseo, jossa minä tykkäisin olla loputtomiin!



3.3.2023

Poistohaaste #30 + #29


#30 DVD-levyjä ja videokasetteja 



• 10 kpl DVD-levyjä; kaksoiskappaleita tai huonoja, leffadivariin
• 20 kpl videokasetteja; tarpeettomana käsityöpiiriin

#29 sekalaista


• pahviboxi ilman käyttötarkoitusta; menee eteenpäin uudelle omistajalle
• lasipurkki ilman käyttötarkoitusta; menee eteenpäin uudelle omistajalle
• herätyskello; toimimattomana roskiin
• sulkapallo; kovettuneena menee roskiin
• ruosteinen kuppi; metallinkeräykseen
• mallinuken käsi; rikkinäiseksi murtuneena menee roskiin
• pino käyttämättömiä kortteja; kierrätyskeskukseen
• reppu; liian kevytrakenteisena ei käyttöä, kierrätyskeskukseen
• katkennut veitsi; tutulle askarteluun
• toimimaton kynä; roskiin
• paperisakset; turhana kiertoon
• fosforitähti; tarpeettomana kiertoon
• pari seinälautastelinettä; tarpeettomana kiertoon
• pari vetolaatikon kahvaa; tarpeettomana kiertoon
• kilikello; tarpeettomana kiertoon
• yövalo; tarpeettomana kiertoon
• kosteudenpoistajapussukka; kärsineenä roskiin
• kaulanauha; tarpeettomana kiertoon
• 5 kasvikuvastoa; vanhentuneena paperinkeräykseen
• vaaleenpunanen kartonki; tutulle askarteluun
• toimimaton punainen kynä; roskiin
• pensseli; huonolaatuisena kiertoon (vaikka liiman sivelyyn)
• kartonkipinkka; tutulle askarteluun