Helmikuun kooste

 

Helmikuu on ollut fyysisesti, henkisesti ja visuaalisesti isojen juttujen kuukausi. Isommitta höpinöittä listaan tähän ne vallitsevimmat asiat, joita helmikuussa on tapahtunut.

Kahvilanotkumisia…

• Olen aloittanut uudessa työpaikassa edellisen osa-aikaisen lisäksi.

• Olen aloittanut ison inventaarion ja poistojen tekemisen eli ”kuukauden poistohaasteen.”

Tukka lyheni jonkin verran.

• Olen aloittanut tilikirjan pitämisen ja merkannut ylös kaikki menot ja kaikki suunnitelmat.

• Olen aloittanut vaihtoehtohoidot eli hyvinvoinnin kohennuksen.

Kun on mistä ammentaa; tilikirja löytyi kätköistä.

• Olen aloittanut kolesterolilääkityksen. Mun eka varsinainen lääkitys.

• Olen ottanut käyttöön moottorisängyn! Wooh!

Tosi kätevä ja riittää noin 8 vuodeksi!

• Olen hengannut hotellissa. (Marriott-viikonloppu.)

• Olen käynyt ravintoloissa ja kahviloissa.

Taas keramiikkalusikoita…

• Olen tehnyt lumitöitä vähän liikaakin olkapään mielestä.

• Olen päivittänyt viime vuonna tekemääni ravintolalistaa. (Loputonta!)

Poistoja poistoja poistoja…

• Olen vaihtanut kotiin kevättekstiilit. Piristävää!

• Olen saanut yhteyden vanhaan koulukaveriini, mahtavaa!!

Ja lisää kahvilanotkumista!

Helmikuu oli kiva kuukausi! Ja olen jo ehtinyt kertaalleen pelätä sitäkin, että kohta se kesä on ohi. Huomasin myös, että kerran viikossa pidetty ”blogivapaapäivä” oli tosi hyvä juttu! Koska pitää elämässä olla muutakin, kuin sitä että ajattelee blogia koko ajan. Maaliskuussa lisään vapaapäiviä ja niitä tulee olemaan viikossa kaksi, eli kiinteästi tiistait ja torstait (johtuen osittain myös työvuoroistani.) Aion ryhtyä myös julkaisemaan poistohaasteen tuloksia. Julkaisen niitä aina pari kolme kerrallaan ja niiden julkaisupäivät on maanantai, keskiviikko ja perjantai. Täytyy olla tilaa muillekin jorinoille, sillä en tiedä onko se poistojen esittely niin kiinnostavaa… vaikka ite oon kyllä ollu innostunu katteleen mitä muut poistaa. Kertoohan se myös siitä mitä jää. Mukavaa kohta alkavaa maaliskuuta!

Kolme asiaa hyvinvoinnin hyväksi

 

1) Ergonomiatyyny! Tästä on tullut nopeasti yksi elämäni parhaista ostoksista! (Eikä tämä ole mitään kaupallista yhteistyötä kenenkään kanssa!) Ostin omani Ikeasta ja Hurrikaanista, mutta niitä on myös ajoittain Lidlissä ja ties missä kaikkialla. Yön aikana käännän tyynyä välillä. Se matala puolihan on siis selällään nukkumiseen ja tuo korkeampi sitten kyljellään nukkumiseen. On ihana tunne asettaa päänsä tyynylle kyljellään! Kerrankin tekee jotain oikein.

2) Koiranpallo. Jäsenkorjaajan suosittelemana päädyin kokeilemaan tätä. Kävin parissakin marketissa etsimässä niitä siilin, eli puolipallon muotoisia, mutta sit lopulta oli pakko ostaa pallo Mustista ja mirristä, koska siilejä ei löytynyt. Palloa on tosi kiva pyöritellä sohvalla istuessa jalan alla. Ja mä istun sohvalla paljon! Aluksi kokeilin sitä ohuen sukan ja villasukan läpi. Se tuntuu hyvin hellältä sillä tavalla. Sitten otin villasukan pois ja tuntuma oli ohuen sukan läpi jo ihan toisenlainen. Ja tottakai kokeilin myös paljaaseen jalkaan ja olihan se jo räväkkä fiilis. Mutta paitsi että jalkoihin tulee lämmin ja verenkierto paranee, niin uskon, että se hieroo kaikenlaisia akupisteitä ja hermopäätteitä, joita jalan pohjassa on. En siis välttämättä edes huomaa kaikkia hyötyjä heti. Ja kokeilinhan minä pyöritellä sitä poskiakin vasten ja sekös sai posket punottamaan! Pitäis ostaa kasvoja varten ehkä oma pienempi pallo, koska tää oli jo siepannut itseensä hiuksia lattialta.

3) Sokerin vähentäminen! Tätä täytyy taas harjoitella. Tää on mulle ehkä vaikein rasti ikinä! Olen ikuisessa sokerikoukussa ja se näkyy myös DNA-tuloksessa, usko tai älä. Se on elinikäinen koukku, kuten mikä tahansa muukin. Välillä pääsen selville vesille ja sitten taas luisun hiljaa kohti pohjaa. Ja koska sokeri kerää sitä perhanan sisäelinrasvaa ja kasvattaa rasvamaksaa, niin pakkohan sitä vastaan on taistella! Tässä olen taas tällä kertaa vasta ihan alkutaipaleella. Aloitan sillä, että en osta enää karkkipussia sohvapöydälle. Ni.

Tässä on lähtötilanne minimalismihaasteeseen

 

Ihan vain muutamia juttuja näyttääkseni siis. Eli tää on esimakua siitä, mitä käyn läpi, kun teen kartoitusta tavaroistani ja päätän poistaa niistä mitä milloinkin. Mulla on esim sellanen vanha apteekkilaatikosto, jossa on 10 pitkää kapeaa vetolaatikkoa. Alunperin säilytin niissä laatikoissa c-kasetteja, johon käyttöön laatikosto olikin tosi kätevä. Sittemmin, kun muutossa heivasin kasetteja paljon pois, aloin säilyttää laatikostossa sekalaisia pikku aarteita. Ja nyt tutkin mitä ihmettä se oikein sisältääkään! (Ja voi luoja sen kanssa…!)

Kuva 2) Jep, rakastan nauhoja! Sekoan nauhakaupassa ja pahin paikka onkin ollut Tallinnan suuri käsityömekka, Karnaluks, jossa kävin paikan päällä joskus, huh huh. (On se nettikauppakin ihan jees.) Ja sitten toinen asia; en ompele kovin aktiivisesti, joten nauhat jää kellumaan ja elämään omaa elämäänsä. Kuvassa siis perin kotoisan näköinen nauhapesä. Varmaan lisääntyyvätkin omia aikojaan. Okei, jospa ne olis edes jossain järjestyksessä, josta löytää tarvittaessa yhdellä silmäyksellä sopivan nauhan…

Kuva 3) Tykkään myös valtavasti aurinkolaseista! Ja silmälaseista. Ihan oikeasti käytänkin lähes kaikkia aurinkolasejani, mutta pari tästäkin kasasta joutaa eteenpäin. Silmälasien pokat odottelee omaa hetkeään ja saavat olla, mutta noita koteloita on ehkä hiukan liikaa. Kun kuvassa ei siis näy ne aktiivikäytössä olevat neljä koteloa lainkaan…

Kysyn itseltäni tiukan kysymyksen; MIKS kaikkea pitää olla NIIN paljon?? Löysin laatikostosta esim 16 lompakkoa ja kukkaroa. Voi sissus. Mulla on joku läheinen suhde lompakoihin, enkä malta heittää niitä pois. Siellä oli siis sellaisia, joita oon käyttäny 20 vuotta sitten. Ja kun ne sit hajoo, siirrän ne jemmaan ja luulen korjaavani joskus. Mitä harhaa! Enhän mä niitä ikinä korjaa, eikä korjaa kukaan muukaan. Huis hais, pois pois!

Viides ravintolakäynti; Fujimi

 

Olin tohkeissani kun bongasin Japanilaisen ravintola Fujimin tässä joku aika sitten. Pakkohan sitä oli lähteä kokeilemaan! Ravintola sijaitsee osoitteessa Aleksanterinkatu 29, Tampere. Jos kuljet sinne Hämeenkadulta päin, niin pidä varasi, ettet kulje ohi! Me nimittäin tepastelimme reippahasti aina pizzeria Napolinkin ohi, ennen kuin aloimme ihmetellä, että missä se Fujimi oikein on. Piti pysähtyä katsomaan netistä karttaa; olimme kävelleet ohi! Ravintola on tosi pieni ja aika huomaamaton, joten on tosiaan mahdollista singahtaa sen ohi.

Alkuruoaksi valitsin Kimchi Wakame Salad-annoksen, hintaan 7,90€. Pidän kimchistä ja rakastan pientä tulisuutta. Tämä annos antoi mitä lupasi ja nautin herkullisesta alkupalasta täysin rinnoin. Usein harmittelen ravintoloissa ja kahviloissa sitä salaattiannokseen jemmattua suurta salaatinlehtien määrää, mutta tässä mitään ei ollut liikaa tai liian vähän.

Pääruoaksi valitsin yksittäisiä nigireitä. Tai kaksittain niitä siis tuli ja hinta on aina per kaksi. Kuvassa ylhäällä vasemmalta Grillattu lohi 4,90€, Grillattu tonnikala 5,50€, Tonnikala 4,90€, alhaalla vasemmalta Spicy Valkokala 3,90€, Kesäkurpitsa 3,50€, Ankerias 5,50€. Lisäksi tilasimme pöytään yhteisen kulhollisen Lootus chipsejä 6,90€. Sushit olivat lämpimiä ja sulivat suussa! Pidin todella kaikista! Tämä menee heittämällä parhaisiin sushikokemuksiini. Ja ne chipsit sitten; en tiedä olenko koskaan maistanut parempia chipsejä. Lootusviipaleet olivat hiukan pehmeitä, nahkamaisia, mutta hiton maukkaita! Joku ihana pippurisen suolainen mauste oli ripoteltu niihin ja lisänä vielä pieni kulho dippiä. Valitettavasti niistä ei ole valokuvaa.

Jälkiruoaksi vielä Matchajäätelöä 5,90€  ja kupillinen inkivääriolutta. Matchajäätelö oli yllättäen tosi makeaa! Ja tunnetustihan jäätelö viilentää täyttä vatsaa, joka tässä vaiheessa kyllä oli täysi. Koko menu alusta loppuun oli tosi hyvä! Suosittelen täydestä sydämestäni. Sitä paitsi en ole koskaan tavannut niin ammattitaitoista tarjoilijaa, kuin täällä. Hän kuunteli tilauksemme, joka käsitti 9 eri annosta, tekemättä minkäänlaisia muistiinpanoja ja silti kaikki oli aivan oikein. Harvinaista ja hienoa! Tarjoilija myös puhuu hyvää suomea.

Ja sitten siihen ruokalistaan. Alkupaloina listalla on 16 annosta, ja muutamia mainitakseni sieltä löytyy erilaisia salaatteja, lootuschipsejä, riisiä, miso-keittoa, sashimilajitelmia, vartaita jne. On annoksia vegaaneille, kala-annoksia, kana-annoksia, meren eläviä ja pekoniakin. Pääruokien listalta löytyy 6 sushilajitelmaa, 10-20 kappaleen annoksina ja jopa lasten annos! Pari XL-kokoista eri ruokalajien lajitelmaa (kahdelle tai kolmelle henkilölle), 8 riisikulhoannosta joissa esim friteerattua kanaa, paistettua possua tai nautaa, grillattua lohta tai ankeriasta jne. Lisäksi pari vegaaniriisikulhoa. Kolme erilaista isoa salaattikulhoa (lohi/katkarapu/tofu). 15 erilaista nigiriä pareittain, sekä erilaisia nigirilajitelmia, 9 erilaista norimakia pareittain, 5 erilaista uramakia pareittain ja vielä 6 erilaista Fujimin specialia. Paljon mereneläviä, mutta myös vegaaniruokia, kanaa ja jonkin verran punaista lihaa. Jokainen annos on todella herkullisen näköinen! Jos pääruokalista onkin pitkä, niin jälkiruokalistalla on vain matchajäätelö, eikä muuta oikeastaan osaa edes kaivata. Erikoispiirre tässä ravintolassa selkeästi Japanilaisuus. (Ja voisiko sanoa tinkimätön laatu, koska kaikkiallahan se pitäisi olla, vaan täällä se toteutuu!)

Ravintolatila on pieni. Yksi iso ikkuna ulos ja siitä kapea tila jatkuu keittiöön saakka. Pöytiä ei ole kauheasti. Häiritsevänä koin hissimusiikkimaisen taustamusiikin, sekä erityisesti sen, että oven lähellä veti niin, että olimme ihan kylmissämme. Hauskana yksityiskohtana haluan mainita wc:n kaakeloinnin; yleensä boordikaakeli asennetaan aina vaakasuoraan, mutta täällä mustan kaakelin seassa oli pystysuora metallinhohtoinen boordikaakeli, joka kuvastaa Japanilaista tyyliä hyvin. Siitä pisteet. Pisteet myös kauniista keramiikka-astioista! Voin kuvitella tämän kiinnostavan ja ammattitaitoisen ravintolan toisiin tiloihin, vaikkapa Hämeenkadun varrelle, jolloin kaikki olisi täydellistä. Suosittelen paikkaa Japanifaneille, sushin ystäville ja ruokahifistelijöille.

Edelliset ravintolakäynnit:

1) Puisto

2) Onni ja Leo

3) Sasor

4) Myllärit

Lorvimista loppuviikko

Tällä viikolla olin töissä vain tiistaina. Siispä lorvimista loppuviikko? No, juu ja ei. Keskiviikko oli timmi kaupunkipäivä; kahvilaa (muistin miks en tilaa kahviloissa ikinä kahvia - masu ei tykkää pannukahvista!), jäsenkorjausta, kirppistä (josta vanha Arabian vihreä kukkaruukku!), divaria (vein neljä, valitsin yhden), parfyyminuuhkuttelua, ravintolaa ja ruokakauppaa. 

Torstaina jatkoin tavaroiden läpikäymistä sen pirun haasteen takia. Tässä kohtaa alkaa tökkiä jo ihan todella. En yhtään ihmettele, että jotkut ovat jättäneet haasteen kesken. Se sopisi sellaiselle ihmiselle, jolla on sikana kaikkea, joka ei kärsi poistojen tekemisestä ja joka ei ole niitä myöskään ikinä ennen tehnyt. Jos olet muunlainen ihminen, niin suosittelen sen sijaan vaikka tämmöstä haastetta; poista kuukauden ajan joka päivä kolme esinettä! Se on paljon fiksumpaa.

Perjantaikin on kotipäivä! Kotipäivät kunniaan! Mutta samaa esineitten vatvomista sekin. Välillä lumitöitä ja taas inventointia. Tässä on se huono puoli, että nyt tökkii ihan pirusti kaikenlainen pakotettu inventointi, kun vielä pari viikkoa sitten olin ihan innoissani. Jos olisin tehnyt tämän pienemmillä määrillä kautta linjan, kiinnostus koko hommaan pysyisi. Nyt mua oikeastaan kiinnostaa vain yks ajatus: käsilaukkujen läpikäyminen kaikessa rauhassa, sitten kun tämä haaste on ohi!

Alunperin oli ajatuksena lähteä mökille heti keskiviikkoiltana, mutta siihen tuli pari muuttujaa. Miehen hartianseutu on niin kipeä, että yhtään ylimääräisiä kilometrejä ei kannata ajaa ja koska mökiltä töissä käynti toisi työpäivään ainakin sata ylimääräistä kilometriä, niin ei kannata. Toisekseen sähkön hinta pomppasi pakkasen myötä liian ylös ja mökillä olo on osittain sähköpattereitten käyttöä vaativaa, vaikka poltammekin monta pesällistä puita siinä harakanpesän kaltaisessa takassa joka päivä. Siksi valitsimme kotiviikonlopun. Nukkumista, lukulamppujen asentamista ja ehkä muuttaminen takaisin vanhaan makuuhuoneeseen ja uusiin moottorisänkyihin.

Millaista oli Kalevalaisella jäsenkorjaajalla?

 

No mukavaa! Ensinnäkin hoidon tekijä oli tosi helposti lähestyttävä ja rento. Toisekseen olipa vähän erilainen kokemus, kuin sillon lähes 20 vuotta sitten!! Sen jäljiltä nilkkani oli ontumiskipeä viikkoja. Mutta tällä kertaa hoidon jälkeen oli semmoinen olo, kuin olisin pumpulissa. Ei sattunut mihinkään.

Hän haastatteli minut ensin ajan kanssa. Koko sessioon olikin varattu aikaa 1,5 tuntia. Haastattelun jälkeen riisuuduin alusvaatteisilleni ja laskeuduin hoitopöydälle selälleni. Päälleni asetettiin mukava peitto, jota raotettiin aina siltä kohdalta, mitä jäsentä oltiin hoitamassa. Varsinaisen hoidon hän aloitti sormista. Ja nyt sanottakoon, että Kalevalaisella jäsenkorjauksella ei kuulemma pysty sormia käsittelemään, mutta koska hän oli myös refleksologi, niin sormet hoidettiin sillä menetelmällä. Hän kävi sormet yksitellen läpi ”avaten” niveliä pienellä pallopäisellä piikkityökalulla. Ei sattunut. Mun pitäis aina muistaa suojata kädet kylmältä ja kostealta säältä, jotta nivelkipu ei aktivoidu.

Sitten siirryttiin Kalevalaisen jäsenkorjauksen menetelmiin ja käytiin läpi nilkat, jalat (jotka kuulemma on tosi kireet) ja vuorollaan kädet. Kuulemma habakin on tiukka. Olenhan minä arvellutkin olevani tiukka mimmi, mutta nyt sain siitä melkein mitalin. Välillä olin vatsallani ja käytiin läpi jalkoja ja selkäpuoli. En oikein tiedä miten tätä menetelmää kuvailisin. Se ei ole hierontaa, mutta jonkinlaista hierontaa ja painelua yhdistettynä raajojen liikutteluun kuitenkin. Loppuvaiheessa istuin tuolilla ja selkärankani (ja ylipäätään selkä) käytiin läpi moneen kertaan alhaalta ylös, samalla kun liikuttelin jalkoja tai heijasin itseäni hitaasti edestakaisin. Ihan viimeiseksi siveltiin kasvojen hermoradat.

Sain vielä kotiläksyksi hankkia sellaisen kumisen koiranlelun näköisen piikkisiilin, jolla pitäisi hieroa päkiöitä ja kantapäitä. Näytti mukavalta, kun hän näytti miten niiden päällä rullataan jalkaa. Niitä saa tavallisista marketeista, eivätkä maksa paljon. Myös sain ohjeeksi ostaa kurkumaa, koska se vaikuttaa inkiväärin lisäksi niveliin. Ja kurkuma tulisi syödä aina mustapippurin kanssa, jotta se reagoi oikealla tavalla. Pitäisi myös ostaa kromia, mutta en enää ole varma oliko se suonenvetojen takia vai mihin vaivaan. Liikaa uusia asioita, niin että pää on vähän pyörällä! Mutta kurkumaa ja inkivääriä minulla on nyt sitten hankittuna ja vieläpä monessa muodossa. Todistettavasti kehoni reagoi herkästi, joten nämähän on valkosipulin lisäksi oikeita terveyspommeja.

Mutta sanottakoon tässä nyt se tärkein; käteen ei enää satu, vaikka nostan sen sivukautta ylös. Päivää ennen hoitoa se oli aika kipeä, joten muutos on melkoinen! Ja jos pyörittelen olkapäitä, sen kauhean rutinan ja paukkeen tilalla, joka oli mulle normi vielä toissapäivänä, on yksi vaimea rutina vasemmalla puolella, joka muuten olikin kuulemma tosi jumissa. Tiedän, että tämä lukeutuu ns uskomushoitoihin, mutta jos lääkäri ei pysty parempaan kuin antamaan buranakuurin, jonka aikana kipu vain pahenee, niin kyllä minä tähän mielelläni uskon! Ja kiitos vaan teille kaikille, jotka vinkkasitte, että mene  hyvä ihminen Kalevalaiselle jäsenkorjaajalle! Puolestani suosittelen tätä nyt myös muille.

Voiko olla tietämättään hamsteri?

 

Kerron sen teille; voi! Rehellisyyden nimissä luulin omistavani ehkä neljänneksen tuosta kaikesta määrästä nappeja, jonka lopulta kaivoin eri kätköistä esiin. Enkä vieläkään ole aivan varma, onko tässä kaikki. Ja siis nyt tarkennus; minä en ole ompelija, enkä kauppias, enkä mikään nappitaideteoksia tai nappikoruja tekevä ihminen! Mulla vaan on vuosien mittaan salakavalasti kertynyt esim nyt näitä nappeja, vähän sillä ajatuksella, että ”kyllähän sitä nyt nappeja aina tarvii!” No ei tarvii! Ainakaan niin helvetin paljon.

Älkää luulko, että olen heittämässä kaiken pois! En mä nyt niin hullu ole. Mutta sen verran piinallisen tarkka kuitenkin, että joka ikisen napin kävin yksitellen läpi ja mietin mitä haluan säästää ja mitä en. Ja lopulta olin jo epätoivoinen, kun aina vaan jostain uudesta laatikosta tupsahti eteen joku rasia tai pussukka, jossa oli lisää nappeja. Äh!

Tiedän, että siellä pudistellaan päätä ja ihmetellään, että itsehän olet itsesi tuohon liemeen laittanut ja se on niiin totta! Niiiin totta!! Mutta ehkä tässä on vielä toivoa, sillä oikea hamsteri ei pysty poistamaan tavaraa ja sitähän mä nyt teen tässä hiki hatussa! Ja voi että siitä tulee kevyt ja hyvä olo!

Ymmärrätte ehkä, miksi en enää juokse kirppareilla juuri ollenkaan. Ihminen joka tulee ravintolasta masu täynnä ruokaa, harvoin kirmaa ruokakauppaan haalimaan kassikaupalla lisää ruokaa. Tässä on sama. Mulla on ähky ja melkein oksennan, kun alan tajuta miten paljon on kaikkea. Miks kaikkea pitää olla tusinoittain? Tai sadoittain? Tai kiloittain?

Tämä on nyt jotain kuolinsiivouksen kaltaista, mutta ei niin tiukkaa kuitenkaan. Tulee hyvä olo siitä, että perikunnan ei tarvii käydä tätä kaikkea läpi ja voin ite laittaa tavaraa kiertoon tarvitseville, eikä ne päädy esim roskalavalle uupuneiden perillisten viskaamana. Se olis kyllä tuskallinen ajatus, että kaikki menis kaatikselle! Tämä on nyt siis esimakua siitä mitä tapahtuu maaliskuussa täällä blogissa, kun alan postaamaan niitä päiväpoistoja. Mutta koska kellään maailman ihmisellä ei olis aikaa ja jaksamista käydä läpi tälläsiä määriä tavaraa joka päivä poistohaasteen aikana, siksi teen tätä jo osittain etukäteen. Kaikkea en silti ehdi käydä läpi helmikuun aikana, joten jotain säästyy maaliskuullekin. Ja koska mun haaste, mun säännöt, niin pääasia on, että poistoja tulee!

Tavallisia arkijuttuja

Nykyään pyörii mielessä joka päivä se, että miten usein pääsen hierojalle tai vastaavaan kehonhuoltoon. Tällä viikolla on tulossa Kalevalainen jäsenkorjaus ja siitä eteenpäin koko maaliskuun ajan, lukuunottamatta yhtä viikkoa, on tiedossa erilaisia hoitojuttuja. Huhtikuullekin olen jo hahmotellut alustavasti samansuuntaisia menoja. Luulen, että ihan akuutissa tilanteessa hierojalla tai vastaavalla pitäisi juosta pari kolmekin kertaa viikossa, mutta siihen ei suoraan sanottuna ole varaa. No, mun olkapään tilanne on nyt aaltoileva. Nyt hiukan huonompi kuin viikko sitten. Kuumakivihieronta auttoi perjantaina, mutta eilen aloin taas olla kipeä. Johtuu varmaan lumitöistä! Mutta kukas muukaan niitä tekisi, kun miehellä on omat särkynsä. Että tämmöstä. Inkivääriä juon ja syön, sillä tuskin siitä ainakaan haittaa on. Apteekista pitäisi hakea kolesterolilääkkeet. Se onkin sitten mun eka peruslääkitys. Voisin totta vie tehdä asialle jotain ruokavalion ja liikunnan kanssakin, mutta nyt ei ole jaksamista siihen. Katon asiaa myöhemmin ja ainahan voin myöhemminkin kokeilla saisinko verisuonet kuriin ilman lääkkeitä.

Helmikuu on melkein lopussa, enkä ole muistanut ostaa kukkia kotiin aikaisemmin! Sehän on mulla budjetissa ja yhtenä aika tärkeänä juttuna hankintalistalla joka kuukausi. Eilen menin markettiin vaan toteamaan, että jaahas, kuljetusalan lakko mahtaa vaikuttaa, sillä tulppaaneja ei ole. Lidlistä kuitenkin löysin vähän kulahtaneen mutta ison kimpun sekavärisiä tulppaaneja ja vähän empien otin ne, koska muutakaan ei ollut. Jaoin kimpun kolmeen eri maljakkoon ja vaikka varsien leikkauspinta oli kuivettunut, eikä niillä ollut kaupassa vettä, sain kaikki heräämään pirteästi eloon. Ihmeellistä miten pieni kukkahankinta tekee iloiseksi!

Me nukutaan edelleen puhallettavilla patjoilla lattialla. Moottorisängyt on asennettu kyllä paikoilleen vesisängyn kehikkoon, mutta testausta enempää niitä ei ole käytetty. Varmaan me aika pian niihin kuitenkin siirrytään. Mä luulen, että pidän oman puoleni vähän tuolla tavalla pääpuoli ylöspäin, koska äkkiarvaamaton refluksikohtaus on aika ikävä kipu, jos siihen ei voi varautua. Tämän pitäis sitten estää sellaset kivut lähes kokonaan. Tai näin mä kuvittelen. Tottakai pitää vähän kattoo syömisiään ja kellonaikoja myös, ettei syö pöydällistä raskasta ruokaa just ennen nukkumaan menoa. Ihanaa, että ei tarvii enää etsiskellä superisoja lakanoita kissojen ja koirien kanssa! Voin jopa ostaa jossain vaiheessa ihanan värisiä pellavalakanoita sänkyihimme!

Nukkuminen lattialla on aiheuttanut sen, että en ole lukenut koko aikana kirjoja. Johtuen tietysti siitä, että siinä lattialla ei ole mitään yövaloa ja koska mä luen vain ennen nukahtamista, niin sitten se lukeminen on vaan jäänyt. Ja kuitenkin joka paikassa pursuaa kirjapinoja, joihin haluaisin päästä käsiksi. Vesisänkyaikana meillä oli seinälamput, joissa oli muuntajat ja nyt ollaan huomattu, että ensinnäkin tähän sänkyyn tarvitaan pitempivartiset lamput ja toisekseen ne muuntajat kuluttaa sähköä, vaikka lamput ei olisi päälläkään. Siinäpä kaksi hyvää syytä etsiskellä uudet lamput. Ja sitten voi taas lukea!

Tänään on kuudenneksiviimeinen keramiikkatunti. Jatkan lasituksia ja mietin mitä ihmettä vielä tekisin. Ehkä jonkun kipon. Mä oon kokeillu mun neljästä omasta lasitteesta vasta kahta (tässä lasken siis sen mangaanipesunkin lasitteisiin, vaikka eihän se oikeastaan ole) ja niitä kahta muutakin lasitetta olis ihan kiva päästä kokeileen ennen kuin kurssi loppuu kokonaan.

Neljäs ravintolakäynti: Myllärit

 

Ravintola Myllärit on ennestään tuttu paikka, mutta koska siellä käynnistä on pitkä aika, otan sen nyt testattavien ravintoloitteni listalle. Edellinen ravintolakäynti oli täällä. Ja koska mua ainakin raivostuttaa sellainen epämääräisyys, että esitellään joku paikka ja kerrotaan siitä ummet ja lammet, eikä mistään selviä, onko paikka Kiinassa vai Uhtualla, niin kerronkin heti tähän alkuun, että nämä kaikki mun testaamat ravintolat sijaitsee Tampereen keskustan tuntumassa. Myllärit sijaitsee keskustasta katsoen rautatien toisella puolella, Tullintorin takana, osoitteessa Åkerlundinkatu 4.

Alkuruoaksi valitsin Kantarellicappuccinoa, hinta 12€. Listan mukaan siinä on muskottivaahtoa, yrttiemulsiota ja paahdettua saaristolaisleipää. Olisikohan tarjoilijalle käynyt semmonen vahinko, että tuo leipä unohtui annoksesta? Minun eteeni sitä ei ainakaan tullut, enkä huomannut sitä erikseen pyytääkään. Mutta itse keitto oli paksua, kermaista ja lämmittävää. Finlaysonin kulho on kaunis, mutta lusikka ei sovi tämän kulhon kanssa yhteen ollenkaan. Ensinnäkin noin pienen keiton voisi syödä keskikokoisella lusikalla, eikä suurimmalla mahdollisella soppalusikalla. Toisekseen koska kulho oli niin pieni, olisi pyöreämuotoinen lusikka sopivampi. Talvisen päivän alkuruoaksi tämä oli kyllä maistuva.

Pääruokana oli Hauhalan hanhea, hinta 36€. Annokseen kuului ylikypsää hanhea yrttisellä glaseerauksella, basilikarisottoa, paistettua osterivinokasta ja pikkelöityjä kasviksia. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun maistoin hanhea. Maku ei muistuttanut ollenkaan kanaa, mutta ei myöskään fasaania tai mitään riistalintua. Mutta hyvältä se maistui ja oli todella ylikypsää! Basilikarisotto olisi saanut olla mielestäni pikkuisen kypsempää. Pikkelöityjen kasvisten nimellä lautasella oli keko pikkelöityä fenkolia. Ehkä sitä ei tarvitsisi olla ihan niin paljon ja jotenkin odotin listan perusteella, että kasviksia olisi monipuolisemmin. Yllättäen annoksen fanfaarit saa kyllä ehdottomasti osterivinokas! Sen suutuntuma oli kiinnostavan sitkeä, eli ei tutun sienimäinen. Saimme myös kuulla, että sienet on kasvatettu Pälkäneellä. 

Jälkiruokana oli Mustikka creme brulee, hinta 12€. Annos on kaunis kuin kukka! Erilaisia rakenteita siinä oli aika paljon ja erilaisia makuja myös monia kirpeästä makeaan. Jälkiruokana tämä oli tosi hyvä, maukas ja kiinnostava, mutta creme bruleena hienoinen ylläri. Kovan kannen alla mustikkainen creme brulee oli rakenteeltaan yllättävän löysää, vaikka se käsittääkseni pitäisi olla kiinteän vanukasmainen. Jos ei takerruta tähän, niin annos saa suurimmat yleispisteet illan annoksista.

Listan valikoima on juuri sopiva. Alkuruokia on viisi. Oma annoksensa löytyy lihansyöjälle, kalasta pitävälle, metsäisiä makuja hakevalle ja kasvissyöjälle. Pääruokia on kuusi. On nautaa, maksaa, hanhea, riistaa, kalaa ja kasvista. Tässäkin aika hyvin jokaiselle jotakin. Jälkiruokia on suhteessa paljon, sillä niitäkin on kuusi. Pavlovaa, creme bruleeta, jäätelöä, sorbettia, jäädykettä ja suklaata. Myös täytekakku on mahdollista tilata etukäteen esim juhlatilaisuuteen. Erityispiirteenä ruokalistassa on kotimaisuus ja siitä pisteet!

Ravintolan sijainti on vähän ydinkeskustan laidalla ja mietinkin, että mahtaako sinne kukaan eksyä syömään (vaikka tiedänkin Mylläreitten olevan vanha ja suosittu ravintola). Istuimme ikkunan ääressä ja olin maalaisena ihan yllättynyt siitä kansainvaelluksesta, joka ravintolan ohi soljui tasaisesti koko lauantai-illan puoli kahdeksasta puoli kymmeneen. Siis mitä ihmiset tekevät täällä varastoalueella, joksi tämän miellän, ehkä vähän ajastani jäljessä, myönnetään…? Lopulta minulle valkeni; läheisen hotellin parkkihalli on tässä toisella puolella, Tampere-talon esityksiä katsomaan menevät kulkevat paljon juuri tästä ohi, reilun korttelin päässä on Areena. Siksi ehkä tuossa jalkakäytävälläkin on tuo Walk of fame, tosin ilman nimiä. Viereisessä talossa oli biljardisalia ja ties mitä. Hostellikin löytyy aivan vierestä. Että kyllä tänne sitten porukkaa riittää. Jos olet menossa syömään viikonloppuiltana, kannattaa soittaa ja varata pöytä! Me soitimme neljältä ajatuksena, että pääsemme hyvissä ajoin viideltä syömään ja yllärinä ensimmäinen vapaa aika olikin vasta puoli kahdeksan!

Ravintola on vanhassa tiilirakennuksessa ja sen sisustus on mukavan lämmin vanhoine esineineen ja paksuine hirsirakenteineen. Palvelu oli kautta linjan kiitettävää. Tarjoilija oli rento, ystävällinen, persoonallinen. Ei siis pönöttävä tai ärsyttävän imelä, kuten joskus jossain. Suosittelen paikkaa ihan tavalliselle ravintolakävijälle, joka ei halua mitään ylihienoja vinaigrettekoukeroita lautaselleen ja lähde nälissään kotiin, vaan saa monipuoliselta listalta maittavaa ja täyttävää ruokaa mukavassa miljöössä ystävällisen palvelun kera. Viereisen talon seinällä kiipeilevät taidelinnut saivat minulta pisteet jo ennen ravintolaan menoa ja sainkin ihailla niitä koko illan ajan.

Viikonloppu hotellissa - why not?

 

Oikeastaan vähän miehen työkuvioihin liittyvä ex tempore-singahdus hotelliin. Tällä kertaa asetuimme siis Tampereelle, Courtyard by Marriott Tampere City -hotelliin. Kummalliseen pieneen tilaan ahdettu hotelli, jonka parkkialue on vitsi. Jos tulet autolla, se pitää ajaa erilliseen parkkihalliin, ihan eri kortteliin. Hotellin pihassa oleva parkkialue on siis kielletty. Mutta pakkohan siihen on stopata ihan alkuunsa, ellei halua kanniskella laukkujaan parin korttelin verran. Ilmoittautuminen, sitten laukut huoneeseen ja erillinen auton vieminen jonnekin.

Rakastan hotellissa lojumista, mitään tekemätöntä laiskottelua, ravintolaillallisia (ilman pönötystä), telkun katselua upottavien täkkien seasta ja sitä ettei tarvii mitään. Marriottin huone on ihan siisti, melko pieni, mutta riittää tähän tilanteeseen. Televisio on iso ja sijaitsee ihan sängyn jalkopäässä seinällä. Hyvä.

Täydelliseksi hotellikäynnistä tekisi se, että hotellista löytyisi upean ravintolan lisäksi viihtyisä kahvila, sekä erillinen asiakkaille tarkoitettu lounge, jossa voisi nakerrella pikku tarjottavia ja ihmetellä ylellisyyksien maailmaa. Tässä hotellissa on oma ravintola, baari ja jonkin verran pöytäryhmiä sisäkäytävällä kun kulkee kohti Tampere-taloa.

Ja kampaaja!! Aivan uskomatonta että hotelleista puuttuu kampaamopalvelut. Jos olisi, kävisin varmaan joka ikinen kerta pyöräyttämässä tukkani valloittaville sykeröille. Ja lopuksi melko painava juttu olisi Spa ja sen ihanat hieronnat. Ainakin nyt vähintään höyrysauna, intialainen päähieronta ja jalkahieronta kuuluisi asiaan. 

Ja siis nämä pitäisi olla nimen omaan hotellissa, ei missään ankeassa kylpylässä, jossa käytävät tursuavat kiljuvia lapsia. Ainut hotelli, jossa tiedän vastaavaa tarjontaa olevan, on Kämp. Ihmiset haluaa elämyksiä ja nautintoa! Ihmiset haluaa olla palveltavana. Mutta nyt minä antaudun rentouden valtaan ja toivotan kaikille hyvää viikonloppua!

Ihana viikonloppu edessä!

Tämä viikko on ollut hyörinää, joka päättyy erittäin rentoon viikonloppuun! Aivot on raksuttaneet nukahtamishetkelläkin poistojen parissa ja huomaan jo nyt miten järjestely ja kaiken läpikäyminen tuntuu hyvältä. Olo ihan kuin kevenee, ajatus kirkastuu ja mieli valostuu.

Tänään hilipasen aamupäivällä kuumakivihierontaan kokonaiseksi tunniksi! Olkapääni ei ole mitenkään normaali edelleenkään, vaikka pahin on selkeesti takana päin. Siksi hieronta on varsinainen taivaan lahja just tähän hetkeen! Sen jälkeen käväisen iltapäivällä hiukan töissä ja varsinainen viikonloppu nautiskellaankin sitten hotellissa köllötellen… mutta siitä enemmän huomenna!

Parsinlankaa paikat väärällään

Viime päivinä oon käynyt käsiksi ompelutarvikeröykkiöihin. Ei siis kankaisiin, vaan lankarulliin, parsinlankoihin, nuppineuloihin, silmäneuloihin, sormustimiin, mittanauhoihin ja sen sellaiseen pikkutilpehööriin.

Mun on pitäny käydä nämä sotkuiset laatikot (joita on seitsemän!) läpi jo monta vuotta, mutta huh, ajatuskin on uuvuttanut! Nyt se kuukauden poistohaaste sai mut aloittamaan tämänkin projektin. Luojalle kiitos!

Enpä tienny olevani ihminen, joka hilloaa Rukatunturin kokosta läjää keskiaikaisia parsinlankoja! On nailonia ja villaa ja polyamidia ja synteettistä ja dralonia ja polyakryyliä ja herra ties mitä! Siis mihin näitä nyt sitte voi käyttää? No okei, oon parsinu näillä joskus, mutta onhan ne vähä… enemmän niitten arvo on siinä historian havinassa kyllä.

Ja onhan ne nyt meleko sulosiakin, kun oikeen tihrustaa. Että jassoo, sitä on oikeen isolla kirkollakin ollu SOK:n trikootehdas! (Pääskylänkatu 12, nyk. Satamaradankatu 1/ Sturenkatu 17) Voi sus siunaa.

En nyt oikeen tiedä itkiskö vai naurais. Jotenkin loputtomalta suolta tämä vaan tuntuu.

Mutta ainakaan se kuukauden poistoprojekti ei tunnu mahdottomalta ponnistukselta tässä valossa. Vai oisko niin, että ihminen tarvii aivan välttämättä esim 30 mustaa lankarullaa…?

Rahankäyttö - kuinka aion onnistua?

 

Julkaisin rahankäyttöön liittyvän suunnitelman tammikuussa. Aloitin sen toteuttamisen jo tammikuun puolella, mutta kunnolla aloin vasta helmikuun alusta elellä suunnitelman mukaan. Ryhdyin myös pitämään tilikirjaa, jossa uudet suunnitelmat on merkitty erikseen joka kuukaudelle ja menot sopivalla tarkkuudella, kuten esim ”ruokakauppaan”. En siis erittele joka maitopurkkia erikseen, siihen tilikirjan sivut ei riittäisi kovinkaan pitkäksi aikaa. Jos saan sen toimimaan sivu per kk, tilikirja kestää lähes kahdeksan vuotta. Hyvä!

Huomasin jo aika alkuvaiheessa, että suunnitelmaa voisi vähän hioa. Ensinnäkin, yllättäviä menoja tulee aina, joten niille pitää olla puskurivaraa. En siis ole pystynyt laittamaan vielä mitään säästöön, joka sekin on tarkoitus, sitten kun kaikki rullaa suunnitellusti.

Toisekseen, pohdiskelin listaani ja totesin, että juuri tässä kolotuksien elämäntilanteessa haluan kaikkein eniten hieroja/spa/vaihtoehtohoitoja. Siispä lisäsin niitä kalenteriin niin, että joka viikolle tulee joku näistä. Tämä siis poikkeaa alkuperäisestä suunnitelmasta, jossa niitä oli paljon vähemmän.

Totesin myös, että ruokakauppaan menee vähemmän rahaa, kuin olin ajatellut, eikä kukkia ole pakko ostaa joka kuukausi tai pieniä hankintoja tehdä, jos vaakakupissa on terveys ja hyvinvointi. En ole 20:een vuoteen ajatellut kaupassa, että ”apua, onpa juusto kallista! En kyllä osta!” Nyt olen usein näissä aatoksissa.

En halua, että kuvitellaan, että tässä nyt joku rikas retostelee kaikella mihin on varaa, sillä oikeasti en ole, enkä ole koskaan ollutkaan rikas! Päin vastoin, koetan selvittää miten vähätuloinen saa sitä nannaa elämän arkeen. Siis mahdollisimman paljon!

Tällä hetkellä tuloni ovat vähän yli tonnin kuussa. Olen osa-aikatyössä (joka toinen viikko yhden päivän ja joka toinen viikko kolme päivää) ja lopuista päivistä saan vielä ansiosidonnaista.

Asumme omistusasunnossa, omakotitalossa, joten vuokramenoja ei ole. Mieheni on vakitöissä, kotona asuvia lapsia ei ole. Tulomme ovat erisuuruiset, joten jaamme menoja tilanteen mukaan. Kummallakin on omat pankkitilit ja molemmat saavat käyttää omia rahojaan oman mielensä mukaan. Yhteistä tiliä ei ole.  (Emme siis vahdi toista tyyliin; mitä sää oot taas ostanu ja paljonko meni… sillä se vasta on ankeaa!)

Sitten niihin listan tavoitteisiin. Koska en kertonut aiemmin tavoitteisiin asettamiani summia, aion valaista tätä puolta nyt vähän enemmän. Mitään tilikirjamaista tilitystä en kuitenkaan aio ruveta blogissa pitämään. Semmoiseen löytyy tarpeeksi blogeja muutenkin.

Joka kuukausi haluan mennä hierojalle (laiminlöin itseäni tässä koko viime vuoden, koska vakihierojani jäi eläkkeelle, eikä uutta rytmiä oikein löytynyt ja siitä maksan nyt!) ja siihen olen laskennallisesti budjetoinut 70€/kk. Kuitenkin ajoissa varaamani hierojakäynnit (joita ei ole vielä ollut), maksavat seuraavasti: tunnin kuumakivihieronta 62€ ja tavallinen 1,5h hieronta 62€. Molemmat eri kuukausille varattuja. Säästöä siis 8€ per kerta. Ja oikeastihan lyhyen hierojakäynnin saa paljon halvemmallakin (aina 30€:sta lähtien) mutta koen tarvitsevani pidempiä aikoja näin alkuun.

Toisekseen listalla on Spa-käyntejä, joka on periaatteessa sama kuin hieroja, mutta hemmottelevampi kokemus. Tähän budjetoin 120€/ joka toinen kk. Todellisuudessa tämäkin on yläkanttiin vedetty summa. Tammikuussa 45min Spa-käynti maksoi 65€. Maaliskuulle varattu 45min Spa-käynti maksaa 70€. (Spahieronnat ovat erilaiset näissä kahdessa.) Spakäynti voi olla myös puolen tunnin mittainen ja maksaa vielä paljon vähemmän. Jatkossa Spa-käyntejä tulee olemaan joka kuukausi. Toistaiseksi.

Seuraavaksi tärkein asia listalla on vaihtoehtohoito, joka voi olla vaikka kiropraktikko, akupunktio, shiatsu tai joku muu. (Mulla on oma lista näistä, sillä olen niistä hyvin kiinnostunut!) Tähän kategoriaan olen varannut 120€/ joka toinen kk. Mutta koska arvojärjestys listassani on hiukan muuttunut, niin summa koskee nyt joka kuukautta. Se merkitsee myös sitä, että jotain muuta pitää nipistää ja hoito saisi olla mielellään halvempi.

Ensimmäiseksi vaihtoehtohoidoksi olen varannut Kalevalaisen jäsenkorjauksen. Menen sinne ensimmäistä kertaa ja se kestää 1,5h. Hintaa sille tulee 80€. Koetan myös saada lääkärin lähetteen fyssarille, joka asettuu tähän samaan kategoriaan.

Muihin kategorioihin olen varannut seuraavanlaisia summia; kukat kerran kk 20€, joku pieni hankinta kerran kk 50€, kampaaja kerran kk 80€, ravintola (kaksi henkilöä pitkän kaavan kautta) kerran kk 120€, kulttuurielämys joka toinen kk 30€, pieni kotimaanmatka joka kk 250€. Käytännössä kaikkiin menee rahaa vähemmän kuin teoriassa. Ihmeellistä! Yleensä on päin vastoin.

Loppujen lopuksi takataskussa on hyvä olla joku pieni puskuri, sillä aina sattuu ja tapahtuu. Meillä esim vesisänky alkoi vuotaa ja ostimme moottorisängyt. Niiden maksaminen tapahtuu tässä sivussa totta kai. Suurempi ongelma juuri tällä hetkellä on se, että ammattiliiton kassa on jälleen jumissa! Ansiosidonnaisen jatkohakemus, jota hain tasan kaksi viikkoa sitten, ei edelleenkään ole edes käsittelyssä. Jotta voi suunnitella elämäänsä pilkuntarkasti, niin kuin tämä suunnitelma vaatii (koska kaikki on mahdutettava myös kalenteriin), pitää rahojenkin tulla tilille parin päivän marginaalilla, ei parin viikon!! Tällaisten itsestä riippumattomien kömmähdysten varalle on oltava jotain sukan varressa myös. Ja tietysti omat muut menot ja laskut on hilattava minimiin.

Miltäpä tämä sinusta kuulostaa? Olisi hauska kuulla ajatuksia aiheesta. Ja mahtavaa, jos joku innostuu kokeilemaan samaa systeemiä kanssani!