Päätin eräänä päivänä käydä vihdoin lähes salaperäiseltä tuntuvassa Polku jota kuljemme-ravintolassa Tampereen keskustassa. Se sijaitsee osoitteessa Näsilinnankatu 21 A. Sen ohi voi huomaamatta jopa kävellä! Minäkin löysin sen kerran, vain koska kuljeskelin kiireettömästi keskustassa ja jäin ihmettelemään, että mikä on tämä liiketila, jonka ikkunoissa on tekstiä; runoja tai jotain ajatelmia. Googletin. Ravintolasta löytyy joitakin arvosteluita ja instasivut, joista en näe somettomana mitään paitsi yhden kuvan ja seuraajamäärän.
Tepastelin siis sisään ja sanoin ’Hei! En ole koskaan käynyt täällä. Miten täällä toimitaan (en nähnyt buffetpöytää missään); tilaanko jotain listalta?’ Kyllä, he vastasivat, tilaus tapahtuu tuolta listalta, joka on seinällä. Siinä luki isolla parillisia numeroita (hinnat) ja kustakin kolme vaihtoehtoa (esim lohi) ja tämän simppelin listan tarjoilija vielä selitti minulle. Tilasin 10€ hintaisen lohi-sushi-annoksen. Ja alkupalaksi sain ottaa sivupöydästä misokeittoa ja teetä. Hipsautin misokeittoon pikkuisen kevätsipulinrenkaita ja chiliä (olettaisin). Ja se maistui!
Leipälautaselle kokosin tuoretta inkivääriä (jota rakastan) ja tuollaisen vähän styroxia muistuttavan keksin ja jotain kuivia lastuja, jotka mielestäni olivat kuivattua inkivääriä. Ah, olisin voinut syödä niitä vaikka kuinka! Istahdin pöytään ja katselin ympärilleni. Mitenkään erityisen viihtyisäksi paikkaa ei oltu laiteltu, mutta toisaalta se vaikutti helposti lähestyttävältä - paikka johon voi mennä tarvitsematta jännittää, että osaanko minä nyt kaikki sushitaiteen säännöt.
Ja se kympin annos oli sitten tällainen! Pari erilaista lohiversiota ja avocadoversio, plus pari muuta. (En ole mikään sushitietäjä, joten tämmöiseltä se sitten kuulostaa, mutta kuva kertoo kyllä niille, jotka tietävät susheista enemmän.) Vaan tärkeintähän tässä oli se maku! Jotain kertoo ehkä se, että pois lähtiessä kävin sanomassa tarjoilijalle, että nämä oli ehkä parhaat sushit ikinä. Todellakin, nam! En juuri upottanut niitä soijaan - ehkä pari pisaraa tipautin kunkin sushin päälle ja wasabiakin käytin ihan vain riisinjyvän kokoisina kokkareina. Mutta lohi oli pehmeän suussasulavaa ja lämmintä! Teki mieli syödä hitaasti nautiskellen. Seuraavalla kerralla testaan ehkä kahdeksan euron annosta jonain muuna versiona.
Suosittelen, jos haet jotain muuta kuin ketjuravintolaa, jossa on pursuava sushibuffet. (Jotenkin ne on niin nähty, musta tuntuu.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti