Yks Tampereen lempipaikoistani on Finskun, eli Finlaysonin alue. Kesäinen Finskun alue suorastaan pyytää notkumaan ja oleilemaan luonaan! Ensimmäistä kertaa tutustuin nyt myös Finlaysonin kattokahvilaan, eli nykyisellään Verda Sky Loungeen. Finskun katolla voi myös käydä järjestetyllä kattokävelyllä, jos pää kestää! Tuolla Verdan paikalla oli ennen Bar&Cafe Katto, joka kuitenkin lopetti viime vuonna. Ite en sinne koskaan päässyt (kiireet, koronat, sairaudet…), mutta nyt sain päähäni mennä lepuuttamaan koipiani yläilmoihin. Kattoterassin pöydät ja penkit oli tehty maalatuista kuormalavoista, jotka oli pehmustettu räsymatoilla. Ite en ole järin innostunut kuormalavahuonekaluista, ehkä koska sain rumista lavoista töissä ihan tarpeekseni joskus. Siksi en lämmennyt paikan visuaaliselle ilmeelle. Se näkymä katon reunojen yli sen sijaan oli upea ihana Tampere! Kahvilan syötävien valikoima oli järin pieni. Muutama croissant ja cookie. Siihen toivoisin enemmän panostusta!
Finlaysonin näkymät alakulmasta on myös aina kiehtoneet mua. Valojen leikki seinillä, erilaiset ja eri aikaiset rakenteet, arkkitehtuurin monimuotoisuus! Siitä tulee jonkinlainen salaperäinen fiilis.
Sisäpihojen maalaukset kuuluvat FinlysoninArtAreaan, jossa parhaillaan maalattiin Klaus Haapaniemen kuvioita. Itse olen erityisen viehättynyt tuosta kuusvooninkiseen rajautuvasta sinisestä aaltokuviosta!
Tehtaan vieressä oleva Finlaysonin Palatsi on rauhallisella tontilla todellisella menneen ajan ylhäisötwistillä! Ihana rakennus on aivan Milavidan (joka on museona) mäen alapuolella, ja alunperin molemmat palatsit olivat Nottbeckin veljesten koteja. Finlaysonin palatsi oli Alexander von Nottbeckin 1899 rakennuttama asuinrakennus. Alexanderin veli, 40-vuotias Peter, joka rakennutti mäelle hiukan aikaisemmin Milavidan, kuoli umpisuolen tulehdukseen toukokuussa 1899. Ja Alexander kuoli 39-vuotiaana omassa palatsissaan 22.12.1900. Hänellä ei ollut perhettä ja hänen seuranaan olivatkin tuona onnettomana joulukuisena päivänä vain uskottu kuski Hans Adler ja rakkaat lemmikkikoirat.
Aina kun käyn palatsissa sisällä tai kuljen puutarhan poikki, mietin Alexanderia. Mietin oliko hän yksinäinen, oliko hän surullinen ja kaipasiko veljeään. Toki Lielahden kartanossa eleli hänen toinen veljensä Wilhelm. Milavidan mäeltä saattoi vaikka lähettää valomerkkejä lahden yli Lielahden residenssiin, jos tahtoi. Ja kuski saattoi valjastaa hevoset viemään hänet Lielahteen pahamaineisen Pispalanharjun kautta, jossa yhtä veljeksistä, 20-vuotiasta Ernstiä puukotettiin hänen ollessa matkalla Lielahteen 1885. Hän kuoli saamiinsa vammoihin veljensä luona Lielahden kartanossa. Murhaajaa ei koskaan saatu kiinni.
Joskus vuosituhannen vaihteessa tähän palatsiin avattiin yökerho. Kävin täällä sisällä katsomassa rakennusvaihetta, kun ylhäisöaatelin palatsi muuttui peilipallojen ja discojytkeen pesäksi. Alexander varmasti pyöriskeli haudassaan niinä vuosina, kun täältä oli arvokkuus vähän hakusessa. Sittemmin tänne on avattu ravintola, joka valitettavasti on nykyisin auki vain tilauksesta. Kesällä tosin voi käydä pihan puoleisella terassilla!
Palatsi on hyvin kaunis ja ollakseen suihkuseurapiirin ylimpään kuohukermaan kuuluvan aatelismiehen koti, se on yllättävän pieni ja kodikas. Ei siis kymmeniä huoneita ja loputtomia käytäviä vaan ainoastaan kaksi kerrosta, muutamia tilavia huoneita ja ihastuttava terassi ja pikkuisia parvekkeita aivan Tammerkosken kuohujen vieressä.
90-luvun loppupuolella puutarhaan avattiin tsaarinajan mallinen venäläinen luistinrata, sellainen kiemuraisille puistokäytäville jäädytetty kaunis rataverkosto. Sekin lopahti aika nopeasti. Se olisi toki saanut jatkua kaupunkilaisten ilona! Sellaista ei ole nähty sen koommin Tampereella.
Puutarhan perällä on edelleen alkuperäinen pieni huvimaja, muistaakseni nimeltään ’Kiinalainen varjo’. Puutarha on aidattu, mutta molemmilla sivuilla aidassa on kaksikin porttia, joista voi käydä sisään tontille ja monet käyttävätkin näitä portteja läpikulkuun, sillä kosken yli vievältä sillalta pääsee kauniin puutarhan läpi suoraan Tallipihalle.
Tallipiha oli Nottbeckien talouspiha. Siellä oli muun muassa nimensä mukaisesti hevostallit, kanala sadalle kanalle, navetta, väensauna, kuskin asunto ja heinämakasiini. Oli myös vaunuliiteri ja silahuone. Vanut puhdistettiin kesällä joka päivä, sekä kiillotettiin Nottbeckien monogrammeilla varustetut hopeoidut valjaat. Hevosten kaviot mustattiin päivittäin. Hienoilla lasivaunuilla käytiin hakemassa vieraat asemalta. Matkavaunuina Nottbeckeilla oli suuret toppapenkkivaunut, joiden eteen valjastettiin 4-6 hevosta. Sivuilla oli lyhdyt, joissa paloivat pimeällä kynttilät. Kuskit olivat aina ammattitaitoisia virolaisia miehiä. Koska Nottbeckit maksoivat hyvin, paremmin kuin Viron herrat, oli kuskeja aina saatavilla.
Tallipihan vanhin rakennus on 1839 rakennettu vahdin talo Kuninkaankadun varrella. Vahdin talossa toimii pieni käsityöläispuoti nykyisin. Koko tallipiha remontoitiin kauttaaltaan vuosituhannen vaihteessa. Itse löysin Tallipihan vahingossa eräänä syyspäivänä 1995, jolloin paikka oli hylättyjen autiotalojen rykelmä ja jossa ei kukaan koskaan käynyt. Jonkinlaisen epämääräisen sakin majapaikkana piha taisi olla, sillä silloinen tallirakennus valitettavasti paloi poroksi. Kaupunki taisi havahtua siihen ja onneksi Tallipiha on nyt hyvin kaunis ja aktiivisessa käytössä oleva kaupunkilaisten olohuone ja turistipiha!
