Laikussa

 

Laikku eli Kulttuuritalo Laikku, Tampereen vanha kirjastotalo (josta tulee nimi: ’kirjasto - lainasto - laikku’), on pystyttänyt taas kiinnostavia näyttelyitä.

Jo talo itsessään on sen verran hieno, että sinne kannattaa kurkistaa sisälle! Laikku sijaitsee kosken rannassa, Tampereen teatterin ja Frenckellin tehtaan välissä.

Galleriassa oli Tommi Ketosen lasiveistosnäyttely Välähdyksiä.

Studiossa taas Minna Soraluoman paperitaidetta Ihan lovena.

Viittaakohan tämä viimeinen työ siihen, että naisten rakkauspokkarit mielletään usein roskakirjallisuudeksi? Onko tämä siis synninpäästö; roskasta tehdäänkin siivousvälineitä? En tiedä. Teoksia ei selitetä ja teosten nimetkin on hakusessa, vaikka teosluettelo kyllä löytyy, niin teoksia ei ole numeroitu ja on hankala kohdentaa teos ja nimi toisiinsa. Pidin näistä kuitenkin.

Kaiken summa

 

Eilen syöpäkontrollikäynnistä fyysisesti puhtaat paperit niin sanotusti. Mutta jotain asioita jäin toki miettimään. Mulle nimittäin sanottiin alussa, että ainakin ekan vuoden ajan kontrollit on 3kk välein. Nyt lääkäri yhtäkkiä ilmoitti, että seuraava käynti 4kk päästä. Kun ihmettelin ääneen, että eikö se ole ’3kk’, niin hän katsoi tietoja koneelta ja totesi, että sulla oli täällä viimeksi erikoistuva lääkäri, joka on laittanut tuon ’3kk’, mutta yhtä hyvin se voi olla 4kk. En lähtenyt väittelemään, mutta näinhän viimeksikin kävi, että puheista huolimatta sytojen jälkeinen vuosi ei ollutkaan 3kk kontrolliväleillä, vaan just viimenen laitettiin sinne 4kk päähän. Tämä nyt ei ole mikään kynnyskysymys, mutta yhtä hyvinhän lääkäri voi sanoa jatkossa, että ’ihan hyvin se voi olla 5kin kk’ ja sitten, että 6kk jne… mun matemaattiselle ajattelulle vähän epämääräistä tämmöinen. 

Hän myös sanoi, että nyt kun mieleni on niin alavireinen, niin kiinnitän niin helposti huomiota kaikkiin oireisiin. Ja minä kun luulin, että etenkin uusiutuneen syövän jälkeen kaikkeen pitääkin kiinnittää huomiota erityisen matalalla kynnyksellä. Niin on sanottu ja niin olen lukenut. Eikä mun oirelista ollut eilen mitenkään pitkä ja suurenneltu. Siinä oli 9 asiaa, jotka on mulla olleet vahvana syksyn jälkeen ja jo ennemmin; osa koko tämän syöpäajan (ekoista hoidoista syksystä -23). Kuten yskä, joka vaan on ja on joka päivä, vaikka keuhkot on kuvauksessa todettu useaan kertaan puhtaiksi.

Samoin jäin miettimään sitä, että nyt tuli taas uusia tulkintoja oireisiin. Siis ihan erilaisia kuin aiemmin! Tuntuu, että kaikki sanoo eri asioita ja minä tässä sitten vaan ihmettelen asioiden keskiössä, että mitä uskoa. Vaikuttaa lähes arvailulta. Kuten esim se mun selkäsärky, josta ei lääkäreillä ensin ollut mitään mielipidettä, sitten että se johtuu kiinnikkeistä ja nyt, että se olisi tadexin sivuvaikutus. Ajallisesti kuulemma sopisi lääkkeen aloittamisen kanssa yksiin. (Sivuoireet ei ala välttämättä saman tien vaan noin ekan 3kk aikana, ja tadexin aloitin syys-lokakuussa, kun selkä alkoi oireilla tammikuussa). Hän myös arveli, että mulla on sytojen jälkeinen kognitioalenema. En tiedä… mietityttää hiukan, että voisiko olla. Siis siinä mielessä mietityttää, että en mä kokenut ehkä tämän syövän aikana, että mulla olis ollu niin erinomainen hoito, että niiden loppuminen olis rysäyttänyt johonkin kuoppaan. Mielestäni olin jo aika realisti, koska tuttuahan se kaikki jo oli.

Vähän mulle jäi sellainen olo, että hänen asenne oli, että reipastuhan nyt ja ryhdy liikkumaan, niin paranet! Hän kyllä toisaalta näki, että miten vajonneessa tilassa mieleltäni olen, kun en voinut välttää itkua tuollakaan käynnillä. Hän varasi ajan mulle TAYSin psykososiaalisen tuen yksikköön. Menen sinne jo ensi viikolla. Mietiskelin tässä asioita ja tein listan itselleni kaikista niistä isommista fyysisesti ja psyykkisesti kuormittaneista asioista, joita on ollut oikeastaan reilun neljän vuoden sisällä. Nyt kun listaa katsoo, niin älyää saman tien, että ei tuon kaiken jälkeen voikaan olla tolpillaan ihan heti. On moninkertaista fyysistä sairautta, joiden hoito on osittain myös viivästynyt kaikenlaisen pallottelun takia, on vesivahinkoa kotona sekä lapsuudenkodissa, on kaikenlaisia henkilösuhteisiin liittyviä kuormituksia, on useaan kertaan myös miehen sairautta. Ajattelin esitellä sen listan terapeutille, jos sinne joskus pääsen.

Olen helpottunut tietysti siitä, että syöpä ei ollut uusiutunut, mutta jäin vähän epämääräiseen fiilikseen noiden muiden asioiden osalta. Jos niistä joku olisi tapahtunut yksittäisenä (esim se eka syöpäleikkaus), niin olisin jo tolpillani, mutta kun tuntuu, että koko ajan tulee lisää ja lisää painavia asioita. Terve ihminen olisi käsitellyt jo yksittäisen asian saman tien, mutta mulla on tunne, että en pääse ollenkaan suoristautumaan, kun joku uus asia painaa jo taas alaspäin. Tuntuu kuin jotain tappavia rakeita ropisis päähän jatkuvalla syötöllä. On vaan vahvasti sellanen olo, että antakaa nyt herran jumala mun jo olla ja toipua rauhassa!

Vähän jännittää

Tänään on taas sellainen päivä, että menen syöpälääkärille. Vähän jännittää! Ei kuitenkaan niin paljon kuin yleensä, kun olen hermoraunio viikkokaupalla ennen lääkäriä. Nyt jännitys alkoi vasta tänään. 

Olen yrittänyt tehdä listaa asioista, joita pitää muistaa mainita lääkärille. Oireista ja sen sellaisesta. Kyllähän niitä on. Mutta taidan kirjoittaa niistä joku toinen päivä sitten enemmän. Ja nyt saan taas kuulla sen syöpäantigeenilukemankin, joka oli viimeksi muistaakseni 62, eli vähän laskussa.

Paimion parantola - yksityiskohdat, värit, Aallot

 

Ja lopuksi vielä yksityiskohtien kavalkadi Paimion parantolasta.

Yksi kahvion valaisimista.

Kello on myös vanha ja hyvin tyylikäs, kuten asioimisluukkukin.

Olen oppinut katsomaan Aallon suunnittelemia kaiteita ja kahvoja tarkasti.

Kahvat oli suunniteltu niin, että ne saattoi avata kyynärvarrella, mutta ettei kahvaan takertunut hihasta.

Aulan lamppujen kaksoisrakenne (lasikupu roikkuvan lampun ympärillä) ihmetytti ja opas selitti, että nekin on alkuperäiset ja syynä rakenteeseen on se, että näin ne eivät kerää pölyä.

Loungen ikkunoiden välissä on nykyään tuoli, mutta alunperin tila oli kukkia varten.

Esimerkiksi tätä valaisinmallia en muista nähneeni missään muualla.

Lampun pidike on tyylikäs ja katon maalattu alue vielä ikään kuin kehystää lamppua.

Tämä lamppu taas on suunniteltu niin, että sen voi kiinnittää joko sängynpäätyyn tai pöydänreunaan.

Seinän aukoista on aikoinaan heijastettu elokuvia vastapäiselle seinälle.

Parantolan harvoja huonekaluja. Opas kertoi, että rakennuksen huonekalut myytiin huutokaupalla (olisikohan ollut -80 -luvulla) ihan pilkkahintaan. Kuvitella!

Portaikon muodot ja värit - varsinaista silmäkarkkia!

Ei suinkaan tuoleja, vaan nerokas penkki.

Kaiteen metalliosa on todella kiinnostava.

Kaikki on harmoniassa.

Seinän harmaa alue on harkittua; näihin paikkoihin kosketaan paljon, mutta harmaa väri ei ole niin herkkä kuin valkoinen.

WC:n lukitus.

Huurrelasinen ikkuna ja ulkona keuhkon muotoinen ovilippa.

Värit on suunniteltu yhteistyössä koristemaalari Eino Kaurian kanssa.

Alvar tyylikkäänä.

Aino viehkeänä.

Auringon kulku oli tärkeää ottaa huomioon makuuhallisiipeä suunniteltaessa.

Vasemmanpuoleisessa tuolissa on tarkoitus laittaa kädet niskan takana olevan kiemuran sisään; näin saatiin rinta terveellisesti auki!

Osiin havainnollistettu huonekalun jalka.

Yksinkertainen - mutta tyylikäs.

Paimio-tuolista jatkokehitelty Jousituoli.

Luulenpa, että tulevissa hotellihuoneissa seinillä voisi hyvin olla aaltomuotoja.

Tämä ei ole maljakkohahmotelma, eikä huonekalusuunnitelma, vaikka voisi luulla, vaan potilashuoneen tuuletusta ja ilmavirtoja tutkiva piirustus.

Uusinta uutta oli hiljainen käsienpesuallas, jotta nukkuva huonetoveri ei häiriintyisi.

Tätä sai myös kokeilla; toden totta, se toimi! Oli äänetön!

Ysköskuppeja, jotka aina käytön jälkeen lähetettiin erityisellä hissillä pesulaan.

Ja lopuksi sylkykuppi - mukana kulkevaa mallia.