.

.

21.7.2024

Laukkuja, osa 62


Kolmanneksi viimeinen laukku tulee tässä! Vaikka täytyy sanoa, että en ole aivan varma, löytyykö jokunen laukku vielä eräästä yläkerran lapekomerosta, sillä tällä hetkellä se paikka on aika pääsemättömissä vesivahinkorempan takia. Mutta jos sieltä joskus löytyy lisää laukkuja, esittelen ne sitten täällä kyllä.


Tämän laukun löysin jokunen vuosi sitten Helsingistä. Merkki on Miiko ja päämateriaalina on hirvennahka! Jo pelkkä materiaali viehätti mua suuresti ja laukun tuntu (aivan järjettömän pehmeää nahkaa!!) oli toinen wau-tekijä. Pinkki hirvennahka on sitä paitsi mun mielestä aika vitsikäs. Ja siihen vielä tuo turvavyöremmi-hihna päälle, niin tuote on kyllä aivan huippu! Kokoahan tällä laukulla ei ole kovinkaan paljon ja taskuja siinä ei myöskään ole, mutta eipä haittaa. Sen verran tuore tapaus tämä on, etten ole sille vielä sopivaa käyttötilaisuutta bongannut. Etenkin kun tuo viime vuosi meni puoliksi ihan hyeenoille, enkä päässyt liikuskelemaan normaalisti. Pidän tästä paljon ja mulla on pari hirvennahkaista avainremmiäkin samalta Miikolta. Kantsii tsekata tämä merkki tuolta linkistä.


20.7.2024

Tuulettelemassa ajatuksia järvellä

 

Tänne järvellehän me sitten taas lähdettiin, vaikka lähtiessä satoi ja paikka paikoin ukkosti. Illan aikana tummimmat sateet jäi kuitenkin taakse ja saatiin viettää ilta ja yö rauhassa, ilman jyrinää ja veneen hurjapäistä keikutusta.


Siitä eilisestä työterveyslääkäristä vielä. Mä niin odotan, että se mun ’oma lääkäri’ palaa lomalta! Hän oli ainoa, joka tuossa lafkassa keksi heti alkuunsa ehdottaa, että käsi pitäis ultrata ja röntgata.


Mulla on tämän toisen kanssa sellainen olo, että hän ei ihan täysin usko mua ja luulee, että mä liiottelen, saadakseni löffäillä saikulla niin pitkään kuin mahdollista.


Kun puhuin hänelle käsikirrasta, hän sanoi, että siellä ne pistää sulle ultraohjatusti sen kortisonin ja sä oot samana iltana jo kunnossa ja voisit palata töihin vaikka heti!


Mulla oli jostain syystä vähän epäluuloinen olo ja siksi luinkin jänteiden tulehduksista ja rispaantumista (jota mulla on kahdessa jänteessä) lääkärikäynnin jälkeen kotona jonkun aikaa.


Jos nyt oikein käsitin, niin rispaantuneeseen jänteeseen ei missään nimessä saisi pistää ainakaan kortisonia! Ja tämä rispaantuma näkyi siis siinä surullisenkuuluisassa ultrassa myös.


Sitä paitsi sain sen käsityksen, että on monia muitakin keinoja hoitaa tätä ceissiä, kuin vain kortisoni tai leikkaus. Olen hyvin luottavaisella kannalla siitä Taysin käsikirran käynnistä, joka on elokuun alussa. Ja jos mä kuulostan välillä äärimmäisen negatiiviselta ja jopa pessimistiseltä, niin ne on kuitenkin vain hetkellisiä tilanteita ja kokonaiskuvassa aika pieniä tapauksia. Ne on vähän niin kuin tarroja, joita on liimattu tähän elämän pintaan, niitä tulee ja menee. Siellä pohjalla se perusminä koen kyllä olevani vahvasti optimisti ja tilanteiden mukaan toki myös realisti. Että sillain en ole missään suossa nyt. Vaan järvessä. He he.



19.7.2024

Viipyilevistä päivistä hektisyyteen

 

Vihdoin Kela teki päätöksen niistä viimeisistä saikkupäivärahoista! Tiedättekö sen tunteen, kun rutiköyhänä saa yhtäkkiä jonkun melko mitättömän summan rahaa ja sitten kuitenkin tuntee muutaman huumaavan hetken itsensä kroisokseksi? Sellainen fiilis on ollut eilisestä lähtien!


Viime päivinä on ollut viipyileviä ja melkein tylsiä hetkiä kahdesta syystä, vaikken juuri koskaan tylsyyttä suostu tuntemaankaan. Ensinnäkin, koska rahan puute alkoi estää jo kaupunkiin lähtemisen kokonaan, kaupassa käynnin ja kaiken suunnittelun myös. Toiseksi, koska käden kipu estää lähes kaiken tekemisen. Siispä istun, mietin asioita, luen… kuulostaa ihanalta, mutta pakon edessä se ei aina huvita.

No nyt olenkin sitten innoissani suunnitellut seuraaville parille kuukaudelle aika lailla kaikenlaista. Jokaisella viikolla on joku kiva juttu, jota odottaa. Ja lähiviikoille on ohjelmaa lähes päivittäin. Tuntuu kuin heräisin eloon taas! Toki syyskuulle en voikaan suunnitella joka viikkoa täyteen, koska on mahdollista, että palaan töihin silloin. Sekin ajatus kuitenkin innostaa aika lailla!

Tänään menen jälleen kerran työterveyslääkärille. Tiedän, että siellä väitellään taas siitä, että saako hän väännellä kättäni vai ei. On se kummallista! Jos on jo kertaalleen todettu joku kipu, niin miksi se pitää joka kerta tutkia uudelleen, silläkin uhalla, että kipu palaa entistä voimallisemmin ja mennään taas takapakkia aika lailla? Se ei voi olla lääkärikäyntien tarkoitus! 

Sitä paitsi Kela otti nyt kantaa siihen, että sairauslomat on liian lyhyitä!!!! Virkailija sanoi mulle puhelimessa, että mieluummin niin, että ne määrättäisiin vähän pitemmäksi aikaa, kuin niukin naukin neljäksi viikoksi. Ymmärrän! Koska sehän sitoo joka penteleen kuukausi heidänkin virkailijoitaankin tähän mun tapaukseen ihan turhan päiten. Kiva tietää tämä näin jälkikäteen, kun kelasta ei enää haeta mitään tukia! Työterveyslääkärihän mulle sanoi kahteenkin eri kertaan, että hän ei voi määrätä yli neljän viikon saikkua, koska kela ei todennäköisesti hyväksyisi sitä, ja sitten sä olet kusessa!

Kaikkein ärsyttävintä tässä kaikessa vuoden ruljanssissa on ollut se, että yks sanoo yhtä ja toinen toista ja molemmat on virkailijoita, joihin mun pitäis luottaa. Koko ajan pitäis tajuta kyseenalaistaa kaikki ja etsiä jotain oikean tiedon lähdettä, jotta tietää miten toimia. Mutta ehkäpä joku saa näistä mun horinoista ees hitusen vinkkiä omaan tilanteeseensa. Valoisaa perjantaita lukijat!


18.7.2024

Taianomainen Tallipiha

 

Tallipiha oli kesäinen ja siksi erityisen kutsuva, jonka oli huomannut muutama muukin. Kaikista putiikeista ja kahvilasta en edes yrittänyt väenpaljouden takia ottaa kuvia. Hengasin ulkona kolmellakin eri penkillä ja fiilistelin ja odotin tilaisuutta napata kuvaa ja kipaista putiikkiin.


Ensimmäisessä kuvassa on Nono:n kuisti, joka sijaitsee kahvilaa vastapäätä. Jos tulet alueelle nousten Kuninkaankadulta pikkuiset portaat ylös pihaan, saavut suoraa Nono:n kuistin eteen ensimmäisenä. Nono on vuosikausien (tuntuu, että olen rampannut siellä ainakin 20 vuotta) lempparini! Sieltä saa parhaat ja hauskimmat joulukortit ja jotain kiinnostavaa pikku aarretta tarttuu aina käpälään.


Jos lähdet Nonosta ja kahvilasta eteenpäin, saavut seuraavaksi Nooran putiikin luokse. Seinustalle on rakennettu aivan lumoavia levähdyspaikkoja ja silmäkarkkeja.


Ei voi välttää hymynkaretta silmäkulmassa!


Katselin, miten ihmiset kuvailivat itseään tämän raamin luona. Se tuntui ilahduttavan aika monia!


Nooran porraspäästä näkee mm Tallipuodin houkuttelevan kuistin.


Sitten ollaan astuttu Nooran putiikkiin, joka myös on ikisuosikkini.


Nooralla on värejä, hempeyttä, leikkisyyttä, kiehtovaa kauneutta ja lämmintä henkeä putiikissa yllin kyllin!


Puukorut kiehtovat nykyään, koska erilaisten mallien määrä on huumaava ja se kauneus sitten…!


Vanhat esineet sopivat putiikkiin koristeeksi ihanasti. Voi kuinka monet kerrat olen haahuillut täällä tyhjyyteen katsellen ja miettien miten asuisin tässä talossa ja miten sisustaisin nämä kaksi pikkuruista huonetta ja vielä pienemmän eteisen!


Keramiikkaeläimet suorastaan houkuttelevat ottamaan itsensä mukaan ja niin olen joskus tehnytkin! Loistava lahjaidea esimerkiksi! (Eikä ole kallis!!)


Tykästyin myös näihin puukoruihin. En tiedä osaisinko päättää värin, sillä ainakin kolme on ihan mun näköisiä.


Voi olla, että keramiikkaeläin muuttaa meillekin jonain päivänä.


Koiraihmiselle tai muuten vain huumorimieliselle tyypille nämä koiralamput olisi napakymppi!


Näitä koruja katselin myös himokkaasti. Kotona mietin vielä, että voisin teettää isän palkintolusikasta ihan uniikin oman korun, niin isäkin kulkisi sen muodossa aina mukana.


Tämä saippuahylly näyttää ihan siltä karkkikaupalta, josta Peppi Pitkätossu kauhoi kilomäärin karkkeja mukaansa!


Kuistilla vielä kauneus jatkuu.


Sen jälkeen voikin astella pikkuriikkiseen Tallimiehentaloon, jossa toimii useita eri yrittäjiä.


Esimerkiksi Lauri Karskela, joka tekee äärimmäisen hienoja nukketalon huonekaluja!!


Ja koska mulla raukalla ei ole ollenkaan koruja, pysähdyin kuola valuen näiden(kin) helmien eteen! Ylärivissä on vähän samaa henkeä helmistä, joita äiti teki 70-luvulla.


Tämän asuntovaunun kohdalla nauratti ja huokailutti!


Kuvasta ei ihan heti hoksaa, että pormestarinkalusto odottaakin miniasujia…


Ja jos jotain puotia köyhinä aikoina välttelen, niin tätä!! Koska täältä on aina pakko ostaa herkkuja mukaan! Tallipihan Suklaapuoti, olkaa hyvät!


Tämä on ihan heittämällä Pirkanmaan kaunein karkkikauppa!


Naisporukalla täällä olisi kiva riehua.


Ja makean kylkeen myös suolaista…


Ja hymynkaretta saa näköjään täälläkin suupieleen!


Arvatkaa kuka ostaa Praliineja aina jouluksi?


Kaikki loppuu aikanaan ja tähän loppui myös mun tämänkertainen Tallipihakierros. Tokihan täällä oli se kahvila ja myös erillinen ulkokahvila, jäätelöä ja pikkukojuja, hevosia ja ratsastusta pienimmille. Eläimiä ja kaikenlaista söpöyttä. Pari puotia oli, joissa en kuvannut lainkaan, koska en vain saanut ihmisiä rajattua pois linssin eestä mitenkään kivasti. Tästäkin saa kuitenkin jo hyvän kuvan mitä täältä löytyy ja sanonpa vaan, että tänne kannattaa varata aikaa ja vähän rahaakin! Tätä suosittelen niin lapsiperheille, porukassa tai yksin seikkaileville aikuisille, kuin vaikka isovanhemmillekin. Jopa nuoriso voi tykätä! Lähiseudun ihmiset piipahtelee täällä pitkin vuotta ja tännehän on tosi ihana tulla juomaan kuumaa kaakaota kun ulkona läimii kintaan kokoisia räntähiutaleita! Joulun alla täällä vasta onkin vastustamatonta! Mutta ei mennä nyt siihen (talveen). Tallipiha on Tamperelaisten olohuone, johon sinäkin olet tervetullut.


17.7.2024

Finskun Bypias

 

Hortoilin kesäpäivän viihteeksi eilen Finskulla (=Finlaysonin tehdasalue Tampereella), jossa on jo vuosia ollu Bypias-liike. Ensinnäkin Finskun portti on ihan siinä keskustorin jälkeisen Frenckellinaukion (vanha tehdas sekin) laidalla ja näkyy hyvin keskustorille. Finskun portista kun tepastelee vaan suoraa eteenpäin, harhailematta mihinkään muille sisäpihoille taikka sisätilojen ostoskeskittymiin, niin löytää Bypiasin varmasti. Siellä se on oikealla kädellä, vähän ennen Lidliä, johon tämä suora kuja päättyykin. Finskulla kannattaa hortoilla kyllä kaikissa mahdollisissa kujanteissa ja sisätiloissa (jopa katolle pääsee kaffeelle taikka drinksulle) sitten kyllä myös jos aikaa on. Onpa siellä ilmainen Työväenmuseokin, josta pääsee jopa vanhaa Finskun höyrykonetta ihmettelemään myös. (=höyrykonemuseo) Noh, mutta mennäänpäs nyt sinne Bypiasille, johon alun perin oltiinkin menossa!


Farkut! Ne on yksi tämän liikkeen vetonaula. Minäkin sovitin parit Boyfriend-farkut ohimennen.


Liike on hentoinen, pastellinen, herkkä, kaunis ja siellä on mukava katsella ympärilleen. Ja ainahan jotain pientä voi tarttua käpäläänkin!


Mekot! Niiden kohdalla vetäisen henkeä kuuluvasti! Olisipa minulla kartano ja vuodessa kuusi kuukautta enemmän kesää ja elinpäiviä vielä sata jäljellä, niin voisin haalia kaikki maailman ihanat mekot jemmaani!


Tästä loistavasta yrittäjätarinasta on nyt kirjakin!


Witsit, miten pidän kaikista liikkeen asetteluista! Ja noista olkihatuista!


Ja näitä itämaisia päivänvarjoja suorastaan rakastan!!


Miten presiis ne istuukaan kaiken kauniin lomaan!


Farkkujen kamuksi pari korua kiitos! Heiltä löytyy aika monta hyvän näköistä korua, joita jouduin itse vain hypistelemään - toistaiseksi!


Ja se pellava! Se on punainen lanka Bypiasilla, eikä sitä voi vastustaa…!
P.S. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan teen esittelyt aidosti oman tykkäämisen perusteella, ilman taka-ajatuksia tai mitään sen semmoista.


16.7.2024

Suvidesign -24

 

Pitihän siellä Purnussa piipahtaa myös perusnäyttelyssä, jossa oli Aimo Tukiaisen patsaita ym. Mutta sitten kyllä veti jo Suvidesign!




Nämä taidekäsityön myyntitapahtumat on mulle vaikeita, sillä haluaisin aina melkein kaiken.


Maailman kaunein dosettivalikoima!! By Kimalainen.


Näitä ainakin ihastelin ja sieppasin käyntikortit talteen. Kunhan raha-asiat vain tasoittuisi, niin pääsisin tilaamaan intarsiadosettia ja mahollisesti joltakulta jotakin muutakin!


Käpälään tarttui kuitenkin ihastuttavat Elli Hukan hopeiset korvikset! Olisin niin niin mielelläni ostanut hirven kynsistä valmistettuja koruja, kalannahkalaukun, herkkiä kukkakorviksia, kimonokankaasta tehtyjä korviksia, keramiikkaa, vaatteita, lasiesineitä… jos vain olisin ollut aika tavalla rahakkaampi.