Käsittämätöntä, että tajuan tämän asian vasta nyt! Miten kukaan terveydenhuollon tyyppi ei ole tullut kertoneeksi asiasta?! En ymmärrä, en vaan ymmärrä!
Kyse on psykoterapiasta. Siitä, johon olen tammikuusta saakka määrätietoisesti yrittänyt päästä. Nyt ollaan siinä pisteessä, että huomenna olen TAYSin psykiatrisen lääkärin etävastaanotolla ja saan sen jälkeen lausunnon, jonka avulla voin hakea sitä Kelan osittain korvaamaa psykoterapiaa. Siis hyvin lähellä ollaan.
Noh, olen tässä koko 9kk ajatellut, että käyn psykoterapiassa kerran kuussa. Että auttaa aika paljon, kun pääsen puhumaan jollekin ammattilaiselle tunniksi kerran kuussa. Se riittäisi varmasti minulle.
Vaan, nyt minulle onkin selvinnyt, että Kela edellyttää, että terapiassa käydään joka viikko. Siis että en voi itse valita, käynkö esim kerran kuussa, kahdesti kuussa vai millä tiheydellä. On siis pakko käydä kerran viikossa saadakseen Kelasta tukea käynteihin!
Helvetti miten ihanaa se olisikin! Mutta asiassa on yksi ISO mutta! Jos yksi terapiakäynti maksaa vaikka 125€, niin minun maksettavaksi siitä tulee Kelan avustuksen jälkeen noin 70€. Siis viikossa! Joka tekee 280€ kuukaudessa!
Minun 590€ tuloillani se on ihan liikaa. Ihan helvetisti liikaa!! Se tarkoittaisi sitä, että eläisin jatkuvasti samalla rotan summalla, jolla olen elänyt tätä lokakuuta. Tässä kuussa en ole käynyt esim apteekissa, eikä laskuja ole ollut paljon. Silti viikkobudjetti on ollut tiukka 40€. (Minulla ei ole suoratoistomaksuja, en tilaa lehtiä, puhelinliittymä on kilpailutettu mahdollisimman halvaksi, en käy parturissa…)
On olemassa myös vähän halvempia terapeutteja, mutta joka tapauksessa omaksi maksettavaksi tulisi lähes 200€ kuukaudessa. Toimeentulotukea en saa. Sellainen asia kuin ’lainaa joltakulta’ vain pitkittää suota, johon vajoan parhaillaan, koska ei tuollaisista tuloista voi maksaa mitään lainoja takaisin.
Tällä matikalla tuon 40€ viikkobudjetin pitäisi venyä paitsi ruokatavaroiden ja päivittäistavaroiden oston jälkeen vielä mahdollisiin yllättäviin lääkärilaskuihin ja lausuntomaksuihin, jotka voivat olla toista sataa kuussa. Käytännössä viikkobudjetti pienenisi laskujen jälkeen johonkin kahteen euroon tai miinukselle. Tällä matikalla terapiaan ei siis ole varaa. Tuntuu, että koko 9 kuukautta on valunut hukkaan, sekä ajan, että rahan puolesta, koska olen tässä samalla maksanut lausuntomaksuja ynnä muita vastaavia. On olemassa minimaalinen mahdollisuus, että saisin Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen, mutta enpä usko. Siihen tarvitaan paljon enemmän haasteita jokapäiväisessä elämässä, kuin minulla nyt on. Mun ainut Plan B on siis se, että menen jollekin mahdollisimman halvalle terapeutille ihan omalla rahalla kerran kuussa tai mieluiten hiukan harvemmin, eli vaikka kerran 6 viikossa. Tai luovun koko ajatuksesta jutella jollekin ammattiauttajalle ylipäätään. Voi helvetti! Nutistettu olo.
