Messukylän vanha kirkko

 

Tampereen Messukylässä sijaitsee suojeluspyhimys Mikaelin harmaakivikirkko, eli kansanomaisesti Mikko, joka on rakennettu 1510-1530. Kirkon paikalla on ollut aiemmin puukirkko, ilmeisesti 1430-luvulta. Kirkon sakaristo on rakennettu jo vanhaan puukirkkoon ja on siten kivikirkon vanhin osa.

Kirkko näkyy tieltä hyvin jos matkustaa Messukylän läpi Tampereelta Kangasalle, mutta toisaalta se on myös omassa rauhassaan ja lehvästön suojissa. Nykyään kirkon pihassa on uusi kahviorakennus, josta löytyy myös wc.

Kirkko jäi pois käytöstä 1879, kun uusi tiilikirkko valmistui pienen matkan päähän.

Ajan tavan mukaan kirkon lattian alle haudattiin vainajia aina vuoteen 1793 saakka. Vielä 1900-luvulla pikkupojat kävivät nostelemassa lattialankkuja jännityksen toivossa.

1790-luvulla kirkossa tehtiin remontti, jolloin mm katto vuorattiin tynnyriholviksi.

1790-luvun remontissa seiniä korotettiin muutamalla hirsikerralla.

Ylös lehterille ei pääse enää edes ”omalla vastuulla” kuten vielä 25 vuotta sitten, kun siellä viimeksi kävin.

Saarnastuoli on saatu 1600-luvulla lahjoituksena maaherra E.J.Creutzilta, ja se on puu-upotuskoristeineen ainutlaatuinen Suomessa.

Uuden kirkon valmistuttua vanhaa kirkkoa ei enää arvostettu, vaan sitä käytettiin mm heinälatona ja vaivaisjyvämakasiinina.

Kirkossa on säilynyt viisi puuveistosta, joista Neitsyt Marian patsas on siirretty Kansallismuseoon. Muut patsaat ovat Arkkienkeli Mikael, Pyhä Olavi ja Pyhä Jaakob. Myös alttarilla oleva Triumfikrusifiksi kuuluu näihin vanhoihin veistoksiin.

Ttiumfikrusifiksin paikka on vaihtunut aikojen saatossa.

1600-luvun puolivälissä kirkkoa kunnostettiin ja sen laastipinnat koristeltiin. Myöhemmin maalaukset peitettiin kuitenkin laastilla ja vain vähän niistä on enää näkyvissä.

Sakaristoon pääsee kurkistamaan vapaasti myös. Jotakin vanhaa, jotakin uutta, jotakin sinistä jne.

1907 kirkkoa jälleen korjattiin ja pahin alennustila oli takanapäin.

Vuonna 1958-59 kirkkoa korjattiin ja entisöitiin muinaistieteellisen toimikunnan kanssa yhteistyössä ja esim seinien kalkkikerroksia poistettiin.

1998-2002 kirkossa kuvattiin draamasarjaa Hovimäki. Nykyään kirkko on avoinna kesäkuun alusta elokuun loppuun keskiiviikosta sunnuntaihin ja siellä järjestetään erilaisia tilaisuuksia. Kesäsunnuntaisin kirkossa on hartauksia ja muutama konserttikin siellä järjestetään. Kirkko on erityisen suosittu vihkikirkko. Itsekin joskus ajattelin, että jos menen naimisiin kirkossa, niin se on tämä kirkko. Mutta loppujen lopuksi menin naimisiin maistraatissa.

Haarlan palatsissa

 

Monen vuoden haaveen toteutin, kun menin lähes 30 vuoden tauon jälkeen Haarlan palatsiin.

Liikemies Rafael Haarla rakennutti tämän Tampereen ydinkeskustassa majesteetillisesti tönöttävän palatsinsa vuonna 1923. Jos kävelet Hämeenkadulta Koskikeskusta, Ratinaa tai linja-autoasemaa kohti, et voi olla ohittamatta tätä palatsia.

Portaikon pantterit (netin mukaan ilvekset?) ovat tamperelaisten lemmikkejä. Toisinaan syksyisin niiden silmät saavat pihlajanmarjoista tulisen katseen.

Ravinteli Haarla on myös kiehtonut jo jonkin aikaa. Sinne kuljetaan sisäpihan puolelta. Nykyinen omistaja on tarkka siitä, ketä tänne pääsee vuokralaiseksi. Mikään riekkumispaikka ei tule kyseeseen.

Rakennuksen vanha valokuva näyttää koko komeuden.

Ravintola on ainoastaan kellaritiloissa, mutta viisi huonetta sielläkin taisi silti ruokailijoille olla.

En asettunut kabinettiin, vaan isomman ’salin’ nurkkaan.

Näin kesäaikaan sisällä oli hiljaista, kun kaikki halusivat olla terassilla.

Halusin jotain juotavaa ja jotain pikkunalkään. Vaikka kyllähän täällä saisi esimerkiksi hevosen sisäfilettä.

Juomaksi valikoitui alkoholiton mocktail nimeltään Northern lights, joka on tehty puolukasta, katajanmarjasta ja rosmariinista. Oli muuten saakelin hyvä! Kirpakka ja maukas!

Syömäpuoleksi otin Rikkaat ritarit joka puolestaan sisälsi mustikkahilloketta ja vaniljajäätelöä. Hyvä sekin! Ja juuri sopivan kokoinen tähän hetkeen, kun halusin lähinnä kurkistella talon sisäpuolta.

Lopuksi kiersin vielä talon pääportaita ihan pääovelle saakka. Tähän taloon ei pääse nykyään sisälle, paitsi kellarin ravintolaan. Kävin täällä joskus, kun tämä oli Tampereen yliopiston kansanperinteenlaitoksen tiloja.

Rafael Haarla asui tässä kuolemaansa 1938 saakka. 1970-luvun alussa palatsi meinattiin purkaa, vaan suojelijat pääsivät väliin. Sissus! Tampereen kaupungin omistuksessa tämä oli vuodesta 1972 vuoteen 2013, jolloin tämä myytiin kiinteistösijoitusyhtiö D-kulmalle, jonka puikoissa häärii Pentti Välkki. Palatsista hän maksoi 1,6 miljoonaa euroa, joka on suht paljon, jos vertaa Idmanin huvilaan, joka lähti uusiin käsiin viime vuonna puolella miljoonalla. Vaan olisihan se hauska olla kiinteistösijoittaja, joka voisi pelastaa ja kunnostaa rakennuksia ympäri maailmaa. Taidankin ryhtyä.

Amuri simppelisti

 

Istuin eilen Amurin työläiskorttelimuseon kahvilassa kahden entisen työkaverin kanssa. Emme olleet nähneet pariin vuoteen ja nauroin enemmän kuin pitkiin aikoihin, niin että poskiin sattui ja silmistä juoksi vesi. Kaipaan siitä vanhasta työpaikasta heitä ja yhtä kolmatta työkaveria ja myös sitä työtä. Muuten viharakkaussuhde paikkaan jatkuu. Kahvittelun jälkeen kiersin museokorttelin, koska en ole tainnut siellä pariin vuoteen käydä. Huomaan, etten oikein enää jaksa innostua paikasta, vaikka ennen se oli lempimuseoni Tampereella. Ehkä 30 kesää siellä ramppaamista riittää. On vaikea keksiä uusia kuvakulmiakaan enää. Näpsin silti lempparikohdistani kuvia ja jostain uudestakin; tekoruoasta, joka on upea lisä museoon kuin museoon.