Järjetön helpotus

Perjantai-iltana, kun sain sen liiton kassan lähettämän viestin, että rahat on tilillä maanantaina, niin se tuntemus sillä hetkellä oli aivan valtavan helpottunut! Niin helpottunut, että melkein purskahdin itkuun. En tiedä mitä ne sekoili kaikki nää viikot? Lähetin heille ainakin kolme viestiä aiheesta näiden viikkojen aikana. Viimeisin viesti oli vähän kärttyisä, johon pyysin heitä selittämään millä perusteella he edelleen jatkavat tätä odottamista. Alkuperäinen selitys oli ’koska Kelassa näkyy olevan saikkupäivärahahakemus vireillä’ ja vaikka se väärä hakemus poistui, silti he odottelivat. Mitään selitystä en nytkään saanut, ilmoitus vain, että voit täyttää seuraavan hakemuksen saman tien. (Työeläkeyhtiö ja Kela ei ainakaan ole tehneet päätöstä, eli se ei ollut syynä liiton kummalliseen heräämiseen.)

Ite uumoilen, että siellä on joku nuori virkailija vaan juuttunut pykälään housunlahkeesta (tai sukkahousunkärjestä, sillä niitähän ne uoret naiset nykyään pelkästään pitää), eikä ole hoksannut, että asioissa on aina muitakin tapoja, kuin se pykälä ja siihen juuttuminen. Olen törmännyt lähiaikoina muihinkin vittumaisiin nuoriin naisvirkailijoihin, jotka vaan jankkaa pykäliään, eivätkä tajua inhimillisyydestä mitään. Yhdelle sanoinkin lopuksi, että ’kuule, ei sun tarvii puhua mulle kuin lapselle, vaikka mulla onkin sairautta ja muisti pätkii. Olet nuori asiakaspalvelija, mutta ota jatkossa huomioon, että asiakkaille ei puhuta kuin lapsille’. Hän vähän alkoi hiiltyä, eli ei tajunnut edes siinä vaiheessa olla fiksu. Onnea vaan hänelle, ehkä hän kehittyy vuosikymmenien mittaan, toivon ainakin. Tai voihan olla, että hän vaan oli luonteeltaan kusipää, kuka tietää. Siihen ei valitettavasti auta sitten mikään vuosikymmenten kuluminen.

Sandra Kantanen

Ihmettelen tässä sitä, että mitä ne virkailijat ylipäätään kuvittelee ihmisen tekevän, kun rahahanat väännetään putkitongeilla umpisolmuun. Mulla nyt on onneksi mies ja asutaan omassa talossa, niin että toisen palkalla selvittiin ruokaostoksista, eikä kadulle lentämisen vaaraa ollut. Mutta entäpä jos olisin ollu vuokralla, ei olisi puolisoa, olisin vaikkapa jopa useamman lapsen YH? Sossun jonot on myös melkoisia, etenkin nyt, kun yks ja toinen isokin firma pitää YT-neuvotteluja suunnilleen yhtä tiuhasti, kuin sanotaan aamulla huomenta. Ihmisiä joutuu kadulle. Ei ole rahaa ruokaan tai lääkkeisiin, jää laskuja maksamatta ja saa merkinnän luottotietoihin. Stressi on järkyttävä ja alamäki on pelottavana edessä. Ymmärrän kyllä senkin, että valtiolla ei riitä rahaa kaikkialle ja jostain pitää tiukentaa. 

Mutta sitä on vähän vaikeuksia ymmärtää, että miksi pieni Suomi silti avustaa muita maita esim tänä vuonna lähes 400 miljoonalla eurolla? Mun oikeudentajuun menis ennemmin se, että kun on asiat hyvin, avustetaan muita ja sitten kun on aika huonosti, niin koetetaan tukea vain toisiamme. Yksityisten antamia lahjoituksiahan eri avustusjärjestöille maailmanlaajuisesti tässä ei edes ole mukana ja niitä tietysti voikin pyörittää ihan koko ajan. Senkin ymmärrän, että sotivissa maissa ja luonnonkatastrofien keskellä on väliaikaisesti tarve avulle, mutta miksi Suomen avustuslistalla on suurin osa maailman maista? Äkkilaskemalla ainakin 70 maata. Etelä-Afrikka? Marokko? Brasilia? Madagaskar? Nepal?

Tajuan senkin, että ne 17 pääryhmää, joissa eri maita autetaan rahallisesti, on tärkeitä, kuten esimerkiksi ’ei köyhyyttä’, ’edullista ja puhdasta energiaa’, ’ihmisarvoista työtä ja talouskasvua’, ’terveyttä ja hyvinvointia’ jne, mutta kyllähän se vähän vitsiltä tuntuu, kun samaan aikaan omassa maassa ajetaan näitä samoja asioita alas. Auttaminen on ihan hemmetin hyvä ja hieno asia, mutta kyllähän se vähän suhteettomalta tuntuu juuri nyt. Se on vähän sama, jos minä nyt pistäisin rahani ja vielä lainaisin rahaa parempiosaisilta tutuilta, jotta voin antaa rahaa köyhemmille tutun tutuille jatkuvalla syötöllä - se johtais henkilökohtaiseen konkurssiin ja ties mihin. Hirvittää tämä soten yt-hommakin. Esim Pirkanmaan sotesta on tavoitteena nyt säästää 12 miljoonaa. Eipä se terveitä ja rikkaita varmaan heilauta, mutta meitä muita kyllä. Omituinen on systeemi, en tajua.

Raha-asiat mutkalla

Kerronpa millaiseen jumiin sitä voikaan joutua pitkällä saikulla. Nythän on niin, että se mun kelan saikkupäiväraha loppuu kohta. Tai käytännös loppui jo, koska kesäkuun jälkeen sitä ei enää saa. En vaan tiedä koska se viimenen erä menee maksuun, (piti olla jo tilillä noin kolme viikkoo sitten) kun mitään ei näy ei kuulu. Ja mä haluun nyt kirjottaa tän etenkin muille vinkiksi ja opiksi, että älkää tehkö niin ku minä tein, vaan tehkää niin ku minä sanon. 

Elikkä mullehan ei kukaan kertonut tarkalleen, että mitä ja koska pitää tehdä. Vähä ihmeellistä, sillä mä kuitenkin kävin mm työkykyvalmentajalla, jonka ois pitäny nää tarkalleen kertoa. Tai en mä tiedä mitä hänen työnkuvaansa presiis kuuluu, mutta näin jälestäpäin aateltuna se vähä vissiin niin ku kuuluis sen duuniin. No se kyllä sano, et sun kantsii hakee sitä kuntoutustukea joskus tossa pari kk ennen ku kelaraha loppuu, koska on kesälomat ja jonoa voi olla. No, mun aivot otti tän kuitenkin aika epämääräsenä kehotuksena tyyliin ’kuhan nyt tässä haet jahka kerkiit ja jaksat’. Ja sit kaikkien perhanan hakemusten lannistamana (siis yleisesti) mä vetkuttelin sitä vähä liian pitkään ja tein hakemuksen vasta ihan heinäkuun alussa. Ajattelin, et kuukausi on ihan jees käsittelyaika kuitenkin, koska sillon en tienny vielä siitä kelan pykälästä. No väärinpä meni, meni jopa niin kiville, että nyt tässä mietin, että mitä voisin myydä saadakseni rahaa.

Eka ylläri oli tosiaan se, josta jo kerroinkin, että se kelan saikkupäiväraha loppuu ennen ku se laskennallinen 300 päivää on täynnä! Mä luulin saavani sitä 23.7. saakka, mutta sit äkisti selviskin, että sitä saa vain edellisen kuukauden eli täs tapaukses kesäkuun loppuun! Aivan järjetön pykälä. En näe siihen mitään perustetta ja se tuntuu samalta ku joku kelan mamma nykäsis silinteristä eri ihmisille eri päiviä, että sinä se saat 298 päivää ja sit toiselle, et sinäpä saatkin vain 271 päivää, hähää!! 

No ei siinä mitään, se eläkevakuutusyhtiön hakemus oli ihan helppo ja se virkailijakin oli mukava, jolle soitin ihan aluksi. Sitä paitsi ennen ku sen nettilomakkeen avasi, sivuilla sanottiin, että mitä suunnilleen tullaan kysymään ja aikakatkasu on 30min, jonka verisesti opinkin viime syksynä kelan kohdalla. Tein hakemuksen ja luulen, että kaikki menee hyvin. (Paitsi en tiedä mitä sitten tapahtuu, jos tulee hylkäävä päätös.) Tosin siinä kysyttiin jotain kuntoutussuunnitelmaa liitteeksi ja mä olin ihan hölmönä, että whaaat…?? Jätin sen siis vielä roikkumaan. Jossain toisessa kohassa nimittäin netissä sanottiin, että ensin tulee päätös, sit laaditaan suunnitelma. Ja kyllä he kysyy, jos sitä tarvitaan. (Parasta silti ehkä soittaa sinne ja selvitellä perin pohjin tämäkin asia…)

Mutta sitten sain eläkevakuutusyhtiöltä kirjeen, joka oli lähetetty mitä ilmeisimmin ennen kuin olin laatinu sen nettilomakkeen, että ’lääkäri on lähettänyt meille B-lausunnon. Jos aiotte hakea eläkettä tai kuntoutustukea, niin muistattehan laittaa hakemuksen kolme kuukautta ennen kelan sairauspäivärahan päättymistä!’ Siis Häh?! Kolme kuukautta!!! Help ja ziisus! Elikkä tarkalleen ottaen se hakemus ois pitäny tehdä maaliskuun lopussa! Työkykyvalmentajankin aika oli vasta toukokuun lopussa, joten jo sillon oltiin rankasti myöhässä! Ja sillon mä just aattelin lokosasti, että onpa tässä kevättä…

Meinaako tää siis sitä, että mun kuntoutustuki tulee vasta joskus lokakuussa, eli kolme kuukautta hakemuksen jälkeen?! Ja käynkö mä nyt edelleen lääkärissä joka kuukausi hakemassa saikkua - siihen asti kunnes työkyky palaa? Ja siltä varalta, että työkyky ei palaa, multa on jo parikin lääkäriä kyselly, että voitko vaihtaa alaa… No sitä minäkin tässä olen hiljaa sisälläni pohdiskellut. Jotain mitä ei niinkään tehdä käsillä. Ehkä mulla on pari takaporttia tässä, mutta katellaan nyt ensin, että mitä se kirurgi sanoo kädestä sitten elokuussa.

Mä en ole henkilökohtaisesti suuressa pulassa, eli ei mene asunto alta, taikka en kuole nälkään, vaikka tilanne onkin nyt vähän ongelmallinen. Mutta on paljon ihmisiä, joilla on toinen tilanne ja heitä varten laadin tähän nyt vielä pientä listaa tärkeimmistä asioista. Toivottavasti näistä on hyötyä edes jollekulle!

Eli tässä karkeasti askeleet pähkinänkuoressa; 

-kelan saikkupäiväraha loppuu edellisen kuukauden lopussa, kun se 300 arkipäivää tulisi täyteen!

-saikkupäivärahan jälkeen (jos ei ole työkykyinen) kuuluu hakea kuntoutustukea, joka on toiselta nimeltään ’määräaikainen työkyvyttömyyseläke’

-se haetaan työeläkeyhtiöltä, joita on vaikkapa keva, varma, elo… selvitä omasi!

-jos et ole ollut töissä (edes osa-aikaisesti) ennen saikun alkamista, sinä haet sitä kelasta!

-tämä hakemus kannattaa (ainakin työeläkeyhtiöille) tehdä kolme kk ennen saikkupäivärahan loppumista, vaikka et voisikaan tietää jatkuuko työkyvyttömyys vielä 3kk jälkeen. Varmuuden vuoksi! Ainahan voi perua.

-jos jostain syystä tulee hylkäävä päätös, niin sitten kuuluu mennä työkkäriin, vaikka työtä ei pystyisikään tekemään! Niin hullua kuin tämä onkin. Siellä sitten katkaistaan se työnhakuvelvoite sun osalta, kunnes olet terve.

Ja mitä näiden jälkeen tapahtuu, niin sitä en vielä itsekään tiedä. Mutta aivan takuulla täällä blogissa puhelen aiheesta, aina kun jotain ajankohtaista on mielen päällä. Kantsii silmäillä siis!

 

Vuoden taloudellinen koe

 

Alkuvuodesta -23 päätin, että teen kokeen kannattaako ostaa säännöllisesti arpoja, voittaako niillä ja tuleeko vuoden lopussa takkiin vai jääkö plussalle. No nyt on sekin selvitetty, eikä tarvii enää kokeilla.

Toteutin tämän kokeen kolmen muun henkilön kanssa, eikä kellään ollut sen parempi onni. Omasta puolestani voin kertoa tarkemmin, että ostin helmikuun puolivälistä saakka joka tiistaiksi yhden Luonto-arvan. Ostopaikat vaihtelivat ja niitä taisi olla suunnilleen kolmella eri paikkakunnalla ja yhteensä ainakin viisi eri kioskilta. Arpoja tuli ostettua siis 43 kappaletta. Yksi arpa maksoi 3€, joten arpoihin meni rahaa yhteensä 129€. Voittoarpoja näistä 43:sta oli 12 kappaletta. Arvoista luvataan, että noin joka neljäs arpa voittaa ja melko lähelle sitä keskiarvoa tämä tosiaan meni. 

Luontoarvoissa on kahdeksan eri voittoluokkaa, joista alin on 3€, sitten seuraavat 5€, 10€, 15€, 40€, 500€, 1000€ ja ylimmällä tasolla sitten vielä 30 000€. Houkuttelevaa, eikö vain? Sitä ajattelis äkkiä, että jos ostaa kymmeniä arpoja, niin varmasti joku niistä tuo ainakin tonnin… ellei enemmän. No äh, täysin epärealistista höpinää! Näistä 12:sta voittoarvasta peräti seitsemän toi vaivaiset 3€. Siis sain ”omani pois” näiden arpojen osalta. Niitä on ollut myynnissä veikkauksen tietojen mukaan siis 55 000 kpl. Kahdella arvalla sain sitten 5€, joita oli myynnissä 40 000 kpl. Edelleen kahdella arvalla voitin 10€, joita oli painettu 18 500 kpl. Ja sitten vielä sillä yhdellä voittoarvalla tuli oikein iso potti; ihan peräti 15€, joita oli liikkeellä 10 000 kpl. No no, yhteensä voittoja tuli siis 66€. Ja rahaa niihin kaikkiin kului yhteensä siis se 129€, joten miinukselle jäätiin niin että rytisee.

Eli en suosittele ostelemaan arpoja mitenkään rikastumismielessä. Mieluummin kannattaa tehdä ihan muita peliliikkeitä, vaikkapa budjetoida kuukausittain rahatilanteensa ja miettiä rahankäyttö uusiksi. Tai vaihtaa työpaikkaa ja aloittaa sijoittaminen. Tai toivoa kiivaasti, että ’naitas rikkaisiin’, kuten isotätini Aino tapasi sanoa.

Ei rahaa joululahjoihin?

 

Joululahjaperinne on kinkkinen asia. Valotan ekana omaa tietäni tämän hetken aineettoman lahjan perinteeseen. Mun joululahjahistoria on suunnilleen tämmönen; ihan pienenä lapsena ei ollut mitään kauheeta lahjatykitystä, kuinkapa 70-luvulla muutenkaan olis semmoseen ollu varaa, kun oli energiakriisit ja elintaso muutenkin alhaalla. No sitten 80-luvun puolella alkoi kulutusaika ja se näkyi kyllä isoina lahjasäkkeinä työväenluokkaisessakin perheessä. Tosin, ei silloisiakaan lahjoja voi verrata siihen mitä nyt toivotaan, vaaditaan ja saadaan. Maailma oli niin eri ja isoin lahja oli silloin ehkä joku rannekello tai sukset tai laskin. Aikuisiän kynnyksellä aloin tuskaantua tavarapinoihin ja halusin, että kaikki vähentää lahjojen määrää. Se oli tuhoon tuomittu yritys, mutta omalta osaltani ryhdyin vähentämään annettuja lahjoja ja sitten kun olin muuttanut omilleni, tein joinakin jouluina lahjoja ihan itse. Muistan vieläkin, miten ostin Tiimarista paperimassapalloja ja maalasin niitä vesiväreillä, liimasin niihin tähtiä ja kiinnitin värikkään nauhan jokaiseen, jotta pallot voi ripustaa joulukuuseen. Ihan kelvollinen pieni lahja siis.

Aikuisena jatkoin hillittyä lahjojen antamista oman perheen ja lähimpien kanssa, kunnes alkoi sekin tökkiä. Pääajatuksena se, että tarvitaanko tähän maailmaan yhä enemmän tavaraa ja stressiä sen antamisesta? Mielestäni ei! Sovin kaikkien, paitsi jälkikasvun kanssa, että nyt saa lahjat riittää. Lahjatouhu alkoi suorastaan ahdistaa. Me päädyttiin yhdessä tuumin ajankäyttölahjoihin. 

Nyt ollaan monen monena vuotena antaneet 12 ”lahjakorttia” (joka tulevan vuoden kuukaudelle omansa) johon on kirjoitettu esim; ’käydään yhdessä ravintolassa syömässä’, ’mennän uimahalliin’, ’tehdään valokuvausretki x kaupunginosaan’, ’viedään kynttilöitä haudoille, joissa ei pala kynttilää’, ’tehdään bussiretki jollekin paikkakunnalle’, ’opetellaan kampauksen tekeminen toisillemme’… jne. Lahjan saaja saa valita, minkä lahjakortin missäkin kuussa valitsee. Ja meillä on ollu valtavan ihanaa näiden askareitten kanssa! Mitä mielikuvituksellisempaa sen hauskempaa. Samaa voi soveltaa tietysti pienemmässä määrin ja antaa esim vain yhden ”lahjakortin” ensi vuodelle. Näitä voi antaa naapurin yksinäiselle vanhukselle, sukulaiselle, ystävälle, perheelle, kelle vain! Voi esimerkiksi sopia, että soitellaan vaikka joka sunnuntai puolen päivän aikaan pieni kuulumisten vaihto, jos henkilö asuu kaukana.

Muutakin voi jouluksi antaa. Voi esim pitkin vuotta varautua pieniin juttuihin, eli kaikkea ei tarvii tehdä ja hankkia viime tipassa joulukuussa. Voi vaikka tehdä lahjaksi muutaman purkillisen hilloa syksyllä tai tehdä käpykransseja tai esim ruusunmarjoista taikka pihlajanmarjoista lankaan pujottamalla huonekoristeita taikka kaulakoruja. Voi tehdä tyhjään muistikirjaan kalenterin ja piirtää joka toiselle aukeamalle jotain suloista tai hauskaa. Voi virkata, kutoa, askarrella. Lankoja ei tarvitse ostaa kalliilla, vaan puretustakin neuleesta voi tehdä uutta ja ilmaisia tai lähes ilmaisia neuleita löytyy kyllä kirppareilta. Appelsiinin siivuista voi tehdä kuivattamalla ja naruun pujottamalla ikkunakoristeita. Kirjominen on ihanaa ja sillä saa aikaan vaikka mitä hienoa esimerkiksi pienistä huopapalasista värikkäillä langoilla ja napeilla koristelemalla. (Hattukoristeita, rintakoruja, heijastimia, hiuskoristeita, rannekoruja yms.) Vain mielikuvitus on rajana! Huolestuneena tosin olen nyt lukenut pientenkin lasten toiveista, jotka yllättäen on tosi kalliita. Ipadeja, kalliita pelejä, älypuhelimia… Joulu ei mielestäni ole kenellekään aika saada jotain hulppeaa, vaan ennemminkin niin päin, että jos toisessa vaakakupissa on ”ei mitään” niin lahjana pienikin juttu on ekstraa.

Rahankäyttö - kuinka aion onnistua?

 

Julkaisin rahankäyttöön liittyvän suunnitelman tammikuussa. Aloitin sen toteuttamisen jo tammikuun puolella, mutta kunnolla aloin vasta helmikuun alusta elellä suunnitelman mukaan. Ryhdyin myös pitämään tilikirjaa, jossa uudet suunnitelmat on merkitty erikseen joka kuukaudelle ja menot sopivalla tarkkuudella, kuten esim ”ruokakauppaan”. En siis erittele joka maitopurkkia erikseen, siihen tilikirjan sivut ei riittäisi kovinkaan pitkäksi aikaa. Jos saan sen toimimaan sivu per kk, tilikirja kestää lähes kahdeksan vuotta. Hyvä!

Huomasin jo aika alkuvaiheessa, että suunnitelmaa voisi vähän hioa. Ensinnäkin, yllättäviä menoja tulee aina, joten niille pitää olla puskurivaraa. En siis ole pystynyt laittamaan vielä mitään säästöön, joka sekin on tarkoitus, sitten kun kaikki rullaa suunnitellusti.

Toisekseen, pohdiskelin listaani ja totesin, että juuri tässä kolotuksien elämäntilanteessa haluan kaikkein eniten hieroja/spa/vaihtoehtohoitoja. Siispä lisäsin niitä kalenteriin niin, että joka viikolle tulee joku näistä. Tämä siis poikkeaa alkuperäisestä suunnitelmasta, jossa niitä oli paljon vähemmän.

Totesin myös, että ruokakauppaan menee vähemmän rahaa, kuin olin ajatellut, eikä kukkia ole pakko ostaa joka kuukausi tai pieniä hankintoja tehdä, jos vaakakupissa on terveys ja hyvinvointi. En ole 20:een vuoteen ajatellut kaupassa, että ”apua, onpa juusto kallista! En kyllä osta!” Nyt olen usein näissä aatoksissa.

En halua, että kuvitellaan, että tässä nyt joku rikas retostelee kaikella mihin on varaa, sillä oikeasti en ole, enkä ole koskaan ollutkaan rikas! Päin vastoin, koetan selvittää miten vähätuloinen saa sitä nannaa elämän arkeen. Siis mahdollisimman paljon!

Tällä hetkellä tuloni ovat vähän yli tonnin kuussa. Olen osa-aikatyössä (joka toinen viikko yhden päivän ja joka toinen viikko kolme päivää) ja lopuista päivistä saan vielä ansiosidonnaista.

Asumme omistusasunnossa, omakotitalossa, joten vuokramenoja ei ole. Mieheni on vakitöissä, kotona asuvia lapsia ei ole. Tulomme ovat erisuuruiset, joten jaamme menoja tilanteen mukaan. Kummallakin on omat pankkitilit ja molemmat saavat käyttää omia rahojaan oman mielensä mukaan. Yhteistä tiliä ei ole.  (Emme siis vahdi toista tyyliin; mitä sää oot taas ostanu ja paljonko meni… sillä se vasta on ankeaa!)

Sitten niihin listan tavoitteisiin. Koska en kertonut aiemmin tavoitteisiin asettamiani summia, aion valaista tätä puolta nyt vähän enemmän. Mitään tilikirjamaista tilitystä en kuitenkaan aio ruveta blogissa pitämään. Semmoiseen löytyy tarpeeksi blogeja muutenkin.

Joka kuukausi haluan mennä hierojalle (laiminlöin itseäni tässä koko viime vuoden, koska vakihierojani jäi eläkkeelle, eikä uutta rytmiä oikein löytynyt ja siitä maksan nyt!) ja siihen olen laskennallisesti budjetoinut 70€/kk. Kuitenkin ajoissa varaamani hierojakäynnit (joita ei ole vielä ollut), maksavat seuraavasti: tunnin kuumakivihieronta 62€ ja tavallinen 1,5h hieronta 62€. Molemmat eri kuukausille varattuja. Säästöä siis 8€ per kerta. Ja oikeastihan lyhyen hierojakäynnin saa paljon halvemmallakin (aina 30€:sta lähtien) mutta koen tarvitsevani pidempiä aikoja näin alkuun.

Toisekseen listalla on Spa-käyntejä, joka on periaatteessa sama kuin hieroja, mutta hemmottelevampi kokemus. Tähän budjetoin 120€/ joka toinen kk. Todellisuudessa tämäkin on yläkanttiin vedetty summa. Tammikuussa 45min Spa-käynti maksoi 65€. Maaliskuulle varattu 45min Spa-käynti maksaa 70€. (Spahieronnat ovat erilaiset näissä kahdessa.) Spakäynti voi olla myös puolen tunnin mittainen ja maksaa vielä paljon vähemmän. Jatkossa Spa-käyntejä tulee olemaan joka kuukausi. Toistaiseksi.

Seuraavaksi tärkein asia listalla on vaihtoehtohoito, joka voi olla vaikka kiropraktikko, akupunktio, shiatsu tai joku muu. (Mulla on oma lista näistä, sillä olen niistä hyvin kiinnostunut!) Tähän kategoriaan olen varannut 120€/ joka toinen kk. Mutta koska arvojärjestys listassani on hiukan muuttunut, niin summa koskee nyt joka kuukautta. Se merkitsee myös sitä, että jotain muuta pitää nipistää ja hoito saisi olla mielellään halvempi.

Ensimmäiseksi vaihtoehtohoidoksi olen varannut Kalevalaisen jäsenkorjauksen. Menen sinne ensimmäistä kertaa ja se kestää 1,5h. Hintaa sille tulee 80€. Koetan myös saada lääkärin lähetteen fyssarille, joka asettuu tähän samaan kategoriaan.

Muihin kategorioihin olen varannut seuraavanlaisia summia; kukat kerran kk 20€, joku pieni hankinta kerran kk 50€, kampaaja kerran kk 80€, ravintola (kaksi henkilöä pitkän kaavan kautta) kerran kk 120€, kulttuurielämys joka toinen kk 30€, pieni kotimaanmatka joka kk 250€. Käytännössä kaikkiin menee rahaa vähemmän kuin teoriassa. Ihmeellistä! Yleensä on päin vastoin.

Loppujen lopuksi takataskussa on hyvä olla joku pieni puskuri, sillä aina sattuu ja tapahtuu. Meillä esim vesisänky alkoi vuotaa ja ostimme moottorisängyt. Niiden maksaminen tapahtuu tässä sivussa totta kai. Suurempi ongelma juuri tällä hetkellä on se, että ammattiliiton kassa on jälleen jumissa! Ansiosidonnaisen jatkohakemus, jota hain tasan kaksi viikkoa sitten, ei edelleenkään ole edes käsittelyssä. Jotta voi suunnitella elämäänsä pilkuntarkasti, niin kuin tämä suunnitelma vaatii (koska kaikki on mahdutettava myös kalenteriin), pitää rahojenkin tulla tilille parin päivän marginaalilla, ei parin viikon!! Tällaisten itsestä riippumattomien kömmähdysten varalle on oltava jotain sukan varressa myös. Ja tietysti omat muut menot ja laskut on hilattava minimiin.

Miltäpä tämä sinusta kuulostaa? Olisi hauska kuulla ajatuksia aiheesta. Ja mahtavaa, jos joku innostuu kokeilemaan samaa systeemiä kanssani!

Rahankäyttötavoitteet tälle vuodelle

 

Olen varsinainen hömelö henkilökohtaisissa raha-asioissani. Tyypillisiä rahankäyttöön liittyviä ajatuksiani on olleet;

• ”Kerranhan me täällä vain eletään!” tosi kätevä lause tässä yhteydessä, kun muuten uskon jälleensyntymään!

• ”Eihän tää nyt paljo maksa!” - kun oikeasti pienistä puroista se isokin joki kasvaa!

• ”Kyllä mä ny tän kerran voin tään ostaa” ja tän ja tän ja tänkin kerran…

Vaan nyt koetan ravistautua näistä irti.

Sitä paitsi rahankäytön lähtökohtani on aina ollut aivan nurinkurinen. Ensin olen saanut palkkaa (tai ansiosidonnaista tai mitä ikinä) ja sitten olen ryhtynyt elämään kuukautta huolettomasti ja suunnittelematta. Yleensä rahat on loppuneet jo päiviä ennen uutta palkkapäivää ja siksi onkin tuntunut hassulta, kun viime vuosina olen vähän skarpannut ja joskus rahaa on jopa jäänyt hiukan säästöönkin.

Nyt ryhdyin miettimään asiaa vallan toisin päin. Tein listan kaikesta siitä, mitä haluaisin tänä vuonna joka kuukausi kokea ja laskin sille hinta-arvion (hiukan yläkanttiin totta kai). Yllättäen tavoite on hyvin lähellä sitä, paljonko saan rahaa tällä hetkellä. En tosin saa mitään säästöön, enkä ottanut huomioon yllättäviä menoja, joita saattaa tulla eteen. Mutta silti! Tosi hauska huomata, että kaikki se on käden ulottuvilla ihan oikeasti! Pienellä harkinnalla pystyn elämään huikean vuoden nauttien joka kuukausi monenlaisista asioista! Oikeastaan minun on kiittäminen niitä blogeja, joissa on viime aikoina käsitelty taloutta ja suunnitelmallista rahankäyttöä. Olen lukenut niitä mielenkiinnolla.

Tällaisiin asioihin voisin siis päästä käsiksi joka kuukausi:

• Ostaa kimpun kukkia tai viherkasvin

• Käydä kampaajalla pikakampauksessa

• Käydä ravintolassa pitkän kaavan kautta

• Tehdä jonkun pienen hankinnan (kirja, koru, parfyymi tms)

• Käydä tavallisella hierojalla

• Tehdä jonkun pienen kotimaanmatkan, esim Helsinkiin

 

Joka toinen kuukausi voisin lisäksi saada nämä asiat;

• Joku kulttuurielämys; elokuva, teatteri tms

• Spa-hemmotteluhoito (esim Balilainen hieronta tms)

• Joku vaihtoehtohoito (akupunktio/shiatsu/kalevalainen jäsenkorjaus yms)

Varasin myös joka kuukaudelle tietyn summan rahaa ruokakauppaan (sisältää kaikki markettiostot; pesuaineet yms.), tietyn summan laskuihin ja bussikyyteihin. Tällä laskennalla säästöön ei juurikaan jää, mutta koska nämä summat on laskettu yläkanttiin, jää säästöönkin oikeasti jotain. Uskomatonta!! Siis näillä mun surkeilla tuloilla! Aion merkitä kalenteriin joka kuukauden alkuun näitä asioita, varata aikoja hoitoihin hyvissä ajoin ja luoda itselleni nautinnollisen vuoden!

Tässäpä nyt nähdään, että raha on suhteellista ja rikkaus ei ole kiinni rahan määrästä vaan asenteesta. Tiedän ihmisiä, joiden tulot on aina olleet esim kaksin-, kolmin-, nelinkertaisia mun tuloihin verrattuna, mutta rahasta valitetaan suureen ääneen joka käänteessä. Se tuntuu hiton kummalliselta. Ja samat ihmiset on myös usein taipuvaisimpia kateellisuuteen. Se on oikeastaan pirun säälittävää, mutta koetan nyt ravistautua heidän kateuskommenteistaan irti niin ikään. Ihana vuosi tulossa! 

Toivon samaa teille, lukijat!

Rikkaat ja rahattomat

Mää oon hurahtanu sellaseen ohjelmaformaattiin kun ”rikkaat ja rahattomat”. Itse enimmän ikää siellä suloisen rahattomuuden puolella eläneenä eläydyn kyllä voimakkaasti ohjelmaan. Tosin sellainen huomio ainakin tuon ohjelman esittelemistä nykyköyhistä, että ne ei näytä kyllä yhtään köyhiltä! Niiden koditkaan ei näytä köyhiltä, vaan tavallisilta keskiluokkaisilta kodeilta.

Esimerkiksi eilisen jakson vastaparien kuvia tuijotin etukäteen jonkun aikaa, miettien kumpi noista on se köyhä äiti ja tytär. Lopulta tulin siihen tulokseen, että toi keltatakkinen äiti on köyhä, koska ei kukaan superrikas olisi noin epäsiistin näköinen; tukkakin kampaamatta. Niistä teinityttäristä taas totesin, että kumpi vain voi olla köyhä tai rikas.

No, ohjelman alkaessa tajusin melko pian, että kyseessä ei olekaan köyhä homssuinen äiti, vaan miljonäärimies tyttärensä kanssa!! Jaahas. Pieni päänsisäinen uudelleensijoittelu. Eli se rikkaan näköinen äiti olikin köyhä ja köyhän näköinen äiti olikin rikas isä. Kun ohjelma oli sitten lähes loppumetreillä, tajusin vihdoin, että tuo miljonäärimiehen teinitytär onkin hänen kihlattunsa. No, ei hän ihan teini ollutkaan, vaikkakin olisi siinä kyllä voinut olla isä ja tytär.

Mietin omaa historiaani. Meidän kodin huonekalut, ne vähäiset, oli saatu ja dyykattu. Sekalainen satsi eri ikäisiä ja eri tyylisiä huonekaluja. Meidän tavarat oli kirppiksiltä. Meidän vaatteet oli UFFin euron päiviltä tai HenkkaMaukan lastenosastolta. Korut oli itse tehtyjä. Kirjat oli divareista, alennusmyynneistä tai kirjaston poistohyllyistä. Se oli jotenkin niin erilaista. Eikä siitä ole kuin 20-30 vuotta. 

Nykyään köyhilläkin on autot ja älypuhelimet ja irtoripset ja merkkivaatteet. Kaikki on niin suhteellista. Mä luulen, että me oltiin onnellisempia juuri niin kuin oltiin. Jokainen hankinta oli ihana löytö, erilainen kuin muilla ja pitkän odotuksen tulos. Ja pää oli täynnä haaveita. Olihan se elämä kaikkinensa ainakin paljon ekologisempaa kuin nykyköyhillä.

Kuvissa menneiden aikojen luksustuotteita, jotka on hankittu vanhana lähes ilmatteeksi milloin mistäkin. Suhteellista sekin siis.