Kulkutautisairaalalla

 

Kuljeskelin kulkutautisairaalan ohi yhtenä päivänä ja päätin oikaista pihan läpi ja näpsiä vielä muutamia kuvia, ennen kuin siellä tulee suuria muutoksia.

Pidän tästä luovasta ja taiteellisesta korttelista. Kaupunki on kuitenkin nyt myynyt korttelin suojellut rakennukset ja ehtona on, että ne tulee remontoida kolmen vuoden sisällä, muuten tulee miljoonan euron sakko. Mutta paikan historia on myös kiinnostava.

Sairaala perustettiin 1890-luvulla ja ensimmäiset rakennukset, talousrakennus, desinfioimisrakennus, sairaalapaviljonki, ruumishuone ja tarkastuspaljonki, ovat arkkitehti Onni Tarjanteen suunnittelemia. Ensimmäinen rakennusvaihe valmistui 1897. Samaan aikaan Tarjanne suunnitteli Helsingin Marian sairaalan toisen rakennusvaiheen, johon kuuluneet kolme kulkutautipaviljonkia ovat identtiset Tampereen paviljonkien kanssa.

Toisessa rakennusvaiheessa Birger Federley suunnitteli uuden potilaspaviljongin, eli tulirokko-osaston, kärysaunan ja vajan. Nämä rakennukset valmistuivat 1910. Tulirokko-osaston huoneet oli suunniteltu kahdelle tai neljälle hengelle. Uudistuksena tässä rakennusvaiheessa oli mm vesikeskuslämmitys. Kärysaunassa kärytettiin eli desinfiointiin potilaat, heidän perheensä ja vaatteensa, samalla kun heidän kotinsa puhdistettiin.

Vuonna 1912 Lambert Petterson suunnitteli tontille puisen piharakennuksen. 1950-luvulla Strömmer, Ilveskoski ja Kolho suunnittelivat tontin rakennuksille monia muutoksia. Esimerkiksi tulirokko-osasto peruskorjattiin täysin ja sitä korotettiin kerroksella ja kärysauna muutettiin tavalliseksi saunaksi.

Katse osui ihanaan toivotukseen: ”Toivon sinulle aurinkoa, valoa, toivoa ja kauneutta elämääsi!” Tämä sai hymyn huulille ja lämpimän läikähdyksen sisimpään. Valoa on, se pitää vain huomata!

Tämä piha on yksi Tampereen parhaista ja monipuolisimmista taidepaikoista! Ja täysin ilman pääsymaksuja tai mitään pönötyksiä. 

Sairaalan nimi oli muutettu Pyynikin sairaalaksi 1959 ja muuttoa Hatanpäälle suunniteltiin vuosikymmeniä. Vihdoin vuonna 1985 sairaalatoiminta loppui. Suurimpana syynä tähän olivat epäkäytännölliset tilat; tulirokko-osastossa ei ollut hissiä ja puupaviljongit olivat paloherkkiä.

Vuonna 1986 myönnettiin purkulupa neljälle puurakennukselle; kahdelle potilaspaviljongille, ruumishuoneelle ja tarkastusosastolle. Aluksi tulirokko-osasto jäi tyhjilleen ja siellä alkoi majailla asunnottomia ja alkoholisteja. Putket jäätyivät ja vesivahinkoja sattui. Opiskelijajärjestöjen asuntoaktivistit suunnittelivat rakennuksen valtaamista. Sitä ei kuitenkaan ehditty toteuttaa, sillä keväällä 1987 rakennus vuokrattiin TOASille ja se toimi opiskelija-asuntolana vuoteen 2009.

Nykyään tontilla on jäljellä viisi eri-ikäistä rakennusta; punatiilinen entinen talousrakennus vuodelta 1895, entinen desinfioimislaitos-piharakennus vuodelta 1892, valkoiseksi rapattu entinen tulirokko-osasto vuodelta 1909 (muutoksia 1950-luvulla), entinen kärysauna vuodelta 1909 ja entinen lämpökeskus vuodelta 1951.

Punatiilinen talousrakennus toimi sosiaaliviraston kotipalvelutoimistona. Myöhemmin tilat vuokrattiin musiikkiopistolle ja kellaritiloissa toimi partiolaisten varasto. Kärysauna oli alkoholistien A-killan käytössä ja desinfioimislaitoksessa toimi Marttojen tuoremehuasema, sekä kierrätyskeskus.

Nyt vaan peukut pystyyn sen tulevaisuuden suhteen! Mitä täällä nyt voisi olla…? Asuntoja? Kulttuuritiloja? Toimistoja? Hotelli? Sekalaista?

Haarlan palatsissa

 

Monen vuoden haaveen toteutin, kun menin lähes 30 vuoden tauon jälkeen Haarlan palatsiin.

Liikemies Rafael Haarla rakennutti tämän Tampereen ydinkeskustassa majesteetillisesti tönöttävän palatsinsa vuonna 1923. Jos kävelet Hämeenkadulta Koskikeskusta, Ratinaa tai linja-autoasemaa kohti, et voi olla ohittamatta tätä palatsia.

Portaikon pantterit (netin mukaan ilvekset?) ovat tamperelaisten lemmikkejä. Toisinaan syksyisin niiden silmät saavat pihlajanmarjoista tulisen katseen.

Ravinteli Haarla on myös kiehtonut jo jonkin aikaa. Sinne kuljetaan sisäpihan puolelta. Nykyinen omistaja on tarkka siitä, ketä tänne pääsee vuokralaiseksi. Mikään riekkumispaikka ei tule kyseeseen.

Rakennuksen vanha valokuva näyttää koko komeuden.

Ravintola on ainoastaan kellaritiloissa, mutta viisi huonetta sielläkin taisi silti ruokailijoille olla.

En asettunut kabinettiin, vaan isomman ’salin’ nurkkaan.

Näin kesäaikaan sisällä oli hiljaista, kun kaikki halusivat olla terassilla.

Halusin jotain juotavaa ja jotain pikkunalkään. Vaikka kyllähän täällä saisi esimerkiksi hevosen sisäfilettä.

Juomaksi valikoitui alkoholiton mocktail nimeltään Northern lights, joka on tehty puolukasta, katajanmarjasta ja rosmariinista. Oli muuten saakelin hyvä! Kirpakka ja maukas!

Syömäpuoleksi otin Rikkaat ritarit joka puolestaan sisälsi mustikkahilloketta ja vaniljajäätelöä. Hyvä sekin! Ja juuri sopivan kokoinen tähän hetkeen, kun halusin lähinnä kurkistella talon sisäpuolta.

Lopuksi kiersin vielä talon pääportaita ihan pääovelle saakka. Tähän taloon ei pääse nykyään sisälle, paitsi kellarin ravintolaan. Kävin täällä joskus, kun tämä oli Tampereen yliopiston kansanperinteenlaitoksen tiloja.

Rafael Haarla asui tässä kuolemaansa 1938 saakka. 1970-luvun alussa palatsi meinattiin purkaa, vaan suojelijat pääsivät väliin. Sissus! Tampereen kaupungin omistuksessa tämä oli vuodesta 1972 vuoteen 2013, jolloin tämä myytiin kiinteistösijoitusyhtiö D-kulmalle, jonka puikoissa häärii Pentti Välkki. Palatsista hän maksoi 1,6 miljoonaa euroa, joka on suht paljon, jos vertaa Idmanin huvilaan, joka lähti uusiin käsiin viime vuonna puolella miljoonalla. Vaan olisihan se hauska olla kiinteistösijoittaja, joka voisi pelastaa ja kunnostaa rakennuksia ympäri maailmaa. Taidankin ryhtyä.

Aallon kirjasto

 

Seinäjoen Aaltokeskuksen esittely jatkuu. Tässä on vanha Alvar Aallon kirjasto, ehkä kaikkein rakkain paikkakuntalaisille. Tässä vanhassa rakennuksessa on oma tuoksunsa ja oma tunnelmansa, joka poikkeaa uudesta kirjastorakennuksesta. Vanha on mielestäni isestäänselvästi tunnelmallisempi.

Kirjaston ovelta näkyy myös aukion kokonaisuuteen kuuluva Lakeuden Risti ja seurakuntatalo.

Aallon nojatuoleja täälläkin. Suloisella tavalla kutsuvia.

Päätös kirjaston rakentamisesta on tehty 1960 ja kirjasto valmistui 1965.

Kirjasto on peruskorjattu 2012-2015.

Kirjaston pinta-ala on 1600 neliötä ja yleisötilat ovat kahdessa kerroksessa.

Joka puolella Aallon klassikkohuonekaluja ja -valaisimia. Montun kolmikulmaiset pöydät on suunniteltu tänne.

Tämähän on käsite; Aallon kirjastot!

Ja Villa Mairea-kirja osui tietysti silmiin…

Tämä kirjasto on toiminut Seinäjoen pääkirjastona vuoteen 2012.

Koska kirjasto on suojeltu, on remontissa palattu Aallon alkuperäisen suunnitelman mukaiseen tyyliin. Viuhkamainen tyyli kirjastossa on tyypillistä Aaltoa.

Restauroinnissa toimintoja on palautettu alkuperäisille paikkoille. Ja katsokaa noita kattolinjoja! Muottilaudoituksen jäljet on jätetty harkitusti näkyviin.

Irtokalusteet on kunnostettu ja palautettu suunnilleen alkuperäisille paikoilleen.

Alkuperäiset hyllyt on kunnostettu ja myöhemmin lisätyt hyllyt on poistettu.

Alkuperäiset kiintokalusteet on kunnostettu. Valaisimiin Aalto kiinnitti erityisesti huomiota. Valo ei saanut häikäistä, mutta sitä oli oltava riittävästi.

Aallon kaupungintalo näkyy kauniisti kirjaston lastenosaston ikkunasta. Lastenosaston huonekalut oli suunniteltu tietenkin pieneen mittakaavaan. 

Nykyään Aallon kirjastossa on aikuisten tietokirjakokoelma, kotiseutukokoelma ja osa lasten kokoelmaa.

Kotiseutukokoelman lukusali on hyvin tyylikäs.

Mustikkalamput ovat kiehtovia!

Ja pöytien sivuilla on myös kauniit lehtitelineet.

Viivoja ja kaarta, se kiehtoo minua! Liiallinen auringonvalo on suodatettu ikkunoissa olevien säleikköjen avulla.

Aalto-lasikokoelma sijaitsee nykyään myös kirjaston tiloissa. Sen on koonnut edesmennyt kaupunginarkkitehti Touko Saari.

Artekin Armchair 42, josta voi leppoisasti katsella lasikokoelmaa.

Jopa ikkunalauta on kaunista aallon tyyliä.

Ulkoseinä on valkoiseksi slammattua betonia. Ovelta näkyy myös mm Aallon teatteri ja kaupungintalon takasiipi. 

Ennen tätä kirjastoa Seinäjoen kirjasto vaelteli eri aikoina eri rakennuksissa, ollen selkeästi pienempi. Seinäjoen kauppalan (huom ei vielä kaupunki!) kirjasto toimi mm vuoteen 1957 Marttilan koulussa, kun taas maalaiskunnan kirjasto toimi kunnantalossa, ns Koskisentalossa. Marttilan koululta kirjasto muutti linja-autoaseman yläkertaan. 1960-luvusta oli tulossa kirjastojen kehittämisvuosikymmen ja siihen junaan tuore kaupunki Seinäjoki pääsi mukaan. Kirjastolainsäädäntö muuttui uuden vuosikymmenen alussa ja mikä muhkeinta; Seinäjoki sai oikeudet Maakuntakirjastoon, joka mahdollisti valtionapujen saamisen ja siihen tartuttiin. Onnekkaasti juuri sitä taustaa vasten saatiin oikein Aallon suunnittelema komea oma talo kirjastolle. Kiitos heille jotka asiaan tarttuivat ja että hetki oli juuri oikea. Oikeastaan oli kyse vain viikoista, että kaikki pääsi toteutumaan juuri näin, kuin se toteutui ja kaikki sukupolvet voivat arvostaa tätä kirjastoa edelleen.

Wivin talo Jyväskylän Älylässä

Wivi Lönn muutti äitinsä kanssa Jyväskylään 1911, jolloin myös hänen suunnittelemansa talo oli valmistunut Älylän puutarhakaupunkialueelle Seminaarinmäelle. Wivin molemmat veljet olivat muuttaneet Jyväskylään jo aikaisemmin. Sittemmin Ville Lönn asui 1908 valmistuneessa juomatehtaan isännöitsijän talossa, jonka Wivi oli niin ikään suunnitellut ja Emil Lönn asui 1912 valmistuneessa Wivin suunnittelemassa talossa, joka sijaitsi myöskin Seminaarinmäellä.

Koska Wivi asui iäkkään äitinsä kanssa, päätös muuttaa Jyväskylään oli luonnollinen; perhe pääsi lähemmäs toisiaan. Täällä Wivi myös pääsi suunnittelemaan useita rakennuksia, vaikka samalla työkiireet vähän helpottivatkin. Rauha oli ollut kaivattu asia jo pitkään.

Wivin kasvokuva hänen talonsa portilla Älylässä. Puutarhassa on myös Wiviä sekä hänen puolisoaan Hannaa esittävät patsaat.

Yksi erikoispiirre Wivin talossa on tämä porttirakennus ja siitä taloon johtava yhdyskäytävä. Pääportin kautta on kulku pulpettikattoiseen, puutarhan puolelta avoimeen pylväskäytävään, jonka lattia on ladottu tiilistä. Tällä tavoin sisälle pääsee suoraa autosta tai vaunuista kastumatta.

Voin hyvin kuvitella, että täällä ramppaa vaivaksi asti Lönnin ihailijoita ja arkkitehtuurin harrastajia ja ammattilaisiakin. Vaikka täällä käydessäni alkoikin hiljalleen sataa, yksi toinenkin kävi aidan luona kuvaamassa taloa. Talo on yksityisomistuksessa, eikä puutarhaan meno ole sallittua. Mutta aitaan on kiinnitetty ystävällisesti suuri infotaulu.

Wivin oma talo on numero 6, Vapaudenkadun, Hämeenkadun ja Wivi Lönnin kadun kainaloon jäävä rapattu keltainen talo kasvihuoneineen, kanaloineen ja tieltä taloon johdattavine yhdyskäytävineen. Naapurustossa on edelleen kahdeksan muuta Wivin suunnittelemaa asuinrakennusta, sekä kolme muuta hänen suunnittelemaansa rakennusta.

Talon varsinaisena erikoisuutena on kasvihuonekokonaisuus, jonne on kulku eteisen päädystä. Wivin suunnittelema ensimmäinen kasvihuonerakennelma eli talvipuutarha oli rakennettu Kaukajärven kartanoon Tampereelle 1909. Valitettavasti Tampereen kaupunki päätyi purkamaan Kaukajärven kartanon 1975.

Wivin talo sijaitsee suurella kaksoistontilla ja sen pohjamuoto on vapaasti art noveau -tyylinen. Rakennus on vehreän puutarhan ympäröimä esikaupunkihuvila, jossa saatavilla olivat sekä nykyaikaiset mukavuudet, että yhteys luontoon. Huoneet ovat monenmuotoisia, on erkkereitä, parvekkeita ja kuisteja.

Huoneiden sijoittelussa otettiin huomioon maksimaalinen auringonvalo käyttöönsä nähden sopivaan kellonaikaan. Niinpä makuuhuoneet suunnattiin itään, työhuoneet ja olohuoneet etelään ja ruokasali länteen. Keittiö sijoitettiin kylmälle pohjoisseinälle kuuman tulisijansa vuoksi.

Wivin talon suunnittelu poikkesi sikäli perhehuvilasta, että se suunniteltiin naisten taloksi; siinä asuivat Wivi, hänen äitinsä ja palvelijatar. Ei siis tarvittu lainkaan esimerkiksi herrainhuonetta, tupakkahuonetta, biljardihuonetta tai lastenhuoneita.

Eläimetkin Wivi huomioi suunnittelussaan. Suuri piharakennus on nimetty kanalaksi, vaikkakin siinä oli myös pesutupa, mankelihuone, talli ja lantasäiliö puutarhakasveja silmälläpitäen. Päärakennuksen yhteyteen oli suunniteltu kiinteästi koirankoppi, jota isännöi ensin kettuterrieri nimeltään Hei ja sen jälkeen villakoira Murre. Tosin koirat asuivat pääasiassa sisällä talossa, eikä koirankoppi ollut niiden varsinainen asunto. Kopista ei ollut yhteyttä sisätiloihin.

Koska tuohon aikaan kiinnitettiin rakennusten suunnittelussa jo huomiota hygieenisyyteen etenkin keuhkotaudin vuoksi, oli Wivikin panostanut talossaan näihin elementteihin. Pohjakerroksessa oli sauna, joka oli harvinaista, sillä saunat oli perinteisesti rakennettu asuinrakennuksista erilleen tulipalovaaran vuoksi. Wivin sauna oli aikaansa edellä; saunaan oli kulku niin eteisestä, kuin makuuhuoneestakin. Saunatilat olivat tilavat, niihin kuuluivat pukuhuoneen lisäksi kylpyhuone, jossa oli sekä lauteet ja kiuas, että kylpyamme ja lavuaari. Peseytymistilat, riittävä lämmitys, vesijohto- ja viemäröinti, ilmanvaihtokanavat, sekä runsaasti valoa antavat suuret ikkunat olivat uusinta uutta arkkitehtuurin saralla. Wivin suunnittelemat koulut ovat hyviä esimerkkejä tästä uudesta hygieenisestä ajattelusta. Pääpaino oli terveellisyydessä; valon määrässä, ilmanvaihdossa ja pesutiloissa, sekä käytännöllisyydessä ja viihtyisyydessä, kauneudesta tinkimättä.