Mökillä

Kuukauden tauon jälkeen päätimme viettää mökkiviikonlopun. Ja oikeastaan koronallakin on jotain tekemistä asian kanssa. Meidän piti oikeastaan veneillä nyt Päijänteellä ja käydä Vääksyssä, istahtaa panimoravintolaan ja kuunnella eräs keikka. Mutta tämän viikon hurjien lukemien ja luvattujen sateiden takia peruimme kaiken.

Lohdutukseksi aloin eilen suunnitella serkusten kanssa tehtävää pientä kotimaanmatkaa reilun parin kuukauden kuluttua. Meitä on neljä samanhenkistä naista ja olemme innostuneet samantapaisista asioista. Ja mikä ehkä tärkeintä; huumorintajumme on samanlainen! Haaveilu ja suunnittelu on lähes yhtä kivaa kuin toteutus! Ja sen näkee sitten lähemmin, toteutuuko sekään.

 

Ostolupa joka kolmas kuukausi

Tämä itselleni asettama joka kolmannen kuukauden vaatteidenostolupa toimii! Tammikuussa ostin talvisia juttuja, huhtikuussa jotakin täydentävää (en edes muista mitä) ja nyt heinäkuussa tarkan harkinnan jälkeen alusvaatteita. Vielä on yksi päivä aikaa ja pähkäilenkin tässä ihanan uuden Sjödenin kuvaston kanssa... 

Tämä ei mennyt niin, että ryntään tuhlaamaan kuin mieletön, kun vihdoin on lupa. Vaan yllättäen tämä meni niin, että olenkin tosi harkitseva ja nuuka ja mietin tarvitsenko oikeasti jotakin ja tuleeko sitä pidettyä varmasti. Kun ennenhän se meni niin, että ostelin hetken mielijohteesta mitä sattuu kivaa ja sitten olikin äkkiä kaapit täynnä, enkä ikinä löytänyt mitään.

Nykyään kaapit on järjestyksessä, sillä tein inventaarion viime kesänä ja poistoja syntyi pelkästään henkarikaapista (jossa joitakin housuja ja hameita, paljon paitoja ja mekkoja) viisi täyttä muovikassillista! Ja tiedän, että vähemmälläkin pärjäisi, sillä en ole edelleenkään mikään minimalisti, enkä siihen ole pyrkimässäkään.

Kuvissa on vanhoja tekstiilejä, joita ihailen aina yli kaiken!

Jollekulle voisi sopia erilainen ostolupajaksotus. Joku voisi hyvin elää vaikka ostamalla kerran vuodessa ne tarpeelliset. Jotakuta auttaisi jos ostaisi vain joka toinen viikko. Itse koen hyväksi nimenomaan sen, että haastan itseäni ja olen totuttautunut pois äkkinäisistä heräteostoista. Se tapahtuu tarpeeksi pitkän ostolakon aikana ihan itsestään. Kaikkea ihanaa ei tarvitse omistaa! 

Voi kuitenkin olla, että ensi vuonna muutan suunnitelmaa ja annan itselleni ostoluvan joka neljäs kuukausi. Tai kahdesti vuodessa. Minua houkuttaa kovasti haastaa itseäni ja katsoa missä ne mukavuusrajat oikein menee. Erääseen asiaan en ole kuitenkaan yhtään tyytyväinen. Nimittäin siihen, miten paljon mikromuovia edelleen joudumme tuottamaan! 

Vaikka miten eläisi pellavavaatteissa, niin mistä löytää ohuet sukat tai sukkahousut, jotka olisi silkkiä? Mistä löytää kauniita rintaliivejä, joissa ei olisi yhtään tekokuitua? Tehdäänkö tylliä ja pitsiä enää muusta kuin muovikuiduista? Tässä on selkeä ongelma! Veikkaan, että kysyntääkin olisi. Suorastaan naurettava oli yhden rintaliiviliikkeen ohjeistus; "Ei saa pestä vedellä!" Kun ihmettelin mielessäni, että ei kai näitä nyt kemialliseen pesulaankaan joka kerta voi roudata, luin ohjetta eteenpäin ja näin se meni; "Mikromuovin takia tätä materiaalia ei saa pestä ilman pesupussia!" Siis mitä? Eikös ne pesupussitkin ole tekokuitua?! Ja niistäkö ei muka mene läpi mikään mikrokuitu? Tämä on viherpesua jos joku! Mutta vaihtoehtojakaan ei ole tarjolla. Olen jo harkinnut opettelevani ompelemaan alusasuni itse.

 

Sadonkorjuu tuli taas ihan puskista!

Huvittavaa on se, että sadonkorjuusta jotenkin aina yllättyy. Mitä, nytkö jo pitäisi olla kaikki kerättynä; punaherukat, mustaherukat, vadelmat, raparperit? Nytkö jo on aika keittää mehua? Enhän minä ole vielä edes tilannut pullonkorkkeihin tiivisteitä! Ai niin, olikos mulla koko kesän pöydällä pino keittokirjoja, jotka käsittelevät sadonkorjuuruokia, grilliruokia, limuja, smootheja, jäätelöitä, soosseja, villikasviruokia, salaatteja, keittoja...?! No ohhoh, enpäs olisi arvannut! Olenko avannut yhtäkään?

Yllätyksenähän tämä kiire tulee joka vuosi, ihan niinkuin jäätyvät tienpinnat ja ensilumi autoilijoille. Miten jonain vuonna olisi aikaa KAIKELLE? En tiedä. Lieneekö semmoista vuotta tulossakaan?

 

Likkojen hemmottelumatka Hesaan

Kun nyt korona-aikana on parasta vaan haaveilla matkoista tai muistella menneitä matkoja, tai korkeintaan matkustaa turvallisesti kotimaassa, niin pistänpä tähän muutaman kuvan viime vuoden heinäkuussa tekemästäni Helsingin matkasta.

Olimme sisareni kanssa haaveilleet jo talven stressaavina työpäivinä matkasta Helsinkiin ja varasinkin sitten hotellin ajoissa. Kevään kuluessa alkoi näyttää koronan takia epävarmalta, mutta loppujen lopuksi matkamme aikaan, heinäkuun puolivälissä, koronalukemat olivat koko koronahistorian alhaisimmat! Suhteellisen turvallisin mielin siis pääsimme matkaan.

Hotellihuone oli varattu Kämpistä, sillä olen rakastunut siihen vanhan ajan luksukseen ja hyvään palveluun, jota se edustaa. Missään hotellissa ei ole ollut niin ystävällistä palvelua ja mikään hotelli ei ole ollut koskaan niin moitteeton ja kaunis joka puolelta, kuin Kämp. Ja sisareni rakastui oitis tuohon upeaan hotelliin myös!

Kävimme kävelyllä vanhan keskustan alueella ja tottakai Uspenskin katedraalin luona, sillä esi-isämme oli sen rakennustöissä rakennusmestarina. Se on vähän niinkuin pyhiinvaelluspaikka meille; tuonilmaisiin siirtyneiden muistelua aidoilla paikoilla. Kävimme käsityöläiskaupoissa, Marimekon liikkeessä, Mujissa, Fazerilla... todellista itsemme hemmottelua siis! Kävimme spassa hierottavana ja höyrysaunassa lepuuttelemassa mieltä. Todella tuntui siltä, että kaikki talven ankeudet sulivat pois näiden parin ihanan päivän aikana!

Tänä kesänä tämä kaikki piti ottaa uusiksi, mutta korona on vähän saanut muuttamaan suunnitelmia. Odottelemme aikojen rauhoittumista ja katsotaan sitten uudestaan.

 

Eesti-ikävä

Normaalisti olen näihin aikoihin pakannut Eestinmatkaa varten. Olen käynyt Tallinnassa ensimmäisen kerran vuonna 1996 ja nyt 2000-luvulla olen matkaillut ympäri maata vähintään kerran vuodessa, lukuunottamatta korona-aikaa.

Aluksi matkailimme moottoripyörällä teltta mukanamme isoihin tapahtumiin. Sitten kerran otimme hotellihuoneen. Olemme myös yöpyneet Eestiläisten ystävien luona. Ja nyt viime vuosina olemme ihastuneet Tarttoon ja sen hotellitarjontaan. Menemme sinne sitä paitsi nykyään ilman muuta autolla! Hellekesä ei todellakaan houkuttele sonnustautumaan nahkavaatteisiin saatika motoristin toppavaatteisiin.

Minulle on muodostunut omat rutiinini Eestissäkin. Ensinnäkin ystävien luo on mentävä. Toiseksi Keilan Röömu Kaubamajassa on käytävä! Ja kolmanneksi Tartossa on käytävä ja siellä erityisesti haluan shoppailla sikäläistä käsityötä ja vähän muutakin. Ravintolakäynti on tietysti ohjelmassa, mutta niin myös ruokakauppa. Ja Rahvamuuseum (ainakin museokauppa) on nykyään must! Valokuvaus ja kaikenlaisten asioiden katselu on tottakai itsestään selvää koko ajan.

Ystävien pihassa on ihan eri fiilis kuin Suomessa.

Röömu Kaubamajan kirjahyllytkin on tullut koluttua tarkkaan!

Viimeksi löytyi Italialainen nahkalaukku ja käsitöitä!

Tarton kuuluisin suihkulähde "Suutelevat opiskelijat" on erittäin kuvattu
 ja keskeisellä paikalla Raatihuoneentorilla.

 

Muistanko kuolinvuoteella kitkemisen?

Istuin portailla aamukahvilla ja katselin oravia, lintuja ja pientä hiirtä, joka juoksentelee nykyään alimmalla portaalla. Mielessä käväisi rikkaruohomeri, joka rehottaa vähän joka puolella, mutta karkotin semmoiset mielestäni nopeasti. Eikö se puunaaminen ja puleeraaminen puutarhassakin ole turhaa koko elämän mittakaavassa? Muistanko kuolinhetkellä "kivat" kitkemishetket, vai ennemmin sen miten nautin seurailla pienten eläinten touhuja kesäsisinä päivinä?

Aika taitavasti osaan kyllä puhua itseni pois epämiellyttävistä hommista, mutta periaatteessa juuri näin ajattelen. Toki jonkinlainen kitkeminenkin pitää vielä tänä kesänä tehdä ja täysin valtoimenaan rehottava vatturyteikkö raivata. Se sama, jonka niin hienosti leikkasin viime kesäksi ja jonka juurelta löysin vanhan laakakivipolun. Nyt ei ole mitään asiaa lähellekään polkua ilman viidakkoveistä.

Mietin myös mitä taimia haluan ensi kesänä kasvattaa. En ainakaan näin paljon kuin nyt. Vähempi parempi, kuten sanotaan. Kurkuista pidän, mutta retiiseistä en ole aivan varma joka kerta. Chili on suosikki ja paprika, jos se vain onnistuu. Maissi on hauska ilman satoakin! Tomaatit kukkivat ja osittain pullauttelevat pieniä vihreitä tomaatin alkujakin ilmoille jo. Puutarhanhoidosta suuri osa onkin suunnittelua ja visiointia.

 

Vintageautot

Tykkään vintageautoista. Etenkin 1950-luvun jenkkinamuista ja vielä enemmän 1930-luvun upeista arvokkaista autovanhuksista! Autoharrastajien kokoontumiset on huikeita tapahtumia, joissa melkein pudotan silmät päästäni. Tässä hitusen kuvia toissakesän Forssan pick-nick-tapahtumasta. Haaveena olisi joku Ruotsin vastaava tapahtuma tai jenkkilän unenomainen autofestari.

Rakastan autojen muotoilua entisaikoina! Pyöreät muodot ja se, että jokaisen merkin todella erottaa toisista. Nykyään kaikki näyttää liian samalta. Ja sitten tietysti se, että autot oli tehty oikeista materiaaleista, eikä muovista! Bakeliitin pienissä osissa hyväksyn kyllä. 

Nykyään taitaa olla paheksuttua tykätä autoista ja ajelusta. Etenkin vanhoista epäekologisista autoista. Hui hai, sanon minä! Voisiko pakkausteollisuus vaikka mennä takaisin 1950-luvulle? Tai some? Tai matkustelu? Minusta voisi!

 

Nostalgisuuspiikki

Olen notkunut tänään kuuntelemassa bändejä suloisessa maaseutumaisemassa. Vaikka en yleensä juuri välitäkään musiikista, ainakaan kovasti, niin kerran vuodessa olen täällä taas. Mutta tiedättehän, on olemassa nostalgisuusarvo, se on se juttu! Esimerkiksi sellainen bändi kolahtaa edelleen aika tavalla, kuin Pojat. Ramonespunkkia ihan parhaimmillaan. Ja sain videoitua kappaleen jossa lauletaan ”…Noiduttuun luutarhaan mä vein kissan parhaan…” Ihan selkäpiissä asti tuntuu upealta!

Toinen hymyn huulille tuova bändi on tänään ollut Rehupiikles! Se taas puree pohjalaisuusgeeneihini ja sellaiseen hulvattomaan itseironiaan ja meikäläisyydelle nauramiseen. Ja se murre! Se on parhautta.

En ikinä katsasta tuntemattomia bändejä etsiäkseni jotain uutta kuunneltavaa. En siis ikinä. Mutta näillä synttäreillä tykkään yli kaiken siitä, että täällä joku muu on valinnut todella kiinnostavan setin ihan minulle täysin tuntemattomia bändejä ja yleensä nautin niiden musiikista aivan aidosti. Niin nytkin!

 

Metsäläiset

Tunnen itseni kaikessa introverttiudessani usein melko metsäläiseksi. Ja vaikka viihdyn yhä enemmän kotona, niin en silti sano, etteikö matkustelu ja seikkailu sinne tänne ole yhä haaveissa. Tosin voi sitä kotonakin olla sosiaalinen. Olin eilen huvittunut, kun tajusin miten vuoden aikana olen löytänyt enemmän uusia ihmisiä elämääni, kuin kymmenen edeltävän vuoden aikana yhteensä! Kerron siitä enemmän lähitulevaisuudessa...

 

Yksi kesäyö meren rannalla

Rakastan kesäöitä! Olkoonpa ympärillä sitten meri, järvi, peltolakeus, kylänraitti... Suomessa kesäyön valo on niin upeaa, vaikkakin se on nyt alkanut jo kääntyä hiukan syksyyn. Haikeaa kyllä.

 

Maaseudun katselua

Ja jos nautin kaupungin vanhojen talojen katselusta, niin oikein rakastan maaseudulla hiippailua! Olen kasvanut maaseudun kupeessa, asunut jonkin aikaa maaseudulla aikuisiälläkin ja lähes kaikki juureni ovat maalla. Siellä sielu vain lepää!

 

Katajanokkaa kerran kesällä

Kesäiset kaupunkikuvat jatkukoot.

Nämä on otettu aamupäivällä, kun vietin aikaa kaikessa rauhassa yhdessä Helsingin kauneimmista kaupunginosista, Katajanokalla, juuri Tukholmasta palanneena.