Tämä pieni harmaa ryhdikkäästi tönöttävä tekonahkalaukku on jotenkin tosi valloittava. Tämäkin on luultavasti löytynyt kirpparilta vuosikausia sitten.
Arkkitehtuuria, luontoa, vanhoja esineitä...
Tämä pieni harmaa ryhdikkäästi tönöttävä tekonahkalaukku on jotenkin tosi valloittava. Tämäkin on luultavasti löytynyt kirpparilta vuosikausia sitten.
Tässä jäikin sattuneesta syystä yhteenveto tekemättä muutamalta viime kuukaudelta. No, tehdäänpä nyt ees jonkinlainen sitten syyskuulta. Toisaalta ällistyttää, että jokos tääkin kuukausi on ohi, mutta toisaalta hyvä vaan, että aika menee nopeesti, kun tää loppuvuosi ei oikeen nappaa ees ajatuksena.
Ihana odotettu ecco verde-paketti saapui! Oon tilannu tästä nettikaupasta kosmetiikkaa vuosien mittaan varmaan kymmenen kertaa ja aina toimii! Lähetys tulee nopsasti ja kaikki sujuu aina hyvin.
Tämä syksy on mennyt pääosin sisällä hengailuun. Omenat jäivät puihin ja lopuksi maahan, mustaherukat pensaisiin, kaikki ulkosyystyöt tekemättä. Eilen katselin kaupunkiin lähtiessä, että kukkatarhassa pilkistää rikkaruohojen seasta syyskelloja ja joku kaunis vaalean lila sipulikukka! Joku lilja kenties? Sieniä tai marjoja ei olla edes mietitty hakevamme metsistä. Noo, en ota stressiä juurikaan, koska tämä on tämmöinen vuosi ja ensi vuonna voi petrata. Ensi vuonna voin kuokkia puutarhassa niin paljon kuin sielu sietää. Ja ensi kesänä mua odottaa myös upouusi kasvihuone, joka päätettiin pystyttää vasta kesän kynnyksellä, vaikkakin pohjatyöt on jo tehty.
Tänään pääsin ihan omalle fyssarilleni melkein neljän kuukauden tauon jälkeen! En voi kyllä liikaa kehua häntä ja hänen ammattitaitoaan. Olkapääkipuni hän paransi keväällä kolmella käynnillä ja nyt pureuduimme jalkojen neuropatiaan ja vatsanseudun lihaksiin. Kukaan ei sairaalassa sanonut, että neuropatiaan saattaa olla myös fyssarista apua. Se ei tietysti ole varmaa, auttaako mikään, mutta mun mielestä yrittäminen on parempi kuin luovuttaminen! Sitä paitsi tämä fyssari ei vähättele, kuten sairaalan fyssari mun mielestä teki. Ja on aina mahtavaa, kun superammattilainen kuuntelee ja kertoo mitä tehdään ja miksi tehdään ja mihin se vaikuttaa jne. Olen huippuhyvällä tuulella aina hänen luona käytyäni.
Koska joku aika sitten kirosin kelan toimintaa (ja elämäni aikana vastaavia kiroamisia on ollut vaikka kuinka!), niin nyt täytyy rehellisyyden ja tasapainon nimissä sanoa kerrankin jotain hyvääkin. Mun sairauspäivärahahakemus nimittäin käsiteltiin noin kahdessa viikossa! Kaikenlaisten hakemusten viidakossa painineena olin kohtalaisen ällistynyt tästä nopeudesta! Ehkä se johtuu siitä, että nyt kukaan kelassa ei joutunut arpomaan, että oonko nyt aikusten oikeesti sairas, vai huijaanko vaan, koska lääkärin lausunnot oli menneet kelaan suoraa ja ne nyt on syöpätapauksissa aika kiistämättömät. Että ihan pikkusen vois sanoo, että jotain hyvää syövästäkin…
Viikonloppu meni ’ei niin energisissä tunnelmissa’, eli mökille oltiin kovasti menossa ja käytiinkin mökkipihassa, mutta palattiin saman tien kotiin, kun monta oleellista juttua unohtui (esim moottorisaha) eli siinä oli keskellä lauantaita sellanen kolmen tunnin ajelu ja paluu kotiin. Olin vähän vielä energiavajeessa edellisestä sytosta, vaikkakin jaksoin olla kaupassa kahmimassa monen päivän ruokia ja vitamiineja hedelmien muodossa.
Tämä laukku on yksi suosikeistani! (Toivottavasti en ole sanonut näin joka toisen kohdalla.) En yhtään muista mistä ja koska tämä on meille pesiytynyt, enkä ole varma olenko tätä edes käyttänyt juurikaan. Silti tämän erittäin pehmeä ja miellyttävän tuntuinen nahkapinta tekee tästä huippulaukun!
Kiinnostavaa, miten pää toimii. Että kun pitäis nukkua, niin yhtäkkiä on tuhat asiaa mielessä ja päässä ajatukset kuhisee kuin muurahaispesä kevätauringossa. Eilen päätin, että kokeilen, saanko unta ilman melatoniinia. No arvatkaa! Joskus puoli kahden maissa suihkautin lannistuneena kielen alle melatoniinisuihketta. Ei mitää vaikutusta. Oon nukahtanu vähitellen joskus kolmen ja neljän välillä.
Ehkä pahinta ei ole kipu. Pahinta on toivottomuus, joka ryömii tajuntaan aamulla. Joka saa kiroamaan taas uutta päivää, inhoamaan peilikuvaa, odottamaan että kello etenisi, juoksisi jumalauta! Että olisi jo ilta ja pääsisi nukkumaan, unohdukseen, ennen seuraavaa aamua.
Luusäryt, mikä ihana asia. Reisiluissa, lantiossa ja leukaluissa. Vihdoin otan kolmiolääkkeitä, jotka auttaa paremmin. Tiedän, että kolmas vuorokausi tulee täyteen illalla ja sitten kipujen pitäisi hiljalleen olla tiessään. Yksi oire olis ihan jees kerrallaan, mutta ehei.
Tämä vaaleanpunainen tekonahkalaukku onkin oikea kaunotar!