.

.

2.8.2026

Asuntomessut Lempäälä 2026, osa 2/5

 

Ja kierros jatkuu. Otin satoja kuvia ja täällä blogissa näette mun mielestä parhaita paloja tai kiinnostavia kohtia tai sitten ihan vaan myös ajankuvaa eli tän hetken muotioikkuja. Pyrin aina siihen, etten kumartele ketään ja mielistele näkemiäni paikkoja, joten täältä pesee myös kritiikkiä.


En tiedä pidinkö vai en, sillä tästä tuli vähän hotellimainen fiilis. ’Keittiö’ jättimäisen olohuoneen peräseinällä. Se on sitä nykyaikaa.


Suihkutilan seinä ja lauteet taas vetivät katseeni puoleensa.


En voi sietää minkään muun värisiä hanoja, kuin teräksisiä, mutta muutenhan tämä on aika karkki kodinhoitohuone.


Omituisesti sijoitettu tuo bideesuihku. Mutta värimaailma on rauhallinen ja lämmin.


En kuvannut juuri lainkaan lastenhuoneita. Tuskin edes silmäilin niitä. Mutta tämä lamppu oli wau.


On kaihtimet ja verhot, hyvä! Ja söpön muotoiset kalusteet. Onkohan ne mukavat istua?


Tämä oli yksi lempikohtiani kaiken keskellä! Miten kaunis kaakelointi ja miten ihana väriliitto seinässä! Ja onko tuo vessapaperikin vielä vaaleanpunainen? Sööttiä!


Näitä piskuisia työhuoneita oli yllättävän paljon. Kiitos koronan. (Jotain hyvää siinäkin.)


Laskutilaa, kaihtimet + verhot, materiaalit, värit ja tuo lamppu! Vähän kuin taidenäyttelyyn olis pompannut.


Tämä taitaa nyt olla se pantry, eli ruokakomero. Nykypäivän kanttuuri?


Kirjahyllyjä oli hyvin vähän. Siksi tämä oli melkein oooh!


Tämmöisiä ne oli, melkein joka ikinen; sohvaryhmä, ruokaryhmä ja saareke + keittiökaapistot. Sielläkö se on sotkuinen keittiö vieraiden silmissä koko illan? Niin se taitaa olla. Kuka siinä kokkailun ja tarjoilun välissä ehtii muka tiskata ja siivota. Kysyn vaan. Ja se ruoankäry - yök!


Tässä oli kaikki vinkeät elementit; peilin muoto, seinän ja tason matsku ja erikoislamput!


Seinien pilkut oli mulle wau ja suihkuseinän kaareva yläosa oli toinen wau.


Tämä oli niitä harvoja lastenhuoneita, joita silmäilin ja kuvasin. Ei sitä lampunjohtoa aina tarvii katossa häivyttää ja voi sitä teini notkua muussakin kuin säkkituolissa. Pisteet!


Tässä mätsää oikeastaan kaikki!


Ainakin tiskaajalla on kunnon valot! Paitsi että tiskaako kukaan nykyään? (Paitsi hipit.)


Näitä aamiaiskaappeja harrastetaan kovasti. Kai se on ihan kätevää. Mutta katsokaas mitä kertsua tuolla keskihyllyllä on!


Tässä oli vähäeleisesti hauskaa leikkisyyttä.


Tässä minuun vetosi vanhan ajan henki. Vaikken käsitäkään tuota seinän vihreää.


Hmm, tässä  joku brain relief-hoito raskaan päivän päätteeksi. Tai aamun aloitteeksi!


Vaikka yhä ällistelenkin käsitettä irrallinen sängynpääty, niin tämä oli magee!


Kerrankin ikkunanäkymään oli kiinnitetty myös huomiota!


Nämä saunat on nykyään upeita! Ja se vienosti savuisen puun tuoksu muuten leijaili monessa kodissa. Noita lasiseiniä en vaan oikeen ymmärrä. Saunojat akvaariossa? Minä haluan olla saunan pimeydessä kuin keskiajalla.


Tämä on melkein liian järjestelmällinen. Mutta sairaalla tavalla myös kiehtova.


Kerrankin kunnon tiskipöytä, vaikka hän ei ilmeisesti tiskaakaan (tai sitten kuivaa kaiken heti käsin). Hyllytilaa on nirkoseltaan.


Yksi hauskimpia kylppärin peilin valaistuksia!


Miten mulle tulee vähän japanilainen henki tästä mieleen. Hyvällä tavalla siis.


1.8.2026

Asuntomessut Lempäälä 2026, osa 1/5

 

En ole koskaan ollut asuntomessuilla. Ja nyt kun ne tuli Pirkanmaalle, niin pakkohan sinne oli mennä! Isoin yllätys oli se, että niiden talojen lisäksi hallitseva tekijä siellä oli kojut, tiedättehän, ne rasittavat feissarit, jotka huutelee, että rouva, mikä puhelinliittymä teillä on? Nämä myyjät oli hyvin aggressiivisia ja niitä tuntui olevan joka paikassa. Ja vaikka mun unelma-asuntomessut olis sellaiset, että olis alue, jossa olis rempattu vain vanhoja taloja, niin näitäkin oli silti kiva katella. Kuuma päivä ja hillittömät jonot kylläkin vähän rasitti.


Kissataulu ja kylppärin seinä mätsää täydellisesti yksiin.


Sanoisin että tämän vuoden teema oli valo, värit ja viherkasvit. Ja etenkin nyt tuntuu siltä, että on löydetty noi ylös ja alas suojaa antavat kaihtimet! Niitä oli melkein joka talossa.


Sängyn päätyseinän takana harrastetaan vaatehuoneita. Näin avoimesta ratkaisusta tulis itelle ajelehtiva olo.


Kuvasin aika paljon kylppäreitä. Niiden seinäpinnat ja peilien muodot sekä peilivalot oli kiinnostavia.


Ei ollut ainuttakaan taloa, jossa ei olisi ollut avokeittiötä. Mutta kai nekin joskus jää historiaan?


Kaunis ja ainut käypä taso terästiskipöydän sijaan. Myös väliseinä oli kaunis. Tosin, ei saa hirveesti roiskia, ettei vesi mene lasin alle.


Tosiaankin värit! Se valkoinen helvetti on auttamatta ohi. Thank god!


Varmaan suurin osa oli väliaikaissisustuksia, mutta kuvasin silti. Inspiraatioita varten kai nekin oli. Kauniit taulut kauniina sarjana, eikä aina vain yksi!


Rakastin messuilla maanläheisiä värejä! Ja tarkkailin yöpöytiä. Mahtuuko niihin kirjapino?


Valaisimia oli monenlaisia, vaikkakin aika monessa tapauksessa mietin, että miten helvetissä tuosta pyyhitään pölyt?


Yölamput/lukulamput näyttäytyivät hyvin monenlaisina.


Sanoisin, että melkein kaikki keittiöt oli kuin yhdestä puusta veistettyjä. Saarekkeen vieressä ruokaryhmä ja sen jälkeen sohvaryhmä. Auts. Mutta lamput on veikeät.


Nämä kaapinovien nupit oli mielestäni metalliset. Aika äijä. Cool.


Saunojakin oli monenlaisia. Tässä kaksisävyinen. Ja vankat lauteet.


Pidin kylppärien seinien matskuista ja väreistä. Ja noista hyllysyvennyksistä! Sadesuihku on mielestäni ylimainostettu turhake.


Jännittävä tuo peräseinä. En päässyt lähelle, mutta näyttää oikeastaan huopaiselta.


No nyt! Tässä sykähdyttää värit ja ryijy ja sievä kalusto.


Onhan tämä kaunis, mutta miettikää miten paljon makkarissa tuollainen höyhenvalaisin kerää pölyä! Pisteet verhosta!


Tässä keittiössä oli yllättävän paljon laskutilaa, mutta joissakin sitä ei ollut käytännössä ollenkaan. He ovat varmaan sitten wolttaajia, kun eivät laita ruokaa. Pidän tästä värimaailmasta ja noista lampuista!


Tämä oli komeromainen huone keittiössä, sisustettu vähän sellaiseksi aamiaiskaapiksi, mutta opas sanoi, että se on oikeastaan koiran huone. Hämmentävää.


Joku noissa kaakeleissa viehättää. Ehkä se on tuo saumauksen väri.


Huvituin tuosta kellosta ja jännä se kaappi, jonka tasolla kello nököttää.


Monenkohanlaisia valaisimia maailmasta löytyy?


Riisipaperivarjostin on kiva, mutta tämäkin kahmii pölyä itseensä nukkujien yläpuolella. Tapetti on erittäin jees.


Sängynpääty on hieno ja lamppu olikin keramiikkaa, eikä paperimassaa, heh.


Olin luullut, että pieniä huoneita inhotaan nykyään, mutta eipäs. Pisteet siitä, että on tapetti, verho ja kätsy kaappi!