Pidän vinteistä! Kuddnäsin isossa avovintissä oli entisajan koululuokka, mutta päätykamari kiinnosti minua enemmän. Se oli Zacharias juniorin oma huone. Hän keksi satuja, joita hän myi äidilleen ja sai palkaksi nuppineulan. Niitä hän käytti hyönteiskokoelmaan, joka on edelleen nähtävillä. Myös hänen kirjoituspöytänsä ja kirjakaappinsa on esillä. Kirjakaapissa on muutamia lainakirjoja, sillä Zacharias senior oli perustamassa kaupunkiin lainakirjastoa.
Puutarhan perällä oleva huvimaja oli lukossa, mutta kun kurkistelin ikkunasta, huomasin, että se oli kalustettu ja katossa roikkui ’papukaija’.
Pihassa on myös leivintupa, jossa joskus oli tohtorinnan (Zachariaksen äidin) kangaspuut, joilla hän kutoi mattoja, liinoja, verhoja. Joitakin niistä on vielä olemassa museon sisätiloissa. Ikkunan edessä on täkkipuut, (4. kuva alhaalta) joissa saattoi ommella kätevästi peitteitä. Ovensuussa on saavillinen kynttilätikkuja, joita tarvittiin, kun valettiin pitkiä kynttilöitä. Sydänlangat sidottiin pareittain yhteen ja ripustettiin tikkuun. Vieri viereen mahtui 4-5 paria lankoja, joista tulee 8-10 kynttilää. Sulaan taliin moneen kertaan kastamalla saatiin vähitellen aikaan kynttilöitä.
Zacharias seniorin pyörätuoli oli esillä ulkorakennuksessa. Ja ruumisvaunut vajan nurkassa. Olisin toivonut kaiken olevan hieman paremmin hoidettua ja surinkin vähän näiden esineiden huonoa kuntoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti