Ajatelkaa rauhallisia ja ihania asioita. Tyhjätkää mielenne. Ajatukset lipuvat kuin pilvet, takertumatta mihinkään, jäämättä paikoilleen. Keskittykää hengitykseen. Syvään rauhalliseen hengitykseen, jossa uloshengitys saa olla hidas ja pitkä. Sisäänhengityksen kyllä muistaa. Antakaa itsenne kellua tässä rauhallisessa ja rennossa hetkessä. Ei ole kiirettä mihinkään. Stressitasot minimoituvat. Aivot virkistyvät. Verenpaine laskee ihannelukemiin.
Paitsi, että ei laske. Tein ihmiskokeita itselläni, eikä ainakaan minun paineeni laskenut yhtään mihinkään. Päin vastoin; meditoidessa mitattu verenpaine näytti hurjaa lukemaa! Vaikka ympäristö oli rauhallinen, en ollut rehkinyt aikoihin, en juonut kahvia, en hermoillut, en mitään. Toki minulla on vähän sukurasitetta verenpaineeseen, vaikka geeneissä se ei kyllä näy erityisen vahvana. Mutta meditoidessapa näkyi. Jos normaali alapaineeni on keskimäärin 90, niin meditoidessa se oli yli sadan, pahimmillaan jopa 138! Toistin kokeen pari kolme kertaa, kunnes en enää uskaltanut meditoida.
Hämmennyin aika lailla! Miten tämä on edes mahdollista? Teenkö itselleni hallaa, kun luulen helliväni mieltä ja kokonaisuutta? Kun seuraan kaikkien vuosisataisten viisaiden neuvoja, tyhjennän mieleni ja siirryn hektisestä nykymaailmasta johonkin auvoiseen rauhallisuuteen edes hetkeksi? En käytä mitään lääkitystä (ja siksi seuraankin verenpainettani; että pitäisikö aloittaa), en juurikaan käytä alkoholia, koetan hillitä stressiä. Tässä ei ole mitään järkeä, että rauhallisimmalla mahdollisella hetkellä sydän ottaa oikein maailmanluokan spurtin. Miksi ihmeessä?!
Katsokaapa googlesta; joka paikassa julistetaan, että meditointi laskee verenpainetta. Oikein tutkitusti vieläpä. Jopa terveydenhuollon asiantuntijoiden mukaan. No kuka tässä nyt huijaa? Minun pikku sydämeni? Vai onko tämä nyt taas sitä, että poikkeus vahvistaa säännön?! En minä halua olla poikkeus! Minä haluan olla rauhassa, haluan meditoida jos siltä tuntuu, haluan, että verenpaineeni laskee niin, ettei lääkitystä tarvita. Jees, selvä juttu, mutta ei kuitenkaan. Voi himmeli nyt taas.
3 kommenttia:
En toki ole iloinen siitä, että noin käy. Päinvastoin.
Ja kieroutuneelta tuntuu kiittää vertaistuestakin, mutta teen niin kuitenkin, koska tämä sun teksti tarjosi mulle sellaista.
En ole kokeillut meditaatiota, mutta voisin kuvitella, että se itselläni lipsuisi suorittamisen puolelle ja aiheuttaisi sitä kautta käänteisen reaktion toivottuun nähden.
Alhaisempia paineita ja aurinkoista mieltä sulle Thilda.
Annukka; Kiitos sanoistasi! Koetin tänään kommentoida uusinta julkaisuasi, mutta eipä tabletti suostunut ilman jotain ihme kirjautumista (jota pöytäkone ei kysele) sitä julkaisemaan! Höh. (Taas nimittäin koin ihmeellistä yhteenkuuluvuutta sun kanssa!)
Kyllä sä mun mielestä voit käyttää sanaa vertaistuki. Ja kiva kuulla, jos sellaista koit!
Mä en koe, että olisin suorittanut meditaatiota, mutta hmmm… onhan sekin yksi mahdollisuus. Eikä mulla siis hirveässä stressissäkään (jota koin helmikuussa) ollut lähellekään tuollaisia lukemia alapaineessa. Tosi tosi outo juttu siis.
Aurinkoa sinulle ja terveydellistä tsemppiä!! 😊🌞
Erikoinen ilmiö! Minullakin nousi puolitoistavuotta sitten (aiemmin todella alhaiset) verenpaineet niin, että olivat koko ajan, jopa yöllä herätessä 150/100. Ikä, kova stressi ja toistakymmentä vuotta kestänyt nukkumisongelma tekivät tepposensa. Sitten otin pienen annoksen verenpainelääkettä, joka kyllä laski ne normaalille tasolle. Tuo 90:kin kuulostaa vähän liian korkealle. Paine kun jäytää pikkuhiljaa suonistoa peruuttamattomasti pilalle. Harmillinen tauti salmiakinhimoiselle... 🙂
Lähetä kommentti