Tulen työhuoneelle aikaisin, ensimmäisenä koko talossa. Rauha ja viileys, ah. Aamupäivän mittaan taloon tipahtelee enemmän ihmisiä, yksi kerrallaan. Iltapäivällä alkaa jyminä. En tiedä mitä se on, ehkä Pirkkalan kentältä on taas lähtenyt koneita tarkkailemaan drooneja tai tekemään sotaharjoituksia, sillä niitähän on nykyään aika paljon. Onko ilmassa ukkostakin? Aamulla satoi ja päivä on pilvinen ja tuulinen. Työhuoneen ikkunan alla kasvaa puu, jossa istuskelee kyyhkysiä.
Haen sopivaa paikka, jossa voisin lukea kaikessa rauhassa. Talvella sellainen onnistui lähes missä tahansa, nyt se ei onnistu enää juuri missään. Ja sitten se alkaa, jyminä voimistuu selväksi musiikiksi. Päässä vinkuu tinnitus, aamusta iltaan, taukoamatta ja se ei pidä kovista äänistä. Rauhallisessa paikassa en kiinnitä siihen huomiota, mutta muuten se ärsyyntyy metelistä, ihan kuin haluaisi ilmoittaa huutaen, että täällä minäkin olen kuuluuko?!
Avaan netin; Hiedanrannan tapahtumat, no niin siinähän se sitten on, syypää tähän infernaaliseen meteliin, joka vaan kovenee ja syvenee. Tehdasaukiolla järjestetään Ankea-festivaali. Siis noin 50 m päässä talosta. Sellaisia bändejä kuin God is an astronaut, This will destroy you ja Katatonia. On toki hienoa, että on tapahtumia ja taidetta ja kulttuuria. Mutta nyt tuntuu samalta kuin minä menisin jonkun säveltäjän korvan juureen huutamaan omia tekstejäni, oikein kailottaisin mitä Matilda milloinkin tekee ja sekoittaisin hänen aivonsa sekasotkuksi ja ajatuksensa rikkonaisiksi pätkiksi. Ja sitten sanoisin, että tämä on kuule kulttuuria, että olepa nyt vain iloinen siitä! Jessus, sanon vaan, koska olen alkanut suhtautua kaikkeen yhä enemmän kuin mummojen mummo ja ihmettelen taas kerran sitä, miksi musiikin on oltava niin kovalla. En yhtään ihmettele miksi niitä työhuoneita halutaan rauhallisista paikoista! Olisikohan Villa Lantessa tilaa…
1 kommentti:
Kuvauksesi tinnituksen reaktiosta meluun oli osuva. Pystyn samaistumaan. 😁
Lähetä kommentti