.

.

11.8.2022

Aurinkoisissa fiiliksissä


Pujahdin jälleen vanhoille kotikonnuille, nuuskimaan syksyn tuoksuja pelloilla ja ihailemaan lakeuden tähtitaivasta. Olen tosi hyvissä fiiliksissä! Olen tajunnut miten mahtava mahdollisuus uusi työni on! Kuukauden sisällä jo neljä ihmistä on yrittänyt saada minut tekemään enemmän työtä, kuin tällä hetkellä teen. Haluan kuitenkin ottaa pehmeän aloituksen alaan ja haluan välttää uuden työuupumuksen. Tuntuu tosi hassulta, sillä minulla ei ole yhtään alan koulutusta, eikä kokemusta. Edellistä työtäni olisin voinut tehdä vain muutamassa paikassa koko Suomessa ja nyt - vain taivas on rajana! Moni pitää tätä alaa paskana ja palkkaa erityisen paskana. No, minä en juoksekaan palkan perässä; en ole ikinä tehnyt työtä siltä kannalta, vaan intohimosta ja sisäisestä palosta. Eilen hoksasin, että tällä alalla on niin paljon töitä, että voin vain valkata parhaat sopparit päältä.



Nyt kun olen osa-aikatyöläinen, haen siis yhtä työpaikkaa per kolme kuukautta. Se on kyllä aikamoinen porras täystyöttömään, joka hakee neljää paikkaa per kuukausi. Mutta taas olen oppinut jotain uutta; työkkärin mukaan olet työtön, jos teet alle neljää tuntia viikossa, mutta jos teet neljä tuntia tai yli, niin olet osa-aikatyöntekijä. Jos taas teet 80% alan kokoaikatyöstä, olet vielä nippa nappa osa-aikainen. Sehän tekee keskimäärin neljä kahdeksan tunnin päivää viikossa. Eli pähkinänkuoressa; viikkotuntimäärällä 4-32 olet osa-aikatyöntekijä. Tämäkin lukema kannattaa ottaa huomioon taiteillessa omien etuuksien ja oikeuksien kanssa, koska myös tästä asiasta mutu-tuntuma on ihan eri kuin mitä pykälät sanoo.

No se pykälistä ja laskelmista. Olen saanut myös työtarjouksen vanhasta työpaikasta. En ole koskaan kieltäytynyt työstä aiemmin, mutta eilen oikeastaan jouduin kieltäytymään jopa kahdesta eri työtarjouksesta! Olipa hyvin hassu tunne. Jotenkin tosi voimaannuttava; uudella tiellä vahvasti ollaan. Ihana uusi elämä, täältä tullaan!

 

7.8.2022

Ihastuin kyläpuotiin


Ajelimme eilen Ikaalisten Iso-Röyhiöön ja olihan se pakko pysähtyä kyläpuodille! Edellisestä kerrasta taitaa olla ehkä pari vuotta ja omistajatkin ovat vaihtuneet tässä välissä. Vaan paikka on yhä tolkuttoman suloinen!

Puodilla voi ihastella vanhaa kauppamiljöötä, ostaa aivan nykypäiväisiä mutta puotiin sopivia tuotteita, juoda kaffeet tai vaan jutustella omistajien kanssa. Kauppa käsittää neljä huonetta ja ne kaikki ovat näkemisen arvoisia. Suosittelen!

Kauppaa vastapäätä lähtee myös pienempi tie kauniin Iso-Röyhiön kylänraitin läpi. Jos ajaa vielä pitemmälle opasteita seuraten, voi kipaista samaan hengenvetoon vaikka linnavuorella.





















5.8.2022

Ensimmäinen ravintolakäynti; Puisto



Tästä lähtee ravintolakäyntien arvostelu.
Ensimmäinen kohde; Puisto (ala carte-ravintola on kahvilan alakerrassa) Tampereen Hämeenkadun varressa, Hämeensillan pielessä.



Menimme Puistoon heti lounasajan jälkeen, koska halusimme nimenomaan ala carte-listan ruokaa, pitkän kaavan kautta. Eli aloitimme alkupaloilla; Lohi, piparjuurikreemi ja pikkelöity kurkku. (Jätin Frex-perunat pois annoksesta, koska pelkäsin annoksen olevan liian iso. No ei olisi ollut.) Hinta 11,90€. Maukas monella tapaa ja kevyt ruoka! Annoin hyvän palautteen.


Pääruoka; Kyrösjärven kuhaa, sitruunainen piimäkastike, fenkolipyree ja Frex-varhaisperunat. Hinta 27,90€. Kalassa oli vähän ruotoja, annos maistui oikeastaan vain sitruunalta. Kaipasin enemmän makujen leikittelyä, mutta aneemiseksi jäi. Hienoinen pettymys. Mainitsin tästä tarjoilijalle.


Jälkiruoka; Minttupannacotta, raparperia, mansikoita. Hinta 9,50€. Pannacotta tuotiin pienessä hillopurkissa ja annoksen päälle oli ripoteltu vähän kypsennettyjä raparperinpaloja ja mansikanlohkoja, keksi, sekä mintunverso. No, minähän inhoan raparperin suutuntumaa tuossa muodossa, joten nappasin ne äkkiä suuhuni ennen muuta annosta. (Periaatteesta en halua jättää ruokaa lautaselle.) Kun pelkkä pannacotta oli jäljellä, siinä maistui raparperi, mansikka ja minttu selvästi. Oikeastaan paloja ei olisi tarvinnut olla annoksen päällä, vaan tilkka niiden mehua olisi riittänyt. Pannacotta itsessään oli hyvä!


Ravintola on ihan nätillä paikalla Tammerkosken vieressä puistossa ja sen ikkunat avautuvat koskimaisemaan. Yleisilme oli ravintolassa siisti, palvelu ripeää ja ystävällistä. Hälyä oli ehkä hiukan liikaa ja siksi pidänkin enemmän looshimaisista ravintolapöydistä, kuin avoimesta tilasta.

Listan monipuolisuus oli keskinkertainen. Jokaiselle vähän jotakin; löytyi kalaa, kanaa, salaattia, possua ja härkää, keittoa, hampurilaista, pizzaa ja vegeä. Mutta kuitenkaan lista ei ollut hengästyttävän pitkä, josta kiitos! Erityispiirteinä voisi kai mainita, että paikassa saa ainakin osittain paikallisista raaka-aineista tehtyä ruokaa.

Suosittelen, jos haluat käydä syömässä perusjuttuja, mutta jos haluat jonkun huikean kulinaristisen elämyksen, niin sitten voisi katsella muita paikkoja. Itse en varmaankaan mene tähän ravintolaan toiste, koska keskusta on täynnä tarjontaa, jota haluan testata ja jonka uskon olevan elämyksellisempää.

 

3.8.2022

Heinäkuun yhteenveto


Tuntuu, että kesä on jo ohi. Tai ainakin se varsinainen kesä. Sadonkorjuu on edessä ja sitten on varsinainen syksy. Näin se vaan on. Mun on vaikea hyväksyä sitä, että aika menee eteenpäin näin nopeasti!

Mutta nyt on aika hitusen vielä katella heinäkuun puolelle ja tehdä jotain yhteenvetoa:
Olen ollut vanhan kirjallisuuden päivillä,
taimistossa,
tehnyt työhakemuksia ja käynyt haastatteluissa,
viettänyt kaupunkipäiviä,
veneillyt,
ollut lapsuudenkodissa,
tutustunut uusiin ihmisiin,
kävellyt, pyöräillyt,
viettänyt mukavan viikonlopun Mathildedalissa,
riidellyt ja sopinut,
pitänyt kissan hautajaiset,
ollut mökillä,
fiilistellyt esivanhempia heidän kotitanhuvillaan,
ollut hotellissa Helsingissä,
hengaillut Lapinlahdessa,
kävellyt hiljaksiin Hietaniemessä,
ja viettänyt tavallisia kotipäiviäkin siinä sivussa.


Elokuun alkamiseen suhtaudun toisaalta pirteästi, sillä uudet työkuviot on alkaneet! Pienistä vastoinkäymisistä ja takkuamisista on päästy ja nyt olen ihanassa paikassa osa-aikatyössä, joka sopii mulle varsin hyvin just nyt! Olen erittäin motivoitunut ja inspiroitunut ja pääsen tekemään just sitä, mistä tykkään! Samalla mukana on pieniä haasteita, luovuutta ja rauhallista tahtia. Siis todellakin sydän on mukana tässä koko painollaan.

Niistä vastoinkäymisistä sen verran, että yhden työsuhteen aloitin ja lopetin samana päivänä. En voi kertoa enempää, mutta työkkärille jouduin tekemään siitä tietysti selvityksen. Omasta mielestäni (ja aika monen muunkin mielestä) mun syy lopetukseen oli painava, mutta on täysin epävarmaa onko työkkärin päättävä lautakunta samaa mieltä. Jos he päätyy siihen, että olen toiminut väärin, niin edessä on ainakin kuukauden karenssi. Jos niin käy, niin sanonpahan vaan, että pitäkää hikiset pennosenne! Sissus vieköön! Puhuin eilen TE-toimiston virkailijan kanssa ja hän oli kyllä täysin mun puolella. Ja lohdutti sillä, että ennen lakimuutosta karenssi olisi ollut kolme tai neljä kuukautta!


31.7.2022

Hietaniemen hautausmaat


Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa… 

Levähdyspaikka Ortodoksihautausmaan puolella.

Mauno Koivisto, presidentti.

Urho Kekkonen, presidentti.

Toivo Kärki, säveltäjä.

Aidattu hauta jossa muistelupenkki.

Kukkavaras itse teossa…

Edvin Laine, ohjaaja.

Alvar Aalto, arkkitehti.

Eero Erkko, poliitikko ja sanomalehtimies.

Tapio Wirkkala, muotoilija.

Suuri muistomerkki puiden katveessa.

Toivo Kuula, säveltäjä.

Paavo Liski, näyttelijä.

Åke Lindman, näyttelijä.

Jack Witikka, ohjaaja, Tea Ista, näyttelijä.

Essi Renvall, kuvanveistäjä.

von Knorringin näyttävä kivi.

Karl Bergbom, suomalaisen teatterin perustaja ja johtaja.

Mika Waltari, kirjailija.

S. Puurunen, ohjaaja, E-K. Volanen, näyttelijä.

Leif Wager, laulaja, näyttelijä.

Sophie Mannerheim, ylihoitaja, marsalkan sisar.

von Kraemerin hauta puiden syleilyssä.

Sanmarkin upea näyttävä hautamuistomerkki.

Sakari Topelius, kirjailija, yliopiston rehtori.

Ella Eronen, näyttelijä, lausuntataiteilija.

Timo Sarpaneva, taideteollinen muotoilija.

Hugo Simberg, taidemaalari.

Jonas Litonius, huonekalutehtailija, verhoilumestari.

Aurora Karamzin, sosiaali- ja diakoniatyön uranuurtaja.