Taidanpa kertoa teille nyt siitä, miten pomppasin junaan viime viikolla ja sujahdin Helsingin pyörteisiin. Yllättäen päätin mennä visiteeraamaan Ritarihuoneelle. Siellä kun oli sopivasti aatelisnäyttely.
Tepastelin itsevarmasti Ritarihuoneen eteen ja nousin portaat ylös. Tässä ne aatelitkin on pasteeranneet, ajattelin. Arvokkaasti nykäisin oven auki, mutta ennekuin ehdin kissaa sanoa tai edetä tampuurissa metriäkään sisemmäksi, joku pönöttävä pukuherra tukki tieni silmäillen minua kysyvästi.
Alentuen kysyin häneltä "Onko tämä Ritarihuone?" (Jatkokysymys olisi ollut "Miksi sitten tukitte tieni hyvä herra, ettekö näe että olen menossa aatelisnäyttelyyn?") Ällistyksekseni hän vastasikin: "Ei, tämä on säätytalo." En kuitenkaan häkeltynyt hetkeksikään tuon pönöttäjän silmien alla - hän ei selvästi ollut tippaakaan aatelinen! - vaan kysyin aivan kuin luonnollisena jatkumona keskustelullemme "Missä siis on Ritarihuone?"
Sain ohjeet, joiden mukaan löysinkin kotoisasti aatelin pariin. Kummallista kyllä, ritarihuone ei näytä ollenkaan niin arvokkaalta kuin tämä säätytalo olisi ollut. Tässä on varmasti tapahtunut jokin virhe! Kyllä minä oikeastaan ihan Ritarihuoneen näköisen talon tampuurissa kävin, sitä ei voi kukaan kiistää.
Ajatella että olen kaikki nämä vuodet ohi kulkiessani katsellut noita portaita ja katonrajassa olevia vaakunoita ajatellen: "Kas, siinä on Ritarihuone! Pitääpä joskus käväistä visiitillä." Ja sitten se onkin muka joku säätytalo. Tätä pitää nyt vähän pureskella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti