Kävin tänään kaupungissa. Nyt kun olen oleillut koko korona-ajan vain tarkasti rajatuilla alueilla, haahuilematta epämääräisesti ns "ihmisten ilmoilla" juuri lainkaan, olen jotenkin kuplautunut tänne puutarhaani. En ole varsinaisesti kaivannut mitään erityistä kaupungista, en ole käyttänyt rahaa ollenkaan heräteostoihin, en ole kuljeskellut kaupoissa. Mutta tänään olen! Ja voi taivas miten hullulta se tuntuikaan!
Tuntui tosi oudolta olla läpikotaisin tutussa kaupungissa, katsella kaikkea kuin uusin silmin (ja onhan siellä muutoksia ollut tosi paljon tänä aikana myös), herätä huomaamaan, että ai niin tämmöistä oli shoppailla vaikkapa ihan tavallisessa ruokakaupassa, joka on muu kuin oma tuttuakin tutumpi lähikauppani. Tuntui vähän samalta kuin olisi ollut ulkomailla, jossain tuossa lähellä, Ruotsissa tai Virossa. Kaikki oli tuttua ja outoa yhtä aikaa.
Kylläpäs sitä nopeasti tottuu uuteen normaaliin ja takaisin paluu vanhaan tuntuu tosi kummalliselta. Saas nyt nähdä miten kauan tässä korona aaltoilee ja onko sitä "normaalia vanhaa" enää ikinä tulossa. Tai jos on, niin minkälainen se uusi normaali sitten on. Hiukan tämän päivän lukemat pisti mielen pessimistiseksi taas.
P.S. Juuri kun olin todennut, että ihanaa kun harakat ei enää riehu ja ilkeile puutarhassa, niin sain huomata, että heti kun selkänsä kääntää, niin siellä ne ovat taas. Nyppivät taimia juuriltaan, repivät nimikyltit kasvien juurilta pois, kaivavat ja hääräävät mitä ikinä keksivät. Viime kesänä tämä oli iso ongelma ja kaikki piti peittää harsolla. Nyt ongelma näköjään palaa jos poistun kotoa päiväksi tai kahdeksi.
