Viimeistä viedään. Lopuksi paikkailin vielä kierrostani niillä kohteilla, jotka skippasin jonojen takia alkupäivästä. Suosittelen menemistä arkena joko ihan heti aamusta kun messut aukee tai sitten iltapäivällä kolmen jälkeen. Pahin ryysis on arkenakin yhden ja kolmen välillä!
Takkoja oli muutamissa paikoissa. Ja tuo pöytä on tosi hieno! Valaistus on myös oivallinen. Olis kyllä kiva tietää millaisia sisustuksia ne talojen asukkaat oikeesti itelleen laittelee. Kun nyt suurin osa oli stailattuja esimerkkisisustuksia.
Nuo pystymalliset kaihdinverhot on kyllä kivemmat kuin valkoiset metallisälärit, mutta jotenkin ne on myös enemmän julkisen tilan kuin yksityistalon juttu. (Tulee mieleen joku seurakuntakeskus. Apua, tuli ihan rippikoulun hajumuisto mieleen. Öök.)
Pyöreitä muotoja oli kaikkialla ja paljon. Se tuo jotenkin sellaista pehmeyttä olemiseen ja fiilikseen myös. Antakaa mä veikkaan; 10 vuoden kuluttua messuilla on pelkkää terävää kulmaa!
Tämä keittiönseinä oli kyllä upein! Vaikka he ei kyllä taida tiskata? Eihän ihan kaikkee voi sinne tiskikoneeseenkaan työntää. Jos tiskaa käsin, pitänee olla kuivauskaappi. Nerokas suomalainen innovaatio! Miksi se skipataan?
Uunien kanssa on nykyään vaikka mitä variaatioita. Eikä ne enää ole siellä maanrajassa onneksi. Vaikka kyllä mun unelmamökissä on puuhella. Kaikesta huolimatta.
Jaksaakohan joku asetella tyynyt noin joka räntäaamuna kun kaksivuotias pitää kiikuttaa tarhaan ja kaurapuurot on tuulettimessa? Tätä mä oon aina ihmetelly. Itelläni ei ole sängyssä koristetyynyjä ollenkaan.
Piti oikein hipaista; kyllä se oli keramiikkalaattaa siinä seinässä. Mattaa. Ehkä hankala jynssätä? Hammastahnat ja teinin siniset hiusvärit siihen kuitenkin räiskyy. Miksiköhän musta punkee se rätin kanssa kulkeva Vilijonkka koko ajan esiin?
Melkein ainut huone, jossa oli lavastettu vähän eloa. Ja kauniit nuo hyllyt! Mä en vaan pääse yli enkä ympäri siitä, että tuon kokoinen yöpöytä on järjetön. Vähä ku ajais autoa tulitikkuaskin kokoisella ratilla. Yhtä älytön.
Tuo oli kyllä melko jänskä takaseinä. En tarkemmin tutkinut, että onko se jotain jättilaattaa vai lasia vai mitä lienee. Minä täyttäisin tason kyllä parfyymipulloilla. Mutta auts, onpas tuo allas pieni! Mitä tuommoisella tekee? Viruttelee hammastikkua?
Hmmm. Se on kyllä simppeli. Mutta onko liian sellimäinen? Alkoi heti ahdistaa.
Tämmöisiäkin sitten on. Joku varmaan rakastaa tätä. Ite saan silmiin krampin tuosta väristä.
Ja taas kivat kaakelit ja hienot lauteet! Jess! Mutta lasiseinä ja sadesuihkut on nou nou. Suunnittelijat pitäis viedä kerran karjalaisen mummon savusaunaan Paanajärvelle. On tunnelma vähän eri.
Kivaa muotokieltä, mutta aika pikkuriikkiset noi altaat. Vai saako sen vinon pohjan nostettua pois jos haluaa? En käsitä mitä noissa niin ku tehään? Kyllähän lavuaarissa nyt pestään vaikka vauvoja, jos niikseen tulee, mutta näissä minialtaissa ei voi tehä niin mitään.
Tosi kivat sävyt. Toi on hetken kaunis. Kohta siinä on sinappituubi, puoliksi juotu cokis, tyhjä jogurttipurkki, kaatunut kahvipaketti ja kahden viikon aamulehdet sekä kauramaitotölkki.
Kyllä roudaisin jonkun taululäjän tuohon seinälle. Ja kukkia klasille. Messuilla oli muuten joka pinta suojattu muovilla meitä kävijöitä varten, ihan ku meillä olis joku rutto. Siksi tuokin lattia kiiltää.
Vaaleanpunainen ja harmaa taisi olla päivän sana. Niistä minäkin pidän. Tämä on nätti. Taulu seinälle niin se on siinä!
Keittiön yläkaapit oli hienosti tehty vitriineiksi. Ennen aikaan kaappien ovia pidettiin apposen auki, jotta porukat näki että meilläpä on lasipikari ja tinalautaset, repikää siitä köyhät, joilla ei oo ku puulautasia!
Ja kasvitkin on otettu huomioon! Sekä yrtit. Vaan kuinkahan nopiaa tuo sivutason seinä on täynnä kolhuja? Tasokin kiiltää hienosti kaksi sekuntia, kunnes joku huomaa, että pakko tilata siivooja. Asettuu sitten joku Maria Juhontytär kapsäkkeineen keittiön nurkkaan asumaan ja jynssäämään. Sit mietitään, että oisko kantsinu sittenki rakentaa seinät tuohon keittiöön?
Tuo ovivalo oli jotain ennennäkemätöntä! Mutta näitten lokerohyllyjen väliin jätetty rako on turha ja epäkäytännöllinen. Vai joku kaksvuotiasko heillä pyyhkii pölyt, kun käden pitää mahtua kolosiin?
Katse kiinnittyi oven kahvaan. Se on hauskan mallinen! Ja miten äkkiä se onkaan pikimusta, uskokaa pois!
Terasseilla oli paljon aika kutsuvia ja upeita kesäkeittiöitä! Tuli nälkä. Tarjoaakohan he wingsejä vai kassleria? Jos on jotain härkispihvejä, niin menen naapurin terassille kerjäämään.
Kivat lamput. Mutta yöpöydille ei kyllä sovi kuin pelkkä kännykkä! Heillä oli molemmilla tuollaiset tyylikkäät yöpöydät. Jos kulkee tyyli edellä, niin käytännöllisyys jää unhoon. Mutta jos ottaa käytönnöllisyyden ekana huomioon ja tekee siitä tyylikkään, niin sit menee oikein. Sillain ennen osattiin, kun muotoilu oli kaunista ihan kaikessa.
Tuo nurkkaikkuna kaihtimineen oli kiva just tähän paikkaan. Miten ihmiskunta onkin pärjännyt ilman kaihtimia? Ja sitten kun joku valopää keksii kaihtimen, niin se on sata vuotta väärin päin; suojaa ylhäältä, muttei koskaan alhaalta. Nyt vasta on keksitty, että hei haloo, näinkin voi olla. Jos olisin jumala, en jaksais edes kattoo tätä sekoilua.
Takka - plussaa, katto - hirveä, laskutilaa - aika vähän. Valkonen takka on muuten älyttömyyksien huipentuma. Kun se noki ei ikinä ole valkosta. Siinä sitten piika taas jynssää.
Vaikka onkin minimalistinen huone, niin silti on tyylikäs verho! Kalusteet on vähän kylmät kun tarkemmin katsoo.
Ja aika mukavan näköinen soffa. Vaikuttaa myös siltä, että se ei levähdä muodottomaksi kahdessa viikossa, kuten meidän yks ex-sohva. Vaikka mistäs minä tiedän.
Vaan erityisesti pidin tästä tuolista raheineen! Tämä on niin hieno ja oon aika varma, että siinä on myös hyvä istua! Alkoi unettaa, kun katson sitä tuolia ja se on hyvä merkki!
Kaikkialla ei harrasteta kuivauskaappeja, yläkaappeja, tai liiemmälti hyllyjäkään. Hylly keittiössä on sielunvihollisen keksintö! Kun vanhemmistani aika jätti, heidän keittiön hyllystöä piti putsata taltalla. Sitä rasvaisen pölyn määrää!!
Nämä lamput ja taustaseinä mätsää loistavasti! Valkoisia tuoleja en kyllä ikinä hankkisi. Vaikka pesisit itsesi ja vaatteesi kuustoista kertaa päivässä, niin joku tarhaikänen kaataa ne mummon mansikkahillot ja mummo ite maitokahvit viimestään ens jouluna noille tuoleille. Sittenpä näette.
Ja tämän rauhallisempaa makkaria tuskin osaa kuvitella. Seinävalaisinkin on tyylikäs. (Se, jota ei huomaa, ellei sano, että siinä se on tyynyjen jatkona kuulkaa.)
Jos kiinnostuit näistä niin paljon, että haluat mennä paikan päälle katselemaan, niin sulla on enää muutama päivä aikaa! Messut suljetaan ens sunnuntaina.
