Viimeinen saari, jossa räntää tuli vaakatasossa ja tuuli oli kovempi kuin mikään mitä ehkä ikinä olen kokenut! Pieninä hetkinä sateen välissä sain kuvattua vähän ympäristöä. Brändö on pirstaleinen ja pitkulainen; tie kiemurtaa monen pienen saaren kautta, mutta ei juurikaan haaraudu. Sen yhden ison tienhaaran luona kävimme kurkkaamassa mitä toisen tien päästä löytyy ja siellä olikin sitten kaunista vanhaa tuulivispilää ja autiotaloa ja silokallioita ja … lisää sadetta. Tiet ovat muuten punaisia, ihan kuin Vihervaaran Annassa!
Auton ikkunasta kuvasin lohdutonta säätä illalla leiripaikassa. Säätiedote näytti, että parin tunnin päästä paistaa aurinko, mutta en tainnut uskoa mokomaa houretta.
Vaan niin se aurinko lähestulkoon alkoi luvatusti paistaa! Tai ainakin jotain väriä pilviin ilmestyi ja sade lakkasi. Tuulihan ei lakannut hetkeksikään.
Ja syy siihen miksi olimme moisessa koiranilmassa kiertämässä Ahvenanmaan saaria, löytyy geokätköilystä. Viiden saarikunnan jälkeen korkkasimme skumpan, koska nyt joka ikisestä Suomen kunnasta on haettu geokätkö!
Joku halusi kuvaa asuntoautosta ja tässä nyt yksi. Peti näytti niin kivalta verhon takana, kun ulkona myrskysi, että nappasin kuvan! Laitan lisää kuvia joku toinen kerta, kun on aurinkoisempaa ja vähemmän sekamelskaa. Vanhaan autoon verrattuna sänky on tosi ihana; ei tarvii kiivetä tikkaita, on tilaa tarpeeksi joka suuntaan ja etenkin sänky on tosi lämmin, sillä lämmitin on sängyn alla. Edellisessä autossa sänky oli etenkin talvisin aivan hiton jäinen, kun sinne kömpi. Huh.
