Olen notkunut tänään kuuntelemassa bändejä suloisessa maaseutumaisemassa. Vaikka en yleensä juuri välitäkään musiikista, ainakaan kovasti, niin kerran vuodessa olen täällä taas. Mutta tiedättehän, on olemassa nostalgisuusarvo, se on se juttu! Esimerkiksi sellainen bändi kolahtaa edelleen aika tavalla, kuin Pojat. Ramonespunkkia ihan parhaimmillaan. Ja sain videoitua kappaleen jossa lauletaan ”…Noiduttuun luutarhaan mä vein kissan parhaan…” Ihan selkäpiissä asti tuntuu upealta!
Toinen hymyn huulille tuova bändi on tänään ollut Rehupiikles! Se taas puree pohjalaisuusgeeneihini ja sellaiseen hulvattomaan itseironiaan ja meikäläisyydelle nauramiseen. Ja se murre! Se on parhautta.
En ikinä katsasta tuntemattomia bändejä etsiäkseni jotain uutta kuunneltavaa. En siis ikinä. Mutta näillä synttäreillä tykkään yli kaiken siitä, että täällä joku muu on valinnut todella kiinnostavan setin ihan minulle täysin tuntemattomia bändejä ja yleensä nautin niiden musiikista aivan aidosti. Niin nytkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti