Nivelkivut tänään aiheena. Mulla on elämän varrelta jo jonkin verran kokemusta nilkan, polven, lonkan, olkapään, kyynärpään, ranteen ja sorminivelten vaivoista. Ja sen yhden ainoan kerran, kun tein oikein listan kivuistani, lääkäri totesi sen saakelin kuolemattoman lauseensa, että; ”kivut kuuluu elämään”! Mun mielestä fiksumpi olis sanoa, että terveellä ihmisellä kivut ei kuulu elämään ja jos on kipuja, ei ole terve ja kivut johtuu jostain, joka pitäisi selvittää. Eli lyhyemmin; ’ai sulla on kipuja, selvitetäänpäs mistä ne johtuu!’
Alkuun haluan vielä sanoa, että mulla ei ole vastauksia, eikä mitään loistavaa hoivapolkua, jota voisin teille jakaa. Jaan enemmän ihmettelyä, pohdintaa, kokemuksia ja pari linkkiä lopussa. Aloitetaan alhaalta.
Nilkka oireili joskus vuosituhannen vaihteessa aina sillon tällön. Kävellessä yhtäkkiä ilman mitään järkevää syytä oikeaan nilkkaan vihlaisi ja sitten nilkkaa piti ontua jonkin aikaa, joskus vain ihan hetken, esim vartin, ja joskus muutamia päiviä. Oli vähän sellainen tunne, niin ku jalka olis pettäny alta. Jouduin aina pysähtymään, pyörittelin jalkaa ja koetin saada sen takaisin paikoilleen. En siis tiedä, oliko se yhtään poissa raiteiltaan vai ei, mutta joskus pyörittely auttoi heti. Se oire tuli ja meni. En osaa sanoa koska se alkoi, oliko sitä jo vaikka 80-luvulla. Mutta sen osaan sanoa, että sitä on yhä. Monesti näiden oireilujen välillä voi olla vaikka vuosi.
Kävin myös kansanparantajalla 2000-luvun alussa ja hän sanoi, että onko sulla pienenä jääny jalka vaikka pinnojen väliin? En osaa sanoa, ei ole muistikuvaa, eikä ole koskaan ollut puhetta. Hänestä mun nilkassa joku luu oli jo ajat sitten joutunut väärään asentoon, ikään kuin tippunut alustalta sivuun ja keho on kasvanut sen virheasennon mukaan. Että siksi olen vähän vinossakin. Ai jaha, enpä tiennyt. Hän pyöritteli nilkkaa aikansa ja sanoi, että nyt se on taas oikealla paikalla. No, sen jälkeen nilkka oli ontumiskipeä parisen viikkoa putkeen. Enkä tietenkään mennyt lääkärille! Mä oon ollu huono meneen lääkärille etenkin alle viiskymppisenä. Pöljästä päästä maksaa koko keho. Mietin ton kansanparantajan jälkeen, että jos näin olikin, niin onko järkevä asettaa joku luu takaisin paikoilleen, kun koko keho on sopeutunut virheasentoon arviolta ehkä 25 vuotta? Mun mielestä ei. No, nilkka kipuilee yhä harvakseen ja minä elän sen kanssa.
No, sitten polvi. Oikea polvi siis. Se on alkanut hiukan äristä tässä vuoden sisällä (ainakaan muistaakseni ei aiemmin ole ollut mitään kummempaa) elikkä syöpäleikkauksen jälkeen, sytojen ja joulukuun lopussa aloitettujen letrojen aikana. Sen huomaa portaita noustessa. Se ikään kuin aristaa ja on ’heikko’, melkein tuntuu, että se antaa periksi ja jään jumiin jonnekin porrasaskelmalle lopuksi ikääni. No ei. Se siis ei ole koskaan varsinaisesti kipeä levossa, mutta ajoittain äityy kummalliseksi. Olenko tehnyt sille mitään? No enpä juuri. Mahdollisesti en ole edes muistanut mainita lääkärille.
Sitten lonkka. En edes muista kumpi lonkka mulla oli kipeä ennen syöpää, siis noin 1,5 vuotta sitten, mutta nyt enemmänkin oikea. Se äityy ajoittain niin kipeäksi, että tarvitsisin kepin kävelyn tueksi. Siis jo ennen syöpähoitoja! Lääkkeet (grammanen panadooli ja kasisatanen burana) ei tee siihen mitään vaikutusta, vaikka söisin niitä viikkoja. Siis sillon, kun se on tosi pahana. Kunnes keksin puolivahingossa kietasta huiviini Lidlin pienen (1,5dl) inkiväärishotin. Kipu katosi kuin taikaiskusta tunnissa! Välillä unohdan ottaa päivittäisen inkivääriannokseni ja kipu saattaa palata aika nopsaan (jo muutaman päivän unohduksen aikana) ja aika kivuliaana (ontuminen ja hidas mummokävely). Letrojen aloittamisen jälkeen lonkat on myös hitaasti käynnistyvät, eli jos istun vaikka puoli tuntia, niin siitä liikkeelle lähtö on ihme kangertelua. Mutta se ei ole kivuliasta.
Sitten olka. Yllätys yllätys oikea olka. Siihen iski diagnoosin mukaan kiertäjäkalvosioireyhtymä noin 1,5 vuotta sitten. Lääkärin neuvo ’syö buranaa’ ei tehny mitään vaikutusta. Olka oli siis kipeä muutaman kuukauden enenevässä määrin. Lopulta en pystynyt nostamaan kättä edes loivasti viistoon, sillä tavalla kuin bussikuskille huidotaan. Turhautuneena lääkäriin, (jep, se sama lääkäri) etsiydyin Tampereen keskustassa vastaanottoa pitävän yksityisen fyssarin luo ja kävinkin siellä kolme kertaa, jona aikana hän antoi kotitehtäviä (ostin mm jumppakuminauhan) ja olka siis parani täysin tänä aikana. Ensimmäisen kerran jälkeen oli jo huomattava muutos ja kolmannen kerran jälkeen olin tervehtynyt. Että vaikka se yksityinen maksaa paljon enemmän kuin arvauskeskuksen vastaavat, niin avun sain ainakin tosi pian. Eikä kipu ole palannut.
Kyynärpää. Nyt en osaa oikein sanoa onko kyseessä kumpikin kyynärpää, vai vaan toinen ja jos toinen, niin kumpi. Arvelen, että oikea, koska mulla on usein jotain kädessä, kun se oireilee. Se siis menee lukkoon aina silloin tällöin. Aika epämiellyttävä tunne. Siitä selviytyy ravistelemalla. Tämä on vanha vaiva, mutta enpä ole koskaan muistanut vihjaista siitä lääkärille. Kannattais ehkä, koska nämä voi liittyä jollain tapaa toisiinsa. Vaikka sekin on kyllä vahvasti tuurista kiinni, että onko juuri se lääkäri kartalla näistä asioista tarpeeksi.
Ja seuraavaksi ranne. Se on - ha haa - oikea. Mä itse luulen, että se oireilee Letrozolin takia, (koska oireilu alkoi tammikussa ja Letrot joulukuun lopussa). Taikka tarkalleen ottaen siellä oireilee kai siis jänteet ja ehkä myös lihakset. Mutta ranteen (taikka sormien) pienikin äkillinen väärä liike aiheuttaa kivun. Sitä tässä ollaan hoitamassa ja seuraavaksi meen siitä magneettikuvaan. Mahdollisesti pitää harkita, josko Letrozolille olis mun tapauksessa (jolla oli low grade munasarjasyöpä) joku korvaava valmiste. Alkaa olla tämä elämä vähän hankalaa näin. Jos korvaavaa valmistetta ei ole, en uskalla Letroja poiskaan jättää. Kipu on viiltävä tai polttava. Viiltävä kipu iskee heti, kun joku käden asennossa on väärin sen mielestä ja polte jää välillä tuntumaan pitemmäksi aikaa viiltävän kivun jälkeen. Kuumottava tai punainen ranne ei ole missään vaiheessa ollut. (Niin kuin tulehduksessa usein kai on.)
Ja lopuksi sormet. Oikean käden! (Joskus saattaa olla myös vasen, mutta eniten oikea.) Jännä juttu tämä oikea, joka toistuu joka kohdassa. En nimittäin ole ennen tullut ajatelleeksi koko asiaa! Tämä erityisesti etusormen keskinivelen huumaava aristus tulee koska sitä huvittaa. Se saattaa ärtyä kylmästä, jos vaikka nojaan kädellä kylmään maahan puutarhahommissa keväällä. Mutta välillä se tulee muutenkin. Kipu on sellainen, että edes kahvikuppia ei voi nostaa. Sormen varovainen hierominen toisella kädellä tuntuu hyvältä. Ensimmäisen kerran huomasin näitä oireita 90-luvulla. Joskus on vuodenkin tauko, joskus oireita on muutaman viikon välein. Kipu kestää yleensä päivän tai muutaman päivän. Lääkäriä ei ole kiinnostanut. Hän sanoi vain, että tule sitten kun kipu on päivittäistä! Kas kun ei sanonut, että tule sitten kun hautajaiskahvit on pöydässä.
No, mitä näistä nyt sitten jää käteen? Ensinnäkin, mulla on DNA-testin mukaan alttius reumaattisuuteen nivelissä. Ja tänä aamuna satuin ihan noin vaan sattumalta lukemaan artikkelin vaihdevuosien ja nivelkipujen yhteydestä. Että voisiko se selittää osan näistä? Ja sitten kun pengoin aihetta vähän lisää, huomasin tosiaan reumaliitonkin sivuilla maininnan, että joskus vaihdevuodet aiheuttaa nivelkipuja. Ja nyt kun mulla on tämä estrogeenitaso pyritty nollaamaan (korvaushoito ei missään nimessä tule kyseeseen syövän jälkeen, koska syöpä käyttää ’ravintona’ hormonia) niin kuumuuskohtaukset ja nivelkivut on tulleet osittain ja uudenlaisina eteen. Mietin vain, että voiko siinä olla jotain yhteyttä; vaihdevuosioireissa (hormonivajeessa) ja kivuissa. Mutta tässä kuitenkin nyt ne linkit lukemaani artikkeliin (vaihdevuosien yhteys nivelkipuihin) ja reumaliiton sivuille (aiheeseen vaihdevuodet), jos haluatte myös itse penkoa aihetta. Reumaliiton sivuilta muuten löysin sellaisenkin käsitteen kuin hyppyreuma! (Jossa kipu hyppii nivelestä toiseen.)
P.S. Kokemukseni mukaan inkivääri on nopea ja tehokas apu muutamiin nivelkipuihin. Että sen verran voin antaa jotain konkreettista teillekin lukijat. Testatkaa ihmeessä vaikka juomana (myydään lähes kaikissa kaupoissa eri kokoisissa pulloissa) ja olis myös kiva kuulla miten toimii. Marevanin kanssa ei kuitenkaan suositella! Saattaa isoina määrinä nautittuna aiheuttaa verenvuotoa ja mustelmia.
