.

.

2.3.2021

Olavinlinna

En ole koskaan päässyt Olavinlinnaan sisälle, mutta ulkopuolella olen hartaasti pyörinyt kyllä. Lapsena iso pettymys oli, kun olimme perheenä päättäneet käydä siellä kesälomamatkan aikana, mutta juuri silloin ilmeni, että linna oli täynnä oopperaväkeä. Äsh.

Muutama vuosi sitten tein uuden rynnäkön talvisaikaan. Tosin päämäärä oli vain nähdä linna ja kuvata sitä. Mieli liiti heti toisiin vuosisatoihin ja olin oikein tyytyväinen. Voi kun pääsisi katsomaan linnan elämää vaikka vuonna 1500!





 

1.3.2021

Kotipäiviä


Kevään ensikosketus on täällä.
Lumi sulaa silmissä, vettä tippuu joka puolella, linnut laulelevat keväisesti.
Kesän lupaus on melkein vuoden parasta aikaa.

Vaihdan pöytiin keväiset liinat.
Kuuntelen Chisua.

Ostan maljakoihin kukkia viikottain.
Teen taiji-harjoituksia. Luen Japanikirjoja. Hidastan päivien hulinaa.
Pyyhkäisen ohimennen pölyt pöydältä, järjestelen jos huvittaa.

Valokuvaan, kirjoitan.
Nautin kotona olosta kaikin aistein joka ikinen hetki!
Kun mihinkään ei ole kiire.
Kun stressiä ei ole.



 

28.2.2021

Finlayson Ikaalinen


Finlaysonin tehdas Ikaalisissa on lopettanut vuosia sitten, mutta autio tehdas ei ole ollut niin tyhjä kuin voisi luulla. Olen harmitellut sitä, miten monet kotimaiset tehtaat lopettavat. Ja myös sitä, miksi niissä autioissa tehtaissa pitää kaikki rikkoa. Olen jopa itsekin harkinnut tänne töihin hakemista, mutta en ihan ehtinyt.

















 

27.2.2021

Helsingin lumoissa


Nyt on aika muistella matkustelua ja ihania hetkiä vaikkapa Helsingissä ennen koronaa.
Haaveilla ja tehdä mielikuvitusmatkoja ja suunnitella tosi hyvin niitä joskus tulevia.






 

26.2.2021

Kunnon talvi alkaa olla takana - kai?


Olen niin nauttinut tästä talvesta, kunnon lumisateista ja pakkasistakin, vaikka sitä ei kai voi olla liikaa? Voisin jopa matkustaa Siperiaan, siihen kylään jossa pakkaslukemat käyvät 60-70 asteessa talvisin. Ehkä luntakaan ei voi olla liikaa, mutta kattojen kestävyyden kannalta suhtaudun suopeasti näihin vaivaisiin 50 cm korkuisiin hankiin. Taidan olla äärisääihminen. Mutta jossain sentään on raja minullakin; tosi hyvä ettei täällä tarvitse pelätä, että hurrikaani vie talon.

Luulen muuten, että Saharan hiekkaa on hieman pöllynnyt meidänkin pihaamme. Yleensä muutaman päivän ikäinen lumi ei nimittäin ole näin rusehtava. Tosi hassu ajatus! Hieman Saharaa täällä meillä. Mitähän kivilajia se on? Jääkö siitä joku tunnistettava kerros johonkin järven pohjaan tulevien tutkijoiden rekisteröitäväksi?



 

25.2.2021

Anna A:lla


Televisiosta alkoi tällä viikolla Anna-sarja. Uusi filmatisointi tästä ihanasta tarinasta siis. Katsoin ensimmäisen osan ja sitten jo alkoi olla sellainen olo, että mihin nyt mennään. Juoni eroaa kirjasta tarinan edetessä enemmän ja enemmän ja se häiritsee minua.

No, minähän olenkin nostalgikko, joka lukee Annaakin eri painoksina, koska ne eroavat toisistaan. Anna on yksi suurista lempihahmoistani ja fiktiivinen idolini, josta olen saanut varmasti monia vaikutteita. 

Anna on haaveellinen nostalgikko ja romantikko. Herkkä, mutta ei ehkä kovin introvertti. Annan näen ehkä eniten Megan Followsin näköisenä, kuten näyttelijä 80-luvun sarjassa oli. Uuden sarjan aion silti katsella läpi ihan vain uteliaisuuttani.



 

24.2.2021

Kotoilua


Kotoilua, kotoilua.
 Jenni Vartiainen, Vanilla-Lime -tuoksukynttilä, kropsutaikina, kahvikupponen, keskeneräinen palapeli, kuntoiluhaaste, peurapaisti, sähköpostit, haaveilu, kakluunitulet, pieni pakkanen...












 

23.2.2021

Vanhempien puutarhassa


Tänä vuonna on viides kevät, kun äiti ja isä eivät ole enää tätä puutarhaa hoitamassa, vaan jossakin henkimaailman puutarhoissa. Voihan olla, että he kulkevat täälläkin, kun rauha laskeutuu kylän ylle. Voihan olla, että he seisovat pihassa sinisten hankien keskellä, katsellen revontulia ja tähtikuvioita. Voihan olla, että he keskustelevat jänisten ja fasaanien ja pikkulintujen kanssa, kun pakkanen paukkuu puissa. Voihan olla, että he istahtelevat penkeille ihastelemaan aamukasteista nurmikkoa ja varhaista utua kesäaamuina. Voin sen hyvin kuvitella.

Ensimmäisenä kesänä laitoimme puutarhaan lyhtyjä kesä- ja syysöiksi, jotta "äiti näkee kulkea puutarhassa". Tästä ajatuksesta en ole täysin vieläkään luopunut. Paikka on rakas ja täynnä muistoja meille kaikille, joten miksi he eivät palaisi? Miksi he eivät vähän käyskentelisi täällä yhä.








 

22.2.2021

Itusia

 

Näihin aikoihin vuodesta tulee viimeistään se tunne, kun on pakko ryhtyä kylvämään siemeniä multaan. Oikeastaan olen jo vähän myöhässä. Vakaa aie oli kylvää ensimmäiset siemenet jo tammikuun lopussa, vaan enpä sitä saanut tehdyksi.

Kylvämistä odottelee ensimmäisenä ainakin keltasinappi, pari sekoitusta erilaisia minimaustelehtiä, sarviapila, rakuuna, lehtikorianteri, Sweet Aperitif-kirsikkatomaatti, Principe Borghese-pensastomaatti, Anaheim-chili, Lemon-chili, Hungarian black-chili ja Mild jalapeno.











21.2.2021

Jääpitsien teko-ohje


Jääpitsien teko-ohje on simppeli, joskin jotain niksejä työvaiheiden aikana pitää muistaa, jotta saa aikaan toimivia koristeita.


Valitse sopivat pitsiliinat. Puuvilla ja pellava ovat hyviä, tekokuitu voi hajota prosessin aikana, ainakin jos se joutuu jäädytyksiin usein (sillä tekokuidut eivät kestä pakkasta vaurioitumatta mikroskooppisesti). Valitse jäädytysastian pohjaa läpimitaltaan hieman pienempikokoiset pitsit. Pitsi voi olla hyvinkin pieni, tai niitä voi olla useita pieniä eri puolilla astiaa. Perintöpitsejäkin voit periaatteessa käyttää, sillä pitsit eivät mene tässä huonoksi. Jos raaskit. Itse olen käyttänyt kirpparipitsejä. Värjätyt pitsit on myös ok.


Leikkaa tässä vaiheessa kalalangasta (tai vastaavasta kestävästä langasta) noin puoli metriä pitkät pätkät, yksi kullekin pitsiliinalle. Tee toiseen päähän lenkki ripustamista varten. Jos teet monesta pienestä pitsistä koostuvan teoksen, riittää, että sidot narun yhteen pitsiin. (Muut tosin sitten tippuvat omia aikojaan maahan, kun aurinko sulattaa.)


Valitse sopivat jäädytysastiat. Vati ja sanko toimivat parhaiten. Emaliastiasta tuli paksu pyöreäpohjainen pitsi, joka ei kuitenkaan pyöri kauniisti vaan on painava. En suosittele siis liian pieniä astioita.


Kastele liinat jääkylmällä vedellä ja anna niiden imeä vettä itseensä kunnolla. Jos liinan laittaa jäädytykseen kastelematta, se kelluu ja lopuksi sulaa nopeammin pois jäästä, kun aurinko vähän näyttäytyy.


Ennen kuin asettelet pitsin jäädytysastian pohjalle, sido ripustusnaru pitsin reunaan siitä päästä, jossa ei ole lenkkiä.


Kaada jäädytysastian pohjalle mahdollisimman vähän vettä. Noin 1cm tai vähemmän riittää. Muista asettaa narun toinen pää astian reunan yli, jotta se ei jäädy vahingossa myttyyn pitsin kanssa.


Aseta jäädytysastiat mahdollisimman hyvin vaakatasoon, jotta vesi jäätyy tasaisen paksuiseksi. Sitten vain odottelemaan. Pienelläkin pakkasella yön yli jäädytys riittää. Tosin ihan olemattomalla pakkasella tätä ei kannata tehdä, sillä työ menee hukkaan, jos aurinko sulattaa kaiken heti ensimmäisenä päivänä.


Irroita jäädytetty pitsi astiasta sisällä tiskialtaassa, valuttamalla astian ULKOpohjaan KYLMÄÄ vettä. Veden lämpöä voi hiukan nostaa kädenlämpöön hitaasti. Jos käytät liian kuumaa vettä, jää napsahtelee halki (Vaikka pitsi pitääkin kokonaisuuden koossa, halkeaminen rumentaa lopputulosta.) Lopuksi voit päästää vettä myös astian sisälle jääpitsin päälle ja pyöritellä astiaa hiukan niinkuin vaskoolia, jotta vesi kulkeutuisi jään alle. Vedä varovasti astian reunalla roikkuvasta narusta, jotta saat pitsikiekon irralleen astian pohjasta. Jos se ei irtoa helposti, jatka kastelua. Ripusta teos lopuksi sopivaan paikkaan puutarhassa. Jätä pitsikiekkojen välille tilaa niin, että ne eivät kolhi toisiaan pyöriessään. Kauneinta on, jos aurinko pääsee paistamaan teoksen läpi.