Kesän perinteinen käynti upeassa Laukon kartanossa! Viime hetkillä olin liikkeellä, koska paikka oli auki enää tuon päivän. Seuraavan kerran paikalle voi mennä taas ensi kesänä.
Laukon puisto saa minut aina valtoihinsa. Olisipa kiva lojua kauniina kesäpäivänä riippumatossa vaikka tämän puun alla, lukea, kuunnella musiikkia ja vain haaveilla.
Ensimmäinen katsomani näyttely oli Ilkka Virtasen Luutarha.
Teokset esittelevät vaihtoehtoisen tulevaisuuden kivettyneen kartanopuutarhan. Hämmästyttävä idea kumpuaa paleontologisista löydöksistä, jotka kertovat satoja miljoonia vuosia sitten eläneistä eläinten ja kasvien sekoituksista.
Puuveistoksissa ihmisen anatomiset muodot kietoutuvat yhteen eläinten ja kasvien kanssa.
Kierros jatkuu kohti Pakanakirkkoa.
Pakanakirkossa oli näytteillä Tapani Kokon räväköitä puuveistoksia.
Pidän näiden veistosten värikkyydestä ja mielikuvituksellisuudesta!
Mikä materiaalien ja tekniikoiden runsaudensarvi!
Päärakennus kiehtoo joka kerta majesteetillisuudellaan.
Alakerran saleissa oli näytteillä Tuula Lehtisen taidetta.
Pidän niiden kujeellisuudesta ja siitä, että ne antavat tilaa mielikuvitukselle.
Kyseessä on juhlanäyttely Valaistumisia.
Öljymaalauksia ovat innoittaneet hovimaalareiden loistokkaat muotokuvat.
Toinen innoitus on ollut flaamilaisten mestareiden kukka-asetelmat.
Kartanon yläkerrassa oli Jorma Purasen näyttely Lampi joka muisti kaiken.
Ne muutamat huonekalut, joita kartanossa enää on, ovat myös viehättäviä.
Givernyn taiteilijaresidenssissä kuvatussa sarjassa Puranen tutkii puutarhan vaihtuvia tunnelmia ja ohikiitävää valoa. Valokuvan ja maalauksen välinen raja hämärtyy pitkillä valotusajoilla.
Viimeiseksi suuntaan Pehtoorin taloon.
Siellä pyörii Sami van Ingenin filmi Polte. Vanhan nitraattifilmin korjauskelvottomista kuvien repeämistä ja vääristymistä muotoutuu unenomainen sinfonia.
Lyhytelokuva pohjautuu Teuvo Tulion vuonna 1937 ohjaamaan ja Regina Linnanheimon tähdittämään Nuorena nukkunut-elokuvaan.
F.E.Sillanpään romaaniin perustuvan elokuva uskottiin tuhoutuneen Adams-filmin tulipalossa vuonna 1959.
Ranskan elokuva-arkistosta löytyi kuin ihmeen kaupalla yksi kopio viidestä filmirullasta 2015.
Taiteen jälkeen myös vatsa kaipasi jotakin. Siihen huutoon vastasi kartanon tallissa oleva kahvila; kahvi/tee + jälkiruokapöytä 10,50€! (Ota niin paljon kuin haluat!)
Ja minähän otin! Ja hyvää se olikin!
Vielä ennen poistumista täytyy katsastaa Laukon kartanopuoti! Noita kastelukannuja näkyi olevan puutarhassa vähän siellä ja täällä.
Pidän hirveästi tämmöisistä muistilappusista ja vihkosista! Nyt kuitenkin suuntasin rahani toisaalle…
Runsas ja herkullinen kattaus vaikkajamitä!
William Morrisin tuotteitakin täältä saa! Nekin ovat niin kutsuvia, mutta…
Simply Scandinavian-ruukut ovat vedonneet minuun jo vuosia! (Pari olenkin jo hankkinut.)
Valikoimissa oli myös saippuoita, sekä kaikenlaista pientä ja kivaa. Kartanoon sopivaa kuitenkin!
Mutta se mikä minut sai nalkkiin, oli tämä! Linda Toyen korut! Ihastuin noihin helmiin jo viime vuonna, mutta olin rahaton. No, rahaton olen edelleen, mutta törsäsin törkeästi viimeiset roposeni korviksiin. Helmien hehkuva pinta on lumoava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti