Sairaalamuseossa, osa 1

  

Olen kesän aikana käynyt myös ensimmäistä kertaa ikinä Seinäjoella Törnävän Piirin alueella toimivassa sairaalamuseossa. Se oli kiinnostava, mutta myös aika rankka paikka. Etenkin se mielisairaala-osio.

Näin siellä kuitenkin myös kauneutta; kuten upeita vanhoja design-valaisimia!

Tuollaisessa keskoskaapissa olen itsekin pötkötellyt 70-luvun alussa. Synnyin 6,5kk ikäisenä ja painoin 1200g. Siihen aikaan ihan kiikun kaakun hengissä räpiköin elämän alkuun.

Vanhat sairaalahuonekalut on jollain omituisella tavalla kauniita.

Hygienian esittelyä.

Nykymuotoista wc-paperia alettiin tehdä 1961. Sitä ennen paperi oli ohutta silkkipaperimaista arkkia, kuten kuvassa. Serlachius aloitti wc-paperin valmistuksen 1900-luvun alussa ja aluksi paperia ostettiin häveliäisyyssyistä apteekista.

Pesulappuja tai -sykeröitä…

Pottia, sorsia ja alusastioita.

Minun huumorintajullani tuollaisilla rasioilla voisi täyttää pakastimen. Ja niissä olisi vaikka marjoja!

Aika minimalistinen mutta kaunis näkymä. Ainakin paljon kauniimpi kuin nykyiset sairaalasängyt ja yöpöydät!

Lääkäri ja hoitajat, pääasiassa siis miehet ja naiset…

En tiedä mikä näissäkin kiehtoo, mutta onhan nämä nyt mageita! Vaikka ruokailuhuoneen nurkkaan.

Ja design-valaisimia jälleen…

… ja yhä lisää!

Lastuvillasta tehtyjä alapään pesusykeröitä. Tiesitkö?

Ajatelkaa miten ennen on jokainen asia ollut kunnon materiaalia, huolella valmistettu ja ajatuksella juuri kyseiseen kohteeseen merkitty kuuluvaksi. Eipä ole enää. Kyllä kelpaisi tuollainen kannu!

Hän on vapaaherratar Sophie Mannerheim, (1863-1928), suomalaisen sairaanhoitajan koulutuksen ja työn kehittäjä. Arvokkaan näköinen leidi.

Potilaiden työtoiminnassa valmistettuja mattoja. Enpä olekaan koskaan nähnyt vastaavia!

Ja näin niitä harjoja syntyy.

Mietin mitä kaikkea nämäkin seinät on olleet todistamassa…

Ihastuttava kaappi! Eikä mitään kertakäyttökippoja.

Aika kivan näköinen konttori.

Ja hei, täällähän on ollut levyautomaatti!

Uuuu…. Eppujen Tahroja paperilla ja Murheellisten laulujen maa! Ja myös Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli. Mutta myös Kolmas Nainen Hyvää ja kaunista. Onneksi!

 

Piirillä eräänä kesäiltana

Kävin kesällä hengailemassa piirillä eli  Piirimielisairaalassa Seinäjoen Törnävällä. Paikka on aina kiehtonut minua ja nyt oikein notkuin siellä. Valokuvasin sydämeni kyllyydestä. Ja siellä sattui myös yksi erikoinen juttu…

Oli Tangomarkkinoiden aika. En ole koskaan välittänyt niistä suuremmin, enkä ole siis koskaan käynyt tangomarkkinoilla. Televisiosta sitä vastoin olen monet kerrat ihaillut romanien jumalaisia tangoääniä. Siinä hiljaksiin joka rakennusta nuuskiessa ja hitaasti alueella kulkiessa ilta ehti pitkälle.

Yhtäkkiä, kuin jonain pallona päähäni lensi ajatus; onkohan Dingo tangomarkkinoilla… Minähän olen siis suhteellisen vakaa Dingofani jo sieltä ihan alkuajoista lähtien. Joskus tapaan sanoakin, että Dingon jälkeen musiikkirintamalla ei ole tapahtunut mitään, mistä minä olisin kiinnostunut. No ei se ihan totta ole, mutta kärjistäen kyllä.

Pyyhkäisin ajatuksen ärähtäen mielestäni, sillä miten hitossa mikään Dingo nyt Tangomarkkinoilla olisi! Tai ylipäätään mikään muu kuin tangon laulaja! En tajua miksi se tuli mieleeni edes. Olin vain ehkä Törnävä-fiiliksissä, sillä tuossa Piirin vieressä Törskyllä sitä on käyty Dingoa kuuntelemassa moneen kertaan… ah!

Jatkoin käveleskelyä ja fiilistelyä. Paljon missään ei liikkunut ketään. Välillä ehkä joku hiljaksiin pyöräili alueen halki, muuten oli rauhallista. Näin olen aina halunnut tähän paikkaan tutustuakin!

Sairaala on perustettu 1923. Se oli alun alkaenkin tarkoitettu Suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan väestölle. Sijaintipaikaksi äänestettiin myös Alajärveä ja Kauhajokea, mutta lopulta Törnävän tontti voitti kilpailun.

Koska myös sairaalan henkilökunta perheineen asui pääosin alueella ja piiri muodosti omavaraisen yhteisön, sinne tarvittiin monenlaista rakennuskantaa. Itse sairaalarakennusten lisäksi alueelle rakennettiin ainakin hallintorakennus, kappeli, pesula, lämpökeskus, halkovaja, jääkellari, kaivorakennus, vesitorni, talousrakennus keittiöineen ja leipomoineen, sekä juhlarakennus Seurala.

Piirin sairaalatoiminta on jo päättynyt ja nyt alueella on monenlaista toimijaa; esimerkiksi ravintola, teatteri, hostelli, käsityöläisiä… ja tietenkin uusia asukkaita. Yllä olevassa kuvassa ihan sairaalan viereen rakennettuja uusia asuintaloja, jotka mielestäni istuvat loistavasti vanhaan arkkitehtuuriin. Niistä voit lukea enemmän täältä. Aika hauskaa myös, että uusista taloista ensimmäinen on valmistunut 2023, siis tasan sata vuotta piirin vanhimman sairaalarakennuksen jälkeen.

Paikan upea henki on toki rakennusten lisäksi myös tuuheassa kasvillisuudessa, joka on muodostunut paikalle sadan vuoden aikana. Hmm, jossakin kohdassa bongasin puuntaimen myös parvekkeen rakenteissa kasvamassa. Toivon, että paikasta pidetään tarkkaan hyvää huolta ja joku minun kaltaiseni Vilijonkka kulkee vaanimassa kaikki nurkat kuono väpättäen.

Kun kotiuduin ja pääsin netin ääreen tutkimaan asioita, tajusin, että sillä perhanan siunaamalla hetkellä, kun ajatus Dingosta syöksyi päähäni, Dingo todellakin soitti keikan keskustassa!! Matkaa keskustorilta piirille on kolmisen kilometriä… en tiedä voiko musiikki kuulua sieltä saakka, kun maasto on tasaista ja välissä on taloja ja puita aika paljon. Joku musiikki illassa kyllä kuului lähempää, mutta se ei ollut Dingoa. Olin järkyttynyt. Jos olisin ajoissa tajunnut, olisin tietysti ostanut lipun keikalle tai ainakin mennyt hengailemaan lähistölle. Mutta mitä pirua, kuinka Tangomarkkinoitten ohjelma on nykyään täynnä rockbändejä, sitä en voi tajuta! Ensi kerralla olen valppaampi.

 

Mielenmaisemaa

 

Syksy on rysähtänyt mielen perukoille saakka. Se ei tosin ihan hirveästi eroa siitä mielenmaisemasta, joka oli jo kesällä, sillä havahduin yks päivä pohtimaan sitä, miksi olen alakuloinen vaikka olen tehnyt ja nähnyt tosi paljon kivoja asioita koko vuoden ajan ja etenkin kesällä. Voi olla, että kaikki paska, jota olen läpikäynyt viimeiset reilut kolme vuotta, alkaa nyt vasta tuntua kunnolla henkisessä jaksamisessa. Vähän sellainen takautuva alakulo siis. Ja osaltaan Tadex (syöpälääke) varmaan vaikuttaa asiaan myös, aiheuttamalla mielialan muutoksia.

Olen edelleen samassa tahmaisessa jumissa; aloitekyky on lähes nollassa. Vaikka eilen kyllä aloitin Pirsyn etäliikunnan; asahin. Olen harrastanut asahia joskus yli 10 vuotta sitten ja pidin siitä. Se oli kuin leikkiä, kevyttä ja ihanaa. Nyt yllätyin siitä miten se kevytkin käsien heiluttelu otti tosi paljon voimille tunnin lopuksi. Näinkö huono mun kunto on?!

Ensi viikolla tulee vuosi siitä, kun syöpähoidot loppui. Ihan heiveröisesti sellaisia pieniä varovaisia ajatuksia on tullut mieleen, että ehkä tämä tästä. Ehkä se syöpä ei uusiudukaan enää. Ehkä? 

En tiedä olenko koskaan inhonnut syksyä näin paljon kuin nyt. Ehkä ilmastollisesti paskin kesä ikinä on takana ja nyt on jo syksy. Inhoan aamuja, kun en enää nuku hyviä yöunia ja heräilen pitkin yötä ja tuskailen joko kuumuutta tai muuten vaan. Sitten olen hereillä jo aikaisin ja odotan vain iltaa, että pääsen taas nukkumaan.

Odotan edelleen terapiaan pääsyä, eli tällä hetkellä odotan kutsua psykiatrisen lääkärin pakeille. Taysiin käsittääkseni, vaikka Taysin psykiatrinen hoitaja sanoikin, ettei mun lähete näy heidän tietokannoissaan. Hitusen pelkään, että olen tippunut johonkin kuiluun ja odotan turhaan. Jos syyskuun aikanakaan ei kuulu mitään, niin alan vaatia vastauksia ja toimintaa. Olen kohta ollut tässä prosessissa yhdeksän kuukautta.

Luulin aina, ettei kukaan voi saada vähempää rahaa kuin peruspäivärahalla elävät (joka on jotain 592€/kk). Luulin väärin. Heinä- ja elokuulle Varma armeliaasti soi minulle 507€/kk (johtuen veroprosentista ja siitä, etten ehtinyt reagoida asiaan ajoissa). Se on jo saatanallisen vähän ja luulin että se on vähiten mitä voi saada. Luulinpa taas väärin. Nyt odotan Varman uutta päätöstä, enkä tiedä koska saan rahaa, mistä saan rahaa ja miten paljon. Toistaiseksi koetan elellä veronpalautuksella, joka oli 480€. Senkin alle voi varmaan mennä. Mutta millä summalla pystyy enää elämään? Pirsyn laskuihin on mennyt tässä kuussakin jo yli 130€.

 Henkisestä pakituksesta johtuen purskahdan itkuun pienenkin vastoinkäymisen kohdalla. En osaa tehdä muuta kuin odottaa, että kaikki tasaantuu. Se terapeutin pakeilla käyminen voisi olla kova juttu. Mutta saanko sitä, se on ihan epävarmaa. Varman mielestä mun pitäisi jo olla töissä, joka tuntuu täysin naurettavalta, sillä fyysisesti olen ihan matonen ja henkisesti sohjoa. Ja syöpälääkärin asenne oli heinäkuussa vähän sellainen, että kyllä sun nyt pitää ottaa itseäsi niskasta kiinni! (Vitun urpo.) Että semmosta tänne kuuluu, vaikka viikonloppuisin käynkin taidenäyttelyissä ja sielä täälä. Ilman niitä voisin olla mustuudessa… nyt räpiköin, jotta pysyn pinnalla jollain tavalla.

Kotisisustusta vaihteeksi

 

Kotikuvia onkin tullut vähemmän julkaistua viime aikoina.

Mies löysi huutokaupasta Raatikaisen taulun, johon ihastuin syvästi minäkin! (Kuvassa vain yksityiskohta.) Meillä on aika paljon tauluja. Osa odottelee paikkaansa lattiantasossa nojallaan seinää vasten.

Näistä peltirasioista tulen hyvälle mielelle. Basilurin tee-rasia on Virosta. Voi, poden vakavaa Viro-ikävää nykyään.

Olen ostellut tänä vuonna suloisia tiskirättejä kaiken maailman museokaupoista ja muista. Kotityöt muuttuu jännästi heti paljon siedettävämmiksi, kun kätösissä on joku söpö siivousväline!

Nukketalolaiset on tällä hetkellä komerossa, mutta rottinkituoli ja 8-kulmainen pöytä ovat kuin kopioita omista isoista huonekaluistani. Se iso pöytä on papan tekemä ja siksi tämä miniatyyri on nyt papan runon päällä hetkellisesti esillä. (Oikean papan tekemän pöydän päällä.)

Tuon palikka-kuvasarjan ostin Ranskasta joskus yli 15 vuotta sitten. Sitä kääntelemällä saa esiin monta eri kuvaa.

Olen vieläkin ihan hykertynyt tästä konttorin uudesta tapetista!

Mutta se mitä meillä ei vielä ole liikaa, eikä edes tarpeeksi, on viherkasvit!

Oikeastaan Loviisan avoimet talot inspiroi mua suuresti! Sain energiaa tehdä muutoksia omassakin elinpiirissäni. Jo oli aikakin! (Esimerkiksi joulukaapin järjestäminen - ennen kuin koittaa uusi joulu…!)

Loviisan vanhat talot 2026, osa 3/3

 Paras viimeiseksi! Ensinnäkin aivan ehdoton suosikkini tapahtumassa on ollut joka vuosi kohde nro 38, Lilla Ljuva, josta tässä kuvia ensimmäisenä. Talo on pieni ja söpö. Kun astuu sisälle, vastaan hyökyy lämmin ja kodikas ja hyvin hassu sisustus tunnelmineen. Rakastan sitä! Katsokaa yksityiskohtia!!

Seuraavaksi kohde nro 40,  Vanha Makkaratehdas. Halusin ehdottomasti käydä täällä, koska näin tämän kodin muutama vuosi sitten Suomen kaunein koti-ohjelmassa ja kiinnostuin. Itse rakennuksesta en ole niin häikäistynyt, vaikka se hyvin persoonallinen onkin, mutta se miten sinne on asetuttu asumaan ja etenkin ja aivan erityisesti; katsokaa niitä viherkasveja!

Viimeiseksi kohde nro 5, Villa Voima-Vahtila, joka niin ikään on ollut televisiossa jokunen vuosi sitten, ohjelmassa Grand Designs. Pihassa oli ensin pitkä aidanne täynnä kuvia ja tekstejä heidän taipaleeltaan tällä tontilla. Siitä, miten ensimmäinen talo paloi ja mitä sitten tapahtui. En voi muuta kuin nostaa hattua heille, sillä kukaan ei jaksa tuollaista määrää vastoinkäymisiä ja työtä!! Uusi vanha talo on siirretty tontille ja kuvasta näkyy, miten sänky onkin jo ylimmällä tasolla. Huikeaa! Itse en olisi uskaltanut! Perhe, jossa on nyt ihan pieni vauva, asuu pihan kulmassa remontoimassaan aitassa, kunnes iso talo joskus ajan kanssa valmistuu. Hieno elämys nähdä tämä livenä!

Kohde 38; Lilla Ljuva

Kohde 38; Lilla Ljuva

Kohde 38; Lilla Ljuva

Kohde 38; Lilla Ljuva

Kohde 38; Lilla Ljuva

Kohde 38; Lilla Ljuva

Kohde 38; Lilla Ljuva

Kohde 38; Lilla Ljuva

Kohde 38; Lilla Ljuva

Kohde 38; Lilla Ljuva

Kohde 38; Lilla Ljuva

Kohde 38; Lilla Ljuva

Kohde 38; Lilla Ljuva

Kohde 40; Vanha Makkaratehdas

Kohde 40; Vanha Makkaratehdas

Kohde 40; Vanha Makkaratehdas

Kohde 40; Vanha Makkaratehdas

Kohde 40; Vanha Makkaratehdas

Kohde 5; Villa Voima-Vahtila

Kohde 5; Villa Voima-Vahtila

Kohde 5; Villa Voima-Vahtila

Kohde 5; Villa Voima-Vahtila