Kela pohtii ja pohtii

 

Oon saanut viimeksi rahaa yli 6 viikkoa sitten! Kela on miettinyt saikkupäivärahani jatkohakemusta nyt kuusi viikkoa, kuvitelkaa! Mitä ihmeen miettimistä siinä on? Lääkäri on kuitenkin myöntänyt saikkua kesäkuun loppuun ja saikkupäivärahaoikeuttakin on edelleen. Sitä paitsi kelan sivuilla lukee, että päätökset tehdään nyt keskimäärin neljässä viikossa. En tajua mikä siellä nyt mättää!

Yritin soittaa Kelaan; asiakaspalvelu oli niin ruuhkautunut, että automaatti kehotti vain soittamaan myöhemmin uudelleen. Edes sitä tavallista ”jos haluat että soitamme sinulle takaisin, paina 1” ei kuulunut, vaan puhelu vain katkesi. Huomasin sitten Kelan sivuilla tekstin, että soittopyynnön voi tehdä myös netissä, omakelan kautta. No minäpä sitten sitä tekemään. Ensin kenttään piti syöttää oma numero kahteen kertaan. Sitten valita asia pudotusvalikosta. Sen jälkeen olis ollu soittoajankohdan valinta, vaan siinäpä olikin teksti, että ”tällä hetkellä vapaita soittoaikoja ei ole”.

Sinä työssäkäyvä ihminen kuvittelepa, että äkkiarvaamatta palkkasi maksaminen viivästyy ilman selityksiä. Et tietenkään ole pystynyt varautumaan tilanteeseen, sillä et tiennyt, että viivästystä on tulossa, joten tili näyttää aika lailla tyhjää. Kun sitten yli kuuden viikon jälkeen edellisestä palkkapäivästä koetat soittaa palkanlaskentaan, automaatti latelee korvaasi, että nyt on ruuhkaa, soita joskus uudestaan, heippa. Sulla kuitenkin on työsi, joten kaikella todennäköisyydellä palkka on tulossa, kun taas meillä ’B-luokan kansalaisilla’ on koko ajan se uhka, että joku taho jossain päättääkin, että sinäpä et saa enää rahaa ja hyvää loppuelämää vaan. Eiks oo kiva, vai mitä? Vähä sama kun jos sun pomo yhtäkkiä ilmottais, että nyt et saa enää palkkaa (edes siltä ajalta kun odottelit, että mikä tässä mättää.)

No koetin sitten soittaa uudelleen Kelaan tuntia myöhemmin ja pääsin läpi, tai siis sain jätettyä soittopyynnön puhelimessa. Aika pian joku sieltä sitten soittikin. Kun kyselin, että mikähän siellä nyt kestää, kun jatkohakemusta on mietitty jo 6 viikkoa, ja sivuillanne puhutaan noin neljän viikon ajoista, hän sanoo, että se on keskimääräinen aika ja että ne käsitellään saapumisjärjestyksessä! (Tällä logiikalla joku on saanut päätöksen siis kahdessa viikossa…) Kun kysyin, voiko hän laittaa sinne kiirehtimispyynnön, niin arvatkaa mitä tämä arvon virkailija sanoo? ’Miksi?’ No koska se saikkupäiväraha on mun ainut tulo! Lopulta hän suostui pistämään sinne sen kiirehtimispyynnön. 

Puhelun jälkeen meni ehkä tunti, kun Kela laittoi tekstarin, että sinulle on uusi viesti OmaKelassa. Melko lailla skeptisenä ja ankeissa fiiliksissä menin katsomaan mitä sinne on tullut ja sitten yllätyinkin iloisesti, kun päätös oli tehty ja päiväraha hyväksytty. Jäin vain miettimään, että kauankohan mun ois pitäny viä ootella, jos en olis soittanu Kelaan? Ja että mihinköhän sivupöydälle mun hakemus oli jääny notkumaan? No tällä julkaisulla haluan vaan rohkaista kaikkia heikoilla olevia soitteleen Kelaan ja pyytään sitä nopeutusta käsittelyyn. Ja halusin myös kertoa kaikille muille, että tuollainen simputus saa tässä tilassa olevan ihmisen itkemään ja luhistumaan yhä tummempiin vesiin. Kun ei tässä jaksaisi murehtia jotakin taistelua Kelankin kanssa kaiken muun lisäksi. Kuppi täyttyy ja vuotaa yli ja psyykkinen kunto menee koko ajan alaspäin. Ilman kartanoa olisin jo yhtä syvissä vesissä kuin ekan syövän jälkeen olin…

Kuntoutushakemus

 

Mulle esitettiin eläkevakuutusyhtiöstä, että jos kuntoutustukea ei saa, voi hakea ainakin kuntoutusta. Enpä nyt varsinaisesti edes tiennyt mitä se konkreettisesti tarkoittaa, mutta hain sitä kuitenkin ja ajattelin, että onhan se vähän kuin joulukalenterin luukku, että jotain kivaa sieltä avautuu. (Vahvaa sarkasmia!) No niin, kerrankin olin ihan ajan tasalla ja älysin katsoa el.vak.yht.:n sivuja saman tien, kun hakemus oli käsitelty loppuun. No kyllä te arvaatte. Tyhjän saa pyytämättäkin, eli en oikeastaan edes tajua miksi näen vaivaa hakemuksiin koko ajan, kun kuitenkin tulos on aina ’evätty’. Minä olen vissiin sitten se henkilö, jonka ei ainakaan kannata lotota. Mitään yllättävää kivaa tuplapottia ei ole tulossa mistään suunnasta. (Ja minä kun aina olen salaa toivonut, että jonain päivänä jostain ameriikan ihmemaasta pomppaa salkkumies, että tässä perintö tuntemattomalta sukulaistädiltä. Ha!)

Ja perustelut eväämiselle; ’sinulla ei ole sairaus, vika tai vamma, joka aiheuttaa lähivuosina todennäköisen uhkan joutua työkyvyttömyyseläkkeelle.’ Näin se menee. Marisen täällä turhaa. Niin ku lapsena usein sanottiin; ”menet nyt vaan!” ”Reippaasti nyt vaan!” Saatana. Pitääkin ruveta nyt oikein reippaaksi. Mitähän sitä keksis? Auttaisko, jos ne eduskuntatalon pylväät kävis spreijaamassa mustikkamehulla siniseksi? (Se oli vitsi.) Mä oon vähä sellanen, että kun tarpeeksi monta kertaa lyödään ovi nenän edessä kiinni, niin mä ryhdyn vittumaiseksi. Oma sota yhteiskuntaa vastaan. Todellakin nyt vedän kotiinpäin niin paljon kuin ikinä vaan pystyy! Välitän vähät mistään ja teen kaiken just ihan vaan oman nokkani eteen. 

Tein juuri valituksen liiton kassan toiminnastakin. Arvatkaa mihin sen voi tehdä? Sinne liiton kassan viestiboxiin! (Hah hah haaa!!!) Hypin melkein tasajalkaa puhelimessa, kun soitin liittoon ja sitten kassaan ja vaadin jotain tahoa, mille sen valituksen voi tehdä. No tavallinen viesti kassan käsittelijälle eroaa valituksesta vain niin, että valitukseen kirjoitetaan, että tämä on valitus, haluan, että tämä toimitetaan käsittelijää ylemmälle taholle JA haluan, että minuun otetaan yhteyttä sieltä. Mutta olenkohan hiljan lukenut, että Kelasta on valitettu kuluttaja-asiamiehelle, tai jollekki…? Se on mun seuraava suunta ehkä sitten. 

Aika kiva, että mun ansiosidonnainen loppui juuri. Seuraavaksi väsään päivärahahakemuksia Kelaan. Arvaten siellä asiat junnaa omassa kelatahmassa ja oon taas ihan suden suussa asioitteni kanssa. Mutta en jaksa nyt ajatella sitä. Ja mähän voisin nyt hakea kuntoutusta sitte Kelalta, mutta en enää jaksa! Ei huvita yhtään!

Loppukevennys tulee tässä; Liiton edustaja oli sitä mieltä puhelimessa, että ei liitto ole tehnyt mitään, että kassa on tehnyt sen virheen! (Kun pohdin hänelle, että taidanpa erota liitosta.) Ja että ’voit erota kassasta, ja palata YTK:hon, mutta liitossa voit silti pysyä’. Ja tämä tarkoittaa siis sitä, että maksaisin jäsenmaksua sitten SEKÄ liittoon, että kassaan, eli YTK:hon!! Ei hyvää päivää ja sanonko mitä! Ja minä kun juuri oon yrittäny karsia menoistani kaikenlaista, että saisin muutaman kympin kuussa enemmän elämiseen. Hyppäisin mieluiten koko yhteiskunnasta pois, jos pystyisin! Missä se aikakonekin viipyy??!!

Liitto ja Kela pelleilee mun kustannuksella

 

Voi ziisus, mulla on hermot niin riekaleina. Muistanette, kuinka jouduin ihan kohtuuttomaan tilanteeseen viimeks, kun odotin liitosta ansiosidonnaistani? He odotteli silloin Kelan päätöstä saikkupäivärahasta, jota en ollut edes hakenut. Selitin sen heille moneen kertaan, että se ’hakemus’ on virheellinen, että en edes voisi saada saikkupäivärahaa enää, kun se koko 300 päivän kakku tuli käytettyä jo. Ja laitoin heille vielä liitteeksi Kelan viimeisen maksuilmoituksen josta näkyy, että saikkupvraha päättyy heinäkuussa. Tämä oli siis tilanne syyskuussa, että tätä vatvottiin pitkällisesti. Sain liitosta ansiosidonnaisen tilille vasta 28.10. kun hakemus oli tehty 22.9. (ja hakemusta tehdessä edellisestä rahasta oli jo 4 viikkoa, eli tässä jo tuli yhteensä 9 viikon tauko rahojen saamiseen!) Soitin silloin syyskuussa myös tietysti Kelaan, että poistakaa se haamuhakemus please. En ole sitä hakenut, mutta se on pamahtanut automaattisesti sinne hakemukseksi sen takia, että lääkäri lähetti syyskuussa vahingossa B-lausunnon eläkevakuutusyhtiön sijasta Kelaan. He lupasivat poistaa väärän hakemuksen.

No, jostain syystä liiton kassa sitten päätti maksaa mulle viimeinkin 28.10. tosiaan sen rahan, mutta viestittivät samalla, että mun tulee lähettää heille ennen seuraavaa hakemusta pari paperia lisää. Tein sen tietysti ja siksi ällistys olikin nyt aika perkeleellinen, kun viikonloppuna näin meilissä viestin, että liiton kassan viestiboxissa olisi mulle jotain viestiä. Koska olin mökillä, en heti päässyt asiaa setvimään ja karu todellisuus paljastui mulle vasta sunnuntai-iltana, kun kävin kotiin palattuani lukemassa, että mitähän perkeleen tärkeetä asiaa niillä nyt taas on. Semmoistahan siellä sitten oli, että he odottavat Kelan saikkupäivärahapäätöstä!! Meinasin revetä liitoksistani! Mitä helvetin saikkupäivärahapäätöstä, kun sellaista ei edelleenkään ole olemassa! Pistin sinne viestiboxiin äreän vastauksen, että miksi tätä pitää vatvoa taas, kun asia oli jo pöydällä aiemmin ja olen sen jo pitkällisesti ja perusteellisesti selvittänyt teille. Arvasin kyllä, että Kela taitaa olla nyt tämän takana ja menin katsomaan Omakelaa. Siellähän se keskeneräisenä oleva saikkupäivärahahakemus näkyy, edelleen! Voi paviaani! En varmasti ole ainut, jota on kohdeltu aivan uskomattomalla tavalla Kelan ja liiton taholta, mutta raivostuttaa se silti, koska nyt on kyse mun elämästä ja mun pikkurahoista, etenkin nyt joulun alla!

Yritin soittaa liiton kassaan, mutta voi voi kun kello sattui olemaan jo 12.20 ja heille voi soittaa ainoastaan kello 12 saakka! Ainut mitä saatoin tehdä, oli soittaa vielä Kelaan ja pyytää niitä nyt todellakin poistamaan hakemuksen, jota en ole hakenut, koska se sekoittaa mun koko elämän! Puhelinpalvelun henkilö ei voi poistaa sitä (eipä tietenkään) mutta hän sentään laittoi kiireellisenä viestin asian käsittelijälle. Ihan mahtavaa kela ja liitto, saitte mut taas itkemään! Sitä ei olekaan viime viikkoina tapahtunut enää kovin montaa kertaa. Niin valtavaa turhautumista, pettymystä, epäreiluudentunnetta. Mitä luulette lukijat, voiskohan tästä tehdä valituksen jollekin asiamiehelle? Että vatvotaan samaa väärää asiaa moneen kertaan, luetaan virhemerkintöjä kuin piru raamattua. Mulla on joka tapauksessa vahvasti mielessä nyt erota liitosta ja palata YTK:n helmoihin, jossa ihan tyytyväisenä jo olinkin vuosia. Mitä iloa mulle on ollu liitosta? Ei varsinaisesti kyllä yhtään mitään, mitä en olisi saanut myös Yleisestä Työttömyys Kassastakin. Harmia kyllä on ollut sellaisella hetkellä, kun ei jaksaisi mitään ylimääräistä vääryyttä.

Kuinka monta kertaa kuntoutustuki voidaan oikein torpata?

 

Mä laskin, että mun kuntoutustuki on nyt torpattu vajaan viiden kuukauden sisällä viisi kertaa. Sillä lailla. Nyt on vaan jotenkin kyynisesti sellasis fiiliksissä, että arvasinhan mä tuon! Se eläkevakuutusyhtiön viimeinen päätös tuli jo aiemmin, mutta Kelan päätös tuli nyt.

Perusteluissa sanotaan lyhyesti kutakuinkin näin; ’Olet 53-vuotias, arvioimme, että sinulla on vielä työkykyä jäljellä.’ No totta hitossa on! Mutta nyt vaan on tämmönen pieni muutaman kuukauden jakso, jolloin tarvitsisi kuntoutustukea, väliaikaista sairauseläkettä, millä nimellä sitä nyt sitten kutsuvatkaan! Päätöksessä myös lukee, että ’…oireitasi voidaan lievittää asianmukaisella hoidolla…’ niin että millä? Mistä sitä saa? Ja jatkuu: ’Alle 60-vuotiailla työkykyä arvioidaan oman työn lisäksi muuhun sopivaan työhön’. Että tässäkö sitä sitten kesken kaiken pitäisi puolikuntoisena vaihtaa vielä alaa? Mullahan edelleen on mun oma työ odottamassa saikun päättymistä! Ei ole kyse siitä, että ajattelisin olevani työkyvytön koko loppuelämäni, vaan olen puolikuntoinen tekemään fyysistä työtä tällä hetkellä!

Loppulause on hupaisa; ’Työeläkelaitos xx tutkii oikeutesi ammatilliseen kuntoutukseen. Jos työeläkelaitos ei myönnä sinulle kuntoutusta, ole yhteydessä Kelaan, jotta voimme yhdessä selvittää mitä kuntoutuspalveluita tarvitset.’ No minäpä voin kertoa teille ihan vaikka heti, että mitä palveluita tarvitsisin esim vielä ensi vuoden ajan ja mahdollisesti koko loppuelämän; vesijumppaa, fyssaria ja jotakin muuta fyysistä ylläpitoa ja kuntoutusta! Menin sitten eläkelaitoksen sivuille ja katsoin, että jaa siellä on puolivalmiina kuntoutushakemus, koska tein sitä kerran vahingossa, kun piti tehdä kuntoutustukihakemusta. 

No täytin sen loppuun ja nyt jään mielenkiinnolla odottamaan mitä ne sanoo. Niiden kuntoutusskaalaan kuuluu työharjoittelu ja uuden alan opiskelu. Missä fyssari? Missä vesijumppa? Missä mikään fyysinen treenaus, jotta lihakset ja voimat paranee? Ei missään. En ilmeisesti kuulu siihen jengiin, jonka edes kuuluisi oikeasti hakea tuota kuntoutusta, mutta epäilen, että jos en hae sitä, niin vastassa on urputusta kelasta ja liitosta ja ties mistä ja taas rahat sakkaa. Niin että varmuuden vuoksi on nyt haettu sekin. Totta hitossa voin itsekseni käydä fyssarilla, vesijumpassa ja vaikka salilla, mutta ei mulla ole rahaa kohta niihin mihinkään, kun jysähdän sille peruspäivärahalle. Sitä paitsi; työeläkeliitto miettii tätä hakemusta nyt ajan x, sitten sitä miettii kela (jos ne miettii yhtä kauan kuin kuntoutustukea, niin siihen menee kuukausia) ja sitten multa kai jo loppuu se saikkukin.

Kuntoutustuen hylky - taas

 

Se oli sitten vielä yksi kuntoutustuen hylky. Ei tunnu oikeen miltään. Turta olo. Kieltämättä ihan sama mitä nyt enää kukaan päättää, kun mulla on joka tapauksessa joulukuussa menossa maksuun viimeiset ansiosidonnaiset. Vaikka Kela tulis tähän vielä väliin puoltavine päätöksineen, niin se on mulle aivan sama. Jotenkin järjenvastaista elellä ansiosidonnaisella rahalla tässä saikulla. Jos olisin heti heinäkuun alusta (kun kelan saikkupvraha loppui) saanu jotain kuntoutustukea (ihan sama keltä), niin mulla olis säästyny yli 5kk ansiosidonnaista, joka on kuitenkin paljo isompi summa kuin peruspäiväraha (500€) ja olisin voinu tehdä yli puoli vuotta töitä osa-aikaisesti rauhallisemmalla vauhdilla (eli kahta tai kolmea päivää viikossa) ja sitten pikku hiljaa nostaa sitä päivien tai tuntien määrää kesää kohti. Nyt, kun palaan töihin, on melko stressaavaa heti alkuun, kun palkkaa saan nettona noin 360€ ja siihen jotain pientä päälle tuosta peruspäivärahasta (ei siis koko 500€ summaa tokikaan!) eli melko heti pitää kiriä tuntimääriä isommiksi ja etsiä myös uusia työpaikkoja. Tää ei menny yhtään niin ku olisin ite halunnu. Jos en saa uusia paikkoja, niin on vähän kuristavaa. Alalla on kyllä töitä, mutta mikään ei ole varmaa.

Mietin, että montakohan saikulla olevaa ihmistä on tilastoissa näkyvissä kategoriassa ’työtön’ - vaikka eivät kuulu siihen ryhmään ollenkaan, vaan pitäis olla ’sairas’. Ja montako on ’työssä’ - vaikka ovat vaan jossain typerällä kurssilla tai hyväksikäytettynä jossain paikassa ilmaisena työvoimana, nimikkeellä ’työharjoittelija’, josta ei oikeasti avaudu mitään työpaikkaa ja johon on ollut pakko karenssin uhalla mennä ja josta ei saa palkkaa. Josta ei muuten kerry myöskään eläkettä, lomaa, työterveyshuoltoa, työkokemuslisiä, eikä mitään, koska et ole työsuhteessa tuohon paikkaan! Ja löysinkin sitten tilaston, jossa on vähän eritelty ihmisiä, elikkä se näyttää tältä. Siinäkään ei tosin näy, jos henkilö on sairas, mutta silti pakotettu olemaan tässä tilastossa kohdassa ’työtön’. Työttömiä työnhakijoita oli syyskuun -24 lopussa 279 700 henkilöä ja se on 29 900 enemmän kuin vuosi sitten. Vastaavasti avoimia työpaikkoja on 27 200 vähemmän kuin vuosi sitten. Pahin työttömyys on Pohjois-Karjalassa. Tilastoa voi katsoa tästä. Ja niin kuin tästä näkyy, niin kaikkia työpaikkoja (ryhmitelty) on vähemmän kuin vuosi sitten. Ainoastaan ’johtajia’ näyttäis olevan haussa yhtä paljon. Se on muuten jännä, että kun kulkee rakennustyömaan ohi, niin siellä puhutaan eestiä tai jotain muuta Baltian kieltä… ja kuitenkin suurin työttömien miesten tiedetty ammattiryhmä on juuri rakennustyöntekijät! Tämäkään asia ei mene mun oikeustajun mukaan oikein.

Jähmettynyt odotus

 

Kuulumisia pitkästä aikaa. Ensinnäkin oon kolmena viime yönä nukahtanut vasta joskus kolmen-neljän välillä. Onneksi ei tarvii herätä viideltä, eikä ylipäätään nyt ole aikatauluja, jotka pakottais heräämään aikasin. Valvominen ei käsittääkseni johdu stressistä, vaan siitä, että alan ennen nukahtamista vaikka ihan pikkuisen miettiä jotain kivaa asiaa ja sitten aivot lähtee laukalle ja olen muutamassa tunnissa kehittänyt pääni sisällä uuden universumin tai jotain. Pitäis tajuta ja osata olla myös aivot suljettuna, kun sulkee valot.

Eläkeyhtiön päätöstä kuntoutustuesta odotan edelleen ja se johtaa siihen, että myös Kela odottaa ja siten myös liiton kassa odottaa. En jaksa enää soitella ja valittaa tai ilmaista tunteitani heille, että vähän kohtuuttomalta nyt tuntuu perkele! Mä luulen, että ratkaisu eläkeyhtiössä tapahtuu nyt tällä viikolla. Ja Kelassa viimeistään ens viikolla. Jos ne on kielteisiä, niin sitten liiton kassa jatkaa ansiosidonnaisen maksua niin kuin mitään ei olis tapahtunu, ne kurjat. Oon viimeksi saanu rahaa seitsemän viikkoa sitten. Sen oon nyt ainakin päättäny, että sainpa rahaa miten vähän hyvänsä, tulen jatkossa laittamaan sivuun pieniä määriä pahan päivän varalle joka kuukausi. Ihmisellä on pakko olla jotain puskurivaraa.

Teille kaikille, jotka ette ole velloneet työttömyyden ja toimeentulotuen ja muun sellaisen harmaan meren aallokossa ikinä, haluaisin kertoa, että tämä on se yksi iso syy, miksi tosi heikossa asemassa oleva työtön ei uskalla ottaa pieniä työpätkiä vastaan. Eli pieni positiivinen muutos raha-asioissa hetkellisesti saattaa suistaa sen normielämän ihan raiteiltaan, virastot pompottelee sua ja vaatii selvityksiä ja katsoo jostain kaaviosta, saatana, että nyt kun toi ansaitsi tässä kuussa kahdelta viikolta palkkaa, niin se ei saa seuraavaan x kuukauteen rahaa meiltä yhtään. Ja muistuttaisin vielä, että tälläset köyhimpien palkat ei ole mitään tonneja, vaan yleensä niitä surkeista surkeimpia. Ole siinä sitten leuka pystyssä, kun mistään tietämätön kansanosa huutaa, että mene oikeisiin töihin luuseri. Mä niin ymmärrän ja mä niin tiedän.

Mä muistan edelleen kirkkaasti sen elokuisen päivän vuonna 1997, kun olin kesällä eronnut silloisesta avopuolisosta lähes parin vuoden on-off-vellomisen päätteeksi ja olin ollut heti eron jälkeen kuukauden töissä eräässä ihanassa paikassa. Vaikka jäin yksinhuoltajaksi taas, niin aurinko paistoi ja näin värit kukissa jälleen ja kuulin lintujen laulun - pitkähkön harmaan elämänjakson jälkeen. Sitten menin sossuun, jossa jouduin käymään siksi, että sain heiltä hiukan apua elämiseen. Mulla oli hyvin vähän menoja, mutta sähkölaskun verran sieltä sain apua aina ja se riitti. Mutta tuon kuukauden työn jälkeen sossutantta sanoi mulle hyvin syyttävästi, että sähän olet juuri ollut töissä ja sulla on palkkaa! Sä et saa täältä mitään! Tule seuraavan kerran joskus joulukuussa vasta!! Ja me elettiin siis elokuuta. Se mun palkka oli euroissa jotain nippa nappa tonnin luokkaa. Mä en suutu helposti, mutta voin kertoo, että jos loukkaannun joskus, en unohda sitä koskaan. Voin kyllä antaa anteeksi ajan kanssa, mutta en unohda. Suutuin tuossa tilanteessa niin, että päätin siltä seisomalta, että pitäkää saatana tunkkinne, mä en teidän roposia tarvitse! Ennemmin vaikka dyykkaan ja kerjään. Sen jälkeen jouduin kahtena kesänä opiskelujen lomassa vielä turvautumaan sossuun, mutta siitäkin on jo 20 vuotta. Aika ahtaalla saan olla, jotta sinne päin katonkaan.

Tänään mä aion piilottaa pari kiloa tulppaaninsipuleita pitkin pihoja. Aion jopa hiippailla naapurinkin pihaan ja kätkeä heidän kukkatarhaansa muutamia sipuleita, jotta heillä on jotain kivaa katseltavaa keväällä, jos tuossa vielä asuvat. Meidän naapurit on reilusti yli 80-vuotiaita ja asuvat isoa vanhaa taloa kaksin. Avustajaa eivät saaneet ja minä en pysty tekemään muuta kuin viemään vähän tulppaaneja näköpiiriin kevään varalle. Kai sekin on jotain.

Mua piristi hirveesti lapsuudenkodissa käyminen viime viikolla. Jaksoin jopa tehdä pienen kävelylenkin revontulten toivossa. Se taisi olla toinen kerta, kun jaksoin lähteä mun vakikävelylle syövän jälkeen. Moni on sanonut, että se vie ainakin vuoden, kun sä toivut syöpäleikkauksesta ja hoidoista ja kaikesta shokista. Joskus ehkä kaksikin. Etkä ole kenties ikinä entiselläsi kuitenkaan. Mä oon joka päivä hiton kiitollinen, että saan elää! ❤️ Vaikka tukka on lyhyt ja silkkinen ja ohuempi kuin ennen, vaikka niveliin sattuu, vaikka huimaa helposti jos teen jotain fyysistä, vaikka se hemmetin syövän varjo kurkkii selän takana ja on yhtä jos toista oirettakin. Silti sanon, että tämä vuosi on ollu hyvin ihana! Viime vuosi oli paskin ikinä, mutta tämä vuosi on ollu hyvin paljo keskimääräistä ihanampi.

Tällä viikolla tulee 8 vuotta isän kuolemasta. Mun henkinen vointi romahti syöpädiagnoosin myötä ja olin vielä keväällä itkuinen aika usein. Jopa vanhempien kuolema tuli yhtäkkiä ihan hirveen kipeäksi asiaksi taas, mutta nyt huomaan, että pystyn ajattelemaan heitä jälleen ilman huutoitkua. Pystyn jopa puhumaan heistä taas itkemättä. Se työpsykologilla juttelu viimeks auttoi yllättävällä tavalla. Musta tuntuu, että hän tarjos mulle syitä esim muistin risaisuuteen ja jotenkin hennolla tavalla muisti on ollu sen jälkeen ehkä parempi. Saattaa johtua siitä, että tajusin, että muistiin vaikuttaa stressi ja sitä oikeastaan pakkaantui loppukesän kohdalle monesta syystä. Oli terveydellistä ja taloudellista huolta ja kun oikein tarkasti mietin, niin kyllä ne asiat oli sellaisia, että terveemmälläkin muisti saattaa ottaa itseensä moisesta.

Lakeuksilla tapasin myös muutamia sukulaisia ja ystäviä. Ne tapaamiset oli hyviä, keskustelut oli mukavia - paljon  ahaa-elämyksiä, paljon naurua, paljon hauskaa päivittelyä. Mutta jatkan siitä aiheesta ehkä toisella kertaa. Me myös kipattiin siskon kanssa yksi äitin kotiviinipullo vuosikertaa 1999! Voi äiti, en tiedä aavistitko koskaan, että kun teet kellarin täyteen kotiviiniä, niin niitä pulloja jää vielä paljon sinun jälkeesikin ja me juomme niitä vielä kauan ja hyvällä mielellä!

Aina vaan mutkikkaammaksi menee

Nyt tarvii todeta, että melkein tipuin jo itekin kärryiltä, että mitä tässä näitten mun hakemusten ja kaikkien viranomaisten sekoilujen kanssa oikeen on meneillään. Eli tää teksti on nyt suora jatko parin päivän takaiselle tekstille Haastavista jutuista. Ja se taas oli löyhästi jatkoa johonkin aiempiin tuskailuihin aiheesta Kela, työterveys, eläkevakuutusyhtiö… 

On aika vaikee pysyä siis itekin kartalla asioista. Ihmettelenkin, jos te pysytte jollain kartalla näitten mun juttujen kanssa! No, nythän on siis niin että Kelalle mennyt lausunto, joka näkyi liiton kassaan uutena hakemuksena, ei ollutkaan se uusin TK-lääkärin lausunto, joka oli tarkoitettu alunperin työeläkeyhtiö Varmalle ja joka oli vahingossa lähetetty Kelaan, vaan viimeisin työterveyslääkärin lausunto - herra ties miksi muka uutena hakemuksena - joka on jo lähtökohtaisesti mahdoton, koska olen käyttänyt kaikki oikeuteni Kelan saikkupvrahaan. Sillä lääkärillä kävin muutamaa päivää aiemmin ku TK-lääkärillä. Kelan virkailija lupasi poistaa sen ’hakemuksen’ nyt hakemustilasta, mutta tämä näkyy vasta jonkun päivän kuluttua liiton kassalle.

Soitin myös Varmaan, että teenks mää ny uuden hakemuksen kuntoutustuesta sen torpatun tilalle, vai valituksen/oikaisupyynnön vai mitä mää teen, ku te ootte tehny sen päätöksen väärän lausunnon perusteella. No, kuulemma he tekee hyvin nopsalla aikataululla uuden päätöksen het kun se uus lääkärinlausunto heille saapuu. Se on siis automaattista, eli mun ei nyt tarviikaan tehä mitään. Mutta vaikka saisin Varmalta myönteisen päätöksen, niin mun tarvii hakee vielä sen lisäks Kelastakin tätä kuntoutustukee kun mun eläkekertymä on niin surkee, että Varma-rahoilla ei eläis. Mutta sitäkään hakemusta mun ei käsittääkseni tarvii ite tehä, vaan Kela tekee päätöksen sen Varma-lomakkeen perusteella, kunhan Varma vaan sen ensteksi lähettää sähköisesti Kelaan. Se mun vaan tarvii ilmottaa Varmaan, että Kela haluu sen lomakkeen myös.

Näiden hakemusten ja päätösten ja saikun jälkeen on sitten harkinnassa ammatillinen kuntoutus, jota saa joko (ensisijaisesti) eläkeyhtiöstä taikka sitten Kelasta. Ja se on eri asia kuin kuntoutustuki. Jestas, mää voisin varmaan kohta kirjottaa gradun näistä typeristä lomakkeista! Paitsi että oon niin kaalimaalla tästä kaikesta, etten ehkä.

Tämän kaiken rinnalla mun pitää haukkana vahtia, että koska liiton kassa tajuaa, että kukaan ei saa saikkupäivärahaa kelasta määräänsä enempää ja että se mun määrä meni jo. Että aivan turhaan siellä liitossa jemmaavat mun rahoja. Tämä onkin kaikkein ihmeellisintä tässä kaikessa, ku yks virkailija sanoo yhtä ja toinen toista ja yks ’tietää’ miten nää jutut menee, mut toinen ’tietääkin’ enemmän - eli täysin eri lailla! Ja vaikka eletään atomiaikaa ja käydään kuussa, niin kirje lääkäriltä menee kelaan postitse!  Tällä hetkellä en oo raivosta sininen vaan lähinnä vähän turta. Tässä välissä kävin siis tyhjäämässä päätä työterveyspsykologille ja se oli nyt hyvä käynti. Hitsin mielenkiintoseks menee, että mitähän seuraavaks mahtaa tapahtua?!

Haastavia juttuja jälleenpä kerran

Päätin tehdä eläkevakuutusyhtiö Varmaan uuden kuntoutustukihakemuksen. Lähinnä siksi, että tässä mä nyt puolikuntoisena kulutan mun ansiosidonnaisiani, joita olisi järkevämpi käyttää sitten, kun palaan töihin ja teen alkuun vähäisempää määrää töitä (sen takia, että alkuun en edes jaksa täystahtia, mutta myös siksi, että mulla on valmiina osa-aikainen työ, jonka tunteja on vähän.) Nyt olis parempi saada kuntoutustukea (=määräaikainen sairauseläke) ja toipua kunnolla, kunnes palaan töihin. Parin kuukauden kuluttua ne ansiosidonnaiset on kulutettu ja sitten tipun peruspäivärahalle, joka on noin 500€/kk. Mietin, että miten pärjään 500 eurolla kuukaudessa, vaikka vuokraa ei tarvitsekaan maksaa. Meillä ei ole miehen kanssa yhteiset tilit, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaankaan. Minä olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisella pitää olla omat rahat, joiden käytöstä voi päättää itse. Ei ole reilua miehelle, jos vaimo lohkaisee tilistä aimo annoksen, eikä ole reilua vaimolle, jos tottuu elämään toisen rahoilla. Siis meidän tapauksessa tulotaso on näin päin, mutta monella se voi totta kai olla toisinkin päin.

Tätä Varman hakemusta varten kävin toissa viikolla terveyskeskuksessa lääkärillä, joka yllättäen tuntui järkevältä ja kuuntelevalta. Hän otti tilanteeni kokonaisvaltaisesti, eikä esim keskittynyt pariin asiaan, kuten välillä muutama muu lääkäri. Olin yllättynyt, sillä mulla ei ole kovin hyvä kuva meidän paikallisesta terveyskeskuksesta. Sovimme, että lääkäri laittaa B-lausunnon suoraa Varmaan. Viikonloppuna ajellessamme kotiin pohjoisesta, päätin kurkata Varman sivuille, että onko hakemukseni otettu vielä käsittelyyn. Ällistys oli aika suuri, kun näin, että hakemus oli jo käsitelty! Siis viikossa! Ja hylätty. Tällä kertaa nojasin hakemukseni enemmän kokonaisvaltaiseen kuntoon, koska käsikin alkaa nyt jo olla parempi. Uusiakin kremppoja sitä vastoin on ilmaantunut, kuten esimerkiksi se polven nivelrikko. Katsoin  Varman käsittelemät liitteet; siellä oli kaikki tämän vuoden työterveyslausunnot, sekä kaksi käsikirurgin lausuntoa (jotka menee tyyliin näin: ’käden jänne tulehtunut, muuten hyvävointinen nainen’!! - No enhän minä kiireiselle käsikirurgille ala kertoa kaikkia vaivojani. Tässä se nyt sitten kostautuu), mutta ei sitä TK-lääkärin uusinta lausuntoa!! Se kokonaisvaltainen, uusin ja kaikken paikkansapitävin lausunto siis uupuu kokonaan. Varma siis toteaa, että tilassani ei ole oleellista muutosta.

Soitin sitten tänään terveyskeskukseen. Kuulemma he eivät ole lähettäneet uusinta lausuntoa Varmaan, vaan Kelaan! No voi porsaan ikenet, hemmetti vieköön. Olin myös ihmetellyt sitä, miksi liiton rahat jumittaa. Ne piti olla tilillä viime viikon puolivälissä. Heiltä oli tullut viestiä, että he odottavat Kelan lausuntoa siitä, että mun sairauspäiväraha on todella loppu. Täh?! Selvitin heille, että tottakai se on loppu, kun mun 300 päivää tuli täyteen heinäkuussa. Että viimeinen kelan saikkuraha on maksettu kesäkuun lopussa. Että miksi sitä nyt yhtäkkiä kysytään, kun liiton rahaa on jo maksettu heinäkuun alusta saakka! Lopulta sain tietää, että he liitossa näkevät Kelassa uudestaan vireille tulleen saikkupäivärahahakemuksen 19.9.! Mitä siilin maitohampaita, enhän mä ole sellaista tehnyt… ei kun ahaa, nyt mä tajuan; se lääkärin väärään paikkaan lähettämä lausunto on nyt kelassa hakemuksena! Voi pyhän yrjön aluspaita ja unipipo, mä en jaksa näiden kanssa. Miettikää, että ensi sulle tulee aivan puskista vakava sairaus joka saa huojumaan kuoleman porteilla. Sitten toivut pikku hiljaa, mutta samalla koko ajan joudut hoitamaan asioita, katsomaan virkailijoiden perään, soittelemaan ja viestimään eri tahoille, korjailemaan vääriä sanamuotoja, tekemään valituksia… siinä tilassa, kun et ole henkisestikään vielä kunnossa ja muisti pätkii. Tuntuu reilulta ja mukavalta, eiks je?

Ei tässä vielä kaikki. Aion tehdä valituksen Varmaan. (Se on tehtävä tämän viikon aikana.) Tällä kertaa teen sen vaikka vittumaisuuttani, vaikka se ei hyödyttäisi ketään. Ja toinenkin juttu; sain tänään tulokset polven röntgenistä. Mulla on siis kesällä, joskus heinäkuun lopulla alkanut olla sellaisia aika isoja kipuja oikeassa polvessa, etenkin kun nukkuessa käännän kylkeä ja portaita laskeutuessa tuntuu inhalta ja polvesta kuuluu välillä rutinaa. No niin, kolme lääkäriä on sanonut, että mulla on alkava nivelrikko. Vaan eipäs olekaan. Röntgenkuva on aivan hyvä, ei kulumaa, sileä ja eheä rusto… että revi siitä nyt sitten. (Mielessä kävi, että olikohan ne oikeat mun röntgenkuvat ollenkaan…) En tiedä mikä mun polvessa on, mutta kipu siinä ainakin on. Mahtanee johtua Letrozoleista, en mä muutakaan oikein keksi. Täytyy sanoo, että hetkittäin tuntuu siltä, että hakkaan tabletin ja läppärin kirveellä kappaleiksi ja meen tuonne pihalle huutaan suoraa huutoa. Se turhautumisen ja ärsyyntymisen määrä on mittaamaton!!

 

Viipyilevistä päivistä hektisyyteen

 

Vihdoin Kela teki päätöksen niistä viimeisistä saikkupäivärahoista! Tiedättekö sen tunteen, kun rutiköyhänä saa yhtäkkiä jonkun melko mitättömän summan rahaa ja sitten kuitenkin tuntee muutaman huumaavan hetken itsensä kroisokseksi? Sellainen fiilis on ollut eilisestä lähtien!

Viime päivinä on ollut viipyileviä ja melkein tylsiä hetkiä kahdesta syystä, vaikken juuri koskaan tylsyyttä suostu tuntemaankaan. Ensinnäkin, koska rahan puute alkoi estää jo kaupunkiin lähtemisen kokonaan, kaupassa käynnin ja kaiken suunnittelun myös. Toiseksi, koska käden kipu estää lähes kaiken tekemisen. Siispä istun, mietin asioita, luen… kuulostaa ihanalta, mutta pakon edessä se ei aina huvita.

No nyt olenkin sitten innoissani suunnitellut seuraaville parille kuukaudelle aika lailla kaikenlaista. Jokaisella viikolla on joku kiva juttu, jota odottaa. Ja lähiviikoille on ohjelmaa lähes päivittäin. Tuntuu kuin heräisin eloon taas! Toki syyskuulle en voikaan suunnitella joka viikkoa täyteen, koska on mahdollista, että palaan töihin silloin. Sekin ajatus kuitenkin innostaa aika lailla!

Tänään menen jälleen kerran työterveyslääkärille. Tiedän, että siellä väitellään taas siitä, että saako hän väännellä kättäni vai ei. On se kummallista! Jos on jo kertaalleen todettu joku kipu, niin miksi se pitää joka kerta tutkia uudelleen, silläkin uhalla, että kipu palaa entistä voimallisemmin ja mennään taas takapakkia aika lailla? Se ei voi olla lääkärikäyntien tarkoitus! 

Sitä paitsi Kela otti nyt kantaa siihen, että sairauslomat on liian lyhyitä!!!! Virkailija sanoi mulle puhelimessa, että mieluummin niin, että ne määrättäisiin vähän pitemmäksi aikaa, kuin niukin naukin neljäksi viikoksi. Ymmärrän! Koska sehän sitoo joka penteleen kuukausi heidänkin virkailijoitaankin tähän mun tapaukseen ihan turhan päiten. Kiva tietää tämä näin jälkikäteen, kun kelasta ei enää haeta mitään tukia! Työterveyslääkärihän mulle sanoi kahteenkin eri kertaan, että hän ei voi määrätä yli neljän viikon saikkua, koska kela ei todennäköisesti hyväksyisi sitä, ja sitten sä olet kusessa!

Kaikkein ärsyttävintä tässä kaikessa vuoden ruljanssissa on ollut se, että yks sanoo yhtä ja toinen toista ja molemmat on virkailijoita, joihin mun pitäis luottaa. Koko ajan pitäis tajuta kyseenalaistaa kaikki ja etsiä jotain oikean tiedon lähdettä, jotta tietää miten toimia. Mutta ehkäpä joku saa näistä mun horinoista ees hitusen vinkkiä omaan tilanteeseensa. Valoisaa perjantaita lukijat!

Raha-asiat mutkalla

Kerronpa millaiseen jumiin sitä voikaan joutua pitkällä saikulla. Nythän on niin, että se mun kelan saikkupäiväraha loppuu kohta. Tai käytännös loppui jo, koska kesäkuun jälkeen sitä ei enää saa. En vaan tiedä koska se viimenen erä menee maksuun, (piti olla jo tilillä noin kolme viikkoo sitten) kun mitään ei näy ei kuulu. Ja mä haluun nyt kirjottaa tän etenkin muille vinkiksi ja opiksi, että älkää tehkö niin ku minä tein, vaan tehkää niin ku minä sanon. 

Elikkä mullehan ei kukaan kertonut tarkalleen, että mitä ja koska pitää tehdä. Vähä ihmeellistä, sillä mä kuitenkin kävin mm työkykyvalmentajalla, jonka ois pitäny nää tarkalleen kertoa. Tai en mä tiedä mitä hänen työnkuvaansa presiis kuuluu, mutta näin jälestäpäin aateltuna se vähä vissiin niin ku kuuluis sen duuniin. No se kyllä sano, et sun kantsii hakee sitä kuntoutustukea joskus tossa pari kk ennen ku kelaraha loppuu, koska on kesälomat ja jonoa voi olla. No, mun aivot otti tän kuitenkin aika epämääräsenä kehotuksena tyyliin ’kuhan nyt tässä haet jahka kerkiit ja jaksat’. Ja sit kaikkien perhanan hakemusten lannistamana (siis yleisesti) mä vetkuttelin sitä vähä liian pitkään ja tein hakemuksen vasta ihan heinäkuun alussa. Ajattelin, et kuukausi on ihan jees käsittelyaika kuitenkin, koska sillon en tienny vielä siitä kelan pykälästä. No väärinpä meni, meni jopa niin kiville, että nyt tässä mietin, että mitä voisin myydä saadakseni rahaa.

Eka ylläri oli tosiaan se, josta jo kerroinkin, että se kelan saikkupäiväraha loppuu ennen ku se laskennallinen 300 päivää on täynnä! Mä luulin saavani sitä 23.7. saakka, mutta sit äkisti selviskin, että sitä saa vain edellisen kuukauden eli täs tapaukses kesäkuun loppuun! Aivan järjetön pykälä. En näe siihen mitään perustetta ja se tuntuu samalta ku joku kelan mamma nykäsis silinteristä eri ihmisille eri päiviä, että sinä se saat 298 päivää ja sit toiselle, et sinäpä saatkin vain 271 päivää, hähää!! 

No ei siinä mitään, se eläkevakuutusyhtiön hakemus oli ihan helppo ja se virkailijakin oli mukava, jolle soitin ihan aluksi. Sitä paitsi ennen ku sen nettilomakkeen avasi, sivuilla sanottiin, että mitä suunnilleen tullaan kysymään ja aikakatkasu on 30min, jonka verisesti opinkin viime syksynä kelan kohdalla. Tein hakemuksen ja luulen, että kaikki menee hyvin. (Paitsi en tiedä mitä sitten tapahtuu, jos tulee hylkäävä päätös.) Tosin siinä kysyttiin jotain kuntoutussuunnitelmaa liitteeksi ja mä olin ihan hölmönä, että whaaat…?? Jätin sen siis vielä roikkumaan. Jossain toisessa kohassa nimittäin netissä sanottiin, että ensin tulee päätös, sit laaditaan suunnitelma. Ja kyllä he kysyy, jos sitä tarvitaan. (Parasta silti ehkä soittaa sinne ja selvitellä perin pohjin tämäkin asia…)

Mutta sitten sain eläkevakuutusyhtiöltä kirjeen, joka oli lähetetty mitä ilmeisimmin ennen kuin olin laatinu sen nettilomakkeen, että ’lääkäri on lähettänyt meille B-lausunnon. Jos aiotte hakea eläkettä tai kuntoutustukea, niin muistattehan laittaa hakemuksen kolme kuukautta ennen kelan sairauspäivärahan päättymistä!’ Siis Häh?! Kolme kuukautta!!! Help ja ziisus! Elikkä tarkalleen ottaen se hakemus ois pitäny tehdä maaliskuun lopussa! Työkykyvalmentajankin aika oli vasta toukokuun lopussa, joten jo sillon oltiin rankasti myöhässä! Ja sillon mä just aattelin lokosasti, että onpa tässä kevättä…

Meinaako tää siis sitä, että mun kuntoutustuki tulee vasta joskus lokakuussa, eli kolme kuukautta hakemuksen jälkeen?! Ja käynkö mä nyt edelleen lääkärissä joka kuukausi hakemassa saikkua - siihen asti kunnes työkyky palaa? Ja siltä varalta, että työkyky ei palaa, multa on jo parikin lääkäriä kyselly, että voitko vaihtaa alaa… No sitä minäkin tässä olen hiljaa sisälläni pohdiskellut. Jotain mitä ei niinkään tehdä käsillä. Ehkä mulla on pari takaporttia tässä, mutta katellaan nyt ensin, että mitä se kirurgi sanoo kädestä sitten elokuussa.

Mä en ole henkilökohtaisesti suuressa pulassa, eli ei mene asunto alta, taikka en kuole nälkään, vaikka tilanne onkin nyt vähän ongelmallinen. Mutta on paljon ihmisiä, joilla on toinen tilanne ja heitä varten laadin tähän nyt vielä pientä listaa tärkeimmistä asioista. Toivottavasti näistä on hyötyä edes jollekulle!

Eli tässä karkeasti askeleet pähkinänkuoressa; 

-kelan saikkupäiväraha loppuu edellisen kuukauden lopussa, kun se 300 arkipäivää tulisi täyteen!

-saikkupäivärahan jälkeen (jos ei ole työkykyinen) kuuluu hakea kuntoutustukea, joka on toiselta nimeltään ’määräaikainen työkyvyttömyyseläke’

-se haetaan työeläkeyhtiöltä, joita on vaikkapa keva, varma, elo… selvitä omasi!

-jos et ole ollut töissä (edes osa-aikaisesti) ennen saikun alkamista, sinä haet sitä kelasta!

-tämä hakemus kannattaa (ainakin työeläkeyhtiöille) tehdä kolme kk ennen saikkupäivärahan loppumista, vaikka et voisikaan tietää jatkuuko työkyvyttömyys vielä 3kk jälkeen. Varmuuden vuoksi! Ainahan voi perua.

-jos jostain syystä tulee hylkäävä päätös, niin sitten kuuluu mennä työkkäriin, vaikka työtä ei pystyisikään tekemään! Niin hullua kuin tämä onkin. Siellä sitten katkaistaan se työnhakuvelvoite sun osalta, kunnes olet terve.

Ja mitä näiden jälkeen tapahtuu, niin sitä en vielä itsekään tiedä. Mutta aivan takuulla täällä blogissa puhelen aiheesta, aina kun jotain ajankohtaista on mielen päällä. Kantsii silmäillä siis!

 

Kelan tasa-arvoa?

 

Kelako toimissaan tasa-arvoinen? Niin minäkin luulin aina eiliseen asti! Mutta katin kontit, niin se ei ole. Otetaan vaikka kaksi samanlaista Suomen kansalaista, vaikkapa jotkut identtiset kaksoset, joilla molemmilla on sama asuinpaikka, sama koulutus, sama työpaikka ja samat harrastukset ja elämäntavat. Sitten toinen sairastuu vaikkapa nyt pitkäaikaiseen sairauteen kuten esim syöpään ja jää siitä saikulle 21.6. Ja kappas vaan toinenkin on sairastunut samoihin aikoihin samaan vakavaan sairauteen ja jää saikulle 18.7. Pahoiteltava tilanne, mutta kohteleeko kela heitä täysin samalla tavalla, tasa-arvoisesti? Eipä kohtele, ei! Tämä ei ole mikään kompakysymys vaan raadollista todellisuutta, matikkaa ja pykäliä. Ja nyt kuulette mikä tässä mättää, mikä näissä kahden henkilön tarinoissa saa kelan toimimaan kuin eloton robotti, jonka pykälät johtaa kaksi samanlaista Suomen kansalaista erilaisiin tilanteisiin! (Esimerkkipäivät revin hatusta, en laskenut kalenterin kanssa, että mihin kohtaan 300 arkipäivää täyttyy, mutta vertasin näitä kyllä omaan saikkuuni.)

Minä nimittäin ryhdyin tarkastelemaan eilen omakelan sivuja, koska kesäkuun saikkupäiväraha jumittaa jossain. Siellä ollut teksti painui tajuntaan vasta nyt, vaikka varmaan se on ollut siellä koko ajan, mutta kuka sitä jargonia ikinä jaksaa natustella sanasta sanaan. No en ainakaan minä, mutta tämä juttu ei johdu siitä, että olisin lukenut huolimattomasti niitä jaarituksia. Se teksti kuuluu näin: ”Sairausapäivärahan enimmäisaika täyttyy sen kuukauden lopussa, jota seuraavan kuukauden aikana päivärahapäivien määrä nousisi 300 arkipäivään.” Niin. Eli se paljonko saat saikkupäivärahaa, riippuu tasan siitä, milloin olet jäänyt saikulle! Eikö ole kummallista? Soitin kelaan eilen ja kyselin, että onko mun asiassa nyt joku ongelma (onneksi vain jonoa ja kiirusta) ja samalla sain virkailijalta vahvistuksen, että näin se saikkupäivärahan loppuminen juuri menee. Että jos mun saikkupäivärahan viimeinen päivä (jollon se 300 päivää täyttyy) on vaikka 1.7. Niin menetän vain yhden päivän rahat, koska he maksaa mulle pykälän mukaan 30.6. saakka, eikä yhtään enempää. Mutta jos mun saikkupäivärahan viimenen päivä oliskin vaikka 30.7. niin mulle maksettais pykälän mukaan 30.6. saakka, jollon multa jäis 30:n päivän raha saamatta. Miettikää!

Ja tätä saa todellakin jakaa!

Sähköinen etanaposti

No nyt kun kerran laadin itelleni hienon To Do-listan, niin aloin eilen touhukkaasti sitä sitten käymään läpi. Ensin katoin omakelasta, että lääkärin B-lausunto mun saikun jatkumisesta ei ole vieläkään mennyt perille! Lääkärissä kävin 23.1. eli reilut kaks viikkoo sitten. Soitin lääkäriasemalle ja he katsoivat atk:lta, että lääkäri tosiaan on lähettänyt sen sähköisenä Kelaan 1.2. (No mulle hän kyllä sanoi ja painotti, että tekee sen samana iltana, kun olin vastaanotolla…) No kaikkea sattuu ja inhimillisyydellekin pitää laskea osansa. Mutta sitä en nyt tajua, että jos sähköinen posti on ollut matkalla jo reilun viikon, niin mikä tässä maksaa?? Sehän on saakelisti hitaampi kuin meidän naurettava postilaitos! 

Soitin kelaan ja sain ohjeen, että seuraile tilannetta tämän viikon ja soita vaikka perjantaina uudestaan, jos lausunto ei vieläkään näy omakelassa. (No munko tässä pitää lausunnoksi muuttua, saatana?) Asia on nimittäin sillä lailla, että mun ei onneksi tarvii tehdä mitään uutta saikkupäivärahahakemusta alusta asti (se oiski räjäyttäny mun hermot totaalisesti jo alkuunsa!) vaan kun oon ollu näin kauan saikulla - heinäkuun puolivälistä - niin kela tarvii vaan työterveyslääkärin B-lausunnon ja tekevät sitten melko nopsaan päätöksen. (Nää Kelan ”nopsaan” on tietysti oma suhteellinen käsitteensä.) Mutta mun mielestä vastuu asioiden hoitamisesta on ihan jossain muualla, kuin mulla. Mä yritän tässä henkihieverissä kuntoutua ja nyt mun sit pitää myös vahtia sekä lekuria, että kelaa, niin ku pientä lasta! ”Muistikko pyyhkiä pyllyn?”-tyyliin. En taas oikeen tykkää. 

Ja sitä paitti; jos kerta on keksitty sellanen asioita helpottava systeemi ku sähköinen posti, niin mihin vittuun ne postit voi muka kadota?! Kyllä mun martta-järki sanoo, että jos lääkäri painaa ’lähetä’-nappia koneeltaan, niin asiakirja ilmestyy Kelaan parin sekunnin viiveellä. Että just ja just ehtii kissan sanoa. Kissa kissa kissa…!!! Ei silti vieläkään. Mut ilmeisesti systeemi on oikeesti niin tönkkö, että se ite tieto menee kyllä heti perille, mutta sielä sitten joku fyysisesti omin pikku kätösin lajittelee sitä viikkotolokulla oikeisiin lokeroihin. Voi anna mun kaikki kestää! Vähän sama ku menis luotijunalla ensi Porvooseen ja sit joku kipittäis sut rikshalla siitä Pietariin.

Että tässä sitä nyt sitten istutaan puhelimessa puolet elämästä ja vahditaan, että viranomaiset tekee hommansa ja että systeemit ylipäätään toimii! Mikä vahtimestari mä muka oon?? On tietysti promillen mahdollisuus, että se lausunto on sieppautunu Venäjälle ja Putin tutkii sitä nyt innostuneena. Mokoma vellihousu sekin jätkä. Jättäis muun maailman rauhaan ja pitäis huolen vaan omista asioistaan. Mutta jos mun lausunto on sillä, niin eiks oo niin, että seuraavaks mun kannattaa ruveta lottoomaan, jos meinaan tuuri on tätä luokkaa. Sain siis listalta ekan tehtävän kohdalta jo umpisolmun aikaseksi. Tai en mä saanu, vaan ties kuka. Viranomaiset? Tietojärjestelmä?  Huvittais ruveta lukemaan taas Kafkaa ja Orwellia.

 

Kelan päätös fyssarista

Kelahan toimi nopeesti; marraskuun 10. päivänä tehty hakemus sai päätöksen 15. tammikuuta. Vaikka he ilmoittivatkin, että hakemus käsitellään 24.12. mennessä… (tarkoittivatkohan vuoden 2024 joulua?) No, joka tapauksessa mun hakemus kuntoutuksesta (fysikaalinen, jossa kela olis maksanut fyssarin) oli kielteinen, enkä ollut ollenkaan yllättynyt. No rehellisesti sanoen, en ollut edes pettynyt, sillä enhän mä edes halunnut alunperin hakea tätä tukea kelalta! Miksi sitten hain? No koska olin syyskuussa puolivahingossa fyssarilla kelataksilla (siitä enemmän täällä ja täällä) niin mun oli tehtävä selvityksiä siitä Kelalle. Piti siis erikseen anoa jälkikäteen sitä Kelataksioikeutta myös fyssarilla käyntiin. Syöpähoitoihin sain sillä alunperin mennä. Ja siihen hakemukseen liittyi kiinteästi juuri tämä kuntoutustuki, eli en voinut hakea toista ilman toista. Jos haen kerran Kelataksioikeutta, on haettava myös kuntoutustukea. Vaikka en sitä tukea itse kokenut tarvitsevani, vaan olin valmis maksamaan itse omat yksityisfyssarikäyntini! No nyt Kela sitten ilmoitti, että ehei, ei mitään semmosia sulle.

Kela kirjoittaa päätöksessään mm näin: ”emme voi myöntää hakemaasi kuntoutusta, koska sairaanhoitoosi liittyvä kuntoutus on kesken. Esitettyjen selvitysten perusteella tilanteesi ei ole vakiintunut siten, että kuntoutuksesi tavoitteet ja sisältö voitaisiin suunnitella vähintään vuoden ajalle.” Niin, no itsehän ne vaati multa sen hakemuksen tuolloin! Mun sytostaatit oli sen verran vielä kesken, että kaksi kertaa oli edessä tuon anomuksen jälkeen. Mun ajatus oli, että pääsisin mahollisimman aikasin fyssarille, jotta saisin kuntoni normalisoitua ennen helmikuun alkua, jolloin (eka) saikku loppuu. Mikähän Kelan ajatus on, sitä en kyllä tiedä! Koska nyt kuntoni on edelleen huono. Kela jatkaa: ”Ajankohtaista arjen toimintakykyä ei ole kuvattu kuntoutussuunnitelmassa.” Niinkö?! Luin juuri hakemukseni uudelleen (koska olen valokuvannut sen) ja kyllähän minä siinä selitän kunnon huonoutta monin sanakääntein, että mihin se vaikuttaa, niin työssä kuin muutenkin. Kela jatkaa edelleen: ”Ajankohtaisesti sairautesi ja sen hoito kuvautuvat vaikuttavan merkittävästi toimintakykyysi.” ??? En oikein tajua näitä sanakäänteitä, mutta ei se mitään. Ja edelleen: ”Hoito on kesken, eikä tilasi ole siten vakiintunut, että sairauteen liittyvät toimintakyvyn rajoitteet ja kuntoutuksen tarve voitaisiin arvioida ja määritellä vähintään vuoden ajaksi.” No, ai koska se sitten voidaan tehdä? Ei kai kukaan tiedä onko edes elossa ylihuomenna, saati sitten toimintakykyä arvioda 100%:sti vuodeksi eteenpäin! Vai mitä pirua tässä taas jaaritellaan??

Että näin Kela. Ensin vaatii tekeen turhan hakemuksen ja sit torppaa sen. Miks ei esim sanottu heti, että sun ei kantsii tehä sitä vielä? Mut arvatkaa mikä mua eniten tässä ärsyttää, kun tuo ite päätös nyt on ihan yks hailee (koska Kela ei olisi hyväksynyt mun omaa fyssaria ja oisin joutunut paikallisen arvauskeskuksen fyssarille joka tapauksessa - enkä olisi sitä halunnut!) eli se päätös ei varsinaisesti nyt kuohuta mua. No mua ärsyttää SE, että tämän ajan kun Kela on pohtinut mun ceissiä, ne ois voinu käyttää saman ajan  pohtien jonkun toisen tapausta. Jonkun sellaisen, joka oikeasti ois halunnut ja tarvinnut sen Kelan päätöksen tosi nopeesti. Nyt siellä on vaan koneisto raksuttanut tätä typerää juttua, jonka ne itse vaati, mutta jota mä en halunnut. Käsi ylös, jonka mielestä tässä oli jotain järkeä? Käsi ylös, jonka mielestä valtion rahoja ei tuhlattu tässä yhtään? Että resurssit meni ihan oikeeseen kohteeseen? Tätä Kafkamaista pelleilyäkö tämä on muittenkin kohdalla?

 Että todellako sairaitten ja apua tarvitsevien ihmisten kiusaksi, valtion tuella, ihmisten verorahoilla, pyöritetään tällästä naurettavaa sirkuskarusellia, joka tuhlaa rahaa, tuhlaa aikaa ja tuhlaa työpanosta! Ihan uskomatonta paskaa!

Kunto ja Kela

 

Nyt kun viimeinen sytostaatti oireineen on ajankohtainen ja töiden alkamiseenkaan ei ole enää monia kuukausia, tulee väistämättä mieleen, että olenko siinä kunnossa, että jaksan aloittaa työt helmikuun alussa? Jonkun mielestä voi tuntua hassun aikaiselta pohtia sitä nyt, joulukuun alkupuolella, mutta ottaen huomioon, että viimeisestä sytosta olen toipunut suht koht ok vasta vuoden vaihteen tienoilla ja kunto pitäis saada siis suunnilleen nollasta normaaliksi tammikuun aikana, en taida olla liian aikaisessa tämän pohdinnan kanssa. Siksipä olen aloittanut tällä viikolla kävelylenkit. Ekaa kertaa heinäkuun jälkeen siis! Alun alkaen olin ison kaheksan tunnin leikkauksen jälkeen niin huonossa kunnossa, että en kävellyt pientäkään matkaa, vaan olin pyörätuolissa. Ennen kuin ehdin toipua kokonaan, alkoi sytot. Jokaisen syton jälkeen olin taas enemmän ja vähemmän huonommassa kunnossa kuin ennen niitä. En siis koskaan ole ehtinyt toipua normaaliin kuntoon tämän syksyn aikana. Siksi mun kävelylenkit on nyt olleet vain noin 200m pituisia pieniä lenkkejä, jolloin huohotan ja jalkoihin sattuu ja tuntuu että keuhkoihin ei riitä ilmaa.

Olen itse sitä mieltä, että tarvitsisin omien ponnistelujen lisäksi fyssarin apua moneenkin kohtaan kropassa. Esim selkään, joka kipuilee aivan välittömästi, jos teen pientä kumaraa liikettä. Tai vatsaan tai jalkoihin tai ylipäätään yleiskuntoon. Ja tietysti keuhkoihin! Kela kuitenkin teki tässä jo sen päätöksen, että en ole oikeutettu kelataksiin jos menen fyssarille. No millään muulla en voi sinne toistaiseksi mennä, joten en sitten mene fyssarille. Puhuin siitä oikeen sytohoitajallekin eilen, että miten monta kymmentä kilometriä mulla on bussimatkaa ja sitten ratikkamatkaa, ja hän pudisteli päätään että ei missään nimessä niillä!! Koetin myös puhelimessa selittää kelan virkailijalle, että jotta olisin helmikuuksi työkykyinen, tarvitsisin kovasti fyssarin apua. No eipä auttanut. En voi mennä vielä minnekään bussilla, koska olen tautimagneetti ja mun immuniteetti on nyt hyvin matala. En tajua miten tämän asian selvitän, mutta kai se sitten jotenkin selviää. Esimerkiksi lisäsaikulla, kunnes olen tarpeeksi kunnossa mennäkseni takaisin töihin. En olis uskonut, että se on kelan mielestä se paras vaihtoehto, mutta siltä nyt pahasti näyttää kyllä. Ei ihme, että kelan päätökset kestää ja kestää, kun tätä munkin asiaa pohtii oikein kaksi eri virkailijaa (toinen matkaoikeutta ja toinen sitä fyssarioikeutta) ja jos minkälaisia blankettejaa pitää lähetellä moneen kertaan. Ja vaikka ite sanoo, et mä en sitten hae teiltä tukea fyssarimaksuun, niin se on pakko hakea. Että mihin ne valtion verorahat valuu… se on niin outoa monin tavoin!

Kun Kela heittäytyy epäluuloiseksi

 

Jestas, enpä ole tainnut muistaa kertoa tätä episodia Kelan kanssa! En olis ikinä uskonut, että he takertuvat tämmöseen asiaan näin hiton haukkana. Mähän sain siis Kela-taksioikeuden elokuussa ja se kestää helmikuun loppuun. No kyllä mä nyt tajuan, että sillä hoidetaan pakolliset terveyteen liittyvät kuljetukset, ei esim kampaajakäyntiä tai baarissa notkumista (mikä onkin aina ollu mun lempipuuhaa, hehe…). Ei ole ollenkaan suositeltavaa, että kuljen busseissa, jotka on puolillaan aivastelevaa flunssakansaa ja koronaa. Sitä paitsi en olisi ekoilla kerroilla edes jaksanu kävellä bussipysäkille, saati nousta keppeinenikään bussin kyytiin!

No kaikki sujui hyvin, kunnes kysyin sytohoitajilta, että voinko mennä omalle vakifyssarilleni, jos hän auttaisi neuropatian ja vatsalihasten kanssa. He selvittivät asiaa ja sanoivat, että se kuuluu kuntoutumiseen, että kyllä se käy. Minäpä sitten hilipasin syyskuun lopussa fyssarille Tampereen keskustaan (johon oli muuten tosi hankala mennä, koska talon edessä on leveä kevyen liikenteen väylä JA ratikkapysäkki.) Loistavaa suunnittelua teiltä helvetin hörhöt, joiden mielestä keskustan tulee kai kohta olla täysin autoton? Taksikuski luetteli aika monia muitakin paikkoja esim Hämeenkadulla, johon pitää päästä viemään asiakas ihan ovelle ja se on todella hankalaa nykyään! Ei ole sitten sairaita ja vammaisia otettu ollenkaan huomioon, jotta saadaan tämä maailma pelastettua ihan Tampereelta käsin! Kiinakin ottaa varmasti nyt meistä mallia, kun ollaan niin esimerkillisiä, voi jeesus…

No niin, siis se Kela. Eipä aikaakaan kun kela otti sukkana yhteyttä, että mikä tämä fyssarikäynti on? Että onko mulla siihen lääkärin lähete ja he haluaa fyssarilta raportin diagnoosista ja hoidosta. Jaaha, kas kun eivät sanoneet suoraa, että epäilivät mun notkuneen Baarissa tai jotain! Asiaa ei ole vielä ratkaistu, mutta toimitin heille tietysti jäkikäteen sekä lääkärin, että fyssarin lausunnot. Dead line oli viime viikon torstaina. Menee varmaan piiiitkä aika, ennen kun ehtivät muka käsitellä asiaa. Ihme että oli aikaa kuitenkin takertua tuohon asiaan parissa viikossa. Semmonen veijari se Kela on. Olisin luulluut, että se takertuu johonkin erittelemättömiin matkoihin vaikka mökille, mutta heh heh, ihan ovat tikkana siellä syynäämässä uusien Kela-Taksin käyttäjienkin jokaista liikettä. Yleensä oon reagoinut vastaavissa virastojen kanssa tapahtuneissa kädenväännöissä niin, että sanon ”pidä tunkkis” ja todennu, että pärjään mä yksinkin. Nyt on kuitenkin hiukan eri tilanne.

Ja sit vielä yks juttu. Mua suorastaan vituttaa miten koronaan suhtaudutaan nykyään; ”sehän on jo ohi” ”ihan normi flunssa” ”mitä välii?” No niinpä! Kaikille perusterveillehän se on just lähelle noin. Mutta samalla unohtuu se, että yhteiskunnassa on paljon ihmisiä, joille se ei ole pikku juttu! Se, että ollaan sairaana, mutta ei vaivauduta testaamaan koronaa ja sitten hiihdetään sinne tänne ihan huoletta, on aivan saatanan vastuutonta! Ehkä joku nyt sanoo, että ”pysy sinä kotona” - no jees, niin pysynkin, mutta pakko mun on silti ainakin käyttää Kelataksien yhteiskuljetuksia (joissa voi olla parikin henkeä mun lisäksi) ja käydä sairaalassa, jossa väkisinkin kohtaan jos jonkilaista tallaajaa pitkin käytäviä ja käydä apteekissa. Ja huom; minä ja muut vastustuskykyvajeelliset siepataan se tauti vielä herkemmin, kuin terveet tallaajat. Että jos se testaus olis vielä mallillaan, niin ihmiset tietäs pitää pitempää saikkua ja tarkempaa eristystä muihin sairastuttuaan. Ei ole todellakaan iso homma ostaa kotiin jo valmiiksi paria testipakkausta. Nimittäin jos saisin koronan, mun sytostaatit siirtyis (ei hyvä!!) ja voisin joutua aika vakavassa tilassa sairaalaan esim hengityskoneeseen. Kiinalaisissa ja Japanilaisissa arvostan sellasta yhteisöllisyyttä, että ajatellaan muita ensin. Mutta meillä on kiihtyvällä vauhdilla nykyään se ”minä minä minä”…

Kela kerrankin toimii!

 

Koska joku aika sitten kirosin kelan toimintaa (ja elämäni aikana vastaavia kiroamisia on ollut vaikka kuinka!), niin nyt täytyy rehellisyyden ja tasapainon nimissä sanoa kerrankin jotain hyvääkin. Mun sairauspäivärahahakemus nimittäin käsiteltiin noin kahdessa viikossa! Kaikenlaisten hakemusten viidakossa painineena olin kohtalaisen ällistynyt tästä nopeudesta! Ehkä se johtuu siitä, että nyt kukaan kelassa ei joutunut arpomaan, että oonko nyt aikusten oikeesti sairas, vai huijaanko vaan, koska lääkärin lausunnot oli menneet kelaan suoraa ja ne nyt on syöpätapauksissa aika kiistämättömät. Että ihan pikkusen vois sanoo, että jotain hyvää syövästäkin…

Koska oon tehnyt projektiduuneja lähes koko tähänastisen elämäni, ja lisäksi olen jotenkin marinoitu kiltin tytön liemissä, niin en ole kovin montaa kertaa ollut töistä poissa sairaana. Yhesti olin sappitulehduksen takia tiputuksessa, ja sit sappileikkauksessa, kerran olin rintarangan krampin takia saikulla ehkä viikon ja nyt on tää syöpä. Muut kaikki kerrat on olleet jotain pieni flunssia, jotka iski yleensä viikonloppuna tai lomilla, kuten kiltille kuuluukin. Siksi mulla ei oo ollu harmainta hajua mistään kelan sairauspäivärahasysteemeistä. Hyppäsin siis syöpäni kanssa oikeaan uuteen maailmaan, jossa eteen putkahtaa tämän tästä kaikenlaista uutta. Yks ylläri aiheeseen liittyen oli myös se, että sairauspäiväraha on ihan hyvä summa. Jos sanoisin sen tähän, niin vetäisitte päiväkahvit väärään kurkkuun, koska yleisestä näkökulmasta se on varmasti tosi surkee summa, mutta koska mä oon tottunu elämässäni tonnin - kahen bruttopalkkoihin, niin mulle se oli kyllä mukava ylläri. Että onpahan nyt sitten kehuttukin kelaa kerran elämässä.

Kela - voi helvetti!

 

Kerronpa teille nyt, mitä tapahtui eilen, kun päätin ryhtyä täyttelemään Kelan sairauspäivärahahakemusta netissä. Nyt tuntui, että mulla on energiaa hoitaa se pois alta. Avasin kyseiset sivut tunnistautumalla ja katoin että okei, ei näytä kauheen monimutkaselta. Lomakesivuja taisi olla yhdeksän ja nuolella mentiin aina eteenpäin. Aluksi helppoa ja ehdin jo ajatella, että onpas mukava kun tääkin nyt hoituu ja vielä vähällä vaivalla.

Sinne piti täyttää mm työnantajan nimi, osoite ja (mielellään palkanlaskijan) puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Sitten kuvailla tyhjään kenttään mitä työtehtäviä työhön kuuluu. Tämän jälkeen piti kuvailla, että miten sairaus vaikuttaa työn tekemiseen. Täyttelin näitä kenttiä laajahkosti, jotta niistä tulee mahdollisimman kattavat suhteessa siihen mitä teen tai miten sairaus vaikuttaa.

Ja koska mulla on kaksi eri työnantajaa, niin toisesta sitten piti täytellä samat asiat. Toki osittain pystyin kopioimaan edellistä tekstiäkin. Kaikenlaisten palkanlaskijan yhteystietojen onkiminen vei hiukan aikaa siinä samalla, mutta ei mitenkään muutamaa minuuttia kauempaa, joten homma tuntui sujuvan. Sitten vielä piti täyttää samat jorinat koskien niitä töitä joita haen (koska osa-aikaisuudesta johtuen olen myös työtön työnhakija). Eli kolmeen kertaan tämä kaikki.

Olin jo siis aika pitkällä ja vielä taisi olla pari kolme lomaketta jäljellä, kun ohjelma heitti mut pihalle! Kirjauduin äkkiä takaisin, mutta kaikki mun kirjoittamat asiat oli kadonneet! Systeemissä on näet puolen tunnin automaattinen aikakatkaisu!!! Okei, ymmärtäisin toki, jos olisin lähteny vaikka kompostia kääntämään kesken lomakkeen täytön, että se jossain vaiheessa katkaisee istunnon, mutta olin koko ajan aktiivisena täyttämässä lomaketta! Tässä vaiheessa löin nyrkkini työpöytään ja purskahdin itkuun. Se valtava avuton raivo ja turhautumisen tunne vyöryi yli. Että viitsivät ja kehtaavat sairasta ihmistä kiusata tällä tavalla! Arvatkaa jaksoinko jatkaa? No en! Tänään aion kirjoittaa niitä yhteystietoja (joita ongin eri sähköposteista ym) wordille jo valmiiksi ja kirjoitan niin paljon kaikkea valmiiksi kuin muistan ja sitten täytän lomakkeen kopioimalla näitä tekstejä ja tiivistän muutenkin kaikkea jorinaa. Kysykööt lisätietoja jos haluavat. Eilen teki mieli soittaa Kelaan ja haukkua joku (tai vaihtoehtoisesti lyödä virkailijaa - en siis yhtään ihmettele että ne virkailijat kokee väkivaltaa!) mutta tänään annan vain tulikivenkatkuisen palautteen. On se nyt helvetti, että maassa koulutetaan kaiken aikaa koodareita ja sitten ehkä Suomen isoimmalla taholla on näin paskat sivut, että väkisin tulee se fiilis, että joku naureskelee siellä, että pistetään köyhät ja sairaat kyykkyyn saatana. Pitäkää varanne, kun asioitte Kelan kanssa!