Tampereella, yksi askel Hämeenpuiston Metso-kirjastosta kohti Pyynikintoria, sijaitsee ihana Kustaa Hiekan Taidemuseo! Mutta on huomioitava, että museo on auki vain neljänä päivänä viikossa; ke-to klo 12-17 ja la-su klo 11-15.
Hiekka rakennutti talon Pirkankadun varteen vuonna 1928. Silloin sitä kuulemma ihmeteltiin; mitä sinä sinne periferiaan muutat? Edelleen Hiekan omistuksessa on tuo koko tontti, johon sittemmin on rakennettu kerrostalo ihan viereen ja he maksavat Hiekalle tonttivuokraa. Niin sitä pitää! Kustaa teki hyvän ratkaisun.
Usein tämän ohi tulee mentyä kävellen, autolla, bussilla, ratikalla ja katseltua ikkunasta mietteliäänä ”pitäisi tuonnekin joskus mennä”… Olen 30 vuoden aikana saanut itsestäni niin paljon aikaan, että olen lopulta mennyt museoon vain ehkä surkeat viisi kertaa…!
Museossa on ihan omanlaisensa tunnelma; sellainen vanhan ajan yläluokkainen, mutta kodikas ja hyväntahtoinen tunnelma. Uskon, että herra Hiekka oli juuri sellainen!
Kustaa Hiekka, eli Gustaf Lindell syntyi 1855 Laitilassa maanviljelijäperheeseen. Hän kuoli 81-vuotiaana vuonna 1937 ja hänet on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle.
Talon eteisessä on mahtipontinen lattialaatta ”K H 1927” - ilmeisesti talon oletettiin valmistuvan tuona vuonna. Nettitietojen mukaan se tapahtui kuitenkin vasta seuraavana.
Eteisessä on myös Yrjö Liipolan marmoripatsas Tyhmät neitseet vuodelta 1920.
Minä alan aina miettiä, miten itse sisustaisin tiloja; tänne eteiseen roudaisin vielä sohvan ja mattoja, sekä paksut samettiverhot. Sekä valaisimia esimerkiksi lattialle.
Vaikka kyllä ennenkin osattiin tehdä upeita valaisimia, ei siinä mitään!
Ikkunasta pilkottaa Aleksanterin kirkko.
Portaikossa on oivallista tilaa maalauksille! Ylhäältä alas; Julius von Klever Lehtometsää, Gabriel Enberg Näsilinnan katolta yli Tampereen 1910, A.Komarov Aihe Volgalta.
Kunnollisen kokoiset ikkunalaudat, joihin voi asettaa vaikka patsaan! Miten hienosti valo kuultaakaan patsaan läpi.
Juho Kyyhkynen Lapin aamu 1908.
Yläkerran sali. Katsokaa mikä valtava peikonlehti!
Kukkapylväs, ruukku, fiikus… ah! Ja tuo oikeanpuoleinen taulu vetää katseeni itseensä. Mutta mahtaisiko noilla tuoleilla yhtään tehdä mieli istua?
Sonnitaulu ja kaikki tuo prameus yhdessä saa vähän hihittelemään. Taisi olla huumorimiehiä se Kustaa!
Ja joku toinen sali. Olen tottunut käpertymään viime aikoina hienoillekin sohville, joten kyllä olisi kutsuva tämäkin kalusto! Kattaisin siihen teeserviisin ystävättärille ja lukisin sohvalla päivät pitkät. Mutta vaatisiko tuo seinä jotakin… peilin, taulun?
