.

.

30.4.2022

Huhtikuun kooste ja kokkaus

 

Huhtikuu on takana, enkä oikein tajua sitä, koska se jos mikä meni hujauksessa! Perheessä oli suuria terveydellisiä haasteita ja lopulta leikkaus. Tällä hetkellä toipumista hiljalleen ja nyt sitä vasta alkaa vähitellen tajuta, että voi huokaista helpotuksesta. Alkukuukausi menikin stressissä ja sumussa. Korppoon pääsiäisloma oli tietysti ihanaa lepoa ja virkistystä kaiken keskellä. Työpestini on ylittänyt reilusti puolivälin ja niissä kuvioissa olen positiivisella mielellä. Uusia tuulia tulossa! 

Paitsi, että mikä ihme on se uusi lakimuutos, joka astuu voimaan huomenna? Että ”jokaisen työttömän pitää hakea itselleen sopivaa työtä vähintään neljästi kuukaudessa”? Siis samaa paikkaako sitä moni hakee kerran viikossa vai? Kun kaikki ei asu sielä Helsingissä, saakeli vieköön, jossa kaikki on kädenojentaman päässä ja kaikkea on enemmän kuin tarvitsisikaan. Hieman ärsyttävää! Ja sitten vielä, että millä se hakeminen todennetaan? Pitääkö äänittää puhelu johonkin työpaikkaan, että voi todistaa soittaneensa??




Näinä verkkaisina kotipäivinä olen myös ajatellut yhä useammin keittokirjahyllyä. Olen ottanut esiin pari kirjaa ja tehnyt sosekeittoa ja aion tehdä myös ainakin smootheja. Mun lempikirja, josta olen kokeillut suunnilleen 2/3 resepteistä, on tuo Smoothie-kirja! Ehkäpä otan lisäksi hirvenlihaa pakastimesta ja väsään routapaistia tai sitten teen poronkäristystä. Eilen yritin ostaa karhunlihaa, mutta harvoinhan sitä on etelän ihmisille saatavilla. Reseptien puute ei ainakaan ole esteenä. Kirjoja löytyy noin 260 ja lisäksi useita reseptivihkoja. En ehdi koko elämäni aikana testata kaikkia! Kiinnostus on taas herännyt, sitähän tämä vaan ja hyvä niin!



27.4.2022

Ihana tuoksutilaus saapui!

 

Siitä on jo vuosia kun ihastuin Byredon parfyymeihin! Sittemmin löysin Lahdesta ihanan pienen putiikin, joka myy Byredon tuoksuja. Henkilökunta oli hyvin asiantuntevaa ja erittäin ystävällistä. Byredon tuoksuista suurin osa on suosikkejani. Bal d’Afrique on ehkä kuitenkin kaikkein ihanin, vaikka valinta onkin vaikea! Viime perjantaina innostuin pitkästä aikaa tekemään tuoksutilauksen ja huomasin, että Petit St Louis on laajentanut tuoksumerkkien valikoimaa, eikä ollenkaan huonommin, sillä Diptyque on myös suosikkejani. Tilaamalla kotimaasta, vältät kätevästi myös tullimaksut tai voit ehkä jopa mennä paikan päälle nuuhkimaan ja selvittämään omaa suosikkiasi.

PetitStLouis


Tällä kertaa paketista löytyi pari tuoksuöljyä, joita ei ollenkaan enää saa esim Byredon omasta nettikaupasta (Apuah!) ja pari hiustuoksua ja yksi käsidesi. Bonuksena ihanasti vielä pari testeriä. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö. Tykkään kehua paikkoja, joista oikeasti pidän, ilman että saan heiltä palkkioita.


26.4.2022

Korpikankaan tilaus

 

Hetken aikaa Korpikankaan paketti odotteli kuistilla sitä, että mulla olisi otollista aikaa tutustua uusiin tilaamiini sipuleihin. Tänään oli se aika ja tämmöisiä sieltä löytyi; muutamia tarhaan kätkettäviä kukkia, joitakuita ulkoruukkuun jemmattavia kukkia ja pari sisäkukkaakin. Jeih, nyt vaan odottelen maan lämpiämistä! Onneksi voin jo tällä viikolla ostaa lisää multaa ja harjoitella sisäkukkien kanssa. Eikä ulkoruukkukukkienkaan kanssa varmaan tarvii kauheesti odotella. Ne voi piankin pistää kuistille odottamaan ulos siirtoa. Voi kuinka viherpeukaloa syyhyttääkään! Te tiedätte kyllä tunteen, luulen niin.






25.4.2022

Etätyöpäivä

 

Piitkästä aikaa saan tehdä etätyöpäivän! Voihan olla, että tämä on elämäni viimeinen etätyöpäivä ja sen viimeinen etäruokkis. Jos vaihdan työpaikkaa ja alaa, niin se on hyvin todennäköistä. Herkälle introvertille etäpäivät sopivat hyvin. Työtahti on paljon sutjakampi kuin konttorin äänimaailmassa, matkoja ei tarvitse tehdä, kaikkeen pystyy keskittymään loistavasti ja ennen kaikkea saa olla rauhassa. Tiedän, että tästä aiheesta on kaksi ääripäämielipidettä. Ekstrovertit kärsivät kotona. Ymmärrän senkin. 

Soisin, että koulussa ja työelämässä voisi valita vapaasti kumpaa haluaa tehdä. Olisiko se pelkkää etäduunia vai pelkkää paikallaoloa? Vai sekoitus näitä kahta? Itse valitsisin ehkä 60-80% etätyötä. Luulen, että kouluaikana olisin tehnyt samoin. Voi olla, että se mahdollisuus olisi jopa vaikuttanut persoonaani positiivisesti. Ehkäpä semmoinen mahdollisuus on tulevaisuuden herkillä introverttilapsilla.







23.4.2022

Piipitystä ja sirkutusta



Kevätyö, kun tallustelet ulkohuusiin auringonnousun kanssa samoilla tiimoilla, saat tuskin unenpöpperöisiä silmiäsi auki sen verran, että pysyt polulla ja kun aivot kelluvat koko ajan ihan sumussa, silloin hämmästyt sitä innokasta, äänekästä, pirteää ja moniäänistä lintujen piipitystä, sirkutusta, kujerrusta, vihellystä ja kaakatusta! Isäni sanoi aina, että luonto on kauneimmillaan aamuvarhaisella, että elämää ei saisi hukata nukkumiseen ja huomaan hänen olleen oikeassa.





Kaikesta tahmeasta unisuudesta huolimatta huomaan kevään loikat ja nautin niistä kerta kerralta enemmän. Iän myötä kevät on ruvennut tuntumaan aina vaan ihanammalta! Muutamia leskenlehtiä on tullut jo bongattua, sinivuokkoja näin Korppoossa ihan vähän, pari perhosta on lennellyt vastaan. Aivan pian on taas puissa hiirenkorvia ja maassa mönkii ötököitä ja ruoho kasvaa villinä ja kukat värittävät suloisesti maisemaa. Siihen on vain muutama viikko!

 

22.4.2022

Kudontakokeiluja



Teinpä kouluaikana kudontakokeiluja monenlaisista materiaaleista. Kerran saimme tehtäväksi haalia mitä tahansa materiaalia kudontakokeiluun ja siitä syntyi tämä. Kaksi asiaa tekisin  nyt toisin; ensinnäkin kuminauhat jättäisin kokonaan pois, koska niiden vanhetessa, kovettuessa ja murentuessa, jouduin katkaisemaan työn ja poistamaan kuminauhaosuuden kokonaan. Tuo työ on nyt noin 18 vuotta vanha ja kuminauhat vanhenivat kymmenessä vuodessa pilalle. Sehän pätee kumiin muutenkin, materiaali vanhenee ajan kuluessa hajalle, eikä sitä prosessia voi mitenkään pysäyttää.

Toinen kohta joka häiritsee, on tuo kanelitanko-osio. Pitäisin loimen löysällä sitä kutoessa, enkä ”oikeaoppisesti” kireällä, koska valmiissa työssä tuon muotoinen kova materiaali on nyt liian löysästi kiinni ja jouduin jopa lisäämään muutaman tipan liimaa siihen, jotta kanelitangot eivät tippuisi löysien loimien välistä pois!











Kokeilussa on ylhäältä katsoen erilaisia muoveja; muovinarua, kahvipakettia, pakkauspehmustemuoveja, kuplamuovia, videonauhaa (sitä ei kyllä saisi käsitellä paljain käsin, mutta sitä en tiennyt silloin!), kuminauhaa, metallilankaa, oksia, nahkaa, kanelitankoja, vanhoja kirjan sivuja ja lopuksi hevosen jouhia. Siitä tuli ruma ja melko kammottava kaikin puolin, mutta toisaalta hainkin sillä rajoja. Eniten itse pidän tuosta vanhasta kirjan sivusta ja hevosen jouhista. Löysin ne muuten joskus 90-luvulla Tampereen tallipihan (joka oli silloin autiona) talleista, jotka sittemmin paloivat. Että mahtaisiko olla jonkun vanhan vossikkahevosen jouhia?

 

21.4.2022

Kekkosen synnyinkoti



Tällaisissa paikoissa on rauhan tyyssija. Jo pelkkien kuvien katselu jotenkin hellii sielua. Jos korona-aika on vienyt edes muutaman ihmisen kaupungista maaseudun rauhaan, vanhaan taloon tai mökille ja etätöiden pariin, niin hyvä! Taitaa olla historian ensimmäinen kerta, kun muuttoaalto on kääntynyt näin päin.













 

20.4.2022

Verenpaine ja meditaatio



Ajatelkaa rauhallisia ja ihania asioita. Tyhjätkää mielenne. Ajatukset lipuvat kuin pilvet, takertumatta mihinkään, jäämättä paikoilleen. Keskittykää hengitykseen. Syvään rauhalliseen hengitykseen, jossa uloshengitys saa olla hidas ja pitkä. Sisäänhengityksen kyllä muistaa. Antakaa itsenne kellua tässä rauhallisessa ja rennossa hetkessä. Ei ole kiirettä mihinkään. Stressitasot minimoituvat. Aivot virkistyvät. Verenpaine laskee ihannelukemiin.

Paitsi, että ei laske. Tein ihmiskokeita itselläni, eikä ainakaan minun paineeni laskenut yhtään mihinkään. Päin vastoin; meditoidessa mitattu verenpaine näytti hurjaa lukemaa! Vaikka ympäristö oli rauhallinen, en ollut rehkinyt aikoihin, en juonut kahvia, en hermoillut, en mitään. Toki minulla on vähän sukurasitetta verenpaineeseen, vaikka geeneissä se ei kyllä näy erityisen vahvana. Mutta meditoidessapa näkyi. Jos normaali alapaineeni on keskimäärin 90, niin meditoidessa se oli yli sadan, pahimmillaan jopa 138! Toistin kokeen pari kolme kertaa, kunnes en enää uskaltanut meditoida.

Hämmennyin aika lailla! Miten tämä on edes mahdollista? Teenkö itselleni hallaa, kun luulen helliväni mieltä ja kokonaisuutta? Kun seuraan kaikkien vuosisataisten viisaiden neuvoja, tyhjennän mieleni ja siirryn hektisestä nykymaailmasta johonkin auvoiseen rauhallisuuteen edes hetkeksi? En käytä mitään lääkitystä (ja siksi seuraankin verenpainettani; että pitäisikö aloittaa), en juurikaan käytä alkoholia, koetan hillitä stressiä. Tässä ei ole mitään järkeä, että rauhallisimmalla mahdollisella hetkellä sydän ottaa oikein maailmanluokan spurtin. Miksi ihmeessä?!






Katsokaapa googlesta; joka paikassa julistetaan, että meditointi laskee verenpainetta. Oikein tutkitusti vieläpä. Jopa terveydenhuollon asiantuntijoiden mukaan. No kuka tässä nyt huijaa? Minun pikku sydämeni? Vai onko tämä nyt taas sitä, että poikkeus vahvistaa säännön?! En minä halua olla poikkeus! Minä haluan olla rauhassa, haluan meditoida jos siltä tuntuu, haluan, että verenpaineeni laskee niin, ettei lääkitystä tarvita. Jees, selvä juttu, mutta ei kuitenkaan. Voi himmeli nyt taas.

 

19.4.2022

Taas on se aika…



…kun huudan mielessäni apua puutarhan vuoksi!
Kun palasimme kotiin pääsiäislomalta, lumi oli vetäytynyt yli metrin verran pois kukkatarhan päältä ja tarhasta pilkisti ties mitä kaikkia ihania kukkia! Ensin katselin sitä vain ohimennen, mutta sitten kun olin kantanut tavarat sisälle autosta, menin kameran kanssa kykkimään tarhan viereen. Hoksasin, että joku oli käynyt napsimassa tulppaanien lehtien kärkiä ja maistelemassa muutamia muitakin kukkia ja pikkuriikkisiä alkuja ties mistä. Arggh! Kauris? Jänö? Joku muu, mikä?




Ihan kuin tässä ei muutenkin vähän jännittäisi, että mitä sieltä maasta oikein tulee talven jäljiltä esiin. Kuinka paljon halla on vienyt? Ovatko uudet hankintani selviytyneet? Onko myyrä kaikesta huolimatta vieraillut keittiöpuutarhassa? Kysymyksiä satelee mieleen aina kun istahdan miettimään puutarhaa. Silti en mitenkään haluaisi olla ilman rakasta puutarhaani! Imen siitä levollisuutta ja voimaa ja innostusta.

Olen jo lähtökohtaisesti päättänyt, että tänä kesänä en kasvata yhtäkään tomaattia siemenestä. Täällä ei tänä keväänä pöytiä valtaa laakeat multa-astiat, joiden yllä leijuu hillitön odotus. (Usein turhauttava.) Olen tosin kylvänyt aiemmin kahdeksan eksoottista lajia, joista osa odottaa ruokailuhuoneessa, osa pannuhuoneen lämmössä, osa kylmäkellarissa hillopurkkien päällä, osa kylppärissä patterin päällä, kunkin oman erityisen toiveen mukaan. Ja moniko heistä on suostunut kasvamaan? Kaksi! Traakkipuu ja Kolibrikukka. No sentään edes joku. Mokomat nirsottelijat!

Tänään on luvassa lämmin päivä. Huutelen mielessäni puutarhalle; ”kasvakaa ituset, kasvakaa!” samalla kun itse vääntäydyn töihin vähän pitkin hampain. Kukapa ei mieluummin kykkisi puutarhan kainalossa ihan jokaisena päivänä huhtikuusta lokakuulle, kuin istuisi jossakin toimistossa ratkomassa aivan teennäisiä ongelmia, joilla ei ole mitään tekemistä elämän kanssa. Eivätkös muinaiset Kiinalaiset sanoneetkin; ”Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito…”

 

18.4.2022

Söin ruokaa, jota syödään taivaassa


Korppoossa Hotelli Nestorissa vietetty pääsiäinen sisälsi myös ravintola Back Pocketin taivaallista ruokaa! Ensimmäinen päivällinen oli kuuden ruokalajin maistelumenyy ja toinen (pyynnöstä) neljän ruokalajin maistelumenyy, josta kuvat alla. En tietenkään osaa toistaa kokin sanoja, mutta ihan pelkistetysti kerron vain, että alkuruokana oli hernepyreekeitto, toisena alkuruokana kukkakaalia, pääruokana kuhaa ja jälkiruokana kakkua, sekä jäätelöä karamellikastikkeella. Suosittelen valitsemaan myös ruokalajeihin ajatuksella valmiiksi valitut viinit. Ah! En ole koskaan syönyt mitään näin hyvää! En pysty kylliksi kehumaan tätä ravintolaa. Gastronominen taivas!

 













17.4.2022

Lepoa ja elämyksiä

 

Pääsiäisen pääasiat; lepoa, rauhaa, hiljaisuutta, ihania ruokia, juomia ja elokuvia!






Aamupalalla rakastan kaurapuuroa mustikkaliemellä maustettuna! Minä, joka inhoan yleensä kaurapuuroa, koska olen syönyt siitä itseni irti. Rakastan myös noita ihania keramiikkateoksia; lautasia, kuppeja, kulhoja. Illallinen onkin sitten aivan oma lukunsa. Kirjoitan siitä erikseen.





Nautin myös siitä, että voin vaihtaa joka päivä erilaiset vaatteet, eri korut, huulipunan ja parfyymin.





En tiedä kauniimpaa Suomifilmiä, kuin Helene! Lojun sängyssä, katson Heleneä, syön silmilläni elokuvan värimaailmaa, sen herkkiä sävyjä ja uskomattoman kauniita interiöörejä. Ulkona aurinko on jo laskenut, hämärä laskeutuu. En sytytä valoja, sillä se pilaisi herkän tunnelman. Tähti syttyy taivaalle. Helene, hämäryys ja lopulta pimeys. Mieletön elämys!