![]() |
Kahvilanotkumisia… |
![]() |
Tukka lyheni jonkin verran. |
![]() |
Kun on mistä ammentaa; tilikirja löytyi kätköistä. |
![]() |
Tosi kätevä ja riittää noin 8 vuodeksi! |
![]() |
Taas keramiikkalusikoita… |
![]() |
Poistoja poistoja poistoja… |
![]() |
Ja lisää kahvilanotkumista! |
![]() |
Kahvilanotkumisia… |
![]() |
Tukka lyheni jonkin verran. |
![]() |
Kun on mistä ammentaa; tilikirja löytyi kätköistä. |
![]() |
Tosi kätevä ja riittää noin 8 vuodeksi! |
![]() |
Taas keramiikkalusikoita… |
![]() |
Poistoja poistoja poistoja… |
![]() |
Ja lisää kahvilanotkumista! |
1) Ergonomiatyyny! Tästä on tullut nopeasti yksi elämäni parhaista ostoksista! (Eikä tämä ole mitään kaupallista yhteistyötä kenenkään kanssa!) Ostin omani Ikeasta ja Hurrikaanista, mutta niitä on myös ajoittain Lidlissä ja ties missä kaikkialla. Yön aikana käännän tyynyä välillä. Se matala puolihan on siis selällään nukkumiseen ja tuo korkeampi sitten kyljellään nukkumiseen. On ihana tunne asettaa päänsä tyynylle kyljellään! Kerrankin tekee jotain oikein.
2) Koiranpallo. Jäsenkorjaajan suosittelemana päädyin kokeilemaan tätä. Kävin parissakin marketissa etsimässä niitä siilin, eli puolipallon muotoisia, mutta sit lopulta oli pakko ostaa pallo Mustista ja mirristä, koska siilejä ei löytynyt. Palloa on tosi kiva pyöritellä sohvalla istuessa jalan alla. Ja mä istun sohvalla paljon! Aluksi kokeilin sitä ohuen sukan ja villasukan läpi. Se tuntuu hyvin hellältä sillä tavalla. Sitten otin villasukan pois ja tuntuma oli ohuen sukan läpi jo ihan toisenlainen. Ja tottakai kokeilin myös paljaaseen jalkaan ja olihan se jo räväkkä fiilis. Mutta paitsi että jalkoihin tulee lämmin ja verenkierto paranee, niin uskon, että se hieroo kaikenlaisia akupisteitä ja hermopäätteitä, joita jalan pohjassa on. En siis välttämättä edes huomaa kaikkia hyötyjä heti. Ja kokeilinhan minä pyöritellä sitä poskiakin vasten ja sekös sai posket punottamaan! Pitäis ostaa kasvoja varten ehkä oma pienempi pallo, koska tää oli jo siepannut itseensä hiuksia lattialta.
3) Sokerin vähentäminen! Tätä täytyy taas harjoitella. Tää on mulle ehkä vaikein rasti ikinä! Olen ikuisessa sokerikoukussa ja se näkyy myös DNA-tuloksessa, usko tai älä. Se on elinikäinen koukku, kuten mikä tahansa muukin. Välillä pääsen selville vesille ja sitten taas luisun hiljaa kohti pohjaa. Ja koska sokeri kerää sitä perhanan sisäelinrasvaa ja kasvattaa rasvamaksaa, niin pakkohan sitä vastaan on taistella! Tässä olen taas tällä kertaa vasta ihan alkutaipaleella. Aloitan sillä, että en osta enää karkkipussia sohvapöydälle. Ni.
Ihan vain muutamia juttuja näyttääkseni siis. Eli tää on esimakua siitä, mitä käyn läpi, kun teen kartoitusta tavaroistani ja päätän poistaa niistä mitä milloinkin. Mulla on esim sellanen vanha apteekkilaatikosto, jossa on 10 pitkää kapeaa vetolaatikkoa. Alunperin säilytin niissä laatikoissa c-kasetteja, johon käyttöön laatikosto olikin tosi kätevä. Sittemmin, kun muutossa heivasin kasetteja paljon pois, aloin säilyttää laatikostossa sekalaisia pikku aarteita. Ja nyt tutkin mitä ihmettä se oikein sisältääkään! (Ja voi luoja sen kanssa…!)
Olin tohkeissani kun bongasin Japanilaisen ravintola Fujimin tässä joku aika sitten. Pakkohan sitä oli lähteä kokeilemaan! Ravintola sijaitsee osoitteessa Aleksanterinkatu 29, Tampere. Jos kuljet sinne Hämeenkadulta päin, niin pidä varasi, ettet kulje ohi! Me nimittäin tepastelimme reippahasti aina pizzeria Napolinkin ohi, ennen kuin aloimme ihmetellä, että missä se Fujimi oikein on. Piti pysähtyä katsomaan netistä karttaa; olimme kävelleet ohi! Ravintola on tosi pieni ja aika huomaamaton, joten on tosiaan mahdollista singahtaa sen ohi.
Tällä viikolla olin töissä vain tiistaina. Siispä lorvimista loppuviikko? No, juu ja ei. Keskiviikko oli timmi kaupunkipäivä; kahvilaa (muistin miks en tilaa kahviloissa ikinä kahvia - masu ei tykkää pannukahvista!), jäsenkorjausta, kirppistä (josta vanha Arabian vihreä kukkaruukku!), divaria (vein neljä, valitsin yhden), parfyyminuuhkuttelua, ravintolaa ja ruokakauppaa.
Torstaina jatkoin tavaroiden läpikäymistä sen pirun haasteen takia. Tässä kohtaa alkaa tökkiä jo ihan todella. En yhtään ihmettele, että jotkut ovat jättäneet haasteen kesken. Se sopisi sellaiselle ihmiselle, jolla on sikana kaikkea, joka ei kärsi poistojen tekemisestä ja joka ei ole niitä myöskään ikinä ennen tehnyt. Jos olet muunlainen ihminen, niin suosittelen sen sijaan vaikka tämmöstä haastetta; poista kuukauden ajan joka päivä kolme esinettä! Se on paljon fiksumpaa.
No mukavaa! Ensinnäkin hoidon tekijä oli tosi helposti lähestyttävä ja rento. Toisekseen olipa vähän erilainen kokemus, kuin sillon lähes 20 vuotta sitten!! Sen jäljiltä nilkkani oli ontumiskipeä viikkoja. Mutta tällä kertaa hoidon jälkeen oli semmoinen olo, kuin olisin pumpulissa. Ei sattunut mihinkään.
Kerron sen teille; voi! Rehellisyyden nimissä luulin omistavani ehkä neljänneksen tuosta kaikesta määrästä nappeja, jonka lopulta kaivoin eri kätköistä esiin. Enkä vieläkään ole aivan varma, onko tässä kaikki. Ja siis nyt tarkennus; minä en ole ompelija, enkä kauppias, enkä mikään nappitaideteoksia tai nappikoruja tekevä ihminen! Mulla vaan on vuosien mittaan salakavalasti kertynyt esim nyt näitä nappeja, vähän sillä ajatuksella, että ”kyllähän sitä nyt nappeja aina tarvii!” No ei tarvii! Ainakaan niin helvetin paljon.
Nykyään pyörii mielessä joka päivä se, että miten usein pääsen hierojalle tai vastaavaan kehonhuoltoon. Tällä viikolla on tulossa Kalevalainen jäsenkorjaus ja siitä eteenpäin koko maaliskuun ajan, lukuunottamatta yhtä viikkoa, on tiedossa erilaisia hoitojuttuja. Huhtikuullekin olen jo hahmotellut alustavasti samansuuntaisia menoja. Luulen, että ihan akuutissa tilanteessa hierojalla tai vastaavalla pitäisi juosta pari kolmekin kertaa viikossa, mutta siihen ei suoraan sanottuna ole varaa. No, mun olkapään tilanne on nyt aaltoileva. Nyt hiukan huonompi kuin viikko sitten. Kuumakivihieronta auttoi perjantaina, mutta eilen aloin taas olla kipeä. Johtuu varmaan lumitöistä! Mutta kukas muukaan niitä tekisi, kun miehellä on omat särkynsä. Että tämmöstä. Inkivääriä juon ja syön, sillä tuskin siitä ainakaan haittaa on. Apteekista pitäisi hakea kolesterolilääkkeet. Se onkin sitten mun eka peruslääkitys. Voisin totta vie tehdä asialle jotain ruokavalion ja liikunnan kanssakin, mutta nyt ei ole jaksamista siihen. Katon asiaa myöhemmin ja ainahan voin myöhemminkin kokeilla saisinko verisuonet kuriin ilman lääkkeitä.
Ravintola Myllärit on ennestään tuttu paikka, mutta koska siellä käynnistä on pitkä aika, otan sen nyt testattavien ravintoloitteni listalle. Edellinen ravintolakäynti oli täällä. Ja koska mua ainakin raivostuttaa sellainen epämääräisyys, että esitellään joku paikka ja kerrotaan siitä ummet ja lammet, eikä mistään selviä, onko paikka Kiinassa vai Uhtualla, niin kerronkin heti tähän alkuun, että nämä kaikki mun testaamat ravintolat sijaitsee Tampereen keskustan tuntumassa. Myllärit sijaitsee keskustasta katsoen rautatien toisella puolella, Tullintorin takana, osoitteessa Åkerlundinkatu 4.
Oikeastaan vähän miehen työkuvioihin liittyvä ex tempore-singahdus hotelliin. Tällä kertaa asetuimme siis Tampereelle, Courtyard by Marriott Tampere City -hotelliin. Kummalliseen pieneen tilaan ahdettu hotelli, jonka parkkialue on vitsi. Jos tulet autolla, se pitää ajaa erilliseen parkkihalliin, ihan eri kortteliin. Hotellin pihassa oleva parkkialue on siis kielletty. Mutta pakkohan siihen on stopata ihan alkuunsa, ellei halua kanniskella laukkujaan parin korttelin verran. Ilmoittautuminen, sitten laukut huoneeseen ja erillinen auton vieminen jonnekin.
Rakastan hotellissa lojumista, mitään tekemätöntä laiskottelua, ravintolaillallisia (ilman pönötystä), telkun katselua upottavien täkkien seasta ja sitä ettei tarvii mitään. Marriottin huone on ihan siisti, melko pieni, mutta riittää tähän tilanteeseen. Televisio on iso ja sijaitsee ihan sängyn jalkopäässä seinällä. Hyvä.
Täydelliseksi hotellikäynnistä tekisi se, että hotellista löytyisi upean ravintolan lisäksi viihtyisä kahvila, sekä erillinen asiakkaille tarkoitettu lounge, jossa voisi nakerrella pikku tarjottavia ja ihmetellä ylellisyyksien maailmaa. Tässä hotellissa on oma ravintola, baari ja jonkin verran pöytäryhmiä sisäkäytävällä kun kulkee kohti Tampere-taloa.
Ja kampaaja!! Aivan uskomatonta että hotelleista puuttuu kampaamopalvelut. Jos olisi, kävisin varmaan joka ikinen kerta pyöräyttämässä tukkani valloittaville sykeröille. Ja lopuksi melko painava juttu olisi Spa ja sen ihanat hieronnat. Ainakin nyt vähintään höyrysauna, intialainen päähieronta ja jalkahieronta kuuluisi asiaan.
Ja siis nämä pitäisi olla nimen omaan hotellissa, ei missään ankeassa kylpylässä, jossa käytävät tursuavat kiljuvia lapsia. Ainut hotelli, jossa tiedän vastaavaa tarjontaa olevan, on Kämp. Ihmiset haluaa elämyksiä ja nautintoa! Ihmiset haluaa olla palveltavana. Mutta nyt minä antaudun rentouden valtaan ja toivotan kaikille hyvää viikonloppua!
Tämä viikko on ollut hyörinää, joka päättyy erittäin rentoon viikonloppuun! Aivot on raksuttaneet nukahtamishetkelläkin poistojen parissa ja huomaan jo nyt miten järjestely ja kaiken läpikäyminen tuntuu hyvältä. Olo ihan kuin kevenee, ajatus kirkastuu ja mieli valostuu.
Viime päivinä oon käynyt käsiksi ompelutarvikeröykkiöihin. Ei siis kankaisiin, vaan lankarulliin, parsinlankoihin, nuppineuloihin, silmäneuloihin, sormustimiin, mittanauhoihin ja sen sellaiseen pikkutilpehööriin.
Julkaisin rahankäyttöön liittyvän suunnitelman tammikuussa. Aloitin sen toteuttamisen jo tammikuun puolella, mutta kunnolla aloin vasta helmikuun alusta elellä suunnitelman mukaan. Ryhdyin myös pitämään tilikirjaa, jossa uudet suunnitelmat on merkitty erikseen joka kuukaudelle ja menot sopivalla tarkkuudella, kuten esim ”ruokakauppaan”. En siis erittele joka maitopurkkia erikseen, siihen tilikirjan sivut ei riittäisi kovinkaan pitkäksi aikaa. Jos saan sen toimimaan sivu per kk, tilikirja kestää lähes kahdeksan vuotta. Hyvä!