Kevät etenee

Olen nähnyt jo sinivuokkoja ja leskenlehtiä! Puutarhassa on lumikelloja ja paria muuta kukkaa, joiden nimee en nyt saa päähäni. Nyt on se hetki, kun ajan ratas pyörii jo nopeempaa kuin tavallisesti. Syksyllä aika junnaa ja talvella se melkein pysähtyy, mutta nyt se jo loikkii, kunnes kesällä se vallan sinkoaa. Ja se vähän pelottaa, koska haluan pysähtyneisyyden hemmetti vieköön! Haluan kellua kesäaamussa, kesäpäivässä, kesäillassa ja kesäyössä kaikessa rauhassa. Yksi ihana kesäaamu vois kestää vaikka 10 tuntia.

Oon saanu järjestettyä konttoriakin taas. Se jumittui, kun päätin tehdä yläkaapista joulukaapin, mutta laatikot ei mahtuneetkaan sinne, niin kuin olin ajatellu. Kaikki oli räjähtäneenä pitkin konttorin lattioita parin kuukauden ajan. Nyt tuntuu paremmalta. Ehkä piankin saan sen kivaan kuntoon ja voin hengata siellä ja ottaa vähän kuviakin.

Kaipaan lapsuudenmaisemiin, mutta talous sakkaa. Oon saanu saikkupäivärahan viimeks 6 viikkoa sitten, tajuamatta, että tähän tulee katko. Ei mitään hajua kauanko tässä vielä menee, mutta ei tässä nyt junalippuja ainakaan ostella. Sitä paitsi kelan saikkupäiväraha loppuu kesällä ja tipun taas peruspäivärahalle. En tajua miten se suttaantuu. Pakko tehdä joku uus taloussuunnitelma. Vanha on tehty sillä ajatuksella, että saan rahaa noin 1200€ kuussa. Nyt saan alle 900€ ja kesällä se vaihtuu alle 600€:ksi. Pitää rukoilla jotain ihmettä, sillä tuollasella summalla on hankala elää nykyään. Etenkin, kun lääkärilaskuja tupsahtelee keskimäärin viikottain.

Ens viikosta tulee jännä. On verikoetta ja syöpälääkäriä. On taas pysähdyksen paikka. Ja mä niin toivon, että saisin nukkua kunnolla! Nykyään nukahtamiseen voi mennä välillä viisikin tuntia, tai sitten herään kolmen maissa ja valvon kolme tuntia, taikka en saa aamulla nukuttua kuutta tai seitsemää pitempään. Ja mä kun oon aina ollu hyvä nukkuja! Nukahtanu 10 minuutissa ja unta on riittäny vaikka kymmeneen aamulla. Kadehdittavaa!

Uusi hankinta työhuoneeseen

 

Mun mielestä sohva tarvi eteensä pöydän. Sattumoisin kävin yhellä kirpparilla ja törmäsin heti tuohon kaunokaiseen. En voinu olla ostamatta, vaikka järkevää olis ollu jättää se kauppaan. No, maksoin siitä pienen tinkimisen jälkeen vain 35€ ja onhan sillä ikääkin reilusti yli 100 vuotta. 

Samalla työhuonekaveri toi tänne kivan rottinkituolin, joka sopii huoneeseen myös hyvin.

Sitten tietysti ryhdyin kokeileen, että mitä siihen pöydälle tulis. Tuon Willow-kipon ostin kerran kierrätyskeskuksesta ehkä vitosella ja oon pitäny siinä hedelmiä. Maljakko on niin ikään kikestä ja heti käytössä. Huoneeseen tarvitaan kukkia!

Katsokaa nyt hänen hurmaavia jalkojaan!

Maljakon sijaan pöydälle päätyikin kilpipiilea.

Ja lopulta vielä liina! Nyt siinä voi kahvitella, lukea, jopa hiukan kirjoittaa. Ja mä niin tykkään siitä, miten aurinko osuu huoneessa eri kohtiin. Tämä on aamupäivän aurinko.

Rantaa nuunaamassa

 

Onpas ihana olla taas kotikonnuilla, jossa ei tuule niin hulluna kuin Ahvenanmaalla!

Nyt, kun vesi on tosi alhaalla, päätin mennä ihmettelemään kartanon tontin rantoja.

Kaupunki on pykänny entiseen ryteikköön kävelyreittejä ja levähdyspenkkejä.

Poimin rannasta ison kourallisen lasinsiruja. Tosi vanhojakin osa. Varsinainen arkeologinen aarre. No eeei.

Vanhan laiturin rauniot on vielä vedessä. Tuossa on ollu todistettavasti laituri 115 vuotta, mutta arvelen, että paljon kauemminkin, mahdollisesti 1850-luvulta lähtien.

Nässyn rannat on mulle jotenki paljo rakkaammat ku Pyhäjärven. En tiä miks. Ehkä se on nää juuret…

Hmm, koskahan kaupunki aikoo tehä tolle jotain? Veikkaan ettei ihan hetkeen.

Jos mun mailla olis tämmönen rakennelma, niin laitattaisin siihen oitis laiturin ja hienon uimakopin sen päähän! Pitsikuvioista vaaleanpunaista puuta ja pikkuruutuiset suuret ikkunat. Ja sitten asuisin siinä koko kesän!

Hänenkin mielestä tuuli aika lujaa, kun höyhenet meni ihan nurin niskoin.

Brändö

 

Viimeinen saari, jossa räntää tuli vaakatasossa ja tuuli oli kovempi kuin mikään mitä ehkä ikinä olen kokenut! Pieninä hetkinä sateen välissä sain kuvattua vähän ympäristöä. Brändö on pirstaleinen ja pitkulainen; tie kiemurtaa monen pienen saaren kautta, mutta ei juurikaan haaraudu. Sen yhden ison tienhaaran luona kävimme kurkkaamassa mitä toisen tien päästä löytyy ja siellä olikin sitten kaunista vanhaa tuulivispilää ja autiotaloa ja silokallioita ja … lisää sadetta. Tiet ovat muuten punaisia, ihan kuin Vihervaaran Annassa!

Auton ikkunasta kuvasin lohdutonta säätä illalla leiripaikassa. Säätiedote näytti, että parin tunnin päästä paistaa aurinko, mutta en tainnut uskoa mokomaa houretta.

Vaan niin se aurinko lähestulkoon alkoi luvatusti paistaa! Tai ainakin jotain väriä pilviin ilmestyi ja sade lakkasi. Tuulihan ei lakannut hetkeksikään.

Ja syy siihen miksi olimme moisessa koiranilmassa kiertämässä Ahvenanmaan saaria, löytyy geokätköilystä. Viiden saarikunnan jälkeen korkkasimme skumpan, koska nyt joka ikisestä Suomen kunnasta on haettu geokätkö!

Joku halusi kuvaa asuntoautosta ja tässä nyt yksi. Peti näytti niin kivalta verhon takana, kun ulkona myrskysi, että nappasin kuvan! Laitan lisää kuvia joku toinen kerta, kun on aurinkoisempaa ja vähemmän sekamelskaa. Vanhaan autoon verrattuna sänky on tosi ihana; ei tarvii kiivetä tikkaita, on tilaa tarpeeksi joka suuntaan ja etenkin sänky on tosi lämmin, sillä lämmitin on sängyn alla. Edellisessä autossa sänky oli etenkin talvisin aivan hiton jäinen, kun sinne kömpi. Huh.

Kumlinge

 

Kumlingessa oli kova tuuli, vaikka se ei oikeastaan näkynyt missään. Kasvit on töpäkästi kasvaneet niin vantteriksi, että edes 10m/sek tuuli ei niitä paljon heilauta. Sadetta välillä. Kirkko on kaunis ja haudoilla oli vähäeleisen kauniisti paljon pikkukiviä, joiden joukossa saattoi kasvaa joku mehikasvi. Mutta myös keramiikkakasveja näkyi. Ja yhdellä haudalla oli jäkälän seassa kissapatsas. Varmasti vainajalle hyvin rakas tuo kissa, jota patsas symboloi.

Elinin jalanjäljissä Önningebyhyn

 

Edellisiltana vielä aurinko paistoi, kun luin Elinistä. Seuraavana aamuna ajeltiin kohti Maarianhaminaa ja ehdotin, että mennääs taas Önningebyn läpi, joka löydettiin vahingossa viime keväänä ja josta vasta nyt tiedän enemmän; että kokonainen Suomen, Ruotsin ja Viron nuorten taiteilijoitten jengi hengasi Önningebyssä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa maalaten vuosikausia! Yleensä kesäisin, mutta osa jopa läpi vuoden. Välillä he hengasivat Pariisissa, sitten tuli Karjalakuume ja lopulta he hajautuivat kuka minnekin. Tahdon nähdä kylän uudelleen!

Tämä kuva on vielä Sottungasta. Kun aurinkokin vielä paistoi…

En tiedä missä taloissa he asuivat, mutta Önnegebymuseo on tässä pihapiirissä, eli se varsinainen taidemuseo on navetassa selän takana. Tuo pieni vanha talo on kutsuva ja kaunis.

Samassa pihapiirissä on toinenkin vanha tupa.

Näin lähistöllä ainakin kolme vanhaa tuulimyllyä.

Usvaan häipyvässä maisemassa on jotain taianomaista!

Ja ne puut, miten ihastuttavia ne täällä ovatkaan!

Kävellessäni kylänraitilla koleassa ilmassa kuvaamassa, saatoin kuvitella Elinin ja kumppanit raahaamassa maalaustelineitään ympäri kylää pitkissä hameissaan. Ja ne kekkerit, naamiaiset ja kaikki!

Juhannussalkoperinne on kaunis!

Ja räks, taiteilijaonnelasta rysähdimme jonkun ajan kuluttua Taffelin tehtaanmyymälään, joka viime vuonna ohitettiin sujuvasti pariinkin kertaan. Nämä eivät siis ole ollenkaan lähekkäin. Taffeli on lähempänä Kastelholman linnaa, kun taas Önningeby on Maarianhaminan lähellä. Molemmissa kannattaa käydä! Tällä kertaa me ei käyty Kastelholmassa, eikä Bomarsundin linnoituksiakaan katsomassa, koska sää oli hyvin kolea; lämpötila noin +1 ja tuuli kova ja vesisadetta ja räntääkin saatiin välillä. Ajeltiin tyytyväisenä ohi ja ihailtiin auton ikkunasta.