Onnea ja tragediaa Törnävän kartanossa

 

Kävin tänä kesänä myös Törnävän kartanossa, siellä Wasastjernojen kodissa, joka on Seinäjoella, keskellä Provinssirockin aluetta. Eli kaikki niillä festareilla käyneet, ovat varmasti kulkeneet kartanon ohitse. Tämä on yksi harvoja Etelä-Pohjanmaan kartanoita ja siksikin aika kiinnostava. Kartano ei ole mitenkään jatkuvasti auki ja sen takia olenkin käynyt täällä viimeksi ehkä vuonna 1989.

Ulkokuvaa en halunnut ottaa, sillä kartano oli kuorrutettu rakennustelineillä ilmeisen kattorempan vuoksi, mutta vanhasta kuvasta näkee millainen rakennus on kyseessä. Väritys on kelta-valkoinen, mutta alunperin päärakennuksen vanha osa on ollut punamullattu.

Kartano on valmistunut viimeistään 1806, eikä sen suunnittelijasta ole tietoa. Aikaisemmin oletettiin Engelin suunnitelleen kartanon, mutta se on osoittautunut mahdottomaksi. Kartano on hirsirakenteinen ja sen kaksikerroksinen keskiosa on rakennuksen vanhinta osaa.

Rapatut L:n muotoiset siipiosat on suunnitellut paroni Carl Rosenkampff ja ne rakennettiin 1833-34. Viimeisessä rakennusvaiheessa kartano sai lasiverannan, jonka suunnitteli arkkitehti G.Th. Chiewitz 1850-luvulla. Hän tilasi ikkunaruudut henkilökohtaisesti Nuutajärven lasitehtaalta.

Kartano syntyi ruukinkartanoksi, kuten niin monet kartanot eteläisemmässäkin Suomessa. Täällä ensimmäiseen vaiheeseen kuului 1798 perustettu rautaruukki. Toisessa vaiheessa perustettiin ruutitehdas 1825. 1800-luvun kuluessa kartanosta kehittyi Etelä-Pohjanmaan maatalouden keskus, maanviljelyn ja karjanhoidon mallitila.

Törnävän kartano oli alunperin nimeltään Östermyra, Itäneva tai Itäsuo. Seinäjokea ei varsinaisesti ollut tuolloin nykyisessä mielessä olemassa, vaan rautaruukki perustettiin Ilmajoen pitäjään, Seinäjoen Tikkukosken rantaan. Törnävä-nimi tuli käyttöön vasta 1900-luvun alussa, kun asessori Törnudd osti kartanon konkurssihuutokaupasta ja nimesi sen sukunsa kotipaikan Tyrnävän mukaan.

Puutarha valmistui 1835 puutarhuri Kuulan johdolla ja Wasastjerna kutsuttiin myös Suomen puutarhaviljely-yhdistyksen jäseneksi. Yhdistys on perustettu 1837 Turussa ja se on Suomen ensimmäinen varsinainen alansa seura. Seuran jäsenet kuuluivat lähes poikkeuksetta yläluokkaan. Suomen ensimmäinen puutarhanäyttely järjestettiin Kupittaalla 1841. Seuran koulusta valmistuivat ensimmäiset oppilaat 1842.

Patronessa Mathilda Wasastjerna, o.s. Donner, 1825-1897. Hedvig Mathilda oli Kokkolan suurkauppiaan Anders Donnerin tytär, ja myös Jörn Donnerin isoisän sisar. Hänellä ja Gustaf Augustilla oli kymmenen lasta, joista yksi kuoli vauvana ja yksi hukkumalla 12-vuotiaana, loput elivät aikuiseksi. Liitto oli onnellinen, mikä ei tuohon aikaan ollut mikään itsestäänselvyys edes paremmissa piireissä.

Patruuna Gustaf August Wasastjerna 1823-1905. Hän edusti kolmatta polvea ruukinpatruunoiden sarjassa tässä kartanossa. Hänestä tuli kartanon isäntä 26-vuotiaana, vuonna 1849. Hän peri isältään suunnattoman omaisuuden ja oli aikanaan yksi Suomen rikkaimmista miehistä. Hänen aikaansa sijoittui sekä ruudin tuotannon huippukausi, että loppuminen. Häntä kiinnosti kuitenkin pääasiassa maatalouden kehittäminen. 1880-luvulla kartanossa oli 1200 hehtaaria viljelysmaata ja lähes 4000 hehtaaria metsää.

Gustaf August rakennutti ruukille useita myllyjä, sahan, tiilitehtaan, meijerin ja oluttehtaan. Ruukilla oli myös karjanhoito- ja meijerikoulu, sekä kivinavetassa lähes 300-päinen karja. Hän ajoi Seinäjoen itsenäistymistä, oli perustamassa seurakunnalle omaa kirkkoa (Sjoen vanha kirkko, joka oli alun perin ruutivarasto) ja vaikutti rautatien kulkemiseen Seinäjoen kautta.

Myös Mathilda oli hyvin kultturelli patronessa. Hän oli erittäin lahjakas laulaja ja olisi voinut luoda oopperalaulajan uran Euroopassa, jos hänen isänsä olisi antanut luvan. Puutarhanhoito oli hänen rakkaimpia harrastuksiaan ja hänen luomaansa puutarhaa tultiin katsomaan kaukaakin. Voidaan sanoa, että hän loi kartanosta aidon aateliskartanon, jossa oli vilkasta seuraelämää. Tuohon aikaan kartano oli seutukunnan sosiaalisen elämän keskus.

1860-luvulla Suomea koettelivat talouslama ja suuret katovuodet. Se kaatoi monia suurliikemiehiä, joka oli onnettomuudeksi myös Gustaf Augustille, koska hän oli avokätisesti lainannut rahaa heille. Hänen takaamiensa lainojen turvin oli perustettu myös mm Tampella, joka ajautui vaikeuksiin ja Gustaf August joutui yksin vastaamaan veloista. Hänen vävynsä, Anders Donnerin johtama vakavarainen kauppahuone kaatui 1867, joka oli takaajana toimineelle Gustaf Augustille lopulta liikaa. Kaksi peräkkäistä katovuotta oli kuolinisku kartanolle myös maanviljelyksen kannalta.

Vuonna 1880 Östermyran tehtaalla pidettiin suuri julkinen huutokauppa. Gustaf Augustin ei tarvinnut muuttaa pois kartanolta, sillä uusi omistaja Yhdyspankki palkkasi hänet tilanhoitajaksi. Hänen kuitenkin onnistui hankkia vanhimmalle pojalleen Albinille takuut, jotta poika pystyi ostamaan tilan takaisin Yhdyspankilta vuoden kuluttua. Poika Albin omisti tilan virallisesti, mutta isä toimi edelleen patruunana.

Velkataakka painoi ja ruukin sekä maatilan ylläpito oli raskasta. Vuonna 1881 Albin luovutti virallisen omistusoikeuden nuoremmalle veljelleen Gustaf Augustille (isänsä kaimalle) eli Atelle. Taloudelliset vaikeudet kuitenkin jatkuivat ja suku menetti kartanon toistamiseen vuonna 1890.

Kartanon salissa seisoo Ilmajokelaisen kellomestari Salomon Könni-Pohdon noin 1830-luvulla valmistama kello. Kello on seitsenviisarinen kalenterikello, joka mittaa sekunnit, minuutit, tunnit, viikonpäivät, kuukaudet, kuukaudenpäivät ja kuun eri vaiheet. Kello käy viikon yhdellä vedolla. Erikoisuutena siinä on ’repetöörinööri’ eli kansanomaisesti kusinaru, joka toistaa viimeisen lyönnin. Yrjö Könni määräsi testamentissaan, että jolleivat hänen tyttärensä halua lunastaa kelloa, on sitä tarjottava Säästöpankin toimitusjohtajalle Jussi Joupille. Muutaman mutkan kautta se näin päätyi kartanoon, arvoiseensa miljööseen.

Palataanpa vielä Gustaf Augustin ja Matildan viimeisiin vuosiin. He muuttivat kartanolta poikansa Alexanderin tilalle Nurmon Loukoon. Matildan kuoleman jälkeen 1897, Gustaf August siirtyi viettämään vanhuusvuosiaan omistamalleen Peräseinäjoen Kärjen tilalle, missä hän voimiensa mukaan harrasti yhä maanviljelystä. Surullinen loppu hänelle tuli vuonna 1905, kun taloudenhoitajan ollessa kirkossa, eräs paikkakunnalle pesiytynyt peltiseppä juopuneena pahoinpiteli hänet. Muutamaa päivää myöhemmin Gustaf August nukkui ikiuneen.

Tämä kaappikello on 1800-luvulta, mutta sen tekijästä ei ole varmuutta. Sekään ei alunperin sijainnut kartanossa, vaan päätyi sinne mutkien kautta vasta 1992. Kartanon nykyiset huonekalut ja tekstiilit on saatu lahjoituksena ja talletuksina vakuutusneuvos Herman ja Maija Paavilaisen kokoelmista. Vitriineissä oli muutamia Wasastjernoille kuuluneita esineitä, joita on saatu ostettua kartanolle huutokaupoista. Muuta alkuperäistä täällä ei juuri ole, mutta paikka on silti käynnin arvoinen. Ja kahvion mansikkakakku oli yksi parhaista, joita olen ikinä syönyt!

Kulkutautisairaalalla

 

Kuljeskelin kulkutautisairaalan ohi yhtenä päivänä ja päätin oikaista pihan läpi ja näpsiä vielä muutamia kuvia, ennen kuin siellä tulee suuria muutoksia.

Pidän tästä luovasta ja taiteellisesta korttelista. Kaupunki on kuitenkin nyt myynyt korttelin suojellut rakennukset ja ehtona on, että ne tulee remontoida kolmen vuoden sisällä, muuten tulee miljoonan euron sakko. Mutta paikan historia on myös kiinnostava.

Sairaala perustettiin 1890-luvulla ja ensimmäiset rakennukset, talousrakennus, desinfioimisrakennus, sairaalapaviljonki, ruumishuone ja tarkastuspaljonki, ovat arkkitehti Onni Tarjanteen suunnittelemia. Ensimmäinen rakennusvaihe valmistui 1897. Samaan aikaan Tarjanne suunnitteli Helsingin Marian sairaalan toisen rakennusvaiheen, johon kuuluneet kolme kulkutautipaviljonkia ovat identtiset Tampereen paviljonkien kanssa.

Toisessa rakennusvaiheessa Birger Federley suunnitteli uuden potilaspaviljongin, eli tulirokko-osaston, kärysaunan ja vajan. Nämä rakennukset valmistuivat 1910. Tulirokko-osaston huoneet oli suunniteltu kahdelle tai neljälle hengelle. Uudistuksena tässä rakennusvaiheessa oli mm vesikeskuslämmitys. Kärysaunassa kärytettiin eli desinfiointiin potilaat, heidän perheensä ja vaatteensa, samalla kun heidän kotinsa puhdistettiin.

Vuonna 1912 Lambert Petterson suunnitteli tontille puisen piharakennuksen. 1950-luvulla Strömmer, Ilveskoski ja Kolho suunnittelivat tontin rakennuksille monia muutoksia. Esimerkiksi tulirokko-osasto peruskorjattiin täysin ja sitä korotettiin kerroksella ja kärysauna muutettiin tavalliseksi saunaksi.

Katse osui ihanaan toivotukseen: ”Toivon sinulle aurinkoa, valoa, toivoa ja kauneutta elämääsi!” Tämä sai hymyn huulille ja lämpimän läikähdyksen sisimpään. Valoa on, se pitää vain huomata!

Tämä piha on yksi Tampereen parhaista ja monipuolisimmista taidepaikoista! Ja täysin ilman pääsymaksuja tai mitään pönötyksiä. 

Sairaalan nimi oli muutettu Pyynikin sairaalaksi 1959 ja muuttoa Hatanpäälle suunniteltiin vuosikymmeniä. Vihdoin vuonna 1985 sairaalatoiminta loppui. Suurimpana syynä tähän olivat epäkäytännölliset tilat; tulirokko-osastossa ei ollut hissiä ja puupaviljongit olivat paloherkkiä.

Vuonna 1986 myönnettiin purkulupa neljälle puurakennukselle; kahdelle potilaspaviljongille, ruumishuoneelle ja tarkastusosastolle. Aluksi tulirokko-osasto jäi tyhjilleen ja siellä alkoi majailla asunnottomia ja alkoholisteja. Putket jäätyivät ja vesivahinkoja sattui. Opiskelijajärjestöjen asuntoaktivistit suunnittelivat rakennuksen valtaamista. Sitä ei kuitenkaan ehditty toteuttaa, sillä keväällä 1987 rakennus vuokrattiin TOASille ja se toimi opiskelija-asuntolana vuoteen 2009.

Nykyään tontilla on jäljellä viisi eri-ikäistä rakennusta; punatiilinen entinen talousrakennus vuodelta 1895, entinen desinfioimislaitos-piharakennus vuodelta 1892, valkoiseksi rapattu entinen tulirokko-osasto vuodelta 1909 (muutoksia 1950-luvulla), entinen kärysauna vuodelta 1909 ja entinen lämpökeskus vuodelta 1951.

Punatiilinen talousrakennus toimi sosiaaliviraston kotipalvelutoimistona. Myöhemmin tilat vuokrattiin musiikkiopistolle ja kellaritiloissa toimi partiolaisten varasto. Kärysauna oli alkoholistien A-killan käytössä ja desinfioimislaitoksessa toimi Marttojen tuoremehuasema, sekä kierrätyskeskus.

Nyt vaan peukut pystyyn sen tulevaisuuden suhteen! Mitä täällä nyt voisi olla…? Asuntoja? Kulttuuritiloja? Toimistoja? Hotelli? Sekalaista?

Messukylän vanha kirkko

 

Tampereen Messukylässä sijaitsee suojeluspyhimys Mikaelin harmaakivikirkko, eli kansanomaisesti Mikko, joka on rakennettu 1510-1530. Kirkon paikalla on ollut aiemmin puukirkko, ilmeisesti 1430-luvulta. Kirkon sakaristo on rakennettu jo vanhaan puukirkkoon ja on siten kivikirkon vanhin osa.

Kirkko näkyy tieltä hyvin jos matkustaa Messukylän läpi Tampereelta Kangasalle, mutta toisaalta se on myös omassa rauhassaan ja lehvästön suojissa. Nykyään kirkon pihassa on uusi kahviorakennus, josta löytyy myös wc.

Kirkko jäi pois käytöstä 1879, kun uusi tiilikirkko valmistui pienen matkan päähän.

Ajan tavan mukaan kirkon lattian alle haudattiin vainajia aina vuoteen 1793 saakka. Vielä 1900-luvulla pikkupojat kävivät nostelemassa lattialankkuja jännityksen toivossa.

1790-luvulla kirkossa tehtiin remontti, jolloin mm katto vuorattiin tynnyriholviksi.

1790-luvun remontissa seiniä korotettiin muutamalla hirsikerralla.

Ylös lehterille ei pääse enää edes ”omalla vastuulla” kuten vielä 25 vuotta sitten, kun siellä viimeksi kävin.

Saarnastuoli on saatu 1600-luvulla lahjoituksena maaherra E.J.Creutzilta, ja se on puu-upotuskoristeineen ainutlaatuinen Suomessa.

Uuden kirkon valmistuttua vanhaa kirkkoa ei enää arvostettu, vaan sitä käytettiin mm heinälatona ja vaivaisjyvämakasiinina.

Kirkossa on säilynyt viisi puuveistosta, joista Neitsyt Marian patsas on siirretty Kansallismuseoon. Muut patsaat ovat Arkkienkeli Mikael, Pyhä Olavi ja Pyhä Jaakob. Myös alttarilla oleva Triumfikrusifiksi kuuluu näihin vanhoihin veistoksiin.

Ttiumfikrusifiksin paikka on vaihtunut aikojen saatossa.

1600-luvun puolivälissä kirkkoa kunnostettiin ja sen laastipinnat koristeltiin. Myöhemmin maalaukset peitettiin kuitenkin laastilla ja vain vähän niistä on enää näkyvissä.

Sakaristoon pääsee kurkistamaan vapaasti myös. Jotakin vanhaa, jotakin uutta, jotakin sinistä jne.

1907 kirkkoa jälleen korjattiin ja pahin alennustila oli takanapäin.

Vuonna 1958-59 kirkkoa korjattiin ja entisöitiin muinaistieteellisen toimikunnan kanssa yhteistyössä ja esim seinien kalkkikerroksia poistettiin.

1998-2002 kirkossa kuvattiin draamasarjaa Hovimäki. Nykyään kirkko on avoinna kesäkuun alusta elokuun loppuun keskiiviikosta sunnuntaihin ja siellä järjestetään erilaisia tilaisuuksia. Kesäsunnuntaisin kirkossa on hartauksia ja muutama konserttikin siellä järjestetään. Kirkko on erityisen suosittu vihkikirkko. Itsekin joskus ajattelin, että jos menen naimisiin kirkossa, niin se on tämä kirkko. Mutta loppujen lopuksi menin naimisiin maistraatissa.

Haarlan palatsissa

 

Monen vuoden haaveen toteutin, kun menin lähes 30 vuoden tauon jälkeen Haarlan palatsiin.

Liikemies Rafael Haarla rakennutti tämän Tampereen ydinkeskustassa majesteetillisesti tönöttävän palatsinsa vuonna 1923. Jos kävelet Hämeenkadulta Koskikeskusta, Ratinaa tai linja-autoasemaa kohti, et voi olla ohittamatta tätä palatsia.

Portaikon pantterit (netin mukaan ilvekset?) ovat tamperelaisten lemmikkejä. Toisinaan syksyisin niiden silmät saavat pihlajanmarjoista tulisen katseen.

Ravinteli Haarla on myös kiehtonut jo jonkin aikaa. Sinne kuljetaan sisäpihan puolelta. Nykyinen omistaja on tarkka siitä, ketä tänne pääsee vuokralaiseksi. Mikään riekkumispaikka ei tule kyseeseen.

Rakennuksen vanha valokuva näyttää koko komeuden.

Ravintola on ainoastaan kellaritiloissa, mutta viisi huonetta sielläkin taisi silti ruokailijoille olla.

En asettunut kabinettiin, vaan isomman ’salin’ nurkkaan.

Näin kesäaikaan sisällä oli hiljaista, kun kaikki halusivat olla terassilla.

Halusin jotain juotavaa ja jotain pikkunalkään. Vaikka kyllähän täällä saisi esimerkiksi hevosen sisäfilettä.

Juomaksi valikoitui alkoholiton mocktail nimeltään Northern lights, joka on tehty puolukasta, katajanmarjasta ja rosmariinista. Oli muuten saakelin hyvä! Kirpakka ja maukas!

Syömäpuoleksi otin Rikkaat ritarit joka puolestaan sisälsi mustikkahilloketta ja vaniljajäätelöä. Hyvä sekin! Ja juuri sopivan kokoinen tähän hetkeen, kun halusin lähinnä kurkistella talon sisäpuolta.

Lopuksi kiersin vielä talon pääportaita ihan pääovelle saakka. Tähän taloon ei pääse nykyään sisälle, paitsi kellarin ravintolaan. Kävin täällä joskus, kun tämä oli Tampereen yliopiston kansanperinteenlaitoksen tiloja.

Rafael Haarla asui tässä kuolemaansa 1938 saakka. 1970-luvun alussa palatsi meinattiin purkaa, vaan suojelijat pääsivät väliin. Sissus! Tampereen kaupungin omistuksessa tämä oli vuodesta 1972 vuoteen 2013, jolloin tämä myytiin kiinteistösijoitusyhtiö D-kulmalle, jonka puikoissa häärii Pentti Välkki. Palatsista hän maksoi 1,6 miljoonaa euroa, joka on suht paljon, jos vertaa Idmanin huvilaan, joka lähti uusiin käsiin viime vuonna puolella miljoonalla. Vaan olisihan se hauska olla kiinteistösijoittaja, joka voisi pelastaa ja kunnostaa rakennuksia ympäri maailmaa. Taidankin ryhtyä.