Juhannuspäivänä lähdetään ajelemaan Mathildedalista ilman mitään ihmeempää suunnitelmaa, mutta matkalla hoksataan, että sissus, Raaseporin linnanrauniothan on ihan meidän reitillä!
Linnan on perustanut tiettävästi Bo Jonsson Grip, kaupan ja hallinnon keskukseksi 1374. Tuohon aikaan Suomessa oli kolme valtiollista linnaa; Turun, Hämeen ja Viipurin linnat.
Keskiajalla täällä saattoi elellä hovielämää, nauttia mestausten seuraamisesta, kärvistellä piirityksissä, jännittää merirosvoja, shoppailla uusimpia uutuuksia.
Linna on rakennettu pienelle sisämaan saarelle ja sitä rakensivat talonpojat taksvärkkitöinään useiden vuosikymmenten ajan.
Kirjallisissa lähteissä linna mainitaan virallisesti ensi kerran 1378.
Aluksi linnassa oli vain kehämuuri ja kolme nelikulmaista, kolmikerroksista tornia.
1440-luvulta Raaseporin omisti drotsi Kaarle Knuutinpoika Bonde, joka rakennutti asuintiloja sisäpuolelle.
Bondesta tuli kuningas 1448 ja kahteen kertaan vielä myöhemminkin. Hän asui Raaseporissa 1465-67.
Täällä Bonde tapasi myös Raaseporin ruusuna tunnetun Kristiina Aabrahamintyttären Pohjan pitäjästä, jonka kanssa hän sai kaksi lasta.
He avioituivat kuitenkin vasta Kaarlen kuolinvuoteella, keväällä 1470. Avioliitto tosin mitätöitiin Kaarlen kuoleman jälkeen. Tämä tekee Kristiinasta ainoan suomalaisen kuningattaren.
Linnan loistokaudella täällä asui noin 70 ihmistä.
Linnaa hallinnoi myös yksi nainen; rouva Katariina Eerikintytär Nipertz 1483-87, joka oli linnanherra Lauri Akselinpoika Tottin leski. Hän kuoli linnassa 1487, noin 41-vuotiaana.
Katariinan jälkeen vallan otti Sten Sture vanhempi.
1500-luvun alussa vallan kahvassa oli Niilo Eskilinpoika Banér, joka teloitettiin joulukuussa 1520. Teloitus tapahtui linnanraunioiden pohjoispuolella sijainneella mestausmäellä.
Kyseessä olivat Tukholman verilöylyn jälkimainingeissa tapahtuvat poliittiset välienselvittelyt.
Viimeinen varsinainen linnanherra oli Erik Flemming, vuosina 1528-40. Kuningas Kustaa Vaasa erotti hänet virastaan.
Flemming tunnettiin yleisesti talonpoikien rääkkääjänä.
Menneisyys kurottaa nykypäivään; Lauri Akselinpoika Tott odotti syksyllä 1468 vaimoaan ja pientä poikaansa tulevaksi linnaan. Hän oli odottanut keväästä lähtien, mutta he eivät uskaltaneet matkustaa sodan vuoksi aikaisemmin.
Viimein suruviesti saapui linnaan; Katariina ja pieni poika hukkuivat Raaseporin ulkosaaristossa lähes 200:n muun kanssa. Sanotaan, että Katariina ja poika kummittelevat täällä edelleen.
Raasepori hylättiin 1553. Syynä hylkäämiseen olivat Helsingin perustaminen, jolloin linnan merkitys väheni, maankohoaminen, jolloin isoilla laivoilla perille ei enää päässyt.
Uusi yritys asuttaa linnaa tapahtui 1556. Kuitenkin olutkellarin romahtaminen parin vuoden kuluttua, oli viimeinen niitti. Linna hylättiin tämän musertavan tapahtuman jälkeen uudelleen.
Tämän jälkeen linna sai autioitua ja raunioitua yli 300 vuotta, kunnes raunioita ryhdyttiin restauroimaan 1890.
Muurit olivat romahtaneet ja lähes kaikki tiilet olivat murentuneet.
Pyöreästä tornista puuttui useampi kerros ja linnanpihalle oli muodostunut kolmimetrinen maakerrostuma.
Linna tyhjennettiin vyörymistä ja muureja vahvistettiin, jotta linna voitiin avata ensimmäisille vierailijoille 1893. Suomen ensimmäinen matkailumaja avattiin linnan viereen ja se toimii nykyään kahvilana.
Linnaa restauroitiin edelleen 1900-luvulla. Viimeinen restauraatio päättyi 1988.
Linnaa ei voi restauroida alkuperäiseen asuunsa, sillä ei tiedetä, miltä linna on näyttänyt.
Vesi on rakennusaikana ollut noin 2m korkeammalla ja linnalle on tultu laivoilla ja veneillä. Esteeksi kutsumattomia vieraita vastaan juntattiin linnan ympärille noin 18 000 paalua kahteen kehään. Niistä osa on edelleen paikoillaan.
Linna on avoinna tänä kesänä heinäkuun loppuun saakka joka päivä klo 11-19 ja elokuussa 16.8. saakka klo 11-17. Linnaan voi ostaa liput läheisestä lipunmyyntipisteestä ja ilman opastustakin linnaan pääsee toki itsenäisesti kiertelemään. Kuuntelin sivusta opastusta hetken aikaa ja voin vakuuttaa, että se on elämys! Opas oli varsinainen persoona. Mitään hillitöntä tungosta linnassa ei ollut, joten mielikuvituksellekin riitti tilaa. Pohdin millaista olisi loikkia ajassa vaikka 1730-luvulle katsomaan miltä linna näytti tuossa vaiheessa, ja edelleen 1630-luvulle, jolloin luulisi linnassa vielä olleen rakenteet suht kunnossa. 1530-luvulla siellä jo tulisikin vastaan vartijoita ja voisi joutua tyrmään tai ainakin vakavaan kuulusteluun. 1430-luvulla linna olisi pienempi, eikä lukuisia asuintiloja vielä olisi. Mahtoikohan 1330-luvulla paikalla jo olla rakennustyömiehiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti