Kumlingessa oli kova tuuli, vaikka se ei oikeastaan näkynyt missään. Kasvit on töpäkästi kasvaneet niin vantteriksi, että edes 10m/sek tuuli ei niitä paljon heilauta. Sadetta välillä. Kirkko on kaunis ja haudoilla oli vähäeleisen kauniisti paljon pikkukiviä, joiden joukossa saattoi kasvaa joku mehikasvi. Mutta myös keramiikkakasveja näkyi. Ja yhdellä haudalla oli jäkälän seassa kissapatsas. Varmasti vainajalle hyvin rakas tuo kissa, jota patsas symboloi.
Edellisiltana vielä aurinko paistoi, kun luin Elinistä. Seuraavana aamuna ajeltiin kohti Maarianhaminaa ja ehdotin, että mennääs taas Önningebyn läpi, joka löydettiin vahingossa viime keväänä ja josta vasta nyt tiedän enemmän; että kokonainen Suomen, Ruotsin ja Viron nuorten taiteilijoitten jengi hengasi Önningebyssä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa maalaten vuosikausia! Yleensä kesäisin, mutta osa jopa läpi vuoden. Välillä he hengasivat Pariisissa, sitten tuli Karjalakuume ja lopulta he hajautuivat kuka minnekin. Tahdon nähdä kylän uudelleen!
Kökarista lautalla Sottungaan, joka on vielä pienempi saari. Mutta kirkko, hautausmaa ja kalastajamökkejä sekä venevalkamia löytyy.
Eilen illalla saavuttiin Kökariin! Tässä pieni kuvakooste siitä mitä tänään on kuvattu. Perin kaunis saari tämä on ja yllättäen tosi kiinnostava se Fransiskaaniveljien luostarin raunio kirkon vieressä.
