.

.

20.4.2024

Kirppislöytönä pieni taulu

 

Naurattaa, koska koetan nykyään vältellä kirppiksillä erityisesti koriste-esineitä! Mutta koska suurin osa kirppisroinasta ei herätä mussa mitään kiinnostusta, vaan sytyn vasta sitten kun löydän jotain oikeasti vanhaa, niin joskus tosi harvoin vielä natsaa näillä perusteilla joku esine. Näin siis päädyin ostamaan kahden euron hintaisen pienen taulun, jossa on ehkä joku ranskalainen piikatyttö, kaiverruksin koristettuja luu- (tai sarvi-) levyjä kehyksenä, Raamatusta repäisty Saarnaajankirjan lehti takapuolella, vähän hajonnut ja rujo, joskus korjailtu, mutta jotenkin söötti meininki ja mukava henki kaiken kaikkiaan. Tämmöisiä minä sanon löydöiksi. Ei hinnan takia, vaan iän.





J.K. Tässä välissä olin sukuloimassa ja meinasin tipahtaa soffalta, kun huomasin heidän seinällään samankaltaisen (eri kuva ja vähemmän kaiverruksia) taulun! Sainkin sitten tietää, että sekä kehys, että maalauksen pohjamateriaali on norsunluuta!! Oon jo kauan haaveillut, että olis ihana löytää joku antiikkinen norsunluuesine! Norsujen tappamista en tietenkään siedä, mutta antiikkisissa esineissä on vähän sama logiikka kuin vanhoissa turkiksissa; kun ne nyt joka tapauksessa on joskus ammoin tehty, niin ei niiden ostaminen lisää nykypäivän eläinten tuskaa mitenkään. Ja tämän taulun ikähaarukkakin oli ihana kuulla. Se on noin 1880, mahdollisesti ennemmin, mutta haarukassa 1860-1880. Olen enemmän kuin tyytyväinen! Ja muuten, sukulaistenkin taulussa taustapuolella on joku vanha kirjansivu!


19.4.2024

Yöpöydän kirjapino, osa 4

 

Tilasin hiljattain nettidivarista itelleni tämän Mary Gallen-Kallelan kirjan. Yleensäkin kultakauden kulttuurihenkilöiden elämäkerrat on hyvin kiinnostavia, mutta erityisesti tykkään naisten ja tällaisten aikansa modernien naisten tarinoista.


Että hän tarpoi sen aikaisissa naisten vaatteissa pitkin Karjalan laulumaita miehensä mukana ja ihasteli Afrikan savanneja ja imi itseensä taidetta Italiassa. Unohtamatta kaiken alkua, eli että hän meni 18-vuotiaana (joka oli tuohon aikaan ala-ikäisyyttä vielä vuosia!) salaa kihloihin vasta aloittelevan taiteilija Gallenin kanssa. Toki Maryn isä Kaarlo Slöör oli myös taiteilija ja seikkailija muun muassa. Hän kirjoitti runoja, oli mm toimittaja ja keräsi opiskeluaikoinaan runoja Kannakselta ja Inkeristä. Hän myös suomensi Shakespearen Macbethin 1864, ollen ensimmäinen Shakespearen suomentaja. Maryn äidin äidin suku on Mattheiszenejä, jotka mm omistivat Munkkiniemen kartanon 1700-luvulla. Minusta Maryn rohkein teko tuohon aikaan oli kuitenkin esiintyminen alastonmallina miehensä maalauksissa. Kunhan luen tämän kirjan, saan ehkä selville mitä mieltä hän itse ja hänen lähisukunsa oli asiasta. Ehkä he olivat ylpeitä ja innostuneita.


No sitten tämä Wabi Sabi, joka on ollut jo kauan yöpöydälläni ja jota haluan makustella hitaasti ja pitää välillä taukoa lukemisessa.


Jostain syystä Japaniin liittyvät asiat on kiinnostaneet mua lähivuosina aika paljon ja tämän kirjan kohdalla oikein kellun kermavaahdossa ja kultahipuissa, niin sydämeenkäypää ja mieltä hellivää asiaa se tarjoaa! Jotenkin ilokseni olen havaitsevinani välillä nykyihmisten olevan myös yhä kiinnostuneempia tällaisesta ytimeen ja parhauteen keskittymisestä, sen sijaan että mietitään vaan taloutta ja haalitaan kaikkea läjäpäin vain, koska se on niin halpaa. On oltava jotain parempaa, jotain, joka kantaa elämän halki leppeämmin, eikä hukuta loputtomaan tavaramäärään. Siihen minäkin olen pitkän kiemuraisen polun kautta päätymässä.


Suosittelen tätä kirjaa todella lämpimästi!



18.4.2024

Ihan huippu lääkärikokemus!!

 

Kannatti valittaa huonosta lääkärikokemuksesta, sillä sain saman tien uuden ajan (näillä käynneillä siis väliä kolme viikkoa, kun yleensä kolme kuukautta) ja nyt lääkäri oli oikeasti perehtynyt jo ennakolta minuun ja koko tapahtumasarjaan. Ihan aluksi kerroinkin miksi olen siellä näin nopeasti ja hän opasti minua antamaan palautteen sairaalan palautekyselyyn, jotta pomotkin näkee mitä on tapahtunut. Näin se menee hyvässä sairaanhoidossa, arvauskeksuksissa on sitten usein toinen juttu.


Tämä lääkäri todella kuunteli intensiivisesti, selitti kaiken erittäin hyvin ja ymmärrettävästi, kuunteli uudet huoleni ja teki myös tutkimuksia. Tämä lääkäri oli myös ihan kartalla mun kädestä ja sanoi, että sä et voi mennä töihin tuolla kädellä, niin kauan kuin se on kipeä! Että se vaatii lääkkeitä (joita olenkin ihan oikein ottanut, tosin vielä buranan lisäksi pitäis syödä vaikka baratabsia, koska ne vaikuttaa hiukan eri tavoin) ja täydellistä lepoa niin kauan kunnes tervehtyy. Tai ainakin kauemmin kuin tämän kaksi viikkoa, jonka nyt olen lääkkeitä syönyt. Jos se ei auta, niin sitten pitää ajatella työn vaihtoa. (Olenkin koettanut visioida, että mitä työtä voi tehdä ilman oikeaa kättä… puhelimyyjän hommia??)

Joka tapauksessa nyt jäi sellainen tunne, että tulin kunnolla kuulluksi ja sain vastaukset kaikkiin kysymyksiini. Lääkärillä oli myös aikaa ja huumorintajua, vaikka itselläni oli vähän sellainen olo, että anteeksi kun tässä nyt vielä häiritsen. Sanoin hänelle ihan suoraan, että sinä olet kyllä tosi hyvä lääkäri, kiitos! Ja mietin itsekseni, että jos kaikki maailman lääkärit olis tällaisia, niin wau.


17.4.2024

Laura Biagiotti; Roma


Roma-tuoksusarjaan kuuluu 18 eri parfyymiä, jotka on lanseerattu vuosien 1988-2023 välillä. Tämä tuoksu on se kaikkien isoäiti, vuonna 1988 lanseerattu Roma. Onhan tämä nyt selkeä klassikko, enkä ihmettele, että siitä on tehty versioita niin paljon. Puolet niistä on miesten tuoksuja, puolet naisten. Ja tämä rajahan on usein aika häilyvä, kukin valitkoon tuoksunsa oman nenän perusteella.

Laura Biagiotti, syntynyt 1943, on italialainen muotisuunnittelija, tunnettu myös nimellä ”Kashmirin kuningatar”. Lauran äiti omisti pukuompelimon, joten taito kulkee suvussa. Laura tosin opiskeli ensin arkeologiaa, mutta liittyi kuitenkin pian perheyritykseen. Hänen oma mallistonsa julkaistiin 1972 ja hänelle ominaista ovat etenkin pehmeät luksuskankaat. Lauran tytär Lavinia Biagiotti Cigna on liittynyt perheen muotibisnekseen 2005. Laura kuoli toukokuussa 2017, mutta Biagiottin muotitalo jatkaa edelleen niin muodin kuin tuoksujenkin parissa.


Fragrantican sivuilla tuoksusta sanotaan näin;

Top Notes:
Pink Grapefruit, Mint, Sicilian Bergamot, Black Currant, Hiacynth
Middle Notes:
Carnation, Jasmine, Rose, Lily of the Valley
Base Notes:
Myrrh, Amber, Vanilla, Sandalwood, Oakmoss, Singapore Patchouli, Civet, Musk

Tuoksun kesto: pitkäkestoinen
Tuoksun voimakkuus: keskiverto
Kohderyhmä: Naiset

Tuoksu alkaa kirpeänä, sekoittuu hedelmäiseksi ja pehmenee. Minusta tuoksu on aika pitkäkestoinen, voimakkuudeltaan keskivertoa ja ehdottomasti naisille sopiva. Miellyttävä klassikko! Ja mietin tässä myös sitä, että mahtaa arkeologian opinnoilla olla jotain tekemistä pullon pylväsmuodon kanssa. Pullon muoto on muuten mielestäni yksi tärkeä osa parfyymiä. Kaunis ja tyylikäs pullo on jo melkein puoli tuoksua!


16.4.2024

Taidetta kirpparilta


Sorruin ostamaan kirpparilta taidekirjan. En tiedä oliko se hurja sortuminen, mutta kun taide on niin ihanaa!! Tottakai olis fantsua löytää joku Ellen Thesleffin tai vastaavan työ kympillä kirpparilta. Mutta ei taida olla kovin todennäköistä.

Helene Schjerfbeck

Pekka Halonen

Marcus Collin

Harry Henriksson

Kalle Akkola

Väinö Kamppuri

Gunnar Berndtson

Amelie Lundahl

Arvid Liljelund

Oscar Kleineh

Eero Järnefelt

Albert Edelfelt

Ali Munsterhjelm

Santeri Salokivi

Victor Westerholm

Ragnar Ungern

Sigrid Schauman

Santeri Salokivi

Helene Schjerfbeck

Ellen Thesleff

Ellen Thesleff

Maria Wiik

Helene Schjerfbeck

Louis Sparre


15.4.2024

Tulvapeltoja ihastelemassa


Tehtiin viikonloppuna pieni kierros Etelä-Pohjanmaalla. Sielläkin niitä tulvia on jo ihan mukavasti! Muistan miten lapsena ihmeteltiin joka vuosi tulvia, kunnes jokiin tehtiin jotain parannuksia ja se hupi väheni. Vaan nyt oli taas teitä poikki sieltä täältä ja minä olin innoissani ”ihan ku lapsena”! 












Mustavalkokuva on otettu joskus ehkä 40-luvulla ja siinä sitä vettä vasta onkin! Sama tie oli nytkin aidalla suljettu, mutta vettä oli paljon vähemmän. Lisäksi telkussa pelastuslaitos paheksui tulvaturismia. No, järki päässä sinne pitääkin mennä tai olla sit kokonaan menemättä, ettei hankkiudu ite pulaan ja pelastettavaksi.



14.4.2024

Laukkuja, osa 49

 

Tämä laukku on uusin vintagehankintani, eli ostettu Helsingistä viime kesänä. En tietysti olisi saanut ostaa yhtään uutta vintagelaukkua, mutta en vaan voinut vastustaa kiusausta! Kai sitä nyt leidi laukkuja tarvitsee. Laukku on käärmekuvioista nahkaa (ihan en ole varma onko se siis aitoa käärmeennahkaa, vai jotenkin kuvioitua muuta nahkaa) ja se on 1930-40-luvulta.


Laukku on tyylikäs ilman sen kummempia krumeluureja ja punainen väri miellyttää silmää myös.


Laukku ei ole kovin iso, mutta ei mikään minimaalinenkaan. Sen sisävuori on mokkanahkaa ja sisuksista löytyy yksi vetoketjutasku ja kaksi pientä avotaskua. Ihan pientä kulumaa laukussa on, mutta eipä tuommoinen ole mua koskaan haitannut. Tästä tulee juhlapäivien käyttölaukku!


13.4.2024

Leppoisa lauantai

 

Heräsin aamulla siihen ihmeeseen, että käsi ei ole kipeä, vaikka liikutan sitä vähän. En usko, että se jännetuppi on vielä täysin parantunut, mutta ainakin se on parempi kuin joku aika sitten. Mietiskelin siinä samalla, että olispa ihanaa, kun mihinkään ei sattuisi, että ei tarttisi pelätä syöpää enää koko ajan, että sydän pelais hyvin kaikista sukurasitteista huolimatta (osa suvusta on kuollut jo tässä iässä sydänvaivoihin) ja että pää palautuis viime vuoden shokista. Mun matikkapää on muuten jo täysin palautunut ja se on ainakin loistojuttu! Makasin peittoon kääriytyneenä kuin perhosentoukka, katselin kattoon ja tunsin olevani aika onnellinen! Kuivurit vietiin eilen pois ja pian alkaa rakenteiden palautus ja sitten saan sisustaa konttorini uudelleen. Ja kesällä pihassa könöttää kasvihuone! Ja mä ripustan riippukeinun uuteen telineeseen ja voin lojua muuallakin kuin parvekkeella. Ja välillä voidaan ajella sähköisillä läskipyörillämme! (Josta on ollut sairauksien takia taukoa pari kesää.)


Me pohdittiin tuossa viikolla, että mentäiskö mökille nyt viikonloppuna, vaan sitten huomattiin, että pohjanmaan tulvat on nyt aika mageet ja eräs kirppiskin vetäis puoleensa, joten jäätiin kotiin ja aiotaan tehdä täsmäiskuja täältä käsin. Kirppiksiä me kierretään aika vähän nykyään, mutta sitten kun kierretään niin molemmilla on päässä aikamoisen tiukka seula. Vanhoja esineitä on ihana katella, mutta ei kaikkea tartte omistaa. Jos ostetaan, niin siihen on hyvä perustelu. Viimeks ostin Arabian musta-valkoraidallisen vanhan kukkaruukun, sellasen isomman jota mulla ei vielä olekaan. Kohta aion vaihtaa kukkiin mullat ja joitakin pitää aina siirtää isompaan ruukkuun. Yleensä ongelma on se, että lähes kaikki ruukut on aika pieniä. Niitä en enää ostele, mutta isot pääsee mun seulasta läpi. 


12.4.2024

Self help-tehtäväkirjoja

 

Rakastin lapsena tehtäväkirjoja ja koska silloin niitä ei ollut vielä paljon, keksin itse lehtikuvista tehtäviä ja loin uusia maailmoja yhä uudelleen samoista kuvista. Enkä ole miksikään aikuisena muuttunut! Jopa veroilmoitus ja jotkut kelan paperit on välillä saaneet innostumaan tähän tapaan; ”mitä siinä kysytään, ahaa, no pohditaanpa… voisko vastaus olla xxx…” No en toki ole mikään outokummajainen, niin etten samalla inhoaisi noita verottajan ja kelan lomakkeita jo enimmäkseen. Mutta kaikenlaiset kyselyt ja tehtävät (ihan niinkin tärkeät asiat selvittää, että ’mikä kaupunki olet’ tai ’mikä eläin olisit’ pitää aina heti selvittää, kun jossain testissä kysytään) ja siksi erityisesti nämä kirjat on löytäneet tiensä kotiini. Englanninkielisiä vastaavia välttelen, koska stressaannun siitä pinnistelystä, joka tulee vieraan kielen luetunymmärtämisestä. Julkaisen tässä jokaisen neljän kirjan etu- ja takakansikuvan, sekä yhden kuvan sisältä kirjasta. Näin niistä saa edes jonkinlaisen käsityksen.