.

.

23.8.2026

Hanko - biitsit ja pitsihuvilat!

 

Hanko! Se pitäisi jokaisen kokea edes kerran elämässä!


 Se on veneilykaupunki, merenrantakaupunki, kesäkaupunki.


Visit Hanko -sivuilta löytää paljon tietoa.


Ja sitten tietysti ne biitsit ja pitsihuvilat!


Parhaan kattauksen pitsihuviloista saa, kun kulkee sitä rantatietä.


Henkäisin miehelle, että nyt tiedän miltä tuntuu mennä taivaaseen! Se on tätä; jatkuvaa huokailua siitä, miten ihanaa kaikkialla on!


Sitä paitsi Hangossa on käsitetty jotain oikein! Tienvarsiin parkkeeraaminen oli tehty helpoksi. Maksusysteemejä ei ainakaan osunut silmiin, vaikka ehkä niitäkin on?


Kuvasin suunnilleen joka ikisen pitsihuvilan, jonka näin!


Huokailin noita terasseja ja verantoja! Kuvassa Villa Maija, jossa voi yöpyä.


Hangossa on yllättävän vähän vanhoja taloja myynnissä, mutta sitävastoin paljon puutalo-osakkeita!


Jos on suuri talo, sen tosiaan voi palastella osakkeiksi. Kätsyä!


Kuuluisa Casino, ent. Seurahuone, eli Societetshuset.


Seurahuone kuului Hangon kylpyläpuiston rakennuksiin ja se on rakennettu 1879.


Vanhaa kylpylää ei enää ole, puisto ja ranta vain. Kylpylässä vieraili mm Aurora Karamzin.


Casinoa vastapäätä Cigale & Fourmi, koti-, puutarha- ja rantatuotteiden viehättävä puoti! (Onneksi en käynyt täällä, sillä jo nettisivut saivat sekoamaan!!)


Parvekkeita! Paljon parvekkeita! Niitäkin minä janoan!


Yksikään huvila ei ole samanlainen! On isoja, tooosi isoja ja sitten myös pienen pieniä.


Mielikuvitukseni lehahti valloilleen kuin korppiparvi!


Mietin sisustuksia, mitä istuttaisin puutarhaan, millaisia ruukkuja sinne toisin…


Varmaan hääräilisin puutarhassa kuin Maija Poppanen tai Peppi Pitkätossu ja turistit huvittuisivat.


Lähes kaikilla huviloilla on merinäköala ja usean tontti rajautuu rantahiekkaan!


Täällä minustakin voisi kuoriutua jonkinlainen ranta-ihminen!


Luulen, että jos asuisin jossakin Hangon pitsihuvilassa, vuokraisin huonetta minäkin. Airbnb pursuaa mahdollisuuksia…


Rakastin tuota verantaa ja miten valo tulee sen läpi…!


Mitä ihmiset tekevät noissa torneissa? Mahtuuko niihin nojatuoli?


Ei pelkästään huvilat, mutta myös puutarhat! Ja meri!


En ikinä osaisi päättää näistä!


Asuukohan jossakin joku taiteilijamummo, jonka huvila on täynnä aarteita? Haluan kylään!


Mikä mahdollisuuksien taivas!


Tämän huvilan kohdalla sekosin! Onneksi juuri sen vierestä kulki julkinen polku kohti rantaa.


Jotta pääsin kurkistamaan toistakin puolta!


Ehkä yksinkertaisesti asettuisin asumaan noille terasseille. Huh! Mikä taivas!


22.8.2026

Laukko 2026 - ihana!


Kesän perinteinen käynti upeassa Laukon kartanossa! Viime hetkillä olin liikkeellä, koska paikka oli auki enää tuon päivän. Seuraavan kerran paikalle voi mennä taas ensi kesänä.


Laukon puisto saa minut aina valtoihinsa. Olisipa kiva lojua kauniina kesäpäivänä riippumatossa vaikka tämän puun alla, lukea, kuunnella musiikkia ja vain haaveilla.


Ensimmäinen katsomani näyttely oli Ilkka Virtasen Luutarha. 


Teokset esittelevät vaihtoehtoisen tulevaisuuden kivettyneen kartanopuutarhan. Hämmästyttävä idea kumpuaa paleontologisista löydöksistä, jotka kertovat satoja miljoonia vuosia sitten eläneistä eläinten ja kasvien sekoituksista.


Puuveistoksissa ihmisen anatomiset muodot kietoutuvat yhteen eläinten ja kasvien kanssa.


Kierros jatkuu kohti Pakanakirkkoa.


Pakanakirkossa oli näytteillä Tapani Kokon räväköitä puuveistoksia.


Pidän näiden veistosten värikkyydestä ja mielikuvituksellisuudesta!


Mikä materiaalien ja tekniikoiden runsaudensarvi!


Päärakennus kiehtoo joka kerta majesteetillisuudellaan.


Alakerran saleissa oli näytteillä Tuula Lehtisen taidetta.


Pidän niiden kujeellisuudesta ja siitä, että ne antavat tilaa mielikuvitukselle.


Kyseessä on juhlanäyttely Valaistumisia.


Öljymaalauksia ovat innoittaneet hovimaalareiden loistokkaat muotokuvat.


Toinen innoitus on ollut flaamilaisten mestareiden kukka-asetelmat.


Kartanon yläkerrassa oli Jorma Purasen näyttely Lampi joka muisti kaiken.


Ne muutamat huonekalut, joita kartanossa enää on, ovat myös viehättäviä.


Givernyn taiteilijaresidenssissä kuvatussa sarjassa Puranen tutkii puutarhan vaihtuvia tunnelmia ja ohikiitävää valoa. Valokuvan ja maalauksen välinen raja hämärtyy pitkillä valotusajoilla.


Viimeiseksi suuntaan Pehtoorin taloon.


Siellä pyörii Sami van Ingenin filmi Polte. Vanhan nitraattifilmin korjauskelvottomista kuvien repeämistä ja vääristymistä muotoutuu unenomainen sinfonia.


Lyhytelokuva pohjautuu Teuvo Tulion vuonna 1937 ohjaamaan ja Regina Linnanheimon tähdittämään Nuorena nukkunut-elokuvaan.


F.E.Sillanpään romaaniin perustuvan elokuva uskottiin tuhoutuneen Adams-filmin tulipalossa vuonna 1959.


Ranskan elokuva-arkistosta löytyi kuin ihmeen kaupalla yksi kopio viidestä filmirullasta 2015.


Taiteen jälkeen myös vatsa kaipasi jotakin. Siihen huutoon vastasi kartanon tallissa oleva kahvila; kahvi/tee + jälkiruokapöytä 10,50€! (Ota niin paljon kuin haluat!)


Ja minähän otin! Ja hyvää se olikin!


Vielä ennen poistumista täytyy katsastaa Laukon kartanopuoti! Noita kastelukannuja näkyi olevan puutarhassa vähän siellä ja täällä.


Pidän hirveästi tämmöisistä muistilappusista ja vihkosista! Nyt kuitenkin suuntasin rahani toisaalle…


Runsas ja herkullinen kattaus vaikkajamitä!


William Morrisin tuotteitakin täältä saa! Nekin ovat niin kutsuvia, mutta…


Simply Scandinavian-ruukut ovat vedonneet minuun jo vuosia! (Pari olenkin jo hankkinut.)


Valikoimissa oli myös saippuoita, sekä kaikenlaista pientä ja kivaa. Kartanoon sopivaa kuitenkin!


Mutta se mikä minut sai nalkkiin, oli tämä! Linda Toyen korut! Ihastuin noihin helmiin jo viime vuonna, mutta olin rahaton. No, rahaton olen edelleen, mutta törsäsin törkeästi viimeiset roposeni korviksiin. Helmien hehkuva pinta on lumoava!