Kristiinankaupungin idylli

 

Monivuotinen haave haahuilla Kristiinankaupungissa kääntyi todeksi tänäkin kesänä. Voisin oleilla, vetkutella, fiilistellä, notkua ja vetelehtiä siellä joka kesä päiviä putkeen.

Frantsilan Kehäkukka, nam mikä paikka!

 

Kävin yhtenä päivänä lounaalla Frantsilan Kehäkukassa.

Heillä on tavallisen lounaan (kasvisruokabuffet kiinteällä lounashinnalla 13,90€) lisäksi nykyään myös punnitusruoka pieneen nälkään, eli lapat lautasellesi seisovasta pöydästä niin paljon kuin tahdot ja sitten lautanen punnitaan kassalla ja maksat 2,60€/100g. Loistava vaihtoehto! Otin kokeeksi just punnituslounaan ja kuvassa oleva määrä ruokaa maksoi 7,50€. Jälkkäri ei kuulu tähän vaihtoehtoon, mutta lounas oli ihan riittävä, en monestikaan edes ota jälkkäriä. Ja ruokahan täällä on pirun hyvää!

Frantsilan Kehäkukan päärakennus on vanha koulu ja sen historia näkyy kauniisti sisälläkin. Pihassa on puutarha, jossa voi opiskella erilaisista hyötykasveista. Kasvit on nimikyltein ja infoin varustettu ja niitä hoidetaan koko ajan. Talon takana kulkee joki ja laiturillakin voi käydä katselemassa ja istumassa.

Tätä ei ole koskaan rempattu piloille, luojan kiitos.

Ja täällä panostetaan viihtyisyyteen, joten kaikki huonekalut on vanhoja. Myymälän hyllyt on vanhoja ja ruokapöydät ja tuolit on vanhoja. Ja täällä siis myydään Frantsilan kosmetiikkaa, sekä vähän muutakin kosmetiikkaa. Itse ostin Frantsilan hammastahnan ja mango-purukumia, joka on luonnolliseen massaan tehtyä, ei sitä normaalia purukumin perusmassaa, joka on käsittääkseni jonkinlaista muovia.

Pihassa on Puotihuone, jossa on kaikenlaista pientä myynnissä. Käsitöitä ja maatilatuotteita paikallisilta.

Ja kun Hämeenkyrössä ollaan, niin ei voi olla puhumatta F.E.Sillanpäästä. Hänen näytelmiään esitetään joka kesä. Kesäteatteri Myllykolu on muuten hänen kotipaikkansa pihassa.

Pirkanmaan muutakin teatteritarjontaa mainostettiin; Amurin työläismuseon pihassa Tampereen Amurissa on esityksiä myös. Hyvin kiinnostava sekin.

Mitä uutta työhuoneessa

 

Koko viime viikon odotin, että pääsen käsiksi muutokseen, joka työhuoneeseen oli tulossa. No, se toteutui vasta tällä viikolla ja nyt on mahtava fiilis!

Kiinnostaisi tietää moniko lukija on käynyt kartanolla ja millaiselta sisustus ja siisteys vaikutti kävijän silmin? Itse nimittäin en ole vieläkään läheskään tyytyväinen näihin asioihin.

Kun sain ekan syöpädiagnoosin kesällä -23, aloin lukea Eeva Kilven runoja. Stressi ja hysteerinen kuolemanpelko vaikutti kuitenkin keskittymiseen ja kirja jäi kesken noin sivun 30 kohdalle. Tällä viikolla otin kirjan uudelleen kätösiini ja nyt ollaan jo luettu yli 300 sivua. Näen runokokoelmassa jopa kaikuja Södergranista.

Ja sitten se uusi ihana juttu! Työpöytä, aivan ihana! Sopivan siro ja kauniin värinen. Nyt kelpaa asettua ja ryhtyä tekemään työpöytähommia. Fiilis huoneessa on nyt just oikeanlainen.

Apila-kirjasto

 

Seinäjoen kaupunginkirjasto muodostuu kahdesta rakastetusta rakennuksesta, Apila- ja Aalto-kirjastoista, jotka ovat peräkkäin ja joiden välillä on maanalainen yhdyskäytävä. Nyt käsitellään uudempaa kirjastoa nimeltä Apila.

Kirjastoon voi kulkea montaa kautta, mutta esimerkiksi tästä Aaltokeskuksen aukiolta, Aalto-kirjaston ja teatterin välistä pääsee kätevästi Apilan pääovelle.

Aaltokirjaston takaseinä ja Lakeuden Risti näkyvät kauniisti Apilan pääovelle.

Graafisia linjoja! Sisäänkäynti on monumentaalinen. Apila on valmistunut 2012, ja sen on suunnitellut JKMM-arkkitehdit, mutta se sopii todella hyvin Aallon henkeen. Muun muassa Amos Rexin taidemuseon suunnittelu on heidän kynänjälkeään.

Heti sisääntulon vasemmalla puolella on suuri ’uutisalue’, lehtisali, sekä kahvio.

Varsinainen kirjastosali on sisääntuloa alempana.

Yksi seinä on lasia ja siitä pääsee nauttimaan vanhan Aaltokeskuksen näkymistä.

Lastenosastolla on viihtyisiä ja hauskoja oleilutunneleita.

Aikuisten lukusalissa on elävä taulu, jonka kautta voi haaveellisena katsella pilviin.

Aallon muotokieleen sopivaa, mutta kuitenkin omanlaistaan.

Yksi kirjaston parhaista paikoista on keinuttelu suuren lasiseinän vieressä.

Ajantajukaan ei pääse hämärtymään.

Istumaportaikko johtaa kirjastosalista alemmas, tapahtumien alueelle, taidenäyttelyyn, musiikkiosastolle, sekä nuorison hengailuluoliin.

Lakeuden Risti on kuin varjeleva silmä, joka näkyy kauniisti moneen paikkaan.

Musiikkiosaston edessä on lattiaopaste vanhalle puolelle, Aalto-kirjastoon.

Nuorten hangailuluolasto on suosittu ja mukava, mutta myös kaunis alue.

Ja vielä yksi kohta, josta voi luoda silmäyksen Aallon vanhaan kirjastoon, ennen kuin on itse siellä.