Ensimmäinen kukkasipulitilaus on tehty! Käytän samaa firmaa, josta jo äitini tilaili vuosikaudet, Korpikangasta. Ehkä niin, koska tykkään perinteistä ja asiakkuussuhteemme on aina ollut hyvä. Turha sanoakaan, että näen itseni sieluni silmin pilkistämässä portailla lukuisten kukka- ja yrttiruukkujen seasta ihan pian.
Olen ryhtynyt myös vuokraemännäksi. Suhde vuokralaiseen on erittäin paljon kuin asiakkuussuhde. Molemminpuolista joustoa, kunnioitusta, ideoiden vastaanottamista ja asennetta että saamme varmasti kaiken sujumaan loistavasti kunhan puhumme avoimesti ja rakentavasti asioista. Muistan hyvin yhden asunnon, johon muutin aikalailla tasan 30 vuotta sitten. Sen omistajina oli useampi henkilö, joista yksi erottui muista, vaikkakaan ei edukseen. Hän oli aina vihaisen näköinen, epäili kaikkea (esim vuokranmaksukykyäni vaikka se on ollut aina tärkeysjärjestyksessä numero yksi) ja tiuski. Onneksi he päättivät myydä asunnon pian ja sain jatkaa asumista uuden omistajankin aikana. Uusi omistaja kysyi mitä muutoksia haluan, maalataanko seiniä jne. Hän harrasti myös puutöitä ja toi minulle kimpun puisia tulppaaneja. Mutta arvatkaa kumpi muistuu aina ensin mieleen, kun muistelen noita aikoja? Se nuiva henkilö, joka selvästi oli päättänyt olla pitämättä minusta, ennen kuin edes tunsimme toisiamme. Siitä asumisesta hänen vuokralaisenaan ei olisi tullut mitään, olisin lähtenyt pois hyvin pian. Vaikka ihminen on köyhä ja hiukset olisivat vihreät ja vaatteet olisivat UFFin euron päiviltä riivittyjä, ei häntä kohtaan tarvitse käyttäytyä huonosti. Hyvä vuokralainen on yhä enemmän kullan arvoinen, sen olen tajunnut seuraamalla tarinoita vuokralaisista nykyään.
Olemme saaneet 1930-luvun pianolle omistajan! Emme ole varsinaisesti pianoihmisiä, mutta sydäntä raastoi ajatus siitä, että laadukas kaunotar päätyisi roskiin, joten otimme sen suojiimme muutamaksi viikoksi. Eilen veimme pianon uudelle omistajalle, joka löytyi tuttavapiiristä. En tiennyt, että pianot painavat niin tolkuttomasti!! Mutta onneksi asunto oli ensimmäisessä kerroksessa ja kantajat selviytyivät uurastuksesta loistavasti. Nyt uudella omistajalla on aina musiikkia, vaikka ”naapuri” vääntäisi kaasuhanat lopullisesti kiinni ja energiakriisi sammuttaisi sähköt kaikkialta. Hienoa!
Työnhakuvalmennukseni loppui myös eilen. Koin tämän puolivuotisen session tosi positiivisena ja inspiroivana! Sain paljon vinkkejä, apua, itseluottamusta ja tsemppiä valmentajaltani. Tästä eteenpäin osaan ja rohkenen paremmin puskea uusia työtuulia kohti. Erittäin helpottunut ja innostunut olo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti