Viime aikoina on aika rientäny, todellakin! Vähä pelottaa, miten kesä on jo näin pitkällä! Mutta olenpa myös yrittäny muistaa nauttia joka päivä.
Arkkitehtuuria, luontoa, vanhoja esineitä...
Viime aikoina on aika rientäny, todellakin! Vähä pelottaa, miten kesä on jo näin pitkällä! Mutta olenpa myös yrittäny muistaa nauttia joka päivä.
Me saatiin päähämme yhen työhuoneilijan kanssa, että nyt hihat heilumaan ja tuunataan tätä yläkäytävän syvennystä paremmaksi. Ja me molemmat ollaan sellasia, että kun joku ajatus tulee mieleen, niin se pitää toteuttaa heti! Ylemmässä kuvassa on nyt se, mitä me saatiin lähes olemattomilla resursseilla aikaan ja alemmassa se, minkälainen tuo syvennys oli vielä joskus helmikuussa.
Tänään julkaisen yhden niistä kivoista jutuista, joihin viittasin talvella!
Huomasin nimittäin alkuvuodesta, että kartanon vieressä Pajalla on korutaiteilija Anu Kirkisen työhuone. Olin kiinnittänyt jossain vaiheessa huomiota hänen näyttäviin ja mielikuvituksellisiin koruihinsa ja ihastunut suuresti. Päätin ottaa rohkeasti yhteyttä Anuun ja kysyä, tekisikö hän minulle tilauskorun. Sovimme tapaamisen ja kerroin ajatuksistani. Haluan korun minulle tärkeän tädin muistoksi. Kerroin tädin elämäntarinaa ja kuvailin, millainen täti oli luonteeltaan. Näytin myös tädin rannekelloa, josko sen voisi upottaa koruun. Sain asettaa korulle hintakaton. Anu kirjoitti muistiinpanoja, teki suunnitelmaa ja lähetti sähköpostiini luonnosehdotuksen perustellen valintojaan. Idea eteni vaihe vaiheelta, kävin välillä katsomassa korua ja tein Anun pyynnöstä valintoja. Ja nyt ihana koru on valmis! Pidän sen materiaaleista ja väreistä, pidän suuresti vitsistä, joka liittyy koruun, pidän sen kovuudesta ja pehmeydestä, pidän sen tarinasta!
Olen jo joitakin vuosia halunnut vierailla Jyväskylän Alvar Aalto -museossa, joten tämä oli varsinainen valon päivä, kun sinne vihdoin pääsin!
Maire, Hänen Majesteettinsa palveluksessa.
Maire-kirjan on kirjoittanut hänen poikansa Nazzareno Sifo, tuttavallisemmin Reno, äitinsä haastatteluiden ja muun lähdeaineiston perusteella.
Lauantaina 23.5. Lielahden kartanolla on ArtFlash-tapahtuma! Ovet avataan klo 12 ja paikalla voi hengailla aina klo 20 saakka.
Kävin Viherlandiassa! Viime käynnistä on hyvinkin reilut 40 vuotta, samperi sentään. Äitille se paikka oli varsinainen satumaa sekä taivas ja niin se on kyllä mullekin! Google mapsin ohjastamana ajettiin pitkin Jyväskylää ja minä kerroin miehelle mihin mistäkin risteyksestä pitää kääntyä. Sitten ohitustietä ylitettäessä hän alkoi väittää vastaan; että ”miten niin tänne?! Sehän on tien toisella puolella!” No ei todellakaan ole, aja nyt vaan! Sitten selvisi, että olin kuulemma aina jossain kohtaa Jyväskylän ohitustiellä muistanut mainita, että voi, Viherlandiaan pitää kyllä joskus päästä! Ja mies oli luullut, että sattumoisin välillä kohdalle osuva Tokmannin viherosasto on se Viherlandia. Voi hyvää päivää. Kyllähän se totuus paikasta hänellekin sitten selvisi. Uhkasin viedä hänet Tokmannin (olemattomalle) caravan-osastolle, kun hän hakee seuraavan kerran jotain kilkkeitä meidän asuntoautoon. Sittenpähän näkee mikä ero on Tokmannin hyllyllä ja erikoiskaupalla.