Lapsensa sanoivat Himatuikuksi, vaikka en kyllä tiedä mistä Hanna ja Teutori keksivät hänelle tämän toisen nimen. No oli miten oli, pappa syntyi Fredriksbergissä, eli Pasilan asemalla (paikkojen nimetkin muuttuvat näköjään), Toralinna-nimisessä rautatieläisrakennuksessa syksyllä 1909. Se on se pitkulainen punatiilitalo, joka tönöttää edelleen radan oikealla puolella, jos pohjoisesta päin körötellään. Olisi kyllä enemmän kuin kiva selvittää missä rapussa tai asunnossa he asuivat ja että onko asunto sellaisenaan vielä olemassa! Pappa oli perheen viides lapsi, mutta ei suinkaan viimeinen.
Lapsuuskuvia papasta ei juurikaan ole, lukuunottamatta erästä perhekuvaa, jossa pappa on 6-vuotias. Seuraavaksi vanhimmat kuvat on näitä teiniaikojen hypertyylikkäitä poseerauksia 1920-luvulta, jotka hiukan saavat suupieleni nykimään, jos totta puhutaan. (Anteeksi pappa! Ja olen minäkin näyttänyt hölmöltä teinityyleissäni…)
Pappa oli nuorena töissä mm rakennustyömailla. Kotona puhuttiin esim hänen työstään Tampereen asematunnelin rakennustyömaalla. Tämän kuvan sijainti on vielä hämärän peitossa, mutta Tampereelta sekin oletettavasti on. Maaliskuussa 1930 pappa joutuu työtapaturmaan, jossa loukkaa oikean kätensä. Liekö sen ansiosta ryhtynyt syyspuolella opiskelemaan Tampereen Tekussa Kulkulaitososastolla, valmistuen toukokuussa 1932, keskiarvolla 7,0. Tekun jälkeen aukeaa elämänmittainen ura VR:llä.
Poseerauskuva rajaamattomana paljastaa, että kyseessä on Koskipuisto. Taustalla Ruuskasen talo. Jos pappa saisi aikakoneen ja siirtyisi nykypäivään, niin hän olisi aika lähellä Kahvila-ravintola Puiston etuovea ja siis samalla entisaikojen Rosson lähettyvillä.
Luullakseni tämä kuva on otettu Tampereen Toralinnassa, jossa perhe asui pitemmän aikaa. Siinähän se punatiilinen rautatieläisrakennus edelleen on Attilaa vastapäätä Yliopistonkadulla. Papan isä oli rautatieläinen, veturinkuljettaja, eli lokomotiv förare, kuten siihen aikaan sanottiin. Sille tielle vei suvusta monen tie. Tiedän rapun tarkkuudella missä he asuivat Toralinnassa, mutta asunnosta en ole varma. Kuvassa olevista esineistä mitään ei ole tietääkseni enää olemassa. Harmi!
Tämä kuva on oletettavasti 1930-luvun alusta. Kaveriporukka on lähtenyt retkeilemään Tampereelta ihan Aulangolle asti. Pappa on kuvassa toinen vasemmalta. Taustan patsas on Robert Stigellin ”Karhut”, joka on valmistunut 1906. Mutta eniten kiinnostaisi tietää, ketä nämä muut ihmiset ovat? Ja etenkin, että kuka on tämä tumma leidi tässä papan vieressä?! Joku Tamperelainen tyttöystävä varmaankin, koska hän esiintyy useammissa kuvissa papan kanssa. Tai sitten Hämeenlinnalainen? Kertokaa jos tunnistatte! Mamma se ei kuitenkaan vielä ole.
Maaliskuussa 1936 Kankaanpään nimismies lähettää papalle tiukan kirjeen, jossa muistuttaa sotilaspassiin merkitystä liikekannallepanomääräyksestä ja määrää ”valvonnanalaisen” papan saapumaan rangaistuksen uhalla luokseen nimismiehenkonttoriin tiettynä päivänä. Lieneekö pappa ajatellut, että tässä on tärkeämpääkin tekemistä; ratavartijan hommia ja sillä elätettävä nuori vaimo, joka odottaa kaksosia. No, mitään sen vakavampaa tästä huomautuksesta ei kuitenkaan tullut. Papan ja mamman ensimmäinen yhteinen koti oli ratavahdin mökki Kankaanpään Veneskoskella.
Puolustusvoimien palveluksessa pappa oli muutamaan kertaan. Ensin vapaa-ehtoisena armeija-aika Suomenlinnassa huhtikuusta 1927 maaliskuuhun 1928, sotilasarvona tykkimies. Seuraavan kerran merkintä vapautettu, määräys VR:n ratavartijaksi 1936. Vuonna 1937 kolmen viikon kertausharjoitusjaksolla radankorjausmiehenä. Ja viimein tammikuussa 1942 määräys ratavartijaksi. Vuonna 1944 määrätään papalle työvelvoite Sortavalassa; on tehtävä halkoja 8 kuutiota Sortavalan kaupungin polttoainetoimiston hyväksi. Aikaa 2 kuukautta.
Sota. Se oli papallekin kova paikka, vaikka hän ei ollutkaan rintamalla vaan rautateillä. Liikenteen piti sujua ja ammattimiehiä tarvittiin. Papan jäämistössä on kranaatinsirpale, joka oli osunut kuolettavasti työkavein vatsaan. Minulla on se yhä, sillä en halua heittää mitään sellaista pois, joka oli papallekin tärkeää. Sota-aikana myös vaimo ja kolme lasta evakuoitiin Kankaanpäästä ja he lähtivät Ruotsiin, Kristinehamniin. Tarkempi määränpää tuolla oli Kväggestorp.
Papan papereista löytyy esimerkiksi tällaisia propagandalehtisiä. Muutamista papan tekemistä merkinnöistä ja alleviivauksista voi päätellä, että hän vihasi syvästi vihollista, mutta että toinen naapurimaammekaan ei ollut hänen mielestään ihan mallikelpoisesti toiminut.
Jotenkin näistä lappusista tulee melko ajankohtainen olo myös… Lappuseen pappa on merkinnyt ”Srl (Sortavala) 16/7-44”. Äitini ja hänen kaksoissiskonsa aloittivat koulun Sortavalassa. Siellä ei kuitenkaan ymmärrettävistä syistä voinut asua pitkään. Mamma evakuoitiin neljän lapsen ja neljän tavarakollin (150kg) kanssa Joutsaan, mamman kotikonnuille. Tosin he palasivat vielä Sortavalaan, mutta seuraava suunta olikin sitten Hammaslahti.
Työura. Papan nuoruusvuosien työpaikkoihin kuuluivat mm Osakeyhtiö Sommers af Hällström & Waldens, A. Niiniön tukku- ja vähittäiskauppa, Sanomalehti-Osakeyhtiö Hämeenmaa, Kotiteollisuus Oy Pirtti, toimien näissä juoksupoikana tai varastomiehenä. Nämä kaikki olivat Tamperelaisia yrityksiä ja pappa oli kiitettävästi palvellut kutakin.
VR. Valtionrautateillä pappa sitten varsinaisen työuransa teki. Aluksi työnjohtajana Tampereen ratapihain laajennuksella, kaksoisraiderakennuksella ja tunnelityömaalla 1932-35, ratavartijana 4. ratajaksossa 1932-41, sekä työnsä ohella ajoittain apulaistyönjohtajana tavaramakasiini- ja laiturityömailla, määrätty takaisinvallatulle alueelle 1941, toimien työnjohdossa ratavartijan nimityksellä, rataesimiehen virassa Joensuussa 1943-47, ratamestarin virassa vuodesta 1947. Vuonna 1963 hänet nimitettiin vanhemmaksi toimistorakennusmestariksi.
Pappa henkilönä. Asuin papan kanssa samassa talossa ensimmäiset kolme vuottani. En siis muista muuta, kuin että papalla oli taskussaan Sisupastilliaski, joka toki oli tuiki tärkeä havainto! Muiden kertoman mukaan pappa oli vakava, kohtelias ja fiksu, tiukka kasvattaja ja aikoinaan kujeellinen poikaviikari. Papan sisarusten välit olivat tiiviit ja lämpimät, hyvin huumorintajuisetkin. Papan lempiharrastus oli lukeminen ja sen lisäksi hän nikkaroi aina jotakin. Meillä on yhtä sun toista papan tekemää edelleen tallessa. Pappa käveli mielellään radalla, sillä samalla alueella, jossa minäkin yhä kävelen (en tosin ihan radalla). Mutta ehkä mystisin asia, josta haluaisin häneltä kysyä, on että mistä kumpusivat ne surumieliset runot, joita hän kirjoitti? Miksi hän oli surumielinen?
Pappa kuoli vain 64-vuotiaana sydänkohtaukseen. Minun kolmivuotispäiväni oli seuraavana päivänä. Ei varmaan hirveän riemukkaat kemut. Itse en muista siitä mitään. Haluaisin muistaa paljon enemmän, haluaisin tietää paljon paljon enemmän! Nyt voin vain raapia kokoon tiedon hippusia ja koettaa luoda jonkinlaista kuvaa kaikesta. Virkamiesperheen kaupunkilaispojasta, jonka perhe oli tiivis ja vähän kultturelli. Vähän sinertäviä juuria, paljon rautatieläisiä. Elämän suunta siellä täällä, kovaa työtä ja oma perhe. Pelkkiä tyttöjä, joista miehen oli ehkä hankala päästä perille. Huolenpitoa ja murehtimistakin. Mutta silti; haluaisin niin tavata sinut kasvokkain ja viettää oikein juttelumaratoonin kanssasi ja halata lopuksi lämpimästi ja kiittää siitä, että olet minun rakas pappani!
Edit; Kuulinkin tuossa juuri, että ilmeisesti vanhemmat olivat koettaneet keksiä lapselle sellaisen nimen, jota ei voi vääntää miksikään ja josta ei voi kiusata. No pieleenhän se meni! En oikeastaan ole aivan varma oliko tuo alunperin syy, vai onko syy keksitty jälkeenpäin, kun nimestä nyt mitä ilmeisimmin riitti vääntöä. Jotenkin perheen humoristiseen luonteeseen voisi sopia tämä jälkimmäinenkin.
