Raaseporista ajeltiin Inkooseen Fagervikin ruukille, joka on Suomen viidenneksi vanhin rautaruukki. Se oli toiminnassa vuosina 1646-1902. Sen perusti ruotsalainen Carl Billsten, jonka vanhemmat olivat saksalaissyntyisiä.
Fagervik on hieman erilainen kuin esimerkiksi Fiskars, Billnäs tai Mathildedal. Siellä ei juurikaan ole palveluita, ellei ota lukuun kahvilaa ja museota, jota emme löytäneet (ahaa, googletus; se onkin siis kahvilarakennuksessa, mutta auki vain ke ja su), mutta tämä on silti erittäin suloinen ruukkiyhdyskunta pikku mökkeineen.
Ruukinkujan punamullatut mökit on rakennettu alun perin seppien asunnoiksi.
Mökit on rakennettu 1700- ja 1800-luvuilla.
Nykyään ne ovat yksityisomistuksessa, eikä niiden sisään kannata astella, vaikka ovi olisikin auki.
Mietin, että asuuko joku täällä läpi vuoden, vai ovatko nämä vain kesämökkejä?
Puitteet käsityöläisruukille olisivat kohdillaan ja näistä saisi Luostarinmäen kaltaisen hienon museoalueen tai mökeissä voisi olla eri alojen yrittäjiä tekemässä ja myymässä tuotteitaan.
Mutta ymmärrän kyllä, että kukaan ei halua luopua mökistään. En minäkään luopuisi! Tosin ehkä pitäisin toisinaan avoimien ovien päivää…?
Ruukin alueella voi kuljeskella vapaasti, kunhan ei poikkea mökkien pihoihin taikka kartanon puutarhassa yksityisalueen rajojen sisäpuolelle.
Täällä on hyvin kodikas ja lämmin henki. Melkein kuin olisi aikamatkalla.
Kirkkokin täältä löytyy. Ruukinpatruuna hoiti papin palkkauksen aina vuoteen 1870 saakka, jolloin tehtävä siirtyi Inkoon seurakunnalle.
Suomen ensimmäiset perunat muuten viljeltiin seppien puutarhoissa 1720-luvulla.
Ruukin kirkko on vuodelta 1737 ja sen kiinteä sisustus lienee alkuperäinen.
Ruukinraitti johtaa kartanoon, joka on rakennettu 1773. Se on asuinkäytössä, edelleen samalla suvulla, Hisingeillä, joille kartano siirtyi Billstenien jälkeen. (Lievä asuinpaikkakateus tässä kyllä iskee.) Kartanon puistossa on edelleen goottilainen kasvihuone, orangeria vuodelta 1844, jossa kasvatettiin mm ananasta, orkideoita ja sitrushedelmiä.
Vuonna 1723 kaksi ruotsalaisveljestä, nimeltään Hising, ostivat isonvihan seurauksena rappeutuneen ruukin ruukkioikeuksineen. He saattoivat ruukin uuteen kukoistukseen. Kartanon ympärillä on ranskalainen puutarha jossa on edelleen mm kiinalainen paviljonki. Nämä ovat yksityisellä puolella, joten niitä emme nähneet.
1730 oli ruukille tärkeä vuosi, kun se sai rautapellin ja tinatun läkkipellin valmistukseen lähes yksinoikeuden koko Ruotsin valtakunnassa. 1808-09 käyty sota katkaisi Suomen taloudelliset ja poliittiset siteet Ruotsiin ja samalla se merkitsi pellinvalmistuksen loppumista Fagervikissa hiljalleen.
Koitti aika, jonka kourissa Hisingerit muuttivat tilan asteittain maatalouden ja karjanhoidon varaan rakentuvaksi suurtilaksi.
Hisinger-suvun hautakappeli vuodelta 1766 on kirkkotarhan kulmassa.
Ruukinpatruuna Fridolf Hisinger (ruukin johdossa vuodesta 1824) kehitti maataloutta edelleen ja toi mm useita uusia kasvilajeja Suomeen. Olisipa kiinnostavaa tehdä kasviarkeologisia tutkimuksia Fagervikissa!
Lopuksi kurkkasin vielä kahvilaan, joka olikin perin söpö ja kutsuva paikka. Emme kuitenkaan jääneet ryystämään tänne mitään herkkukahvia, vaan nautimme vain hetken ulkoterassilla lämpimästä ilmasta.
