Werla, puuhiomo ja pahvitehdasmuseo, maailmanperintökohde.
Tehdasmuseo on avoinna 2.5. - 21.6. ti-su klo 11-16,
22.6. - 15.8. joka päivä klo 10-18,
16.8. - 30.9. klo ti-su klo 11-16.
Pääsylippu opastetulle tunnin mittaiselle kierrokselle museoon 17€.
Museoon voi tutustua siis ainoastaan opastetulla kierroksella, joka on tosi antoisa kyllä.
Opastukset lähtevät pytingin sivuovelta (joka on siis melkein sama kuin Werlan pääoven luota, molemmista pääsee mukaan) tasatunnein.
Kierros ei ole esteetön, mutta liikuntarajoitteinen voi tutustua museoon osittain.
Werla toimi vuosina 1872-1964, jolloin sen laitteet ja rakennukset jätettiin niille sijoilleen. Monet muiden tehtaiden koneet on yleensä myyty tai romutettu; miettikää mikä määrä rautaa Tampereenkin lukuisista tehtaista on vipattu menemään!
Werlassa oli paljon töissä myös naisia, mutta lapsityövoimaa ei käytetty.
Arkkitehti suunnitteli juuri ennen Werlan tehdasrakennuksia Viipurin tuomiokirkon - vaikutteita!
Ensimmäinen työ nuorille naisille oli yleensä kuivaamo, jossa lankkuja pitkin kuljettiin seitsemässä kerroksessa aika haastavasti, mutta työ ei vaatinut sen kummempaa osaamista.
Pahviarkit ripustettiin ’pirunikeniin’ ja oli varottava, ettei arkki tippunut alas kuumien putkien päälle. Varovaisuudesta huolimatta joitakin tulipaloja syttyi.
Werlan pahvia sanottiin käsipahviksi, koska sen työvaiheet tehtiin vanhoilla koneilla ja pääosin käsin.
Tehtaan alkupäässä oli kylmä, jopa lattiat jäässä talvisin, mutta kuivaamossa oli 70 astetta lämmintä. Lajitteluosastolla taisi olla suht normaalit olosuhteet.
Werlan Maria on käsite. Hän oli nainen, joka työskenteli lajittelussa 50 vuotta. Hän aloitti vakituiset työt tehtaalla 1887 ja eläkkeelle hän jäi 1936, ollessaan 77-vuotias. Hän osasi lajitella pahvin näppituntumalla, mutta puntaria oli silti käytettävä. Marian jalanjäljet näkyvät lattiassa edelleen. Hänestä voi lukea enemmän täältä.
Tehdassalin nurkassa on konttori, josta mestari voi valvoa monia työvaiheita. Viimeinen työpäivä on ollut lauvantai, 18. heinäkuuta 1964.
Erään konttoripäällikön tarinan voi lukea täältä. Jännittäviä vaiheita esim siitä, miten hän oli Kymi Oy:n Bakun konttorin kirjanpitäjä ennen Werlaan tuloaan ja miten bolsevikit valtasivat Bakun konttorin maaliskuussa 1920. Hänen asuintalostaan voi muuten vuokrata huoneita! Täältä.
Koulutaulut, monenlaiset laatikot ja rasiat on valmistettu Werlan pahvista.
Tehtaan ja patruunan pytingin välissä sijaitsee puutarhassa hieno huvimaja.
Werlassa on tapahtumia, tehtaan ympäristössä kiertää historiapolku, ihan vieressä on esihistoriallinen kalliomaalaus, tehtaan pihassa on pieniä käsityöläisputiikkeja, saatavilla on majoitusta ja tietysti erilliset ravintola ja kahvila.
Patruunan puistossa kasvaa 1900-luvun alussa istutettuja puita; mantsurianjalopähkinä, okakuusia, kanadantuijia, puistolehmuksia, euroopanpähkinäpensas. Kukkaloisto alkaa keväällä sipulikukilla ja jatkuu perinneperennoilla.
Puistoon voi tulla ilman pääsylippua, samoin kuin huvimajaan, puoteihin, kahvilaan ja tietysti ravintolaankin. Myös kalliomaalauksen näkee tieltä aika hyvin.
Kahvilan tyylikäs look oli lopuksi vielä pakko kuvata!
