Villapaitaleidi

Tunnustaudun oikein villapaitafriikiksi.

Tai ei tarvi olla villaakaan, puuvilla ja silkkineule käy yhtä hyvin myös. Onpa minulla jokunen tekokuituneulekin, muunmuassa yksi äidin 80-90-lukujen taitteessa kutoma.

Löntystelen kotosalla talvisin villapaidassa, samoin kuin kesäiltaisin ulkona.

Mutta nyt on lempparivillatakkini tullut tiensä päähän! Olen yrittänyt pitkittää sen ikää ja katsoa läpi sormien sen virttynyttä olemusta. Pidän sen luonnonläheisistä väreistä (luonnonvalkoinen ja toffeenruskea), helmiäisnapeista ja pehmeydestä (se on 100% villaa). Se on lempparisuunnittelijani Gudrun Sjödenin vuosien takaista mallistoa. Olen sen muutamaan kertaan pessyt, tosin käsin ja varovasti, mutta silti se on kutistunut, samalla kun minä olen laajentunut! 

(Älkää virnistelkö, kyllä se on ihan totta kutistunut!)

Siinä on myös pari reikää ja muutenkin se on vähän jo vanhentunut ja huopunut.

Arvatkaas mitä teen siitä? Laitan sen koneeseen kuumaan pesuun sillä oletuksella, että koneesta putkahtaa esiin kaunista huopaa. Sitten leikon siitä pohjallisia ja vaikka ompelen lapaset!

Sukututkimusta - yhä kauemmas taaksepäin

Olen aloittanut Matildan biologisen isän sukupuun tekemisen.

Eilen illalla sitä täytellessä ällistys oli aikamoinen, kun ruotsalaisilta sivuilta pääsin taaksepäin aina 1300-luvulle! Mies nimeltään Gereka on syntynyt 1345, mies nimeltä Guttorm on syntynyt 1370. Nainen nimeltä Appolonia on syntynyt 1395 Taalainmaan Falunin Kopparbergin Främby-nimisessä kylässä.

Vähän uskomaton olo näistä.

Onkohan nää tiedot oikeita? Tai mitä sillä on loppujen lopuksi väliä; JOKU mun esi-isä on joka tapauksessa ollut 1300-luvulla ja aiemminkin. Voin miettiä joko noista yllä luetelluista henkilöistä tai sitten kaikista muista esi-isistä, että minkä näköisiä ne on olleet, millaisia luonteeltaan, ovatko olleet häijyjä ja itsekkäitä vai kilttejä ja avuliaita... lista on loputon!

Käsi sydämellä

Eli viikon kuulumiset laihdutussaralla.

Aivan niin hyviin tuloksiin en ole päässyt, kuin toivoin. Mutta aikaa on onneksi vielä 11 kuukautta!

Kerron ensin käsi sydämellä retkahdukset:

Olen popsinut keksejä muutaman kerran.

Olen syönyt juustonaksuja ja puolikkaan Tuplan (onko se single?).

Olen syönyt pikkupatukan halvaa.

Olen syönyt yhden Runebergin tortun.

Viikonloppuna meni yksi Cola-kalja ja yksi snapsi.

Lisäksi söin maailman rasvaisimman ja suolaisimman pizzan, jonka jälkeen join varmaan litran vichyä.

Sitten ne huhkimiset:

Olen ollut salilla 2x45 minuuttia ja

räpeltänyt Cross-Trainerilla 5 minuuttia.

Yhteenveto:

Annan itselleni papukaijamerkin siitä hyvästä, että olin viime viikolla kahdesti kahvilassa, enkä syönyt kakkua tai pullaa! Söin suolaista piirakkaa ja toisella kertaa leivän :)

Paino on nyt siis 77,4kg.

Kaislikossa suhisee

Viikonlopun mökkitarkastus paljasti hämmentävän lumitilanteen;

2 cm! Enpä tiedä onko siellä koskaan ollut näin vähän lunta tähän aikaan vuodesta!

Talven lumo

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Narikat marketteihin!

Olen lämpöhalvauksen partaalla näin talvisin kun menen kauppaan. Jos ulkona on vaikka -10 pakkasta, pitää ulos pukeutua niin lämpimästi, että sisällä paistuu ulkovaatteissa! Etenkin kun kaupoissa lämpö on säädetty arviolta jonnekin +24 asteen tienoille. Kyllä kai myyjät vähemmälläkin lämmöllä pärjäisivät? Vaikka jo ennakolta tiedän, että nykyaikana ihmiset ovat tottuneet niin lämpimään, että ehdotukseni on aivan naurettava. Myyjät paleltuisivat +20 asteessa.

Ajattelinkin ehdottaa että marketteihin laitettaisiin naulakot, siis narikka. Sama toimisi kätevästi kesällä toisinpäin; helteellä kauppoja viilennetään avoimilla kylmäaltailla, jolloin T-paitasillani aina todellakin jäädyn kaupassa. Jos olisi se narikka, voisin sieltä napata keväällä sinne jättämäni talvitakin, eikä koskaan olisi paha mieli kaupassa (ainakaan lämpötilan takia).

Mietipä tätä kaupan setä!

Verrokiksi täytynee mainita, että tällä hetkellä, kun ulkona on -17 astetta pakkasta, meillä sisällä on kylmimmässä huoneessa +14 ja lämpimimmässä +19. Mutta noita lämpimiä huoneita on vain 2, eli useimmissa on raikas 16 lämpöasteen ilmatila. 

Enkä minä turkki päällä näitä postaile, kyse on vaan tottumuksesta.

Viikon yhteenveto

Kulunut viikko on mennyt hitusen paremmin kuin edellinen.

Olin kerran salilla huhkimassa 45minuuttia, ja reippaalla kävelylenkillä 1,5 tuntia.

Herkkuihin voi laskea muutaman keksin.

Töissä olen ryhtynyt juomaan vettä ½ litraa päivässä.

Annoskoot ovat pysyneet pieninä.

Ainoastaan viikonlopun bileet keikauttivat painoa vähän takaisin ylöspäin.

Perjantaina tuli juotua reippaasti ja lauantaina syötyä niin ikään mojovasti.

Paino tänään aamulla 77,6 kiloa.

Luonnon taidetta

Jos...

...olisin mies, olisin sotakuvaaja,

jos olisin älykkäämpi, olisin arkkitehti,

jos olisin 30-luvulla, olisin kansakoulun opettaja,

tai ehkä sentraali-santra.

Jos olisin mies 30-luvulla, olisin rikas seikkailija

tai köyhä tutkimusmatkailija,

jos olisin Suomalainen elokuvahahmo, olisin Ratavartijan kaunis Inkeri,

jos olisin ulkolainen elokuvahahmo, olisin Titanicin Rose.

Jos olisin romaanihahmo, olisin Vihervaaran Anna,

jos olisin runoilija, olisin Edith Södergran,

jos olisin Suomi-Filmi-näyttelijä, olisin Irma Seikkula,

jos olisin taiteilija, olisin Elin Danielson-Gambogi.

Jos olisin keskiajan nainen, olisin luostarissa yrtti- ja tekstiilinunna,

jos olisin joku esi-äitini, olisin Matilda, arvoituksellisten tarinoiden nainen,

jos olisin rautakauden nainen, purjehtisin miesten kanssa kaukomaille ostamaan helmiä ja kankaita,

tai kotimaassa pysytellessä, olisin uppiniskainen oman tien kulkija eräässä notkossa olevassa talossa.

Jos olisin eläin, olisin maatiaiskissa, pimeässä hiippaileva notkea otus,

jos olisin materiaali, olisin pellavakuitu, tai vuorikristalli,

jos olisin rakennus, olisin Fuller building,

jos olisin aatelissuku, olisin Natt och Dag.

Jos olisin uutinen, kertoisin aikakoneen keksimisestä,

jos elän yli 100-vuotiaaksi, kirjoitan muistelmat!

Jos täytän 120, sanelen paljastuskirjan...

Sävyjä

Tykkään kuljeskella kameran kanssa kaupungeissa,

etenkin vieraissa kaupungeissa,

joissa  voi törmätä vaikka mihin seikkailuihin.

Hyvästit aivojumpalle

Tänään sain sen työpuhelimen;

ei se olekaan kosketusnäyttöpuhelin!

Melkoinen helpotus.

Nyt voin keskittyä nauttimaan talvesta,

uusista huopikkaista ja pakkasesta ilman stressin häivää!

Metsään menee - tai sitten ei

Tässä ensimmäinen laihdutus-raportti (viime)viikon ajalta:

Aivan suunnitelmien mukaan viikko ei (tietenkään) ole sujunut.

Olen liikkunut vain yhtenä päivänä viiden sijaan; huhkin Cross-Trainerilla viisi minuuttia.

Hävettää.

Ruokaa olen syönyt vähemmän kuin ennen laihtaria. Herkkuihin olen sortunut muutaman kerran;

yksi keksi työpaikalla, puolikas levy Fazerin sinistä iltapuhteiksi, kinuskileivos kahvilassa, suolapähkinöitä muutama kourallinen, sekä jouluksi itse tekemääni Rocky Road-suklaata noin 200 grammaa.

Alkoholia en ole juonut ollenkaan viikolla,

mutta viikonloppuna kylässä noin 5 siideriä.

Vihreää teetä olen juonut joka päivä,

mutta vettä en ole muistanut juoda lähes ollenkaan!

En ymmärrä miksi se on niin vaikeaa minulle.

Paino on tällä hetkellä 77,8 kg - eli kilon enemmän kuin viikko sitten!

Pökerryttävän typerää.

Mutta ei se mitään; en minä näin vain nujerru!

Tämä ylöskirjaaminen havainnollistaa ongelmakohdat selvästi.

Jos jaan viikon saldon viiden päivän osalle, havaitsen että;

olen syönyt herkkua joka päivä,

olen juonut siiderin joka päivä,

olen liikkunut (tehokkaasti) minuutin joka päivä!

Onhan se vaakakuppi nyt kieltämättä vähän epätasapainossa...

Mites muilla menee?

Suunnitelmia vuoden varalle

En tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia,

mutta olen vähän kaavaillut, että koettaisin tehdä vaatekaap(e)ille jotakin.

Esimerkiksi ottaa Aamulehdessä olleet haasteet vastaan... ja niiden pohjalta tehdä poistoja.

Muuten vaatteista luopuminen on minulle äärettömän vaikeaa.

Toinen juttu, joka voisi olla "terveellinen" mielelle ja kukkarolle;

viettäisin yhden älä-osta-mitään kuukauden. Pakollisia ruokia lukuunottamatta.

Tunnustan että olen kauhea heräteostelija!

Tähän tarvitaan muutos.

Lisäksi olen joutumassa tilanteeseen jossa minun pitää opetella yksi aivan uusi asia.

Sellainen, jota olen julistanut inhoavani.

Nimittäin kosketusnäyttöpuhelimen käyttämistä!

Olen käsittääkseni saamassa sellaisen piakkoin työpuhelimeksi.

Ensin kauhistuin koko tilannetta! Kukaan ei saa minua enää kiinni, kun en osaa vastata puhelimeen. (Teen töitä suurimman osan aikaa ypöyksin, netin tavoittamattomissa, kaukana muista työkavereista.) Mutta sitten ajattelin, että ainakin aivot pysyy virkeinä kun pinnistelen ja opettelen jotain uutta ja erilaista!

Muistisairauden ei tartu sellasiin aivoihin. Ehkä.

Erilaisia puita

Viimeaikoina olen rakennellut erilaisia sukupuita.

Yksi on ohut ja viuhkamainen.

Toinen puutteellien ja vino, mutta mielenkiintoinen.

Kolmas on vankka ja tasainen...

Vähän niinkuin elämänpuut,

taikka nää kuolemanporttien puut.

Närkästys

Yritän kaikin keinoin saada pakkasta aikaan; tänä talvena olen ostanut kahdet (keskenään kylläkin tosi erilaiset) huopikkaat ja yhdet karvakengät. Jotenkin tämä on kuitenkin nyt käsitetty yläilmoissa mielenkiintoisella tavalla, sillä meillä on vesisadetta aina vaan, mutta Kanadan sukulaisilla on kuulemma yli metri lunta ja -51 astetta pakkasta! Vaikka sukututkimusta harrastankin, niin ei pidä henkilöitä sekoittaa! Jos minä toivon jotain, niin ei sitä pidä toisella puolella maapalloa eläville pikkuserkuille toteuttaa.

Närkästynyt (ja kateellinen) olo!

Tukholma ja laihtari

Käväisin Tukholmassa, mukavana alkuna vuodelle. En ollut koskaan aiemmin siellä pyörinyt, joten matka oli mukava elämys. Melkein ensimmäiseksi törmäsin Gudrun Sjödenin kauppaan, jossa oli alennusmyynti. Minä, jolle jo vähän kaikki lähipiirissä naljailee takkien määrästä, ostin tietysti takin. Kivan vihreän välikausitakin jonka selässä on kirjailtuja kuvioita. 

Toiseksi menimme sukulaistädin kanssa kuninkaalliseen kauppaan; ylellisiä tekstiilejä, astioita, koruja, kirjoja, kortteja, kynttilöitä, saippuoita jne. Muutama mukava tekstiili ja 1700-luvun lasikopio tarttui mukaan.

Sitten löysmme vahingossa viihtyisän kahvilan, jonka hämyisessä valaistuksessa nautimme marenkitorttua ja aitoa minttuteetä! Tee valmistettiin leikkaamalla noin litran vetoiseen mukiin kourallinen tuoretta minttua, pari isoa sitruunanlohkoa, inkivääriä vähäsen ja hunajaa makeutukseksi. Kaiken päälle kuuma vesi. Todella herkullista, eikä muistuta vähääkään niitä surkeita pussiminttutee-versioita, joita aiemmin olen juonut. Marenkitorttu oli hyvin muhkea ja vain sen verran uunissa käytetty, että pinta oli hiukan ruskistunut. Sisältö oli ihanaa pehmeää massaa, ohuen kakkupohjan päällä. Ei siis murujen kanssa kamppailua, kuten yleensä marenkien ollessa kyseessä.

Laivalla söimme buffetpöydästä herkkuja niin, että laihdutuskuuri meinasi heti mennä läskiksi, hehe. Meidän onneksemme laiva on huomenna menossa 7 viikoksi remppaan, niin että kemikaliossa KAIKKI tuotteet olivat -50% ja TAX-free-shopissa niin ikään kaikki tuotteet (alkoholi ym) olivat -30%. Minun parfyymiputelini lisääntyivät onnekkaan sattuman vuoksi 9 pullolla...

Nyt siis on alkanut laihdutuskuuri, jota jo lupailinkin julkisesti aloittaa vuoden vaihteesta.

Mitään fyysistä kamppailua en vielä ole aloittanut, lukuunottamatta viikonlopun kävelyretkiä luonnossa.

Voin kertoa, että painoni ei koskaan ole ollut näin suuri! Jotta tekisin tämän mahdollisimman inhottavaksi ja tehokkaaksi itselleni, aion kertoa julkisesti kaikki lukemat säännöllisin väliajoin. Aion myös raportoida viikottain kaikki mitä olen asian hyväksi tehnyt, sekä kaikki takapakit ja repsahdukset. Syy laihdutukseen on pelko terveyden menetyksestä, kömpelö olo, se kun kävellessä vyötärön pelastusrengas hyllyy ympärillä, hikoilu, väymys ja laiskuus, vaatteiden jääminen pieneksi, sekä se kammottava tunne kun tajuaa identiteettinsä olevan erilainen, kun se mikä näkyy valokuvissa!

Mutta ensin pitää kertoa suunnitelma;

aion pudottaa painoa tämän vuoden aikana 10 kiloa, mutta koska lopullinen haaveeni ja tavoitteeni on 15 kiloa pois nykyisestä painostani, koetan pinnistellä siihen lukemaan niin kauan, että olen tavoitteessani. Eli aion palata siihen lukemaan jossa olin noin 10 vuotta sitten. Aion aloittaa makeislakon. En totaalisen, mutta 99%:sen. (En usko totaalikidutuksen olevan kestävä tie pysyvään painonpudotukseen.) Aion vähentää alkoholinkäyttöä - siiderit, ruokaviinit ja nautiskeluliköörit pois arjesta. Vain juhlissa voin hiukan kallistaa lasia. Aion aloittaa veden juomisen joka päivä, samoin vihreän teen. Aion syödä järkevästi; vähän ja terveellisesti. Aion liikkua tehokkaasti vähintään 5 päivänä viikossa; kävelylenkkejä, salilla käyntejä, cross-trainer-huhkimista.

Tällä hetkellä paino on 76,8 kiloa, aikomus-tavoite tälle vuodelle on 67 kiloa ja haavepaino 62 kiloa!

(Pituuteni on 170 cm.)

Tästä se lähtee!

Suorastaan sikamaisen Onnellista Uutta Vuotta 2014!!